Sellileskiä? *varovasti kyselee...?*

Kyllä mä ihailen tuota sun tiukkaa linjaa miehenpäihteiden käytön kanssa! Itsellä ei löydy sisua sanoa miehelle että se on loppu nyt, ja meillä nuo päihteet, lääkkeet enimmäkseen on iso ongelma. Myönnän, häpeissäni kylläkin, että minä olen se joka miestä hoitaa kun on " kipeenä" , haen lääkkeitä millon mistäkin.. Nyt kun hän on kiinni, niin oon saanut kirjotettua jotain sinne päin, että päihteiden käyttöä voisi vähentää..

Mutta nyt täytyy taas mennä! Paljon onnea raskudesta!! Koskas laskettu aika??

-Lollo- rv.29+6

Olen kyllä säännöllisen epäsäännöllisesti käynyt täällä viestit kurkkaamassa...kirjoittamiseen suoriutuminen on sitten oma juttunsa...

Edelleen me venaillaan....plaah plaah plaah...Ja taas vaihteeksi rimpuillaan ton päihteiden käytön kanssa (huvittava yhteen sattuma kun korttiakallakin luemma on samoja pulmia) mun miehellähän toi päihtyminen liittyy viinaan joka on tunnetusti viisaasten juoma...hän ei vaan ole tarpeeksi viisas sitä juomaan...No joskus aikoinaan kun ukkokullalla tosi kovaa meni (lue silloin kun vauva oli pieni) niin vannoin että yksikin sekoilu niin kantapäät laitetaan samantien yhteen!!! No kuten Tekin viisaat naiset tiedätte eipä se ihan niin mene...Mutta sama on fiilis kuin korttiakallakin että en minä tätä loputtomiinkaan katsele!!!

Mä en tajua kuinka ihminen ei YMMÄRRÄ mikä mua noissa ryyppyreissuissa pelottaa...kaipa sen ymmärtää vaan se jolle on soitettu " Poliisista päivää ukkokultas on täällä ja hetken pysyykin" ...Mene ja tiedä...Ymmärrän toki senkin että varmaan miehelläkin tekonsa jälkeen on vaikeaa itse- sanoisinko nyt-kunnioituksensa teon jälkeen löytää vai mitä Vi##" ¤" ¤ua tää rimpuilu taas on???????????????????



No jaa tulipas aika tilitys! Pääpiirteittäin menee siis hyvin mitä nyt välillä ketuttaa!!!

Onnea Korttiakka tulevan vauvan johdosta!!

Isot voima halit muille!!

Talvisin kesää odottavin terveisin Pertti

Ihan kuin ihmeen kaupalla löysin tämän sivuston ja olin todella iloisesti yllättynyt!Oma tilanteeni tällähetkellä on se että mieheni on suorittamassa vankeusrangaistustaan jo toistamiseen meidän yhteisen elomme aikana.Vaikeuksia on meillä monia mutta silti ollaan vielä yhdessä.Olisi mukava saada tätä kautta itselleen tukae ja juttuseuraa ajatustenvaihtoon vertaisessani tilanteessa olevilta naisilta..joten ei kun kirjoittelemaan kaikki.Nämä asiat on yleensä sellaisia että niitä ei voi ymmärtää kuin saman kokeneet.Lopettelen nyt ja jään jännittyneenä odottelemaan vastauksia viestiini..:)

Aurinkoista kevään odotusta teille naiset!!

Ihme kun ette oo saanu ikävää tuomioo täältä! Nimittäin ainakin av-osastolla kaiiki " normaalista poikkeava" on kauhun paikka...



Itsellä ex päihderiippuvainen, tod.näk. linnatuomion saanut mut me on jo erottu...



Tsemppiä ihan todella kaikille jotka jaksatte sellaista elämää...Itse tiedän ettei ole helppoa... Ei päihteiden kanssa mutta ei ilman ukkoakaan...



