1980-luvulla on ilmeisesti tapahtunut jotain outoa.

vaan käytöstavoista. Ne ovat nuorilta äideiltä hukassa. Kun ollaan aina saatu kaikki ja heti ja totuttu olemaan jotain aivan ihmeellistä.

kyllä ne kuule suurin osa päiväkoti ikäisistä lapsista on vähintäänkin 70-luvulla syntyneiden. Olen varmasti yksi nuorimpia äitejä päiväkodissamme, ikää 26 vuotta!

Ja kiitos jollekkin siellä alussa; minua ei olekaan aikoihin puhuteltu nykyajan nuorisoksi ;-)

Itse koen että 90-luvulla syntyneet ovat todella itsekeskeisiä kakaroita, samoin ystäväni.

80-luvulla syntyneet ja sitä nuoremmat eivät pääsääntöisesti ole vielä ehtineet lapsia juuri tehdä. Ja jos ovatkin tehneet, niin lapset ovat vielä aika pieniä.

Taitaa ne kieroon kasvaneet lapset kuitenkin olla vanhempien äitien tekosia...

nykyajan opiskelijat kuvittelevat, että kaikki tulee valmiina eteen ja kaikki pyörii heidän ympärillään.



Nykyään on aivan tavallista, että proffan/assarin luo tullaan ja pyydetään valmis lähdekirjaluettelo esseetä, seminaarityötä, gradua varten. Eli tyyliin "täs on tää mun aihe, voiksä postata mulle sopivat lähdekirjaluettelon vaix ens viikkoon mennessä". Ja tämä on ihan arkipäivää =)



Tai kun isomman ryhmän kanssa sovitellaan aikatauluja: lopulta löydetään sopiva niin eikös kuulu kiekaisu "voi, mulla on sillon kampaaja/loma/kysien laitto / jumppa / bänditreenit, ei sovi" ja sitten ihan oikeasti vedetään kilo herneitä nokkaan kun tapaaminen sovitaan kyseiseen ajankohtaan, koska se sopii suurimmalle osalle ryhmää. Tämäkin ihan arkipäivää.

persoonallisuushäiriöksi!

ottaa toista huomioon.



Itse en kaipaa palveluksia, enkä niitä osaa ottaa vastaan. Mutta jos saan niin en osaa tehdä takaisin.

muttei vielä likimainkaan niin paljoa kuin vanhemmat ikäluokat eikä näin ollen ole valtaamassa niitä turhia päivähoitopaikkojakaan!

ja opetan työkseni 90-luvulla syntyneitä. Mietin lähestulkoon päivittäin, miten heidän vanhempansa kasvatusvastuutaan hoitavat vai hoitavatko ollenkaan.



Ehkä merkittävin ero meissä 80-lukulaisissa varttuneempiin on se, että olemme melko tehokasta ja itsevarmaa porukkaa. Mielestäni se on hyvä asia, mutta ymmärrän, että se voi tietyssä tilanteessa ärsyttää.



Ja kun joku epäili, ettei lama ole jättänyt meihin traumoja: olen syntynyt -83 ja lamasta on piirtynyt ehtymättömästi mieleen ajatus siitä, että itse on huolehdittava itsestään, yhteiskuntaan ei voi luottaa silloin kun kaikki menee päin mäntyä. Ehkä kaikki kumpuaakin sieltä=)



Käytöstapojen puuttuminen ei kuitenkaan ole merkki muusta kuin epäkypsyydestä ja huonosta kasvatuksesta ja niitähän riittää joka ikäluokkaan: Muutama tapaus tulee heti mieleen 80-luvulla syntyneistä, samoin 70- ja 60-luvulla syntyneistä.

Itse koen että 90-luvulla syntyneet ovat todella itsekeskeisiä kakaroita, samoin ystäväni.

Kirjoittamasi virke menee oikeasti näin: itse koen näin, samon ystäväni, että 90-luvulla syntyneet ovat todella itsekeskeisiä kakaroita.

Sinun kirjoittamastasi virkkeestä voisi kuvitella, että sinun ystäväsi ovat itsekeskeisiä kakaroita!

