Sellileskiä? *varovasti kyselee...?*

Hirmusesti haleja ja voimia sulle! Mulla oli aikoinaan samantapainen tilanne, mies vaan yllättäen pidätettiin ja sitten vangittiin ja kesti aika kauan ennen kuin pääsi edes soittamaan mulle... Muistan vieläkin hyvin miten yksin ja avuton ja peloissaan jasekaisin sitä silloin oli, tiedän hyvin miltä susta nyt tuntuu! Jos haluat kirjotella, osoite on tuittu@dlc.fi (ja sama tiedoksi teille muillekin!) ja jos et, niin käyhän ainakin täällä purkamassa pahaa oloa aina kun siltä tuntuu... Voi itku, kunpa vois tehdä jotain sua auttaakseen :/

Tein oman avauksen tästä jo, mutta laitetaans tännekin:





*SELLILESKET katse tänne päin!!!* YHTEISÖ PERUSTETTU!

Juu kyllä. Perustin meille msn-yhteisön, sillä idealla että voitaisiin vaihtaa ajatuksia hieman intiimimmin - tämän palstan ketjun " katsojaluku" hipoo jo tähtitieteellisiä lukemia. Yhteisö on suljettu ja salattu, tarkoittaa siis että sitä ei löydy haulla ja jäseneksi pääsee vain valvojan (meitsi) hyväksymällä jäsenhakemuksella.



Kaikki siis rekisteröitymään! Tarvitset .NET passportin, eli käytännössä sun pitää rekisteröityä hotmailiin. Jos sulla on jo .NET passport (eli olet rekisteröitynyt hotmailiin tai msn:lle) niin pääset täyttämään hakemusta suoraan. Jotensakkii noin :) Mutta, oli kummin tahansa: klikkaa tätä linkkiä http://groups.msn.com/Sellilesket ja laita hakemus tulemaan! (Hmmm... jos tuo linkki ei toimi, niin kirjoita se sitten osoiteriville ihan normaalisti... :)



Yritän katsoa hakemukset läpi päivittäin (hooo mitä tulvaa odotankaan), mutta en aio stressata asialla... eli jos ei vastausta heti kuulu niin kuuluu sitten myöhemmin :) JA TÄRKEÄÄ: jos olet palstaillut täällä, LAITA HAKEMUKSEEN TÄÄLLÄ KÄYTTÄMÄSI NIMIMERKKI! Tiedän sitten kuka on kuka.



Siinä se. Jos jotain kysyttävää on tai mulle tulee jotain mieleen, niin päivittelen tänne... Hommiin siitä tytöt :) !!!



Tuittu

voi että. olo ei kyllä yhtään helpota. lakimiehen kanssa puhuin viime pe. eipä hän osannut vielä mitään kertoa. tutkinta jatkuu. vielä ei tiedä mistä syyttäjä tulee syyttämään. jos tuleva tuomio on alle 2-vuotta se voi olla ehdonalaista, mutta jos enemmän niin vankeus jatkuu samantien. välillä on parempia päiviä ja hetkiä . toivo herää ja tuntuu että ehkä hän pääseekin kesäkuussa pois...mutta välillä paniikki ja epätoivo iskee ( useimmiten ) että tuomio on yli kahden vuoden ja hän joutuu sen istumaan. en ymmärrä miten kaikki voi romahtaa näin yhtäkkiä. kaikki meni tosi kivasti..oltiin onnellisia ja niin edespäin ja sitten pam...kaikki meni. miesystävääni tullaan ainakin syyttämään kiskonnasta/kiristyksest( on lainannut rahaa ) ( ehkä ) sekä veropetoksesta ( näin voisin kuvitella ) mutta eihän sitä tiedä mitä ässiä syyttäjällä on hihassaan. uskomatonta että tämän kaltaisista rikoksista voi saada kovemman tuomion kuin esim. raiskausrikoksista, pedofiilistä ym. rahastahan tässä vain on kyse. ei ihmishengistä. emme saa pitää yhteyttä koska minua epäillään / syytetään kätkemisrikoksesta.kiva kun itseäänkin pidetään rikollisena, vaikka todellisuudessa en ole tehnyt yhtään mitään ja muutenkin olen hyvin kiltti sekä hyvä ihminen ( jos näin nyt voi sanoa ). no tälläista tällä kertaa...voimia kaikille joilla samantapaisia ongelmia.

hakemus lähetetty!

eli jos miehesi on ensikertalainen, hän istuu vain puolet tuomiostaan(jos siis ehdotonta tulisi) ja jos on aiempia tuomioita, niin istuu 2/3 tuomiosta.