Teki mieli kirjoittaa tähän ketjuun jo aikoja sit mut uskokaa pois, en itsekkään halunnu tiedostaa ex:n ongelmia... Nyt jo luojan kiitos uusi onni jota voi uhkailla, ei tarvi kaikkee kohdistaa muhun ja lapsiin...



Voimia kaikille, niitä tarvitsette....

Eli _sopranos_ tervetuloa remmiin!



Ja Lohikäärme-78, joo ihmeen vähän on kuraa lentänyt... ihan muutama negatiivissävyinen viesti jossain tuolla ketjun alkupäässä. Niitäkään en kyllä sinänsä ihmettele - kuten sanottua, eipä tätä oikein voi ymmärtää ennen kun osuu kohdalle... ja rikollinen elämähän nyt sinänsä ei kaipaakaan ymmärrystä tai päähäntaputtelua, mutta siitähän tässä ketjussa ei olekaan kyse. On tätä ketjua joskus ruodittu av:llakin, mutta mitäpä ei olisi... :)



Muuten tähän sun kirjoitukseen (sitaatti alla) on pakko sen verran kommentoida, että ei kaikilla linnassa istuvilla sentään ole/ole ollut päihdeongelmaa (vaikka suurella osalla onkin), eikä ainakaan oma ukkoni ole koskaan ollut väkivaltainen tai uhkaava mua kohtaan... Kiitos kuitenkin tsemppauksesta, kyllä se voimia kysyy välillä ihan vain odottelukin.





" Tsemppiä ihan todella kaikille jotka jaksatte sellaista elämää...Itse tiedän ettei ole helppoa... Ei päihteiden kanssa mutta ei ilman ukkoakaan...



Teki mieli kirjoittaa tähän ketjuun jo aikoja sit mut uskokaa pois, en itsekkään halunnu tiedostaa ex:n ongelmia... Nyt jo luojan kiitos uusi onni jota voi uhkailla, ei tarvi kaikkee kohdistaa muhun ja lapsiin..."

Laskettuaika lähestyy, ja vieläkään ei tapaamisista tietoakaan..Oon kyllä jo tottunut siihen, mutta olis kiva nähdä mies vielä ennen vauvan syntymää..

Ihan totta että eihän kaikilla vankilassa olevilla suinkaan ole päihdeongelmaa, noh meillä (tai siis miehellä, ei minulla) valitettavasti on..

Sopraanos, tervetuloa vaan! Onko teillä pitkä tuomio? Mun miehellä vielä 4-7kk, ei oikein tiedetä vielä, mutta puolvuotta takana, ja täytyy sanoo että aika nopeesti on aika mennyt.

Varmaan tästä ollut aiemminiin juttua, mutta kuinka moni uskoo niin, että kun mies tältä tuomiolta kotiutuu, niin enään ei uudestaan lähde? Mä haluisin noin uskoa, mutta sen verran realistinen olen, että luulen että joskus sieltä vielä tulee se 10 vuottakin..



Mut nyt täytyy lähteä neuvolaan. Jaksamisia kaikille!

Mä en nyt tiedä vastaanko oikeaan paikkaan mutta kai tämä johonkin tulee näkyville..Meillä myöskin odotellaan tuota perhetapaamisten myöntämispäätöstä varmaan jo kohta varpaatkin ristissä.Mies istuu kivitalos ja meininki ei ihan sama kuin avotalos lusivilla.Mä olen visusti tehnyt päätökseni että vielä tämän tuomion katson ja sen jälkeen jos vielä haluaa mies kakkua eteensä niin saa syödä sitä ihan yksinään.Mutta saas nähdä kuinka käy.Itse olen ihminen joka arvostaa elämän kaidalla puolella kävelyä,siksi välillä hieman vaikeaa ymmärtää ja " hyväksyä" asioita.Miehelläni tuomiosta jäljellä ehkä vajaa vuosi vielä..hyväl tuuril pääsee jo aikasemmin.Itse käyn läpi nyt jotain " ollakko vai eikö olla" -kriisiä..tuleeko tästä enää mitään,jaksetaanko yhdes läpi vielä nämäkin vaikeudet vai joko alkaa olla mitta täynnä molemmilta..huh huh!No mut pärjäilkää te muutkin ja toivottavasti edes joku saa asiansa kuntoon ettei vain ole sitä ainaista takapakkia joka asiassa..Kuulumisiin taas..Heips!!