Mutta 80-luvulla syntynyt teiniäiti jätti koulut kesken ja tulos on tämä...huokaus...

muista viis kunahan vaan ittellä on kaikkee

mielikuva todella älykkäistä, osaavista, ahkerista ja koulutetuista ihmisistä. Lamakauden lapsena tottui siihen, että mikään ei tullut itsestään ja ilmaiseksi nenän eteen mutta kuitenkin valoa oli tunnelin päässä näkyvissä. Ehkä me 80-luvulla syntyneet ollaan kuitenkin siinä risteyksessä jossa lapsille pidettiin vielä kovaa kuria ja koulumaailma oli hieman vanhanaikainen mutta kuitenkin aikapaljon kehittyneempi mitä vanhempien aikaan.

ei tarvitse kenenkään natista

yksi selitys on nuoruus, mutta olen pohtinut myös kasvattajasukupolven merkitystä.



Karkeasti jaoteltuna

80-90 -lukujen lapset - 60-lukulaiset vanhemmat.

70-80 -lukujen lapset - 50-lukulaiset vanhemmat



Jos akattelee sodanjälkeistä Suomea, 50-luvulla syntyneet ovat kasvaneet vielä kovin toisenlaisessa ilmapiirissä kuin 60-luvulla syntyneet. En jaksa nyt eritellä sen tarkemmin, mutta jokainen tietänee tai voi helposti selvittää noiden vuosikymmenten välisiä eroja elintasossa ja asenneilmapiirissä. Kun vielä mietitään, millainen asenneilmasto oli tiedostavalla 70-luvulla, jolloin 50-lukulaiset perheitään perustivat ja toisaalta millainen nousukausi ja arvoilmapiiri oli päällä 80-luvulla, aletaan mielestäni päästä asian ytimeen.



Nuorten käytös ei ole ainoa esimerkki kasvatusperiaatteiden muutoksesta - konkreettinen ilmentymä on vaikkapa muutos lasten hampaiden kunnossa: lapsuutensa niukkuudessa eläneisiin 70-luvun vanhempiin upposi vielä valistus ja lasten hampaat hoidettiin tunnollisesti, lapsuudessaan pullaan ja sokeriin tottuneet, vapaasti kasvaneet 60-lukulaiset juottivat lapsilleen limsaa ja jättivät hampaat pesemättä.



Tämä on kärjistys, mutta onko tässä teoriassa mielestänne mitään itua?

lapset on olleet pienestä pitäen "tarhattuina" päiväkodeissa.

Siellä sitä oppii itsekkääksi.



t: Mikkoska

joille on pienestä pitäen opetettu, että mikään ei ole varmaa, teitä ei haluta mihinkään, töitä ette saa ja suurten ikäluokkien hyväveliverkosto ei koske enää teitä. Kyllä sitä vähemmästäkin oppii kyynärpäätaktiikan, varsinkin kun nykypäivän pyhä sikailukapitalismi-ideologia painottaa juuri tuota itsekkyyttä ja muitten jyräämistä, jos siitä vaan on jotakin hyötyä itselle.

ja mielestäni ap on osin oikeassa, mutta argumentit ovat väärät. Itse en ole todellakaan saanut kaikkea, kuten ei moni ikätoverinakaan. Koulussa ei enää saanut kirjoja omaksi, kaikki laitettiin eteenpäin, kouluruuasta karsittiin jälkiruoka. Maailma oli tavaraa ja yltäkylläisyyttä pullollaan, mutta koko ajan toitotetiin, että mihinkään ei ole varaa.

Tuo outo tapahtui silloin 90-luvun taitteessa ja sitä kutsutaan lamaksi.

Koulussa sanottiin, että töitä ei tule olemaan. Täytyy olla sosiaalinen ja röyhkeä saadakseen ne vähäiset työpaikat eikä päätyisi kortistoon.

Keskipisteenä olemisesta nauttiminen lienee persoonakysymys. Itse olen aina ollut arka hissukka, joka välttelee huomiota.

Käytöstapojen muutos on jännä juttu. Huomaan itse, että -60 ja -70-luvuilla syntyneillä on paremmat käytöstavat. Itse en ainakaan osaa hyviä käytöstapoja kovin luontevasti. Kotoa olen arvellakseni saanut ihan normaalin tapakasvatuksen.



Osittain ap:n mielipide johtuu kai siitä, että hän on vanha kalkkis. Itsekin pidän nuoremman sukupolven käytöstä huonona ja itsekkäänä.

käytöstapojen puutteen. Ennen vanhempia kunnoitettiin, nykyisin heitä sanotaan kalkkiksiksi.

eivät kapinoineet vanhempia vastaan?

mutta täydellinen itsekkyys, piittamattomuus muista ja toisten kunnioittamattomuus ovat melko uusia ilmiöitä.