Sellileskiä? *varovasti kyselee...?*

Ihanaa että en ole ainoa. Meillä on jo vauva, 7kk ihana vesseli. Ja mies lähtee kevätpuoleksi kaltereiden taakse. Tai toivottavasti pääsee avotaloon, että pystyttäisiin näkemään paremmin. Varsinkin jos vielä saisi käydä opiskelemassa/töissä sieltä, niin kaikki olisi oikein hyvin.



Minkä mittainen tuomio sun miehelläsi on? Meillä on n.6kk. Ja vanhoista törttöilyistä, siis ton tempun mistä tuo tuli, teki sillon kun me oltiin just tavannut. Nyttemmin on kunnon mies. Sanan varsinaisessa merkityksessä.



Kirjottele jos olet kuulolla, ois tosiaan mukava vaihtaa kuulumisia, kun ei meikäläisiä mun lähipiirissä ole yhtään.

Joo, eipä minunkaan lähipiirissäni ole ketään jolla olisi vastaavanlainen tilanne. Näkeehän tuolla tapaamisissa äitejä lapsineen, mutta eipä siellä oikein tule tuttavuutta tehtyä... jotenkin tuntuu niin henkilökohtaisilta (ja aroiltakin) asioilta nämä, ettei viitsi tuppautua kun ei tiedä mitä toinen siitä tykkäis. Mun tuttavapiirini ei vieläkään oikein osaa suhtautua koko asiaan (vaikka tuomiota on takana " jo" pari vuotta), joten yleensä ei asiasta puhuta. Voisihan sitä tietysti, mutta tuntuu että on muille helpompi jos ei puhuta.



Meidän tilanne poikkeaa sikäli omastasi, että tuomio on piiiiiiiiiitkä, lomienkin alkuun on vielä matkaa pitkälti. Mutta, oli tuomio lyhyt tai pitkä, ja syystä mistä tahansa, on se taatusti aina eräänlainen kriisi perheelle joka odottaa kotona (meidän tapauksessa vielä vain mulle, mutta koskettaahan se naperoakin sitten aikanaan). Jotenkin tuntuu hyvältä tietää ettei ole ihan yksin ajatuksinensa ja huolinensa, että on muitakin jotka tietää tismalleen miltä tuntuu.



Paljon voimia teidän perheelle, 6 kk onneksi menee nopeammin kuin arvaisikaan! Jos olet juttuseuran tarpeessa, kirjoittele tänne... päivittäin on ollut tapana täällä käydä.

Nainen olen vaikka nimimerkistä ei sitä päätellä voi...Meillä odotellaan hovia...rosiksesta tuli kaksi vuotta ehdotonta...pienin on tällä hetkellä (muksuista) reilun vuoden ja isoin 12.

Meidän iskän törttöilyt tapahtu nuorimman varpajaisissa, sarjassamme tilanteita väärässä paikassa väärään aikaan tuhannen voltin kännissä...

Aiheena tämä onkin arka ja kovasti mietittyttää, eipä viitsi hiekkiksen reunalla joka mutsille kertoa. Toisaalta hiukan tutustuttuani olen kyllä avoimesti tilanteestamme kertonut.

Olisi kiva jos jompi kumpi laittaisi s.posti osoitteen itselläni on omalla nimellä...toisaalta taidanpa käydä avaamassa hotmailissa nimimerkillä niin voi sitten jatkossa omaankin kirjoitella...

Onpas sekava selostus mutta pikku nainen istuu sylissä ja yrittää myös kirjoittaa.

Mutta tosiaan olisi kiva kirjoitella fiiliksistä " kohtalo" tovereitten (onpas tyhmä sana) kanssa!