Elämä ei aina kohtele reilusti, mutta onneksi on olemassa näitä tukiverkostoja.



Isot halit itse kullekkin ja jokaiselle pikkuiselle myös!

En olekkaan vähään aikaan käynyt täällä lukemassa ja oli tullut uusia sellileskiä!

Tervetuloa munkin puolesta.

Mulla vapautuukin mies kohta ... Ja kyllä vähän jännittää, että miten alkaa yhteiselämä sujumaan! Istui kumminkin nyt 1v ja 8 kk. Siinä ajassa ehti toinen poikamme syntyäkkin ja olen tottunut yksin tähän arkeen... Luottavaisin mielin kyllä olen!!! Lomat on sujuneet hyvin ja tuntuupa , että mies olis nyt ottanu opikseen, Toivottavasti!



Joku kirjottikin tossa aiemmin että realistinen täytyy olla!!! Näinhän se asia on. Kaikkihan ne aina sanoo ettei enää ikinä linnaan, mut kummasti sinne aika moni joskus palaa...

Mutta toivotaan, että Meidän Miehet Ei :)))



Kelläs oli mies jo päässyt vapauteen?? Miten on lähtenyt arki sujumaan?? Kertokaahan kokemuksia!



T: Alice ja Pojat

Mua on kans mietityttänyt se, että miten se arki sitten lähtee sujumaan kun mies taas kotiutuu? On niin tottumut jo tähän yksin oloon, ja kun meillekin vauva kohta pian tulossa, vauvan kanssa meille kuitenkin syntyy ne omat rutiinit, niin mahtaa olla outoa kun mies tulee? Vaikka kovasti häntä kyllä jo odotan, ei sillä!

Ajattelin kirjotella, kun moni tuntuu pohdiskelevan mitä sitten kun mies palaa takaisin. En tietenkään osaa sen ihmeempiä neuvoja antaa, mutta sen voin kertoa miten meillä on homma mennyt.



Eli mun miehellä on varsin päihdehuuruinen menneisyys ja muutama tuomio takana. Hän oli kuitenkin alkanut kunnostautumisensa jo ennen kuin mä tulin kuvioihin, opiskeli ammattikorkeakoulussa jne. Toi tuomio, jonka mun aikana lusi oli 6kk ja päiviä päälle, ja tuli silkasta törttöilystä, kun oli just silloin eroamassa exästään ja äh, monimutkainen juttu, jonka kertomiseen menisi viikko.



Joka tapauksessa mulle on kyllä alusta asti ollut selvää, että en tule katsomaan miehen törttöilyjä tämän jälkeen. Tottakai välillä tulee päihteiden kanssa retkahduksia, ja ne ymmärrän (vedän kyllä hirveät pultit ja lemppaan miehen aina pihalle, mutta en jätä), mutta en rupeaisi enää katselemaan mitään puljaamista tai rötöstelyä. Ja tämä on ollut meidän suhteessa alusta asti selvä homma molemmille. Niin kauan häntä katselen ja rakastan ja tuen, kun uskon siihen, että hän myös haluaa elää meidän perheen kanssa hyvää ja normaalia ja päihteetöntä elämää.



Ja mulle on ihan turha selitellä mitään, olen miehellekin aina sanonut, että mua ei pätkääkään kiinnosta mitä se sanoo, ainoa mikä mulle merkitsee on se mitä se tekee.



Okei, lipsahti vähän aiheen ohi, mutta tämäkin tuli mieleeni, kun Lollo vissiin kyseli, että uskooko muut, ettei tuomioita enää tulisi. Mä kyllä melkein uskon, ja jos jonkun pari kuukautta jostain saisi, niin sen kattelisin, mutta pidempää en. Ja siis jos tuomio tulisi jostain retkahdukseen liittyvästä törttöilystä. Jos tekisi jotain todella typerää ja vielä niin, etten mä sitä tietäisi, niin ensin saisi köniinsä ja sen jälkeen kenkää.