Eipä tässä tällä erää muuta! Vaikka nyt tuntuisi miltä, niin kyllä siitä selviää, usko pois!

Paljon voimia sulle!! Yhtäkkinen lähtö tuntuu varmasti tosi kauhealta, ja tietämättömyys vaan pahentaa asiaa.. Mutta toivottavasti asia selviäisi pian! Ettekö edes kirjeitse saa pitää yhteyttä?



Ja sitten iloisempia uutisia täältä!! 27.3. klo.04:07 syntyi pieni tyttö! Synnytys meni hyvin, ja eteni aika nopeesti, ja kaikki muutenkin hyvin, tyttö on terve ja reipas (syö ja nukkuu), itsekkin oon toipunut hyvin, ruoka ei vaan maita. Mies ei päässyt sairaalaan katsomaan, ja tuskin pääsee lomillekkaan tai mitään, eli näkee tytön sitten kun kotiutuu....

Nyt on teidän talossa akkavalta : )



Minä täällä perässä rämmin, ehkä ens viikolla uskaltaa jo ottaa koko raskauden todesta, kun on rakenneultra maanantaina. JOs siis on kaikki hyvin.



Nyt pitää mennä esikoista jo nukuttamaan, mies tuolla just pesee sen hampaita. Hauskaa kuuluu olevan.

Ja sitten valitusta tännekin....Mä en ymmärrä miten toi yhteisöhössötys toimii!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! En kestä en kestä en kestä......No joo käyn röökillä ja sit opettelen!!!

Koittakaa nyt hyvät ihmiset kirjautuu siihen!!!!!!!!!!!!!!!!!!



Terkkuja Raivoisalta Pertiltä

Mä kirjotin just äsken kahdennen sadannen viestin!!!!!!!!!!

Ja kattokaapa taakse päin kuka kirjoitti sadannenkin!!

Kuuluuko torvien toitotusta??? Aaltoja???

no joo nyt sen röökin vuoro!!

Maltti, Perttiseni, se se on valttia. Koitas nyt uudestaan. Jos ei vieläkään pelitä, niin sitten tuu rähiseen uudestaan.



Ai niin: TRÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖTTTTTTTTTTTT.

Eli ei se vieläkään skulaa vaikka se hyväksymis viesti tuli. Se sivu vaan sanoo mulle että pitää rekisteröityä! Paska kun mä olin niin aatellu että heti aamusta alan kirjottelemaan kauheesti!!

Eli neuvokaa viisaammat!

joo sain viestin

onnea vauvasta.toivottavasti pian pääsette koko perheen voimilla tytärtä ihastelemaan ja hoitamaan. minulla la:han vielä n.5vkoa.ei vielä olla saatu tavata. neljä viikkoa sitten viimeksi nähty.ikävä kyllä on...minäkään kun en ole luonteeltani itsenäistä selviytyjä tyyppiä vaan pikemminkin " takertuja" ja laumasielu niin yksin olo ottaa kyllä voimille. voimia sinullle vauvan kanssa.

äskeiset onnittelut oli siis tarkoitettu lollolle.

Nostelen vaan ylös päin ettei katoa kyberavaruuteen tämä keskustelu...

Kevät mieltä kaikille!!

yhteisöön rekisteröitymistä. Vauvan kanssa riittää puuha, vaikka reipas tyttö onkin. :) Mies ei pääsekkään juhannusviikolla kotiin, kuten oli minulle jo ehtinyt kertoa, vaan vielä on 60pv. tulossa..

Mua ahdistaa se mies niin kauheesti... Aluksi toivoin että tulisi pian kotiin, ja haaveilin ihanasta perhe elämästä, mutta nyt pelottaa tosissaan sen kotiin paluu, ahdistaa. Kaikki pahat muistot tulee mieleen, pelkään tosi kovin, että kuinka paljon pitää juhlia, kun on vuoden ollut selvinpäin..