Hih, hauska nicci sulla... Mullakin on yleisimmin käyttämäni s.posti omalla nimellä, mutta on olemassa toinenkin... pitää tarkistaa se osoite että on vielä iskussa, niin ilmoittelen sitten tänne. Mulle on jo tuttua tämä " lusiminen" , mutta tottahan nyt tulee taas ihan uusia juttuja mietittäväksi kun on vauva tulossa. Siispä kuulumisiin, ilmoittelen itsestäni pian!

Mä en viitsinyt täälläkään käyttää alkuperäistä nikkiäni, ei huvita leimautua : ( Tämä on siis alter egoni.



Meilläkin tämä miehen tuomio on tullut silkasta törttöilystä. Tapahtui 1,5v sitten, oltiin silloin vielä siinä tilanteessa, että miehellä oli exä, ja mä olin ulkomailla, ja sitten tilanteet kuumeni sen ja exän välillä, ja lähti tuo ukko vähän " tuulettumaan" . Jotenkin niin ärsyttävää, kun koko juttu oli niiiiin turha. Mun miehellä on aika hurja menneisyys, mutta nyt on meillä elämä ihan kunnossa. Mies opiskelee ja tekee töitä ja kaikenlainen puljaaminen kaman kanssa on jäänyt. Itse asiassa se loppui jo silloin kun vauva ilmoitti itsestään. Onpa tuo mies aivan ihana isäkin. JOtenkin kuitenkin tuntuu, että se elämä on vähän sellasessa odotustilassa, ja pääsee tosissaan alkamaan vasta sitten kun tuo tuomio on ohi.



Olisi tosiaan mukava vaihtaa kuulumisia vaikka ihan kolmen kesken, kun tämä tosiaan on tällainen asia, että vaikka mäkin voin avoimesti tästä ystäville puhua, niin eipä tätä kukaan ymmärrä. Mullakaan ei ole sopivaa sähköpostia, mutta täytynee sellanen joka tapauksessa luoda.



Niin ja mistäspäin olette? Mä olen täältä pk-seudulta.



Hauskat illanjatkot!

pääkaupunkiseudun sanoisinko kulmilla mekin majaillaan.

... nurkilta minäkin! Mun s-posti on peppi.pitkatossu....... ehheh, ei kun oikeesti: nyytinen@netti.fi Sori herra pertti tossavainen, en voinu vastustaa! Linkki muutes toimii fain. Meilaillaan! (Nyt ei irtoo, tulin just töistä, mutta tässä joku päivä.)

Ni korttiakka voi sit olla Pikku Ukko....Munkin mailailut menee alkuviikkoon ku tän viikonlopun on aikamoinen sutina, mutta kuulumisiin!

Nostan, jos vaikka muitakin ilmoittautuisi...

Pertin kanssa on muutamat mailit vaihdettukin, mutta mitenkäs se korttiakan joulunodotus sujuu?

Meillä on asiat aika huonosti, kun miehen tuomio lähestyy ja saa aikaan paniikkireaktioita. Meillä on varmaan elämämme vaikein aika just nyt käsillä. Vauva on pieni ja vaatii aikansa. Mulla on hirveä olo siitä, että mies joutuu lähtemään, ja me ei vaan millään ehditä saada asioitamme kuntoon ennen sitä.



Mä lisäksi sain tuossa aiemmin keväällä mahdollisuuden elämäni työpaikkaan, erittäin hyvin palkattu osa-aikatyö, jonka otin vastaan, jotta voisin sitten olla pitkään kotona lapsen kanssa. Nyt tuo työ onkin ihan riistäytynyt käsistä ja vie ihan älyttömästi aikaa. Enkä voi siitä oikein mitenkään enään vetäytyäkään.



Sitten olen odottanut kuin hullu tätä joululomaa, jota olen itselleni viikon ottanut siten, etten menisi käymään töissä, niin näyttää, että tästä tuleekin ihan hirveätä. : (



Siksi en ole ehtinyt kirjoitellakaan, eikä oikein paukut riitä mihinkään.