Joo, nää raskasuhormoonit laittaa taas vähän rähjäilemään : )



Ja sitten itse asiaan, eli mitä tapahtui, kun mies palasi kotiin.



Kyllä mä voisin sanoa, että meillä meni sellanen puolisen vuotta, ennenkuin asiat oli taas ihan normaalisti. Mäkin olen niin itsenäinen ihminen, että mulle oli vaikeaa ottaa mies taas arkeen mukaan, kun oli saanut sen puoli vuotta toimia just niin kuin itse halusi. Toisaalta meillä mies on aina hoitanut lastansa todella hyvin, ja muutenkin tekee aina ruoat, osallistuu kotitöihin jne., joten sinänsä vaikeus ei ollut siinä, että se olisi tullut kotiin vain palveltavaksi. Kaikenlaista pientä kärhämää pikkuasioista tuli paljon enemmän kuin normaalisti.



Tietyllä tasolla sitä täytyi kuitenkin tutustua koko ihmiseen taas ihan uudestaan. Mä kävin häntä tapaamassa joka viikko, ja lomatkin pyöri ihan mukavasti, että kyse ei ollut siitä, etteikö oltaisi nähty paljonkin tuomion aikana, mutta tietysti siinä moni asia ehti muuttua. Ja sitten oli paljon sellasta, että mulla oli miehen juttujen perusteella sellanen kuva, että siellä vaan tehtiin töitä leppoisasti ja kavereiden kanssa pelailtiin biljardia ja käytiin punttiksella ja katteltiin leffoja (mun mies oli siis työsiirtolassa, eli tosi rento meininki), vaikka totta kai se oli tosi rankkaa miehelle olla kuitenkin vankilassa ja erossa meistä. Ja sen mielikuvissa me vaan pojan kanssa kyläiltiin ja hengailtiin ja eleltiin rennosti, vaikka tosiasiassa mä tein töitä, suoritin vähän koulua, poika oli parin viikon välein kipeä, kun aloitti hoidossa jne. Eli kannattaa paljon puhua kokemuksista puolin ja toisin, ettei tollaset asiat kummittele jossain taustalla. Siis tule esiin tyyliin," mistä toikin valittaa, sehän on lomaillut puoli vuotta, mä sentään tein töitä ja hoidin lapsen jne." .



Mitäpä vielä. Onhan se loppujen lopuksi ihanaa kun se mies sieltä tulee, meilläkin menee taas vallan mukavasti.



Ai niin, vielä tosta linnasta pois pysymisestä, mieheni sanoi, että Sörkan johtaja oli joskus varsin osuvasti todennut että on kaksi vaihtoehtoa, joilla mies pysyy poissa linnasta.



Toinen on uskoon tulo ja toinen tiukka muija. Todettiin miehen kanssa, että sille on osunut jälkimmäinen.

Muutaman oluen jälkeen sitä vaan on niin pirun helppoa tietää asioista joista ei oikeesti tiedä! Mun tuttavapiiristä on useempi joutunu lusimaan, yleensä omaisuusrikoksia joissa huumeet on se perimmäinen syy varkaisiin lähtemiseen. Mut se ei todellaka anna mulle oikeutta yleistää sitä kaikkiin linnakundeihin...



Ja mitä itsellä on asioista kokemusta niin oman ex:n suhteen oikeastaan toivoin et joutuis istuun ettei tarvis pelätä sitä. Mut se sit taas on se kolikon kääntöpuoli... Ei kai kukaan jaksais elää jatkuvassa painostuksessa, oli mies sit linnassa tai vapaalla.



