Kotiäidit, miten kestätte tylsyyttä?

Miten säälittävää onkaan, että hankkii lapsen ja saa jäädä kotiin yhteiskunnan rahoille ja sitten mussutetaan kun on TYLSÄÄ???



Ei tajua. Pitäisikö laittaa vaatekkaappien pesemiset sinne tärkeysjärjestyksen hännille? Lapsen takia te kotona olette, ette kaappien pesun tai muunkaan.

En sano että kaapit vaan sekasin, mutta nyt teillä arvon kanssasisaret on 7-10 h enempi aikaa niitten lapsienne kanssa.



Uskokaa pois, olen ollut töissä ennen lapsia, perheellisenä käynyt töissä ja nyt taas kotona.



En voi käsittää millanen arki teistä on normaalia jos siinä ei ole koulutusta tai työtä.

Mitä te teette esim. eläkkeellä?

On ihan oma valintani olla lasten ensimmäiset vuodet kotona ja ihan omalla kustannuksella.

Lasten vuoksihan tätä tehdään, kyllä silloin voi välillä tylsyyttään valittaa. Miksi ihmeessä EI saisi valittaa, jos valituttaa? : ) Valittakaa ihmiset vaan minun puolestani ihan rauhassa.

Miten säälittävää onkaan, että hankkii lapsen ja saa jäädä kotiin yhteiskunnan rahoille ja sitten mussutetaan kun on TYLSÄÄ??? Ei tajua. Pitäisikö laittaa vaatekkaappien pesemiset sinne tärkeysjärjestyksen hännille? Lapsen takia te kotona olette, ette kaappien pesun tai muunkaan. En sano että kaapit vaan sekasin, mutta nyt teillä arvon kanssasisaret on 7-10 h enempi aikaa niitten lapsienne kanssa. Uskokaa pois, olen ollut töissä ennen lapsia, perheellisenä käynyt töissä ja nyt taas kotona. En voi käsittää millanen arki teistä on normaalia jos siinä ei ole koulutusta tai työtä. Mitä te teette esim. eläkkeellä?

ei tylsyys johdu tekemisen puutteesta. En oikein ymmärrä näitä, jotka sanovat, että päivät lasten kanssa tarjoavat älyllistä haastetta... Päivä on täynnä rutiineja (esim. eskariin kuskausta kävellen), joihin en kyllä edes jaksa kauheasti keksiä mitään extraa (siis joka päivä hauskaa veikkausleikkiä seuraavan vastaantulevan auton merkistä...). Viihdyn mainiosti kotiäitinä, mutta kyllä mun tarvii hakea jotain "omaa" lukemalla tms. ja silti tuntuu, että aivot kutistuu. Jos on väljä aikataulu, niin sittenhän voi alkaa väkertää lasten kanssa isoja askarteluprojekteja tms. mikä on aikuisestakin virkistävää. Mutta tosiasia lienee, että pienet rakastavat rutiineja, mutta aikuinen tarvii muutakin.

Toki tekemistä riittää kun lapsia on monta, mutta kuka JAKSAA samoja nurkkia puunata lasten kitistessä? Ei ikuisesta pyykinlaitosta, ruuanlaitosta ja puunauksesta kyllä iloa päiviinsä saa. Mitään piristävää tai kehittävää ei pysty tekemään, kun on vaativa vauva talossa.



Yhden lapsen kanssa ei kyllä tarvitse eikä kannata jumittua kotiin. Mene puistoon, kaupungille, kirjastoon, uimahalliin, kyläilemään, lenkille...



Itse luen hömppälehtiä vessassa (jos vauva ei silloin ulvo), keskityn kameraani enkä isompiin lapsiin niinkuin pitäisi, kun vauva nukkuu, jätän kaiken "ylimääräisen" tekemättä ja lähden liikkumaan heti kun mies tulee kotiin. Ja hankin lapsille vahdin USEIN että pääsen miehen (ja vauvan) kanssa jonnekin. Lisäksi luen kirjoja kun nukutan taaperoa, ellei vauva ole hankalana silloin.

saada jotain menoa. Pelkästään kotona olo ja pukeminen siivous ruuanlaitto siivous -rutiini oli kyllä niiin tylsää! Tylsää oli myös se, ettei päivisin tahtonut olla hetken rauhaa vain itselle.

Se onnistuu nykyään etänä, verkko-opintoina.

Asun Espoossa ja tekisi mieli opiskella jotain ajankuluksi nyt kun olen kotiäitinä.

En tylsyyden vuoksi, vaan itseni pitämiseksi vireänä.

Onko tietoa tästä?

vanhin kohta 8v, nuorin 2 v, lapsia 4. Enkä edes koko päivää siivoa tms. Sinne eskariin kävellessä mietin ja suunnittelen kaikenlaisia omia projekteja, jos lapset ei vaadi huomiota, käyn jumpassa osan ollessa kerhossa, opiskelen avoimessa yliopistossa mielenkiinnosta, luen hyviä kirjoja, tapaan ihmisiä, käyn lasten kanssa paikoissa...



No, myönnän, oli mullakin tylsää ekana kolmena kuukautena esikoisen kanssa, kun oli allergikko, joka ei nukkunut ja kaikki on syönyt tissiä pitkään ja hartaasti kerrallaan, eli silloin imettäessä oli tosi tylsää kun oli niin väsynyt, ettei jaksanut oikein mitään fiksua lukea, eikä ajatella kauheen syvällisiä, tuli tuijotettua kaikenlaisia ohjelmia telkkarista ympäri vuorokauden - se oli tosi tylsää.

Eli oli hauskempaa keksiä itse tekemistä niin ettei tarvinnut siivota tai kuoria perunoita.

ku kotiäitinä on vähän pakko just ite siivota ja kuoria ne perunat. Ja se vasta tyyyyyylsäääääää onkin!

