Sellileskiä? *varovasti kyselee...?*

Hyvän ystäväni mies joutuu kärsimään tuomiotaan huittisten avovankilaan ja kysyisinkin hänen puolestaan, et millaista siellä on? Kuinka tapaamiset sujuu? ja perhetapaamiset? Millaisessa paikassa ja kuinka usein? YMS. kiitoksia avusta, jos joku tuntee kyseisen paikan..

Tuittu kotiutui muutama tunti sitten pikkuisen pojan kanssa :) Viime lauantaina (eli tasan viikko lasketusta ajasta ja mun synttäripäivänä) syntyi meidän ukkeli, 3380g 51cm ja pipo 33,5. Ylpeä isi päsi poikaansa katsomaan synnytystä seuraavana päivänä, tunnin verran sai pientään pussailla ja pidellä, parit kuvatkin saatiin otettua ja niitä nyt oon tippa silmässä katsellut kun mieli on aika herkillä muutenkin :)) 12 h meni siitä kun lähdin kotoa siihen että poika syntyi, matkalla oli runsaasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita... loppujen lopuksi kaikki hyvin päättyi, nyt vaan aletaan opetella toisiamme ja elämää kahden kesken. Palaillaan... halit kaikille!



Tuittu, äiti neljättä päivää.

Munkin poika on syntynyt mun syntymäpäivänäni! Sekin veti ittensä reilulla viikolla yliaikaiseksi ja aloitti heti puolenyön jälkeen maailmaan tulonsa!



Hirmuisesti onnea teidän pienelle perheelle!



Ja hyvää kevättä kaikille meille ja teille.

mutta avovankiloissa yleensä on rennommat säännöt kuin ihan kivitaloissa. Siellä missä mun mies nyt on, saa tavata joka la ja su + arkipyhinä 2 tuntia ihan vapaasti, siis kuljeskella pihoilla ja käydä kahvilassa jne.



Perhetapaamiset alkaa kun tuomiota on kulunut 2 kuukautta ja sen jälkeen niitä saa kait joka toinen viikonloppu. Siellä missä mies oli alkuun perhetapaaminen kesti max. 4 tuntia. Lomat alkaa kun puolet tuomiosta on istuttu.

Onnea Tuittu ja piskuinen poika(vaikkei nyt niin pieni ollutkaan)

Arvasin et oot tosi toimissa kun ei kuulunu kirjoituksia viikonloppuna!

Ihana asia et tuore iskäkin pääsi sairaalaan kattomaan tulokasta...

Koitahan jaksaa vauvantuoksua...

Pertti

Ensimmäinen vierailu tällä palstalla ja jämähdin ihan täysin tähän teidän huikean pitkään jatkuneseen keskusteluun. Tänään aamulla aloitin lukemaan ja kuuden viikon ikäisen vauvan hoidon välissä jatkanut lukemista koko päivän :) Nostan teille hattua, että jaatte kokemuksenne ja tarjoatte näin apua ja tukea sitä tarvitsevalle. Vertaistuella on ihmeellinen voima!!



Parhaan ystäväni mies on pariin otteeseen istunut kännisten sekoilujen takia. Viimeisin istuminen oli viime kesänä hänen jo kunnostuttua ja raitistuttua. Asioilla on tapana vähän venyä... Heillä asiat hienosti tätä nykyä. Kakarana aloitettu seurustelu on tuottanut kaksi ihanaa lasta ja elokuussa heidän yhdessäololleen haetaan papin siunaus. Lauantaina on meidän ukkelin ristiäiset ja kyseinen pari on lupautunut kummiksi.



Toivotan teille kaikille oikein mukavaa kesää ja voimia!!!

Teistä ei näköjään tällä palstalla ole kuulunut vähään aikaan...