Eli en tarkoittanut et teidät ukot olis narkkareita kaikki koska ovat linnassa. Enkä sitä et teidän ukot tekis/uhkais tehdä teille jotain pahaa. On vaan niin tyhjä olo vaik toinen on ex niin odottaa vaan et koska se piikittää itsensä hengiltä... Kumpa se jo päätyis sinne linnaan...



Ja tarkoitin että on se ukko siel linnas mistä syystä vaan niin voimia teiltä naisilta tarvitaan että jaksatte odottaa!



Eli en tarkoittanut asioita ihan niin yksioikoisesti sanoa kun mitä aiemmin kirjoitin, varmaan ne oluet hiukka vaikutti asiaan...

Et sä kenenkään mieltä ole pahoittanut (tai et ainakaan mun, heh), halusinpa ihan vaan muistuttaa että ei kaikilla lusivilla ole päihdeongelmia. Ja siinä se, sen enempiä asiaan porautumatta :)



Tottakai asioita ajattelee ja peilaa aina oman kokemuksen kautta, mitenpä muutenkaan. Ikävää että sulla on ollut rankkoja kokemuksia exäsi kautta, mutta ilmeisesti nyt sulla on jo asiat ok...? Vaikeimmat suhteet kalvaa pisimpään, näin ainakin olen omalla kohdallani huomannut. On se ahdistavaa katsoa kun toinen vajoaa, eikä mitään voi tehdä... mutta jossain vaiheessa sitä oppii lyömään hanskat tiskiin ja toteamaan että mä en tälle mitään mahda. Mulla siis myöskin kokemuksia päihdeongelmista exieni kautta, niistä jo onneksi aikaa.



Jaahas, kai mulla tässä joku ideantynkä oli kun aloin kirjottaa, mutta enpä tiedä mihin se hävis... :) Jaksamista kaikille, joka tapauksessa!

Korttiakka, edelleen mä ihailen sun päättävaisyyttä, itse olen sellainen että en osaa miehelle sanoa ei.. Tai oon mä miettinyt, että nyt kun vauva syntyy, niin varmaan tulee edes sen verran jämäkkyyttä, että lasta ei varmasti hoideta sekaisin! Mielummin vaikka sitten valvon yöni yksin vauvan kanssa, kuin vaatisin miehen sekaisin ollessaan tekevän oman osuutensa.

Tänään kävin ekaa kertaa uudessa neuvolassa, ja tulihan se siellä ilmi että missä mies on siinä vaiheessa kun terveydenhoitaja kyseli miehen yhteystietoja ylös. Ja kysyi sitten vielä että miksi se siellä on!?...

Mutta tuollaiset pika kuulumiset nyt vaan kävin kirjoittelemassa, nyt täytyy mennä katsoon mitä ihmettä nuo hauvat tuolla riehuu? (Kaksi ihanaa poikaa, Suursnautseri-Belgianpaimenkoira Sauli ja Dobberi Rocky) :)

alice04, onko miehes jo päässyt kotiin??



-Lollo- miten maha voi? Miten sun neuvolan terkka suhtautui siihen että sun mies on vankilassa? Mulla on onneks suhtautuminen ollut aina tosi asiallista neuvolan puolelta, synnärillä olin sitten enempi silmän alla ;) Metkat koiruudet sulla, ei taida käydä aika pitkäksi ;) ?



Ja korttiakka, Pertti, äppi ynnä muut, mitäs teille...???



Pikavisiitillä jälleen Tuittu, täällä siis kaikki ok.

minun tilanteeni: kirjoitinkin jo tuonne aiemmin omalla otsikolla. miesystävä ollut vangittuna nyt kolmisen viikkoa ja oikeudenkäynti tulossa kesäk.lopulla. nyt alkamssa 34rv. ja isompi lapsi 5v. masentaa niin paljon ja tuntuu etten jaksa yksin. tulevasta tuomiosta ei mitään tietoa. pelottaa että tuomio on kauhea. kysessä on jotain talousrikos tyyppisiä juttuja. en ole päässyt tapaamaan enkä saa puhua hänen kanssaan, koska emme ole virallisesti yhdessä.elämä romahti aivan täydellisesti. miten tästä selviää...pidätys tuli aivan täytenä yllätyksenä. tuntuu ihan tosissaan etten jaksa selvitä tästä.

voimia kaikille samassa tilanteessa oleville.

