Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidit, miten kestätte tylsyyttä?
25.05.2010 |
olen itsekin kotiäiti. En kaipaa työäitien kritiikkiä tähän vastaukseksi. Nyt kysyn vain kotiäideiltä ja tämä on asiallinen kysymys. Tarkoitukseni ei ole olla provosoiva.
Kommentit (80)
KAAPPIEN SIIVOUS=YÄK
ASKARTELU= LIIMAA, ROSKAA, MELUA
PUISTOILU= ANKEAA
VAUNUENKIT=NISKAT KIPEENÄLAPSEN PAIMENTAMINEN=PÄÄNSÄRKY
RUUANLAITTO=PAKOLLINEN PAHAOMAA AIKAA EI OLE, JOKA PÄIVÄ LAPSEN KILJUNTAA, EI PUETA, EI SYÖDÄ, EI SITÄ, EI TÄTÄ, JOKA PÄIVÄ ULOSLÄHTEMINEN ON HELVETTIÄ............hauan aikuisten ihmisten pariin!!!!!
Älä olisi raukka tehnyt lapsia kun noin pahalta tuntuu.
Kaikki varmaan ajattalevat joskus noin. Täällä sen saa sanoa ääneen. Kavereille ehkä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tylsää herranjestas millo kerkiäis olemaan tylsää tekemistä piisaa jos jääis aikaa viel leikille ja peleiillekin yhdessä muksuin kaa,aina ne lapset uutta haluaa oppia minun lapset ei ainakaan saa minua tylsistymään
mut mä oonkin vain pieniaivoinen kotiäiti...
Olette eläneet niin täyteläistä elämää ennen, että lapsi vetää teidät syvälle tylsyyden kehään, josta ei ole paluuta. Voi, ei ole enää hektistä elämää, ei 24/7 rullausta. Te olette hoppichiksejä, tämä on totuus. Ikävä sellainen? Ei ehkä.
en ole koskaan sitä ennenkään ollut mikään hoppitsiksi. Joskus olis vaan ihan kiva puhua oikean ihmisen kanssa. Jo se on ihan oikeasti virkistävää, että saa sanoa kaupan kassalle Moi...
tylsää herranjestas millo kerkiäis olemaan tylsää tekemistä piisaa jos jääis aikaa viel leikille ja peleiillekin yhdessä muksuin kaa,aina ne lapset uutta haluaa oppia minun lapset ei ainakaan saa minua tylsistymään
pelata jotain afrikan tähtee lapsen kanssa. Onneksi mies hoitaa meillä sen velvollisuuden. Mun kärsivällisyys ei oikeasti riitä siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruikutti ja valitti.
Nyt on pyhää vihaa täynnä, kun minä en tehnyt samaa valintaa. Haukkuu ympäri pitäjiä.
34, eikä itselläsi aivoja.
Ei minunkaan äidilläni ole, mutta minulla on oma firma. Sellaisen voi perustaa ihan jokainen. Tai hankkia muuta ihan vieraaltakin jopa. You know, TYÖ. 29
Haukkua vierasta ihmistä aivottomaksi? Mitä varten? Toivottavasti 29 ei ole yrityksessään tekemisissä ihmisten kanssa.
Hoitovapaalla ryydyin monta kertaa. Päivät oli täynnä rutiineja, mutta en ehtinyt hiljentyä, keskittyä ajattelemaan omiani jne. Kun mies tuli kotiin joko puhuin kuin papupata tai lähdin välittömästi lenkille että sain olla yksin. Lapsia kolme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja juu, kyllä olen ihmisten kanssa tekemisissä, mutta en tuollaisten vätysten.
no niin, tulihan sietä joku ihana heti sanomaan, että et olis raukka tehnyt lapsia:) hah! Äitiyden ongemat on todellakin edelleen tabu, ei saisi puhua siitä, että ei jaksais ja että lapsen kanssa ei olekaan aina niin auvoista ja ihanaa.
kaikki ei oe vain tehty siihen askartelu-laipomis-ruuanlaitto-siivous -muottiin.
rakastan silti lastani tosi paljon.
Ja miten niin tämä kotiäidin elämä ei ole hektistä? onhan tää helvetin hektistä. Töistä/koulusta pääsee kotiin rentoutumaan, kotiäidin hommasta ei pääse yhtään mihinkään. Koko ajan pitää olla olemassa jotakin varten. Ja siis, tästä eteenpäinhän ei pääse rentoutumaan edes koulusta tullessa, mutta varmaankin eri tavalla jaksa taas lasta, kun on hetki oltu erossa ja nähdään jälleen!
p. s olen teiniäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tänään lapseni (1v) kanssa hiekkalaatikolla, ja oli niin tylsää, että olisin melkein halunnut kuolla.
Joo, kyllä mäkin opiskelen ja teen töitä, mutta tylsää on silti.
Ja -pistäkää paremmaksi- mun mies ei ole vieläkään tullut töistä kotiin (lähti aamulla ennen kuin herättiin lapsen kans).
ARGH.
no niin, tulihan sietä joku ihana heti sanomaan, että et olis raukka tehnyt lapsia:) hah! Äitiyden ongemat on todellakin edelleen tabu, ei saisi puhua siitä, että ei jaksais ja että lapsen kanssa ei olekaan aina niin auvoista ja ihanaa.
kaikki ei oe vain tehty siihen askartelu-laipomis-ruuanlaitto-siivous -muottiin.
rakastan silti lastani tosi paljon.
