Lue keskustelun säännöt.
otetaanko lapsia huostaan turhaan riittävän hyvistä kodeista?
18.05.2010 |
Asia mietityttää, kun luin Suomi24:n biovanhempien palstaa - siellä vanhemmat syyttävät järjestäen "systeemiä" siitä, että heidän lapset ovat otettu huostaan ilman, että riittäviä avohuollon tukitoimenpiteitä on tarjottu.
Kuinkakohan paljon huostaanotoista tehdään perheisiin, missä lasten ongelmat johtuvat ihan vain lapsen omasta persoonasta, esimerkiksi jostain neurologisesta erityisyydestä tms. eikä vanhempien riittämättömällä vanhemmuudella ole ollut asiaan osaa eikä arpaa?
Kuinkahan suuri osuus huostaanotoista tehdä siksi, että vanhemmat ovat päihde- ja/tai mielenterveysongelmaisia tai muuten vain lasten kotiolosuhteet vaarantavat lapsen tasapainoisen kehityksen? Ainakin kun kyseessä on pienet, alla murrosikäiset lapset? Kuinka suuri osuus huostaanotoista koskee ylipäätään alle murrosikäisiä lapsia?
Jotenkin tuntuu ihmeelliseltä väitteet, että lapsia huostaanotetaan liian heppoisin periaattein, onhan huostaanotto tavattoman kallis toimenpide.
Kommentit (207)
Mutta eikö kodinhoitaja hoida kotia,
perhetyöntekijä ihmisiä?
Sen ajan kun perhetyöntekijä käyttää lapsia ulkona voi äiti rauhassa siivota. Mitä vikaa tässä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käynnit auttaisivat monessa tapauksessa. Konkreettinen apu kodinhoidossa ja lastenhoidossa auttaisi vanhempia monen kriisin läpi.Eihän siinä aina auta mikään, mutta kyllä mielestäni apu siinä arjessa auttaisi enemmän kuin perhetyöntekijän rupattelu.
valtio huostaanotot. Siinäpä miettimistä...
ja heidän perheidensä kanssa.Olen itse sijaisäiti. Minun lapsiani ei ole huostaanotettu.
Tai siis ihmiset tuomitsee kyllä tosi herkästi jos omassa elämässä ei ole vastoinkäymisiä. Mielestäni EI ole OIKEIN että viranomaiset päättävät onko lapsilla oikeus kasvaa biologisten vanhempiensa luona. Lapsi on lahjoista suurin ja tuomitsemisen sijaan pitäisi antaa uusia mahdollisuuksia myös sellaisille jotka tekevät virheitä. Varsinkin kun vanhemmiksi kasvetaan.
Olen nyt 31-vuotias ja isäni oli vankilassa viimeksi jouluna. Selviä vuosia hänellä on ollut täysi-ikäisenä yhteensä noin 4 vuotta, epämääräisinä putkina. Vankilakeikkojen määrää en edes tiedä. Eipä ole kasvanut isäksi eikä isoisäksikään ja vaikka isoisoisyyskin on ihan mahdollista, en usko hänen kasvavan siihenkään mennessä. Jos äiti olisi erossa antanut meidät, lapsensa, miehelleen, en edes tohdi kuvitella miten erilaista elämämme olisi ollut. Kaikilta se vanhemmuus ei vain suju, siksi tarvitaan virkamiehiä päättämään ja viheltämään peliä poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensikodeista. Siellä äitejä tuettiin viimeiseen asti esim. päihteettömään elämään, mutta jos siitä ei tullut mitään, lapsi jouduttiin viimein huostaanottamaan.
Kuinka kauan tätä "omanlaatuista" vanhemmuutta pitää tukea? Jos äiti on lapsen kehitykselle vaaratekijä, pitääkä äidin saada toteuttaa omanlaistaan vanhemmuuttaan? Onko se enää lapsen edun mukaista?
He istuvat kahvilla, teettävät äidillä harjoituksia, kuulustelevat lapsia - ja kirjoittavat pitkiä raportteja myöhempää käyttöä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samahan se näkyy terveyskeskuksissakin - erikoislääkärille ei pääse kuin äärimmäisessä hädässä ja muutenkin tutkimuksiin pääsyä pihdataan viimeiseen asti. Jossain kunnissa ei ole ollut varaa kuin 1-2 huostanaottoon, vaikka tarve olisi ollut huomattavasti suurempi, ja siksi lapsia joutuu elämään todella rankoissa oloissa. Tilannetta vaan "seurataan" rahan puutteessa. Jotenkin tuntuu, että nämä biovanhemmat, jotka haukkuvat sosiaalitoimea ja väittävät jopa "huostahulluudesta", ovat itse kadottaneet aika päivää sitten realiteettitajunsa ja muutenkin he eivät kykene näkemään omaa osuuttaan lastensa mielenterveyshäiriöihin yms.ongelmiin.