Kiitos onnitteluista ja positiivisista sanoista! Tämä sellisti on viimeaikoina palstaillut enempi tuolla vauvat-osastolla, sattuneesta syystä ;) Kyseinen sattunut syy on aivan ihana pieni mies, päästänyt äipän kyllä tähän mennessä (kop kop...) niin helpolla ettei tosikaan. Yöllä jerää syömään kerran pari, päivisin syö 2-3 tunnin välein ja seurustelee tovin, sitten taas nukkuu. Poikkeuksena viime viikon loppu, jolloin vaivasi mahanpurut ja samaan syssyyn tuli tiheän imuttelun päivät. Iskä (vauvan, hih) vaihtoi taloa taas kerran, ja perhetapaaminen senkun lykkääntyy, mrrr... jatkoa ajatellen kyllä hyvään taloon pääsi, on puolen tunnin ajon päässä meiltä ja muutenkin saa nähdä vauvaa useammin kujin vanhassa paikassa olisi ollut mahdollista. Nyt sitten pähkätään että miten saisi vauvan ja iskän välit mahdollisimman läheisksi tilanteesta huolimatta, puhelimessa ovat jutelleet lähes päivittäin :) Tämmöstä tänne... missäs muut eukot luuraa, korttiakka, äppi, ja tietysti Pertti-darling?? Heittäkäähän viestiä jos ohi kuljette...



Tuittu ja pikku-ukko 3 vkoa 4 päivää

Mun onki pitäny monta päivää ehkä viikkookin huudella et kuis tuittu vauvaelämä on lähteny rullaamaan?! Viikot mokovat vaan viuhahtavat ohi niin ettei ite perässä pysy...

Jos oikein muistelen ni korttiakka ei taida meikäläisiin enää kuulua?? Jos mies jo kotiutui ni tuu nyt kertomaan et kuin on lähteny koko perhe elämä taas luistamaan!

Meillä edelleen ootellaan ja odottavan aikahan on tunnetusti pitkä!!! Mutta eipä tota tuomioo oo paljoo oikeesti tullu kelattuu. Murehditaan sitten kun sen aika on!

Mites Äppi ja mukulat?

Toivottavasti tää suomen kesä muuttuis vähän vähemmän sateiseksi jossain vaiheessa!

Terkkuja ja aurinkoa kaikille!

Pertti (nythän mä vast hokasin et oonpas keksiny muuten itselleni vitsikkään nikin...miehinen puoli minussa...)

Kuulun vielä tovin sellileskiin, ensi kuun lopulla vasta mies lopullisesti kotiutuu. Nyt käy jo ahkerasti lomailemassa. On se niin hassua, että kun se on ollut pari tuntia kotona, niin tuntuu taas kuin ei se missään olisi välissä ollutkaan. Että ihan innoissaani odotan miehen kotiutumista.



Ja ei ole enään yhtään siitä huonoja fiiliksiä mitä alkuaikoina oli tän meidän parisuhteen tulevaisuuden suhteen. Ollaan päätetty käydä vähän ulkopuolisella tahollakin hakemassa tukea tähän meidän perhe-elämään kunhan mies kotiutuu, ettei ongelmia enää tulisikaan. Tai että ne osattaisiin kunnolla ratkaista.



Miten Pertti teillä, onko tulevaisuudesta tullut tietoa vielä?



Hyvät loppuviikot arvon naiset.

Täällä istun keskellä yötä, ja aattelin pikkusen kirjoittaa. Nukahdin poikaa nukuttaessa seittemältä illalla ja nyt kun kello on neljä, istun sitten tässä. Täytynee kuitenkin mennä vielä kohta kokeilemaan, josko pienet unet saisi.



Mulla on tätä leskeyttä jäljellä enää kolme viikkoa. Hitto miten se aika sitten kuitenkin on mennyt nopeasti. Tai eihän se nopeasti mennyt, mutta ohi alkaa kuitenkin olemaan. Mies oli tämän viikonlopun lomilla, oli taas niin mukavaa. POika oppi saman tien sanomaa " ihi" ja kulki miehen perässä osoitellen ja hokien " ihi, ihi" . Voi sitä pientä, kun se vaan on aina niin riemuissaan kun isin näkee. Ja kun isi onkin kotona aamulla, poika on ku Hangon keksi ja vaan tepastelee meidän kahden väliä. Että on se aika mieletöntä kun tätä on enää näin vähän jäljellä. Ja miten paljon hyvää tähän aikaan on kuitenkin sisältynyt, uskon, että meidän parisuhteen kannalta tämä aika on ollut erityisen merkityksellinen ja tärkeä. Olen aina viihtynyt hyvin mieheni kanssa, mutta nyt kun on tällainen juttu takana (kohta), niin uskon, ettei enää viitsi ihan turhasta riidellä. Aina voi palauttaa mieleen, kuinka mukavaa se yksinelo lopulta onkaan.