Ei sitä aina kestäkään. Nyt on viime aikoina tuntunut sitä, että TÖIHIN TAKAISIN JA ÄKKIÄ! Mutta se menee ohi. Yritetään keksiä viihdykettä, käydään perhekerhossa, kavereilla, kirjastossa, puistossa... siinä se päivä menee.

Opiskelen yliopistotutkintoa, teen äitini yrityksessä käännöstöitä ja tuurausta tarvittaessa, vedän perhekerhoa, olen remontoinut vanhan talon mieheni kanssa ja tänä kesänä rakennan pihasta meidän oman pikku paratiisin.



Ja päivässä teen 5 ateriaa, siivoan keittiön näiden jälkeen, pyykkään, siivoan ja sisustan. Luen lapsilleni paljon, leikin molempien kanssa yhdessä ja erikseen, kuljetan isompaa harrastuksiin ja kavereille ja välillä taas katson vierailevienkin muksujen perään...



Kyllähän se aika siinä jotenkin kuluu... :)

silloin tällöin olen suurinpiirtein pimahtamispisteessä, kun taas pitäis lukea samaa kirjaa lapsella sadannen kerran. Mulla on joka päivä erilaista tekemistä, reissaan lapsen kanssa myös joka viikko eri maisemiin (mummolaan, kaverin luo jne) vedän kerhoja, ideoin askarteluja, lapsen nukkuessa opiskelen ranskaa jne. mut ei ne mitenkään riitä virkistämään sitä omaa mieltä, ei samalla tavalla kuin mihin tähän mennessä on tottunut.



Mä koetan ajatella, että tämä aika on niin lyhyt, että sen nyt seisoo vaikka päällään. Ja toisaalta, tuleehan sitten vastapainoksi sellaisia huimia onnen hetkiä kun lapsi oppii jotain tai juoksee halaamaan eikä halua edes kuvitella että joku vieras hoitotäti ois kokenut ne mun lapsen kanssa, enkä minä.

turhauttavaa...

Vaikka lapset leikkisivät omissa oloissaan ja vauva nukkuisi, niin en voi rentoutua tai keskittyä rauhassa mihinkään, koska koko ajan on joku huutamassa " Äiiitiii!!!".

olin lapsuuteni suunnilleen yksin, joten tämä ei ole todellakaan tylsää. Ei todellakaan tylsää.

kun monet kirjoittavat, ettei ole tylsää kun on koko ajan tekemistä, ja samalla luettelevat listan kotitöitä :) Kun minun mielestäni se juuri oli tylsää, että koko ajaksi olisi ollut niitä hemmetin kotitöitä!

ei tylsyys johdu tekemisen puutteesta. En oikein ymmärrä näitä, jotka sanovat, että päivät lasten kanssa tarjoavat älyllistä haastetta... Päivä on täynnä rutiineja (esim. eskariin kuskausta kävellen), joihin en kyllä edes jaksa kauheasti keksiä mitään extraa (siis joka päivä hauskaa veikkausleikkiä seuraavan vastaantulevan auton merkistä...). Viihdyn mainiosti kotiäitinä, mutta kyllä mun tarvii hakea jotain "omaa" lukemalla tms. ja silti tuntuu, että aivot kutistuu. Jos on väljä aikataulu, niin sittenhän voi alkaa väkertää lasten kanssa isoja askarteluprojekteja tms. mikä on aikuisestakin virkistävää. Mutta tosiasia lienee, että pienet rakastavat rutiineja, mutta aikuinen tarvii muutakin.

tekemistä kyllä löytyy kotoa, mutta kun se kaikki tekeminen on tylsää tekemistä. Mä kaipaan välillä vaihtelua, virkistystä ja vuorovaikutusta.

Minä tein töitä siinä ohessa. Pelkkään äitinä oloon olisin kyllä kypsynyt pystyyn.

Opiskelen yliopistotutkintoa, teen äitini yrityksessä käännöstöitä ja tuurausta tarvittaessa, vedän perhekerhoa, olen remontoinut vanhan talon mieheni kanssa ja tänä kesänä rakennan pihasta meidän oman pikku paratiisin. Ja päivässä teen 5 ateriaa, siivoan keittiön näiden jälkeen, pyykkään, siivoan ja sisustan. Luen lapsilleni paljon, leikin molempien kanssa yhdessä ja erikseen, kuljetan isompaa harrastuksiin ja kavereille ja välillä taas katson vierailevienkin muksujen perään... Kyllähän se aika siinä jotenkin kuluu... :)

jos opiskelet ja teet töitä. niistähän saa vaihtelua ja virkistystä. Tämä kysymys oli suunnattu niille ihan oikeesti kotiäideille. Niille, joilla ei ole mahdollisuutta tuollaisiin virkisteisiin.

kun monet kirjoittavat, ettei ole tylsää kun on koko ajan tekemistä, ja samalla luettelevat listan kotitöitä :) Kun minun mielestäni se juuri oli tylsää, että koko ajaksi olisi ollut niitä hemmetin kotitöitä!

juuri ne kotityöt ovatkin niin puuduttavan tylsiä! sitä iänikuista pyykinpesua, ruuanlaittoa, tiskien tiskausta, pöydän pyyhkimista. Joka päivä, päivästä toiseen pyykkäät, peset, tiskaat, kokkaat, pyykkäät, tiskaat, kokkaat, peset, pyykkäät, tiskaat. Kyllä siinä tekemistä on, mutta aivot huutaa jotain vaihtelua.

onhan niihin kaikilla mahdollisuus. Kotiäiti on äiti, joka hoitaa lapset kotona.



29

niin se kertoo jotain tylsyyden asteesta...