Mutta hyviä jatkoja teille, ja liityn kenties myöhemmin seuraanne, kun tämä tilanne tästä vähän helpottuu.

Toivottavasti ne asiat siitä selkiytyy. Tosi latteasti sanottu... tiedän, mutta enpä voi mitään muutakaan sanoa. Paljon voimia teille molemmille, ja sulle erityisesti korttiakka, palailehan kertomaan kuulumisia sitten kun jaksat, ja edelleen mailaillakin saa jos siltä tuntuu...

Empä tunne muita itseni lisäksi ja oma tarinani onkin sitten jo aika erikoinen.

Vuosia leskenä ollut, lapset eivät isäänsä tunne jne...

Tosi mukavaa ap, että teit rohkeasti aloituksen aiheesta.

En nyt ehdi kirjoitteleen enempää, mutta yritän ehtiä palaileen aiheeseen.

Arvasinpas, että meitä on oltava muitakin... :) Eipä omakaan tarinani ihan tavallisimmasta päästä ole. Olis kiva jos ehtisit joskus kertoilemaan lisää, itse olen siis ihan noviisi tässä hommassa ja siksi muitten kokemuksista on kiva kuulla, mies on ollut lusimassa parisen vuotta mutta tämä tulossa oleva vaavi on meidän molempien ensimmäinen...

Taitaapi olla tarinasi vähän samantyylinen kuin on ollut omani? Jos mies ollut jo parivuotta kaltereidentakana... ja olet raskaana? Parivuotta oli meilläkin vierähtänyt, kun huomasin olevani raskaana! Eli vierailulla vankilassa on lapsi saanut alkunsa.

Raskausaika oli tietenkin aika yksinäistä. Synnytykseen isä ei päässyt mukaan, mutta mahdollisimman pian saattoivat isän sairaalaan katsomaan vauvaansa. Vähän tuntui kurjalta, kun vartija istui sängynpäässä ja toinen kait sitten oven takana... vierailuaikaa taisi olla n. tunti. Lapsen syntymän jälkeen sai perhetapaamisia kahdenviikon välein, käytäntö kyllä vaihtelee erilaitoksissa.

Opin suhtautumaan huumorilla vastoinkäymisiin, välillä tuntui, että vankilalla oli ihan mielivaltaiset säännöt ja ne jotenkin unohti jo sovittuja asioita... kaikkee voi tulla vastaan, mutta mistään ei pidä lannistua.

Oikein onnellista odotusta! Palailen juttuun, kun taas ehdin.

Sama meillä viinaa tuli taas ostettuu ihan liikaa...2 pulloo bissee mieheen ja nekin jäi juomatta! et meilläkin railakasta!

Olipas muuten kiva että " meitä" löyty neljäskin! Ja samassa tilanteessa kuin säkin! tai siis et mies istuu jo...

Korttiakan kirjotus mua jotenki kosketti ja pisti kyllä miettimään tätä omaakin kuviota. On niin helppo olla vielä sellasella jokukerta asenteella mut saapa nähdä sit kun on päivä millon lähdetään...

No hyvä että olemme kaikki olemassa ja hengissä!

Aiheesta moottorisahaan...

Koska sulla on laskettuaika tai siis kuin pitkällä oot? Mulla on pikkunen kutina et meille taitaa tulla syysvauva...saapi nähdä ei pidä hutkii ennenku tutkii...

Edelleen uuden vuoden jatkoja!

Olen lueskellut viestitystänne ja miettinyt pitäisikö munkin " ilmottautua!...



Meillä tilanne on vielä epävarma... Mies viime kesänä (tuhannen juovuksissa tietenkin!) oli kahdessa pahoinpitely-jutussa mukana. Juttu on pitkä ja moni mutkainen, mutta... Eka juttu menee suurinpiirtein niin, että mun mies vittuili jollekin, joka kävi päälle ja kun mun mies sitten hakkas sen, niin se nosti syytteet. Läpi meni koska sen ystävät todisti sen puolesta ja mun miehen kaverit ei sanonu mitään... (Nekin kännissä kun mikä ja ennestään poliisin kanssa jotain...)