Mutta naiset hei, mitäs teille kuuluu? Tuittu, miten vauveli jakselee?



Tämä lähtee nyt koittamaan josko vielä pienet unet irtoaisi.

Mä saan näköjään itsestäni pari riviä irti heti kun joku muu kirjoittaa eka!

Meillä tilanne on edelleen samassa jamassa ku ennenki...ukko koittaa epätoivon vimmalla yehdä duunii et saatas kaikki rahat kondikseen ennen kakkuu...voipi kyllä olla olla mahdotonta mut edes suurimmat!

Jotenkin mun mielestä Korttiakka on ollu ihanaa " seurata" teitin istumista ja sitä et kohta se on ohi!Tai ihanaa ja ihanaa mut antaa uskoa itsellekin!

Meillä menee nykyään niin et tutu varovasti kysyy joko on lopullinen kakku selvä ja toinen puolikas on niinkuin ei mitään oiskaan! Plaah!

Eipä sen puoleen ei meillä päivittäin tätä kelata aina ei edes viikottain mut kyllä toi roikkuva tilanne sen verran mutkistaa et esim. asuntolainaa ei viitti ottaa ennekuin tää hovi on selvä...

No joo se siitä!

Voima viimeisiin viikkoihin Korttiakka ja pusu Pojalle!

Mites Tuittu ja Baby? Joko on nimi ja pääsikö iskä ristiäisiin? Toivottavasti teilläkin kahdella on kaikki hyvin!

Vähä sateisempaa kesää teille toivottelee

Pertti

Niin, ettäkö toivotat vielä vähä sateisempaa kesää, Pertti?? Kiitos vaan... Ehhhehhhehhheeee... jonakin päivänä vielä tapan itseni nauruun.... Juuh, mäkin intouduin kun korttiakka teki pelinavauksen, oon kyllä välillä käynyt kurkkimassa onko ketään nurkilla (niin näköjään moni muukin, kybätonni lähenee...). Meille kuuluu ihan hyvää. Ristiäiset pidetään elokuussa vasta, vankilalla, ukko ei saa saatettua. Nimi vaan puuttuu, höh. Poika on 6 vkoa ja risat, kasvanut kovasti. Enimmäkseen meillä menee kivasti, mutta vatsavaivoja tuntuu tulevan herkästi (ylläri, tuntuu että kaikkien vaavien elämä pyörii suun ja persreiän ympäsrillä), ja törkeen huono nukahtaja on tämä ukkeli; silmät puolitangossa ja verestävinä pilkkii pystyssä huutaen, ilman kunnon karjuja ei mennä yksillekään unille (aivan sama missä vaiheessa alkaa nukutella, huudettava on). Päivisin nukuttamiseen menee puolisen tuntia (ihan ok) mutta iltaisin joskus parikin... eikä väsyneenä viihdy missään, ei sylissä, sitterissä, lattialla, sängyssä, vaunuissa.. parhaiten mun olkapäällä pystyssä, mutta edellyttää että mä liikun koko ajan. On meitin kaksiossa kohta kavioura, ja jorattu on kaikki suomihitit mitä on olemassa (vaihtelua sekin ympyräkävelyyn), niska niin umpijumissa että tietääpähän kantaneensa. 5 kg poju painaa nyt, äiskällä haba kasvaa. Mutta, enimmäkseen meillä on mukavaa, ja helpottaa tietty koko ajan mitä enempi ikää tulee (vauvalle, hih), ainakin kantamisasennot monipuolistuu kun alkaa itse kannatella päätänsä. Mies vaihtoi taloa heti synnytyksen jälkeen taas (vai joko kerroin...?), ja tuolla uudessa paikassa päästään vauvan kanssa käymään joka viikko. Pt on kerran kuussa, mutta viikottain on semmonen tapaaminen missä saadaan olla se kolme varttia pienessä huoneessa (sohva ja leluja) kahden niin että saadaan koskea toisiamme ja poika pääsee iskän syliin :) Kiva juttu! Nyt meen vetäseen kahvit naamariin ennen kuin pikkumies herää, kolmen vartin tainnutuksen jälkeen armollisesti nukahti partsivaunuihin.... Tsemppiä korttiakalle tätä loppuaikaa varten, ethän meitä kokonaan hylkää sittenkään kun vapaus koittaa? (Tai tarkemmin ajatellen, toivon sydämestäni ettet koskaan joudu palaamaan tänne, ja tämä siis pelkästään hyvällä!) Ja Pertille halit ja voimia odotteluun... Kaikille muillekin mukavaa kesää, kirjotellaanhan taas.