Eipä kummempaa kerrottavaa sinänsä, kaikki hyvin! Masua kasvattelen kaikessa rauhassa, vähän jo pieni mellastaakin mahassa. Mutta vasta sitten parin viikon päästä, kun on rakenneultrakin käyty katsastamassa, voipi tosissaan alkaa iloita tästä vauvelista. Siihen asti oon vähän skeptinen.



Mies on kiltti ja kultainen ja meillä kaikki tosi hyvin. Tuntuu vaan niin hassulta miten nopeasti aika kuluukaan...Hitto, kohtahan se on ollut jo vuoden kotonakin! No ei nyt ihan vielä, mutta kuiteskin.



Pääsiäinen meni rauhaisasti, kuten muutenkin elo on taas mennyt pidemmän aikaa. Töitä ja koulua pukkaa päälle, nyt on viimeinen rutistus käynnissä ja sitten pitäisi jo valmistua! VÄhänkö olen onnellinen, jos nyt keväällä saan paperit pois koulusta, ja viiden vuoden kurimus on ohi!



Mutta nyt pitää mennä siivoilemaan, ennen kuin mies ja poika saapuu taas kotiin!



Hyviä jatkoja kaikille, pitäkää äijät kurissa ja lippu korkealla! Erityisesti Lollo! Mä voin pitää sulle " Näin pistätä miehesi ojennukseen" -pikakurssin. Siihen kuuluu ainakin osiot " ulkoruokinnan edut" ja " kullan kuritus" .

Liitän tähän sun viestin jotta muutkin sen hoksaavat! Toivottavasti et pahastu!





mimeu - 30.03. 13:39

jäin yksin

kiva löytää täältä kohtalotovereita..miesystäväni pidätettiin n3vk sitten ja on ollut siitä lähtien vangittuna. itse olin 3pv tutkintavankeudessa. emme ole naimisissa emmekä edes virallisesti avopareja, mutta hän on ollut isänä 5v tyttärelleni koko ajan ja yhteinen lapsi tulossa toukokussa. adoptiostakin on puhuttu mutta emmepä sitten ehtineet. pidätys tuli täytenä yllätyksenä ja siitä alkoikin alamäki. miehelläni on jotain taloussotkuja ja minua ehkä tullaan syyttämään kätkemisrikoksesta. en ole päässyt tapaamaan häntä emmekä saa puhua puhelimissa. oikeudenkänti on vasta kesäkuussa eikä tuomiosta ole vielä mitään tietoa.nyt elämä tuntuu kauhealta ja päivät vain loputtomalta odotukselta. tuntuu etten jaksa tätä...en koskaan ole ollut näin yksin.tulevaisuus pelottaa miten tulee käymään..en tiedä mitä sanoisin isommalle lapselle. hän lohduttaa minua:että kyllä isi tulee...en tiedä vankila käytännöistä mitään.miten pääsee vierailuun?entä perhe tapaamiset?pääseekö puhelimeen?pitääkö meidän mennä ensin naimisiin jotta olisi mahdollisuus perhetapamisiin?onko käytännön vinkkejä miten kaikesta selviää?toivoako parasta vai odottaako pahinta? ikävä on niin suuri.

Mimeu voi v...! Ja lohtu halaus päälle! Eli enpä soisi kellekkään tätä että mies vaan pidätetään ja SINÄ jäät kotiin ihmettelemään että kuinkas tässä näin kävi!

Oletko kertonut kellekkään kaverille sukulaiselle tai jollekin edes mitä on tapahtunut?? Kerro...valitse huolella mutta kerro ettet ole kokonaan yksin!