Mieheni on ihana, mutta päihdeongelmainen.. Joskus osaa olla minulle todella kauhea, ei väkivaltainen, paitsi henkisesti.. nyt on ajatukset täynnä hirveitä muistoja, luon päässäni kuvia kuinka mies vie tytön minulta, pudottaa sylistään vahingossa kun on sekaisin.. Suuttuu sekaisin olleessaan jostain, piinaa mua koko yön, eikä anna lohduttaa itkevää tyttöä..

Oon vaan ilonen kun se ei vielä tulekkaan kotiin.. Haluisin rakastaa häntä, rakastankin.. Tytön syntymä vaan sai mut tajuumaan, että näin ei oikeasti voi jatkua.. Päihteiden on jäätävä, mutta sitä en uskalla hänelle sanoa, ainakaan kovin tiukasti. Selvinpäin hänkin on varmasti samaa mieltä, että päihteiden on jäätävä, mutta kun on sekasin, mies muuttu täysin eri ihmiseksi, hirviöksi, jota pelkään ja inhoan.. :' ( En halua jättää, en uskalla lähteä. Ei mies käsiksi käy, ei minuun, eikä lapseen, mutta muuten...

Anteeksi vuodatukseni. Tilanne ei oikeasti ole niin paha, kuin varmaan kuullostaa. Mies on ihana, kirjottelee ja soittelee. Haluaa elää minun kanssani, ja kun hän on selvinpäin, olen onneni kukkuroilla. Lapsen syntymä vaan muutti jotain minussa, toivottavasti miehessänikin!!

Hyvää kesän odotusta teille kaikille!!

Ymmärrän kyllä tosi hyvin sun ajatukset, vaikka meillä mies ei KOSKAAN, missään tilanteessa oel ollut väkivaltainen fyysisesti tai henkisesti mua kohtaan. Meillä minä olen hoitanut sen puolen silloin kun mies on retkahtanut...eikä sekään mikään hyvä vaihtoehto ole.

Mutta asiaan. Asutteko yhdessä? Onko tarkoitus, että mies tulee asumaan luoksenne vapautuessaan?

Mä itse harkitsin kovasti miehen tuomion aikana, että hommaisin sillä välin oman kämpän. Vaikka meilläkin tuo päihdetilanne oli jo silloin tosi hyvä, ja nyt ollut vielä parempi, enää TODELLA harvoin ollut retkahduksia, niin silti koin asian sellaiseksi, että minä en tahdo sitä asiaa elämääni, eikä minun ole sitä pakko elämääni ottaa.

Mitä ajattelet, että siitä seuraisi, jos asuisitte erillään? Että mies olisi kuitenkin osa teidän perhettänne ja saisi olla kuin kotonaan aina kun on selvinpäin, mutta päihteiden käytön näkemiseltä lapsesi suojelisit?

Parisuhde, jos sillä toivoa olisi muutenkaan, ei siihen kaadu, mutta miehesi se laittaisi ajattelemaan. Myöskään et voi ottaa sellaista vastuuta itsellesi, että sinun tehtäväsi on henkisesti kannatella koko teidän perhettänne, jos miehesi sinulle sanoisi, että hän sitten romahtaa ja retkahtaa jos ei saa teidän kanssa asua. Aikuisen ihmisen on kannettava vastuu itsestään ja teoistaan, ja miehellesi se aika koittaa taas vapauduttuaan.

Ihan oikeasti mieti asiaa ennen kaikkea lapsesi kannalta. Hänestä sinä olet vastuussa, et miehestäsi. Miehesikin pitäisi olla vastuussa lapsestaan, ja taata hänelle hyvä kasvuympäristö. Päihdeongelmaisena hän ei voi sitä tehdä. Ja ne pelot siitä, miten päihteiden vaikutuksen alaisena hän voisi tiputtaa lapsen tms. ne eivät tosiaan ole mitään turhia. Ihminen ei siinä tilassa tajua mitä tekee ja oman kehon hallinta on huonoa.