Toinen juttu sattui pari kuukautta ton jälkeen. Mies joutui taas kännissä kun käki johonkin tappeluun, ja toinen osapuoli ilmoitti sen ryöstöksi, koska lompakko hävisi. Mies oli pidätettynä parisen viikkoa ja meillä tehtiin kotietsintä ynnä muuta kivaa...=(



Ekasta jutusta tuli ehdonalaista... Eilen tuli postissa paperit toisen asian käsittelyyn, josta tulis kanssa ehdonalaista... Eli mies voi joutua istumaan, jos todetaan syylliseksi. Pieni toivo meillä on, kun mies ei tuolla toisen jutun tekohetkellä vielä ollut ehdonalaisessa, että ehkä sen perusteella ei joutuisi..



Mä en tiedä mitä ajatella. Paskajuttu tässä on se, että mun mies ei todellakaan oo mikään ryöstäjä/varas. Se on paljon kaikkea muuta, muttei sitä... Se on joutunu kuseen vaan sen takia, ettei S***** osaa ryypätä!!! Aina överit... Mutta meeppä sanoon sille, että mähän sanoin tosta joumisesta, olisit kuunnellu mua niin paljolta olis säästytty...



Sekavaa höpinää tosiaan, mutta mä en tiedä mitä ajatella... Meillä on siis puolivuotias vauvakin kotona...

Noinhan se menee kai suurin osa suomalaisista rikoksista...hulluna humalassa toilaillaan...Samalta kuulostaa kuin munkin miehen juttu. Meillä onni onnettomuudessa on se että ei tarvitse enää hakata päätä seinään ton dokaamisen kanssa vaan on mennyt perille ettei minun miehelleni yksinkertaisesti viina sovi...jos uskottais ettei viina maailmasta juomalla lopu niin selviäus moni juttu helpommalla!

No teretulemasta " ryhmään rämään" ja tsemppiä! Voit mailailla mulle jos siltä tuntuu.

Talvisin terkuin Pertti

älkää te niistä välittäkö. aina löytyy niitä jotka häiriköivät. olipa kyse sitten vankilatuomiosta, tai ehkäisystä. itse kurkkailin näitä viestejä ihan uteliaisuuttani. oma mieheni on lempeä kuin lammas, ja viinaa ottaessa muuttuu jopa ällöttävän rauhalliseksi ja hyväsydämiseksi. oikein maailmanparantajaksi.. en kuitenkaan voi tietää mitä elämällä on annettavana, joten enpä lähde muiden perheitä tuomitsemaan. annan kuitenkin yhden " neuvon" : kävipä tässä elämässä miten tahansa, perheen yhdessä pysyminen ja toinen toistenne tukeminen on kaikista tärkeintä. mitä sen on väliä, istuuko miehesi linnassa, vai makaako letkuissa sairaalassa. tärkeintä on että hänellä on perhe joka välittää. itse olen katsonut vierestä kuinka siskoni mies pääsi vuoden kuluttua irti letkuista, ja kotiutui terveenä. monta kertaa hän on ihmetellyt kuinka siskoni jaksoi odottaa, mutta rakkaus tekee ihmeitä. joku päivä teidänkin miehenne kotiutuu terveenä, ja alkaa teidän perheenne uusi elämänvaihe. kyllä meillä kaikilla on omat vaikeat jaksomme elämässä, mutta niistä selviää. kauhean paljon kaikkea hyvää teidän kaikkien elämään! nimim. kovin kovia kokenut

ei kai ollut vanhoja tekoja pohjilla? Ikävää, että miehenne ovat syyllistyneet noin rikollisiin tekoihin, toivottavasti näissä tapauksissa Siperia opettaa. tsemppiä puolisoille!