Ja miten niin tämä kotiäidin elämä ei ole hektistä? onhan tää helvetin hektistä. Töistä/koulusta pääsee kotiin rentoutumaan, kotiäidin hommasta ei pääse yhtään mihinkään. Koko ajan pitää olla olemassa jotakin varten. Ja siis, tästä eteenpäinhän ei pääse rentoutumaan edes koulusta tullessa, mutta varmaankin eri tavalla jaksa taas lasta, kun on hetki oltu erossa ja nähdään jälleen!
p. s olen teiniäiti
Et ole "kotiäiti", jos käyt koulussa.
Tottakai saa sanoa, jos on tylsää. Eihän mikään asia elämässä ole päivästä toiseen yhtä ruusuilla tanssimista. Itsellä on paljon hyviä päiviä lapsen kanssa, mutta välillä kyllä huonoja ja tylsiä jaksojakin. Ei siitä mihinkään pääse.
tottakai sitä kaipaa aikuisten seuraa, välillä jopa takaisin työelämään ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miten niin kotiäiti ei voi käydä koulua tai opiskella?
ovat kyllä tylsiä, eihän siitä mihinkään pääse. Vaikka joka päivä hämmästyisi ja ihastuisi lapsen kehitykseen, niin kyllä samat rutiinit, aina samat naamat puistossa jne kyllästyttävät pidemmän päälle.
Yhtä en tekisi enää, ottaisi miestä joka tekee työmatkoja tai pitkää päivää, kerran eronnut tuollaisen vuoksi, sekä isäni oli tuollainen työnarkomaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
temperamentista riippuvainen, vai mitä mieltä olette?
ollut tylsää vielä, minulla on paljon harrastuksia, ulkoilen päivittäin ym. Silloin kun rutiinit yrittävät ottaa vallan, keksin jotakin uutta kivaa tekemistä yksin tai sitten koko perheen voimin.
Oikeastaan olen yllättynyt, etten ole tylsistynyt kotona ollessa, en ole mitään hausfrau-tyyppiä tai kanaemo, mutta jotenkin olen sopeutunut paremmin kuin kuvittelin. Ehkä tämäkin on omasta asenteesta enemmän kiinni kuin mistään muusta.
Kun jaloissa pyörii vauva ja kaksi muuta alle kouluikäistä + ekaluokkalainen, on päivät kaikkea muuta kuin tylsiä.
Mahdollinen tylsyys tosin voi iskeä kesälomalla, kun anoppi ottaa nuo kolme isointa ja mulle jää vaan vauva. Mitäs mä sitten teen?
mutta kun se on aina sitä samaa arkea. Vastaus kestämiseen, että joskus huonosti.
mutta onhan niitä tylsiä hetkiä. Yleensä se johtuu omasta laiskuudesta. Esim. leikkipuistossa istuminen yksinään lasten kanssa ON tylsää, mutta jos jaksaa leikkiä lasten kanssa,niin on vähemmän tylsää, ja jos jaksaa sopia treffit puistoon jonkun toisen äidin kanssa,niin puistossa on suorastaan hauskaa. Samaten kotonaoleilu nahisteluineen on monesti tylsää, mutta kun jaksaa järjestää yhteistä puuhaa, vaikka leipomista tai sitä askartelua, niin kaikilla on kivaa.
mulla on tapana keksiä aina menoja ja muita tehtäviä sen mukaan miten "tylsistynyt" olen. Silloin kun ollaan esim. sairasteltu ja energiaa on mennyt paljon ihan perusarjen pyörittämiseen, en keksi mitään ylimääräisiä menoja. Sitten kun ollaan terveitä ja alan taas "turhautua" niin sovitaan kaikenlaista kivaa menoa. Tavataan ystäviä meidän/ heidän kotona, kahvilassa tai puistossa. Mennään lasten kanssa keskenämme puistoon, sisäleikkipuistoon, museoon, kahvilaan, shoppailemaan.
Lisäksi mulla on "viikko-ohjelma", niin että tiedän mitä kivaa missäkin kohtaa viikkoa tapahtuu vakiona. Esim. kerran viikossa mulla on vapaailta, jolloin menen usein shoppailemaan tai kahvilaan tai lenkille tai leffaan yksin tai kaverin kanssa. Kerran viikossa pidetään miehen kanssa kahdestaan leffailta lasten mentyä nukkumaan. Lauantaisin lähdetään aina perheenä jollekin "retkelle", tämä vaihtelee aika lailla mitä se pitää sisällään mutta pääasia siinä mulle on se että perhe viettää aikaa yhdessä ja minä pääsen pois kotoa.
Mulle on siis toistaiseksi riittäneet nuo viikon vakio "kohokohdat", joita tietää odottaa ja sen lisäksi sovin miehen työpäivän ajalle vaihtelevan määrän menoja fiiliksen mukaan. Mutta kieltämättä se perusarki omassa kodissa kävisi puuduttavaksi pidemmän päälle.
En osaa sanoa tähän, minulla ei ole ikinä tylsää. Se on vain mielentila, keksi aina jotain. Jos en muuta, olen mielikuvitustilassa.