Tää nyt oli tällanen vuodatus, mä toivotan sulle paljon voimia miehesi kanssa, ihan oikeasti. Mutta se vielä täytyy sanoa, että ei se kyllä rehellisesti sanottuna hyvältä kuulosta, jos et saa miehellesi edes sanottua, että päihteiden täytyy jäädä. Paapomalla miestäsi ja hyväksymällä hänen päihteidenkäyttönsä (jos et sitä tuomitse sen hiljaa hyväksyt) et todellakaan auta häntä etkä tytärtäsi mihinkään suuntaan. Ikäväähän se on, mutta sinun täytyy pystyä kantamaan vastuu lapsestasi ja hänen turvallisuudestaan ihan oikeasti, jos miehesi ei siihen pysty.

Ja vielä siis Lollo kulta haluan korostaa, että olen täysin sun puolellasi, vaikka tiukkaakin tekstiä kirjotan. Toivoisin niin, että ainakin sinulla ja tyttärelläsi olisi hyvä ja onnellinen elämä, ja tiedän, että avaimet siihen elämään on sinun kädessäsi.

T: Korttiakka, raskaushormonien otteessa...

-Lollo-:

yhteisöön rekisteröitymistä. Vauvan kanssa riittää puuha, vaikka reipas tyttö onkin. :) Mies ei pääsekkään juhannusviikolla kotiin, kuten oli minulle jo ehtinyt kertoa, vaan vielä on 60pv. tulossa..

Mua ahdistaa se mies niin kauheesti... Aluksi toivoin että tulisi pian kotiin, ja haaveilin ihanasta perhe elämästä, mutta nyt pelottaa tosissaan sen kotiin paluu, ahdistaa. Kaikki pahat muistot tulee mieleen, pelkään tosi kovin, että kuinka paljon pitää juhlia, kun on vuoden ollut selvinpäin..

Mieheni on ihana, mutta päihdeongelmainen.. Joskus osaa olla minulle todella kauhea, ei väkivaltainen, paitsi henkisesti.. nyt on ajatukset täynnä hirveitä muistoja, luon päässäni kuvia kuinka mies vie tytön minulta, pudottaa sylistään vahingossa kun on sekaisin.. Suuttuu sekaisin olleessaan jostain, piinaa mua koko yön, eikä anna lohduttaa itkevää tyttöä..

Oon vaan ilonen kun se ei vielä tulekkaan kotiin.. Haluisin rakastaa häntä, rakastankin.. Tytön syntymä vaan sai mut tajuumaan, että näin ei oikeasti voi jatkua.. Päihteiden on jäätävä, mutta sitä en uskalla hänelle sanoa, ainakaan kovin tiukasti. Selvinpäin hänkin on varmasti samaa mieltä, että päihteiden on jäätävä, mutta kun on sekasin, mies muuttu täysin eri ihmiseksi, hirviöksi, jota pelkään ja inhoan.. :' ( En halua jättää, en uskalla lähteä. Ei mies käsiksi käy, ei minuun, eikä lapseen, mutta muuten...

Anteeksi vuodatukseni. Tilanne ei oikeasti ole niin paha, kuin varmaan kuullostaa. Mies on ihana, kirjottelee ja soittelee. Haluaa elää minun kanssani, ja kun hän on selvinpäin, olen onneni kukkuroilla. Lapsen syntymä vaan muutti jotain minussa, toivottavasti miehessänikin!!

Hyvää kesän odotusta teille kaikille!!

Hakemus lähetetty! toivottavasti onnistui.

En ehdi enkä jaksa alkaa lukemaan mitä uutta kaikille kuuluupi. Senverran silmäilin... jotta on paikallaan laittaa vauvaonnitteluja!

Todella hienoa että lapsia syntyy Suomeen lisää. Nyt täällä maailmalla kierrellessäni on pakko vain todeta miten hyvin kaikki Suomessa on. Keskieuroopassa alkaa lapset olemaan ylellisyyttä... mikäli paikallisiinlehtiin on uskominen. Neuvolajärjestelmä, äitiyspakkauksesta puhumattakaan, Suomi on lapsiperheiden unelmamaa.



Voi olla että palataan syksyllä taas Suomeen, vaikka maailmalla viihdytäänkin.



Kaikkea hyvää kaikkille sellisteille, niin uusille kuin vanhoille.

Eikö mulla toimi toi yhteisö, vai miksi on niiiiiin hiljaista!!???