1980-luvulla on ilmeisesti tapahtunut jotain outoa.

opintojani aikuislukiossa, ja kyllä 10 vuodessa on monet asiat muuttuneet. Nykyajan AIKUISlukiossa olevialla teineillä ei ole mitään rajaa, mitä opettajalta kehtaa kysyä. Esim opettaja antaa kurssikirjan tiedot ja käskee hankkia sen ja juttelee vielä mukavasti että käytettykin tai vanha painos käy, jos sen sattuu saamaan. Yksi tyttö kysyy, että mistä niitä kirjoja sitten saa, ja että onko ope varma että niitä on täällä kotikunnan kirjakaupassa ja sitten lopuksi vielä että "nii missä ne kirjat siellä on?!".



Erikoiskohtelun oletuksesta kertoo mielestäni se, että kaikki informaatio pitää antaa jokaiselle erikseen. Yleisiä ohjeita ei jakseta tai välitetä kuunnella. Jos ope sanoo, että "hei laittakaapa ylös, että kurssikokeen luokka on muuttunut. Aika on siis sama, mutta koe on luokassa se ja se". Niin eipä aikaakaan kun monikin kysyy, että a) mitä sä siis sanoitkaan b) niin mikä se uus koepäivä olikaan c) moneltako se koe nyt onkaan ja lopuksi vielä d) opettaja, koska tästä kurssista on koe ja mitä siihen tulee.



Että eikö voi yli 17-vuotias sen verran keskittyä, ettei kaikkea tarvitse vääntää yksitellen rautalangasta. Minä maksan tunneistani, joten olisi kiva, että aika käytettäisiin oppiainekseen eikä samojen asioiden selitämiseen.



Syvä kunnioitukseni teille opettajat! Multa menis hermo... :)

tytön sairaalakuntoon pysähtymättä yhtään katsomaan miten kävi, syntynyt 80-luvulla?

meidän veteen on lisätty jotakin, joka vaikuttaa kaikkiin alta nelikymppisiin siten, että itsekkyys on lisääntynyt läpi suomalaisen ihmiskunnan. Sitä vanhemmilla kotikasvatus on nujertanut turhat luulot itsestä. Mistä muusta tämä lisääntynyt piittaamattomuus sukulaisista, naapureista, ylipäänsä muista ihmisistä on voinut johtua?



Voi se tietysti olla sossudemokratiakin. Onneksi se alkaa olla menneen talven lumia.

Nyt yleistän ja ankarasti, älkää siis suotta te toiset huomioivat -80 luvun kasvatit provosoituko!



Näen -80 luvun lasten kasvatuksessa tapahtuneen sellaisen kömmähdyksen, että heille kasvatettiin itsetuntoa ja taitoa tuoda esiin mielipiteensä. Individualismi nousi arvokeskustelussa merkittävälle sijalle. Virhe kävi siinä, että unohdettiin kasvattaa yhdessä itsetunnon kanssa omatuntoa, yhteisöllisyyttä ja toisista vastuun kantoa.



Nyt puhutaan sitten kadonneesta vanhemmuudesta, minkä tueksi perusteita löytyy mm. edellisen kappaleen ajatuksesta.



Valitettavasti tämä näkyy sitten myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Korostetaan yksilöllisyyttä ja jokaisen vastuuta itsestään. Toki yksilöllä tulee olla vastuu itsestään, mutta silloin kun asiat menevät todella pieleen (ja pieleen menemiseen voi yksilöpohjaisten syiden lisäksi olla rakenteellisia, yhteiskunnallisia syitä) tulisi ihmisten ottaa vastuu toisitaan (lue: paitsi perheiden, sukujen ja lähipiirin tukea ongelmatilanteeseen ajautunutta, myös yhteiskunnalta löytyä riittävät, tukevat tukitoimet).



T: Kolmen lapsen hyvätuloinen, korkeastikoulutettu äiti, jonka lähtökohdat lapsuudenperheessä heikot, kiittää hyvinvointivaltiota sen itselleen ja monille muille nykyään keskiluokkaan kuuluville tarjoamista mahdollisuuksista.

Tulee kaikenlaista kremppaa ja dementiaa ja höpsähdystä. Ei ymmärretä jonotusnumeroita tai jalkaa kolottaa niin ettei jakseta jonottaa. Jotkut lääkkeet tekevät ilkeäksi, esim. epilepsialääkkeillä näyttää olevan sellainen sivuvaikutus. Ja ehkä sitten vielä se vanha kasvatusmalli, jonka mukaan vanhoja ihmisiä pitäisi kunnioittaa kyseenalaistamatta.

kun nythän mediassa puhutaan näistä "kiilaajamummoista" ja itsellänikin on valitettavasti tästä ihmisryhmästä omaa kokemusta?

Yleisiä ohjeita ei jakseta tai välitetä kuunnella. Jos ope sanoo, että "hei laittakaapa ylös, että kurssikokeen luokka on muuttunut. Aika on siis sama, mutta koe on luokassa se ja se". Niin eipä aikaakaan kun monikin kysyy, että a) mitä sä siis sanoitkaan b) niin mikä se uus koepäivä olikaan c) moneltako se koe nyt onkaan ja lopuksi vielä d) opettaja, koska tästä kurssista on koe ja mitä siihen tulee.

Että eikö voi yli 17-vuotias sen verran keskittyä, ettei kaikkea tarvitse vääntää yksitellen rautalangasta. Minä maksan tunneistani, joten olisi kiva, että aika käytettäisiin oppiainekseen eikä samojen asioiden selitämiseen.

Syvä kunnioitukseni teille opettajat! Multa menis hermo... :)

Up

Minäkin olen sitä mieltä, että viime aikoina on ollut mediassa useita tapauksia joissa on tullut esiin itsekkyys. Oli mm. turkulaisen huoltoaseman tapaus jossa vanha mies pyysi kassalta apua automaatin käyttöön ja hänelle sanottiin jotain sellaista kuin ei ole meidän ongelma. Minulle ei ikinä tulisi mielenkään käyttäytyä noin mutta monen mielestä pelin henki on, että jokainen huolehtikoon itsestään ja ne jotka eivät siihen pysty, kuolkoot pois. Lisää valaisua tähän asiaan?