Miksi suomalaiset eivät osaa tervehtiä toisiaan?

Mulle tulee ainakin hyvä olo, kun juttelen tai vain tervehdin tuntemattomia, mitä siinä pitäisi tuppisuuna istua, jos vaikka on bussia odottamassa? Anteeksi vain, jos jotain häiritsee tämä.

Tungen kuulokkeet korviini ja mulkaisen sinua 'haluan olla rauhassa' ilmeelläni ja uppoudun kirjaani. Voit jatkaa hölötystäsi rauhassa. Se ei häiritse. Minulla kuluisi varmaan puoli työpäivää, jos ryhtyisin kaikkia työkavereita tervehtimään. Meitä kun on satoja. Asiakaspalvelutilanteet ovat minusta asia erikseen. Niissä tervehdin aina. Niin myyjänä kuin asiakkaanakin.

et osaa siis arvioida niitä tilanteitakaan,joissa tervehtiä pitäisi. Ei tosiaan ole tarpeen kaikkia tervehtiä, pitää tietää milloin tervehtii.

Ehkä tämä onkin se perusyy, on niin paljon urpoja, joilta tämä tilannetakju puuttuu.

Onko tänne Suomeen siinnyt joku asperger-populaaatio?

Mutta sitten arvioin sen, että pitäisikö vaiko eikö. Ja jos joku tuntematon bussissa tai bussipysäkillä minulle hölisee vaikkapa päivän säästä, niin jätän tervehtimättä.

Jos hänellä on selkeästi asiaa (vaikkapa kysyy tietä jonnekin tms.), niin vastaan mielelläni.



Näetkö eron?

Mua ärsyttää myös kun täällä ei voi naapurit edes moikata. En itse halua jäädä rupattelemaan tuntemattomien kanssa, mutta "moi/hei" on nyt vähin mitä naapuri tai päiväkotivanhemmat voivat sanoa. Sanon aina naapureille "hei" vaikkeivät edes kato muhun. Siinä sitten aina vaan hämmästyneinä mutisevat jonkun vastauksen, tai sitten eivät vastaa.

Täytyy sanoa, että luulin ennen, etteivät vaan suomalaiset moikkaa, mutta näköjään eivät ulkomaalaisetkaan. Tässä nykyisessä kerrostalossa asuu aika paljon ulkomaalaisia, eivätkä myöskään nekään moikkaa.



Meidän poika on tosi sosiaalinen, ja pienempänä moikkas ihan tuntemattomiakin kadulla. Kun eivät vastanneet, poika kysyi aina suureen äänen "äiti, miks toi ei moikannu vaikka mä moikkasin sitä". Vähäks nauratti kun moikatut kuuli mitä poika kysyi.

Eihän se ole mun tuttu millään tavalla enkä halua siihen tutustuakaan. Mä moikkaan vain niitä jotka ovat tuttujani tai joihin tahdon tutustua.

En ole ksokaan elänyt ulkomailla, enkä' aio sinne ikinä muuttaakaan, joten voi kaikessa rauhassa elää suomalaisen kulttuurin ja tapojen mukaan ja täällä ei vieraita moikkailla, se on röyhkeää käytöstä.

Jos se jonkun napaa kutittaa niin voi voi sitten vaan.

jotka hyvänä päivänä tervehtii, mutta muulloin katsoo vaan maahan tai tuimasti kohti

että missä te oikein asutte? Meillä moikataan eskariin viedessä saman luokan äitejä/isejä ja niitäkin muita jotka sattuu samaan aikaan tuomaan. Siis ihan vaan hei. Kaupassa ja bussissa mäkin aina tervehdin kassaa ja kuskia ja ne tervehtii mua (no, jos menen bussiin ilman rattaita siis). Naapureiden kanssa moikkaillaan ja joskus jutellaan pitempään ja ei vaan seuraavasta talosta vaan useamman talon verran. Samat naamat näkyy harrastuksissa, niin siellä moikkaillaan ja jos odotellaan harrastuksen ajan niin jopa ihan jutellaan. Puistossakin aletaan jutella ventovieraiden kanssa, jos siltä tuntuu...



Näin siis meillä Espoossa.