Vaikka tietysti olisi mukava, jos voisin vaan pysytellä vaikkapa kunniajäsenenä... : )



Kuulkaas, tänään tuli tieto, että se mies oli päässyt sinne kouluun! Eli siis haki yhteen korkeakouluun, luki vankilassa, pääsi onneksi ihan vapaasti käymään pääsykokeissa ja niin vaan tuli tänään kirje, että se on hyväksytty. Eli täällä ollaan kyllä aivan tajuttoman iloisia. Vielä tänä syksynä se ei siellä aloita, kun sillä on saman alan AMK-tutkinnosta vuosi käymättä, mutta onpahan paikka valmiina.



Jesh, poika vaatii päästä hiekkalaatikolle tai remppaamaan näppistä. Valitaan se hiekkalaatikko.



Terp.

Tää kotiäitiys ei todellakaan sovi mun äolle!

Eli tarkotus oli...kele toivottaa vähän vähä sateisempaa kesää(enempää sadetta tuskin taivas voi niskaan kaataa!?)

-Tuittu:

Niin, ettäkö toivotat vielä vähä sateisempaa kesää, Pertti?? Kiitos vaan... Ehhhehhhehhheeee...

Kybä tonnin kurkkijoista puheenollen mun mielestä meidän kuuluis saada joku satumainen lahja vauva-lehdeltä ansiokkaasta saman aiheen availusta!

Vaik t-paita mis lukee VAUVA ja takapuolel SELLISTI ja sit korttiakalla viel JO LUSINUT Ai hitsi et on taas riemuvoitto ideoita mulla!

Toi on totta toi vauvojen ajatusmaailma mitä tuittu kertoo...äkkii sen onneks sen karjumisen unohtaa...tai meil on vaan muuttunu kovemmaksi ja liittyy haluumiseen...2-vuotiaat osaa mokomat kirkuu korkeelta ja kovaa...Palolaitoksella ura odottaa mun tytärtä!

Et sillai...mä kannatan siis kuten yltä näkyy Korttiakan kunniajäsennyyttä mut vaatimuksena on kyl et koskaan ei saa jäseneksi palata!!!

Että levottomiin hihityksiin lopettaa taas Perttinne mies naisen eiku nainen miehen nimessä(meinasin kirjottaa et ruumiissa mut ois ollu kai vähä kummaa!?)

Ps. Selittelyä mut ukko on 14 tuntia putkeen duunis ja mä oon koko päivän miettiny et siivoisko vai tekiskö jotain muuta...oon tehny muuta!

kattokaa miten hieno teksti tuli vahingossa!

Koht varmaan tulee väriäkin!

Myöhästyneet onnittelut Tuitulle Babyn johdosta!! Olen aina välillä käynyt lueskelemassa mitä muut ovat kirjottaneet, mutta en ole saanut kirjoitettua riviäkään... Päivät menee niin että vilahtaa ohi. Ja mulla tää pienempi on sairastellut niin paljon, etten ole jaksanut oikeestaan mitään ylimääräisiä juttuja touhuta. Mutta näyttäs että nyt alkaa sairastelu helpottamaan kun putkitettiin korvat. Miehellä alkoi lomat pyöriä maaliskuussa, ja eka kävi lomilla kerran kuussa ja nyt sitten kun siirtyi avopuolelle, niin alkaa lomat pyöriä joka toinen viikonloppu! Onhan se helpotus kun toinen tulee lomille, saapa ainaki hengähtää ite hetkellisesti. Yritän nyt alkaa kirjottamaan tänne aina välillä jotain. *ottaa itteä niskasta kiinni* Mitäs muille kuuluu? Ketkä kaikki on vielä " sellileskiä" ? Korttiakalla on tainnut mies jo päästä pois? Kirjotelkaahan kuulumisia!!!

