1980-luvulla on ilmeisesti tapahtunut jotain outoa.

jokainen sukupolvi omalla tavallaan kapinoi ja uudistaa.



Mutta ehkä kyse on käytöstavoista ja toisten huomioimisesta. Lisäksi voi olla että tasutalla on suurempi, kulttuurinen muutos kollektiivisemmasta kulttuurista kohti individualismia ja moniarvoisuutta.

ja yleistämisen puolelle, et eiköhän tää ketju ollut tässä.



Ai että 80-luvusta kaikki johtuu?!?

Mutta ei siitä voi pelkästään 80-luvulla syntyneitä syyttää, he vain ovat kasvatuksensa ja ympäröivän yhteiskunnan tulos.



Nykyajan arvot kyllä lienevät kovemmat kuin koskaan ennen, ja siinä lienee suuri selitys.

enemmän kuin 80-luvulla syntyneistä itsestään.



Itse olen syntynyt vuonna 1982 ja koen kyllä taitavani sekä käytöstavat että muiden huomioimisen. Tunnen kuitenkin paljon itseni ikäisiä ja nuorempia, jotka eivät vaikuta taitavan. Ja itseäni vanhempia myös.

Äiti laittaa vauvanvaunut bussiin niin, että ne tukkivat koko vaunutilan ja istuu itse tilassa olevalla penkillä. Toisia äitejä vaunuineen yrittää tulla bussiin, mutta äiti ei tee elettäkään siirtyäkseen tai kääntäkseen vaunujaan. Hänelle sanotaan asiasta, mutta hän vain katsoo ihmeissään. Miksi hänen pitäisi liikahtaa. Hänhän on jo kyydissä. Eihän hänen tarvitse muista välittää. Ja tämä nainen on 80-luvulla syntynyt äiti. Ja näitä tapauksia sattuu usein. Kukaan vanhempi äiti ei voisi kuvitellakaan käyttäytyvänsä noin.

90-luvulla syntynyt nuori nainen seisoo bussissa, johon tulee vanha nainen. Bussi on täynnä. Keski-ikäinen nainen nousee luovuttaakseen paikkansa vanhalle naiselle ja sanoo vielä vieressä seisovalle nuorelle naiselle, että annan paikkani tuolle vanhukselle. Nuori nainen kuitenkin rientää istumaan vapautuvalle paikalle. Keski-ikäisen täytyy sanoa vielä pari kertaa tuolle nuorelle naiselle, että vanhus saa paikan. Sitten viimein nuori nainen myrtyneen näköisenä nousee taas ylös. Eikä tämäkään tapaus ole ainoa laatuaan.

Sain yhdeltä vanhemmalta työkaveriltani ajatuksen, joka pukee mielestäni hyvin sanoiksi sen, mikä on vikana kasvatuksessa, jos se korostaa omaan napaan tuijottelua ja vain omien oikeuksien korostamista:

"Lapset / nuoret pitäisi saada ymmärtämään, että he ovat ensisijaisesti maailmaa varten, eivätkä vain itseään."

On vaikea saada meidät ymmärtämään se, koska meille on vauvasta asti opetettu, että olemme vain riesaksi ja haitaksi maailmalle eikä meitä kaivata mihinkään. Ei sellaisessa ympäristössä kehity halua palvella maailmaa.

Sain yhdeltä vanhemmalta työkaveriltani ajatuksen, joka pukee mielestäni hyvin sanoiksi sen, mikä on vikana kasvatuksessa, jos se korostaa omaan napaan tuijottelua ja vain omien oikeuksien korostamista:



"Lapset / nuoret pitäisi saada ymmärtämään, että he ovat ensisijaisesti maailmaa varten, eivätkä vain itseään."

nuorissa ikäpolvissa tavanomaisempaa kuin aiemmissa. Mutta ihan näin mauttomaan yleistykseen en lähtisi. Itse olen syntynyt -84 enkä vilpittömästi voi uskoa, että yksikään kavereistani käyttäytyisi törkeästi. Toisekseen, tavattoman usein me nuoret ja nuoret äidit saamme huonoa kohtelua ja palvelua vanhemmilta ihmisiltä. Mutta ei silti auta yleistää.



Silti olen sitä mieltä, että jokainen on olemassa itseään varten. Se taas ei tarkoita sitä, etteikö muita ihmisiä tai maapalloa tarvitsisi huomioida.

Piti sanoa "myös maailmaa varten" eikä "ensisijaisesti", sori. Koitin muotoilla päässäni tämän työkaverin ajatusta jaettavaan muotoon, mutta tuli painotusvirhe.



T. 49

koulu vaikeuksia. Me vanhemmat olimme pomoja.

Minulla on myös n. 10v lapsia.

Heidän sukupolvessa ne ongelmat vasta näkyy. Koulumaailma on ihab sairas, kaveri suhteet eivät ole reiluja. Vanhemmille soitetaan suuta ja kuvitellaan, että itse saa päättää kaikesta.

Mielestäni 90-luvulla on tapahtunut se jokin kumma asia.