Lapselle en itse tuossa vaiheessa vielä sanoisi mitään jos et tiedä kauanko on pidätettynä...Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa muutaman viikon ikäisen vauvan kanssa ja kyllä se tunne on sellainen kuin joku heittäisi korttipakan ilmaan ja sanoisi että koitapa tyttö keräillä!

Sinun täytyy myös miettiä haluatko " olla" miehesi rinnalla vai eroatteko...Jos nyt oikein muistan niin et ole edes puhumaan päässyt? jos et niin mun mielestä on parempi kuitenkin ensin vähän tutkia ja vasta sitten hutkia!



Nyt meitsi menee iltapalalle mutta muista ettet ole yksin!!!



Terkut muillekin! Pääsiäinen oli munaisa:) ja muutenkin menee hyvin!

Kevättä taas rinnassa!

Pertti

Mä en ollut huomannut sun omaa aloitustas, kiitos Pertti että kopsasit sen tänne. Mulla ei ole kokemusta vastaavasta, mutta miehen exällä on...JOskus aikanaan mies oli lähtenyt käymään kiskalla, ja jäi sille tielleen yli kahdeksi vuodeksi...Eli oltiin pidätetty ulkona, viety tutkintavankeuteen, ja siitä suoraan oikeudenkäynnin jälkeen lusimaan. Tästä on siis jo jotain 10 vuotta aikaa kuitenkin.



Enpä pysty muuta sanomaan, kuin että viimeistään silloin kesäkuun lopussa teidän asiat selviää. Eli kun miehesi saa jonkinlaisen tuomion, se tuosta lähes väistämättä on tulossa. Ihmisiä ei pidetä pitkiä aikoja vangittuna tuosta vaan, koska siitä joutuu valtio maksamaan isot korvaukset, jos tuomiota ei tulekaan.



Kuitenkin, jos teille on pian lapsi syntymässä, kannattaa yrittää olla yhteydessä tutkijoihin, jotka miehesi asioita hoitavat. Jotain joustoa saattaa löytyä, varsinkin, jos saavat tutkimuksensa pian päätökseen.



Kuitenkin viimeistään silloin, kun miehesi siirtyy tavalliseen vankilaan, alkavat tapaamisetkin. JOs miehesi on ensikertalainen, hänen kannattaa ehdottomasti hakea avovankilaan tai työsiirtolaan. Avovankiloista saa käydä töissä ja opiskelemassa, mutta en tiedä kuinka vaikeaa niihin on päästä. Työsiirtoloissa on paljon vapaammat tapaamiskäytännöt ja muutenkin ovat rennompia paikkoja. Esim. Suomenlinnassa on yksi työsiirtola, ja on kuulemma aika mahtava paikka ainakin kesäisin. Jos nyt vankilasta voi noin sanoa.



Perhetapaamisiin pääsee, vaikka ei olisi naimisissa. RIittää, että on yhteinen osoite. Luulisin, että yhteinen lapsikin riittää. Tapaamiskäytännöt vaihtelee vähän vankilakohtaisesti, kannattaa ottaa heti selvää, kun tietää mihin miehesi kenties joutuu. Ja se kannattaa muistaa, että vaikka ensin passitettaisiin johonkin paikkaan, niin siirtoa voi aina anoa mukavampaan paikkaan tai lähemmäs kotia.



Perhetapaamiset alkavat pyöriä vissiin kahden kuukauden istumisen jälkeen ja lomat kun tuomiosta on kulunut puolet. Lomavuorokausien määrää/kuukaus en nyt muista.



Tossa sulle vähän noita faktoja, jos et ole vielä muualta saanut tietoosi. Niin ja jos miehelläsi ei ole päihdeongelmaa, niin tavallisessakin vankilassa kannattaa hakea päihteettömälle osastolle, siellä on paljon vapaampaa olla ja paljon enemmän aktiviteetteja.



Voimia sulle sinne! Kertoilehan, kuinka tilanne etenee. Ja vaikka nyt tuntuu varmasti karsealta, niin aika kuluu ja asiat ratkeavat. Ja usko tai älä, kaikkeen vieläpä tottuu.