Tyypillistähän juuri on se, että syitä etsitään muualta, ei itsestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisesti teini-ikäisten kohdalla on paljon niitä, joita ei vaan muilla toimin saada "aisoihin" ja pois huonoja vaikutteita antavasta kaveripiiristä. Eli lapsi lintsaa koulusta, käyttää päihteitä, on ehkä rikoksiakin.
Huostaanottoaja tehdään jopa se vuoksi, että nuoremmat lapset saisivat olla kotona rauhassa isosisarukselta.
Sinä kun et olisi minkäänlainen äiti ilman näitä sossuja. Tietenkin puolustat heidän toimiaan henkeen vereen. Muutenhan sinäkin olisit simppelisti pelkkä lapsenryöstäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai siis ihmiset tuomitsee kyllä tosi herkästi jos omassa elämässä ei ole vastoinkäymisiä. Mielestäni EI ole OIKEIN että viranomaiset päättävät onko lapsilla oikeus kasvaa biologisten vanhempiensa luona. Lapsi on lahjoista suurin ja tuomitsemisen sijaan pitäisi antaa uusia mahdollisuuksia myös sellaisille jotka tekevät virheitä. Varsinkin kun vanhemmiksi kasvetaan.
Jotenkin tuntuu että nykyään ei uskota että ihmiset kasvaa henkisesti koko elämänsä ajan. Virheistä oppii sanotaan, mutta vanhemmille ei sallita virheitä ilman rangaistuksista julminta.
Toivottavasti kuitenkin meille arjen suossa räpiköiville sallittaisi mahdollisuus olla omanlaisia vanhempia omille lapsillemme. Rakkaus on kuitenkin voimavara myös lapselle, enkä usko että viranomaiset tai ei-sukulaiset voivat kuitenkaan samalla tavalla lapsiamme rakastaa.
Lapsen oikeus turvalliseen lapsuuteen, hoivaan ja huolenpitoon on suurempi kuin vanhemman oikeus lapseensa.
Kyllä vanhempikin saa tehdä virheitä!
Ei sitä ole mitään muuta kuin synnyttänyt sama henkilö kuin ennenkin.
Arjessa saa porskuttaa, mutta ei lapsien pidä jäädä uppeluksiin.
Virheitä saa tehdä vanhempanakin mutta kyllä johonkin pitää raja vetää ja se on siinä millanen lapsuus lapsella on.
Kyllä minusta pitää tuomita vanhempi, jolla ei ole lapselle vaippoja, vaatetta tai/ja ruokaa kotona.
Tai että vanhempi on johonkin aineeseen koukussa, olut tai lääkkeet, mikä ero?
Siinä niistä virheistä oppii että lapset otetaan toisaalle jossa he saavat puhtaat vaipat ja ruokaa ja kun vanhemmat osaa muuttaa tekemisiään niin lapset voi palata takasin.
Ei lapsia voi kohdella niinkuin pehmoeläimiä; sulosia kun nukkuu.
19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillistähän juuri on se, että syitä etsitään muualta, ei itsestä.
Joskus ne syyt voivat löytyä muualtakin.
Ja sen myötä hätäisesti tehtyjä huostaanottopäätöksiä on yhä enemmän jouduttu purkamaan.
äiti olisin ilman sijoitettua lastakin.
Ai, meidän neuvolassa on mainostettu että voin pyytää perhetyöntekijää kotio -hän vie lapsia vaikka ulos niin saan nukkua tai siivota. Mutta perhetyöntekijä ei siivoa.
Ehkä kunnissa eri tapoja?
Tai sitten sulla on ollut työntekijä joka odottelee mitä pyydät tekemään ja kun et sano niin ei teekään mitään?
19
otetaan vaikuttaa että seki on jo bisnestä
Tässä puhutaan nyt lastensuojelusta.
Lastensuojelun perhetyöntekijä ei tee koskaan mitään kotitöitä.
ja silti epäonnistunut, se on silti ihan vain se sinun kokemuksesi, jota et voi yleistää.