Minä olen huomannut työelämässä, että melkein kaikki 80-luvulla syntyneet ovat osoittautuneet rekrytoinneissa pettymykseksi. Heiltä puuttuu moni taito, kuten ymmärtää se, että töissä on työajat ja se, että kaikkien työt ovat tärkeitä ei vaan ne omat. Tulevat vaatimaan apua ja keskeyttävät muiden työt, koska mulla on nyt tää homma ja mä tarviin tähän nyt ja heti apua. Työpaikalla on tärkeää oppia sietämään stressiä ja sitä, että muillakin on tärkeitä töitä ja kaikki muutkin kestävät sen, ettei aina kaikkea saa heti pois tehtyä.....

ja aina vaan pahemmaksi mennyt nyt 2000.

MYÖS niitä yli kolmekymppisiä

Minä olen 80-luvulla syntynyt ja enemmänkin ongelmana on se että annan muiden talloa itseäni. Eiköhän joka vuosikymmenellä ole kaikenlaisia lapsia, erilaset luonteet jokaisella ja erilainen kasvatus, ihme yleistämistä taas. Ja tosiaan, minä en kyllä "saanut kaikkea", päinvastoin.



Ikäväkseni olen törmännyt perhekerhoissa ja avoimissa päiväkodeissa todella inhottaviin naisiin, itseäni vanhempiin jotka kohtelee heti tylysti koska olen "nuori äiti". Itse en ikinä osaisi olla tyly ja töykeä vieraalle ihmiselle vaikka syntymävuoteni näköjään niin vaatiikin. Ei käytöstavat iästä ole kiinni, tälläkin palstalla törkeimmät tapaukset on takuulla niitä yli kolmikymppisiä

kun nythän mediassa puhutaan näistä "kiilaajamummoista" ja itsellänikin on valitettavasti tästä ihmisryhmästä omaa kokemusta?

enkä allekirjota omalta kohaltani ap:n viestiä.



Huomioin muita ihmisiä jopa omalla kustannuksellani, teen toisille palveluksia osaamatta pyytää itse apua. Tai jos tarvitsen apua, en sitä voi pyytää jos tiedän etten voi kyseiselle ihmiselle sitä korvata. Tiedän että minulla olisi oikeus kuljettaa 4v. lastani rattaissa bussissa ilmaiseksi, mutta en tee sitä koska sitä paheksutaan. Osaan myös käyttäytyä ja olla kohtelias. En kiroile ja pidän ovea auki jäljessäni tuleville (nuorille ja vanhoille).



Siihen että olen tälläinen vaikuttaa varmaan enemmän se minkälaisen kasvatuksen olen saanu -40 -luvulla syntyneiltä vanhemmiltani kuin se että olen kaks vuotta nuorempi ku -70 -luvulla syntynyt siskoni.

Jotenkin säälittävä yleistys tämä. Itsekin olen syntynyt pahamaineisella 80-luvulla, asunut lähiössä, jossa lähes kaikkien vanhemmat oli alkoholisteja ja väkivaltaisia, lapset sitten lohduttivat toisiaan pihalla, jossa sai tietenkin olla (ja parempi vaan oli, mitä pidempään pysyi kotoa poissa) yömyöhään asti jo alle kouluikäisenä. Aina ei ollut ruokaakaan, mutta mitäs siitä - kyllä oli ihanaa elää lapsuuttaan/nuoruuttaan silloin 90-luvun alkupuolella!

Olen itse syntyny 1980 ja en koe olevani mikään "keskipistehakuinen lellitty kakara".



Itse väitän, että 1980-luvulla on yleistynyt yhden lapsen perheet ja isommat ikäerot, jolloin lapsosista tulee vähän äitin ja isin lellikkejä... Ja 1980-luvulla yleistyi myös yhä vanhempana synnyttäminen. Tämä taas poikii äitejä, jotka hyysäävät lapsiaan paljon enemmän, kuin ns. normi-iässä lapset tekevät. Ja yksi muuttunut asia lienee myös kokoajan höllentyvä yhteiskunnan kuri. Kuri ja nuhde ja pelko rangaistuksesta piti aikaisemmin kaidalla polulla - ei enää. Nyt tarvitaan moraalia, joka on tunnetusti ihmisten heikko spotti.

Olen itse syntyny 1980 ja en koe olevani mikään "keskipistehakuinen lellitty kakara".

Itse väitän, että 1980-luvulla on yleistynyt yhden lapsen perheet ja isommat ikäerot, jolloin lapsosista tulee vähän äitin ja isin lellikkejä... Ja 1980-luvulla yleistyi myös yhä vanhempana synnyttäminen. Tämä taas poikii äitejä, jotka hyysäävät lapsiaan paljon enemmän, kuin ns. normi-iässä lapset tekevät. Ja yksi muuttunut asia lienee myös kokoajan höllentyvä yhteiskunnan kuri. Kuri ja nuhde ja pelko rangaistuksesta piti aikaisemmin kaidalla polulla - ei enää. Nyt tarvitaan moraalia, joka on tunnetusti ihmisten heikko spotti.

Mistä sinä kenenkään hyysäämisistä mitään tiedät???