1980-luvulla on ilmeisesti tapahtunut jotain outoa.

Silloin ja sen jälkeen syntyneet ihmiset ovat itsekeskeisiä ja luulevat olevansa jotain ihmeellistä. Eivät osaa ottaa muita huomioon. Käyttäytyvät joka paikassa kuin vain he olisivat olemassa. Ovat tottuneet saamaan kaiken ja olemaan kaiken keskipisteinä. Nyt he sitten siirtävät tätä oppimaansa omille lapsilleen.

Jotain mysteeristä silloin on tapahtunut!

Itse olen ottanut muut huomioon jo vuodesta 1983! :)

80-luvulla syntyneet ovat fiksumpia ihmisöä kuin koskaan ennen syntyneet.



Lienee fakta, että ihminen on muuttunut joka "vuosikerta" entistä fiksummaksi, älykkäämmäksi ja ajattelevammaksi. Sanoivat tiukkapipot mitä tahansa.



Jo Aristoteleen aikaan valitettiin nykynuorison tapoja. Siitäkin huolimatta, vaikka aina valitetaan nuorisosta, niin ihminen pääsi kuuhun vasta 1960 luvulla ja maailman turvallisimmat autot tehdään 2000-luvulla.

En tiedä onko aika kullannut muistot, mutta en muista ammattiin opiskellessani kenenkään laukoneen asioita kuten: Ei vois vähempää kiinnostaa. Tälläisiä tyyppejä sitten pitäisi päästää työkentälle.

Eivät välitä vaikka muut eivät sitten vaunuineen mahdu kyytiin. Eivät pyynnöstä huolimatta anna tilaa. Etuilevat jonoissa sumeilematta. Eivät anna paikkaansa vanhuksille.

Tosin minä muotoilisin asian hiukan eri tavalla. 80-luvulla syntyneistä monet ovat oppineet jonkinlaista häpeilemättömyyttä ja ovat vaativia, esim:

- kehtaavat pyytää läheisiltään paljon apua ( tilanteissa joissa itse en toista kehtaisi vaivata)

- pyytävät rahallista avustusta ilman omantunnontuskia

- pitävät itseään jotenkin erityisarvoisina

Olen monta kertaa törmännyt ilmiöön. Nuori äiti, vaunut POIKITTAIN vaunutilassa bussissa. Pyynnöstä huolimatta ei siirretä vaunuja oikein päin ja muut eivät mahdu sisään. Itse nuori äiti istuu keskellä sitä vaunutilaa taittuvalla penkillä eikä tule mieleenkään että siihen mahtuisi peräti kolmet vaunut rinnakkain.

tietynlainen asenne, että ko. ihmiset eivät tunne tarvetta tehdä vastapalveluksia tai edes kiittää heitä auttaneita ihmisiä. Apu ja hyvät teot otetaan vastaan ja niitä kehdataan pyytää suoraan ja toista manipuloiden, mutta niille omille läheisille ei tehdä vastapalveluksia. He ajattelevat että heidän kuuluukin saada "erityiskohtelua" :) Muut ovat tavallaan olemassa heitä varten.

Eivät välitä vaikka muut eivät sitten vaunuineen mahdu kyytiin. Eivät pyynnöstä huolimatta anna tilaa. Etuilevat jonoissa sumeilematta. Eivät anna paikkaansa vanhuksille.

Mun vaunut vie sen tilan minkä vie, ei niitä saa pienemmäksi vaikka kuinka runnoisi! Ei se liity mun ikään mitenkään...

Te olette nyt tädit ihan mahdottomia! :)

3

vanhemmilta lapsille niin jonkun nämä "huonot tavat" on tarvinnut niille kasikytlukulaisillekin opettaa. Ei se omena kauas puusta putoa;)

Ei aikaisemmin tullut mieleenkään, että hoitopaikkoja pantataan tai että lapset laitetaan turhan päiten hoitoon. Nykyään sitä pidetään itsestäänselvyytenä.



Eikä muutenkaan piitata kenestäkään. Vaikka joku sais sairauskohtauksen kadulla, niin kävellään ohi, koska eihän se mulle kuulu.

Olen monta kertaa törmännyt ilmiöön. Nuori äiti, vaunut POIKITTAIN vaunutilassa bussissa. Pyynnöstä huolimatta ei siirretä vaunuja oikein päin ja muut eivät mahdu sisään. Itse nuori äiti istuu keskellä sitä vaunutilaa taittuvalla penkillä eikä tule mieleenkään että siihen mahtuisi peräti kolmet vaunut rinnakkain.

Mä en ole onneksi niin idiootti että niitä poikittain pitäisin :D

keskipisteenä kun ollaan vielä nuoria ja kauniita. Joko keski-ikäinen kurppako siellä taas märehtii???

Sitähän tässä ihmetellään, mitä on tapahtunut. Miksi lapsia on yhtäkkiä alettu kasvattaa kieroon tai jättää kasvattamatta. Mistä on tullut lapsille se käsitys, että muiden on väistettävä heitä, muiden on palveltava heitä, heiltä ei saa kieltää mitään, heidän ei tarvitse tehdä mitään mitä eivät halua.

Nuori kuvittelee että on normaalia kuvitella olevansa maailman keskipiste.

Asialla ei ole tekemistä mitään ulkoisen kauneuden kanssa, kuten joku tässä väittää. Kyse on toisten ihmisten kunnioittamisesta ja huomioimisesta.

Ulkonäkö ei määrittele ihmisen arvoa. Vai määritteleekö sittenkin 80-lukulaisen mielestä?

keskipisteenä kun ollaan vielä nuoria ja kauniita. Joko keski-ikäinen kurppako siellä taas märehtii???

kerhoissa, puistoissa, lasten harrastuksissa yms. paikoissa.



Ja päinvastoin kuin ap, voisin väittää, että vanhemmat äidit ovat epäkohteliaampia.

Nuoremmat ovat sosiaalisempia, osaavat small talkia ja tervehtivät kun tapaamme (esim. kerhossa), heihin on yksinkertaisesti helpompi saada kontaktia kuin vanhempiin äiteihin, jotka usein vain seisovat ja katsovat arvostellen.

80-luvulla syntyneet ja sitä nuoremmat eivät pääsääntöisesti ole vielä ehtineet lapsia juuri tehdä. Ja jos ovatkin tehneet, niin lapset ovat vielä aika pieniä.

Taitaa ne kieroon kasvaneet lapset kuitenkin olla vanhempien äitien tekosia...

Mäkään en ihan suoraan yhdistäisi tätä nykypäivän meininkiä ikään. Olen syntynyt -80 luvulla, mutta minulla on myös -70-luvulla ja -90-luvulla syntyneitä sisaruksia ja ihna samalla tavalla me otamme muut huomioon jne.!



Mutta vakavasti. Selitys voi löytyä siitä että 80-luvulla syntyneet on ollut -90-luvun alun laman aikaan vielä lapsia. Ei oo tarvinnut kokea omakohtaisesti työttömyyttä. Valmistuessa on ollut menossa nousukausi ja töitä on riittänyt. Monet 70-lukulaisista on sen sijaan pätkätyökierteessä jne. Elämä on joskus epäreilua. Koittakaa kestää.



Terv. 80-lukulainen sosiaalia-alalla esimies asemassa (vakituinen virka) ja 2 lasta. Kiirettä on pitänyt, mutta kaikki olen saanut mitä olen halunut ;)