Eli kirjotan vasta kun joku muukin kirjoittaa!

Onnittelut joo Korttiakalle päättyneestä leskeydestä! Miltä se arki on alkanut maistua Kerro kerro...Toi on nimittäin just se kohta mitä mä pelkään!

Mites Tuitun poju? Joko nimi on keksitty?

Me edelleen ootellaan ja oon nyt vähän aikaa (muutaman viikon) duunissa rentoutumassa...Kyllä muuten taas maistuu työnteko ihanalle 2 vuoden kotona olon jälkeen!

Alicelle onnittelut kans miehen lomailuista ja toivotaan että lapset paranee!

Vielä vähän on sateista kesää jäljellä!!!

Perttinne

Mies on nyt ollut viikon verran kotosalla, ja onhan tämä kivaa. Siis oikeasti se on niin mieletöntä, kun yht´äkkiä ei enää olekaan samalla tavalla sidoksissa kotiin, vaan pojallakin on se toinen vanhempi, joka pitää huolta, eikä mun tartte aina tuntea huonoa omatuntoa siitä, että välillä tahdon mennä johonkin. SIis mähän käyn ja kävin töissä koko ajan, niin enpä kyllä leskiaikoinani sitten iltaisin viitsinyt missään ilman poikaa käydä, kun olisi ollut pienelle liikaa eroa vanhemmista.



Pieniä riitoja on tietysti ollut näistä perusasioista, kun sitä on niin tottunut hoitamaan asiat omalla tavallaan, ja jos on ollut sotkua niin se on ollut sitä omaa sotkua tai pojan tekemää. Mutta noita miehen likaisia sukkia keittiön lattialla en kyllä jaksa kattella rähisemättä : ).



Eli kyllä meillä arki on lähtenyt tosi mukavasti kulkemaan kaiken kaikkiaan. POika selvästi vähän reagoi isin paluuseen, siis on yleisesti ottaen tosi iloinen, mutta jotkut asiat myös otti vähän takapakkia. Olin esim. just saanut pojan oppimaan nukahtamaan itsekseen, niin nyt ei kyllä ole taas siitä toivoakaan, ja muutenkin monissa asioissa muuttui taas vauvemmaksi. Mutta tämä kaikki kuulunee asiaan, ja eiköhän nämä kaikki asiat taas ajan kanssa.



Voimia vaan kaikille teille leskille, meikähän on nyt siis virallinen kunniasellileski.



T: Korttiakkka

Heippis ystäväiset! Piti vähän kohottaa pinkkaa, kun bongasin tuolta yh-puolelta talviäiti04:n joka on raskaana 7. kuulla ja sellisti... pyysin täällä käymään meitä morjenstamassa.



Onnittelut korttiakka, historian ensimmäinen kunniasellileski! (Hih, aika kyseenalainen kunnia...) Kiva että teillä on lähtenyt arki rullaamaan!!



Juu Pertti, pojalle on nimi valittuna mutta ristiäiset on yhä pitämättä kun kaikki on koko ajan lomalla... (paitsi ukkoni, eehhehhheeh). Meillä menee välillä hyvin ja välillä hyvin huonosti, pikkumies on mallia kannettava eli sitä sorttia vauva joka ei yksinänsä viihdy yhtään... ei viihdy myöskään vaunuissa, niin että täällä neljän seinän sisällä tulee lusittua aika paljon. No mutta, käyn näistä vauvajutuista rutisemassa enemmän tuolla vauva-osastolla.



Kesänjatkoja, on muuten eka kesä kun toivon ettei olis niin v...tun kuumaa ja aurinkoista!!!!



Tuittu ja pikkumies 2,5 kk

April81:

>Se on joutunu kuseen vaan sen takia, ettei S***** osaa ryypätä!!! >Aina överit... Mutta meeppä sanoon sille, että mähän sanoin tosta >joumisesta, olisit kuunnellu mua niin paljolta olis säästytty...

että " meeppä sanoon sille, että..." ? Niin mitä sitten?

* )