Ensimmäinen äitienpäivä äitinä, harmittaa miehen käytös...

Jos ei mies niitä omasta halustaan ja sydämestään hanki, niin en halua sitten ollenkaan.



Anoppi oli äärimmäisen hankala ihminen, mutta vaati aina lahjat äitienpäivänä, hääpäivänä ym Ilmeisesti oli aikanaan tehokkaasti pidetty mykkäkoulut ja muut, koska appiukko hätäpäissään aina jotain lahjaa yritti haalia ja antoi sen sitten maireasti hymyillen ja pyllylle taputellen. Puistattavaa!

mä olen viimeiset viisi vuotta vihjaillut, pyytänyt, sanonut suoraan, suuttunut, itkenyt, rukoillut ja mitä lie muuta joka ainoan äitienpäivän ja syntymäpäiväni ja joulun kohdalla, että mies huomioisi jotenkin sen. Olen siis ihan suoraan sanonut, mitä haluan, mutta ei auta, mitään ei heru kuitenkaan. Näin ollen olen päätynyt siihen tasa-arvoiseen ratkaisuun, että koska äitienpäivää ja minun syntymäpäiviäni ei meillä kotona ole olemassakaan, ei ole isänpäivää eikä miehen syntymäpäiviäkään, ja joulu on pelkästään lasten juhla. Jos haluan kakun, teen sen itse - niin syntymäpäivänäni kuin nyt äitienpäivänäkin. Jos haluan lahjan, ostan sen itse, ja nyt viimeiset kaksi vuotta olenkin hemmotellut itseäni oikein urakalla, koska mieheni ei sitä tee. Poikani tajuntaan aion kyllä parhaani mukaan pyrkiä takomaan sen totuuden, että tulevaisuudessa mahdollisena isänä hänellä on velvollisuus muistaa lapsensa äitiä, miksei nyt ihan muuten vainkin, mutta eritoten äitienpäivänä.

Sain tänäänkin, kuten kaikkina sunnuntaina, keittää itselleni kahvit. en viitsi sitä sänkyyn edes mennä juomaan koska isäntä siirtyi eilisen ryyppyreissun jäljiltä sohvalta sänkyyn. eli mies makaa krapulaansa ja mä "nautin" äitienpäivästä.

Ei ihme, että anoppi on loukkaantunut vanhoista juhlapäivistä.

Jos appi ei kehtaa hääpäiviä yms. muistaa vaan maireasti haalii jotain hädissään niin on moukka mies.

Jos mies ei ymmärrä sitä, että antamisen ilo on yksi parhaimmista iloista ja rakkaansa ilahduttaminen, on paska jätkä.

Onneksi oma isäni ja appeni eivät ole tuollaisia, että väkisin ostavat lahjoja kun eivät sydämestään halua rakkaansa ilahtuvan ja koe sitä antamisen iloa.

Perheissä, missä varsinkin mies, on sitä mieltä, ettei lahjoja anneta ja väkisin sitten niitä hädissään pakosta ostetaan, saa lapsetkin saman mallin. Lapsi oppii siihen, että on koettava huonoa omaatuntoa siitä jos joku antaa heille lahjan ja haluaa ilahduttaa heitä. He eivät koskaan opi sitä, että lahjoihin ei kuulu suuria jännitteitä vaan normaali-ihmiset haluavat ilahduttaa toisia.

Sairas perhemalli jos appi vielä vanhanakin haluaa osoittaa, ettei halua vaimoaan muistaa vaan hädissään, viimetingassa haalii jotain paskaa ja sitten kukkoilee sillä, että "minäpä olen mies ja en halua vaimoani muistaa, mutta on pakko, ettei se jäkätä".

Ihan oikeasti, halveksisin suunnattomasti tuollaista appiukkoa ja sympatiani olisivat anopin puolella.

Yleensä muuten tuollaiset jätkät kyllä itse ottavat hanakasti vastaan kakut ja lahjat, mutta eivät itse halua antaa koskaan mitään.

Jos ei mies niitä omasta halustaan ja sydämestään hanki, niin en halua sitten ollenkaan.

Anoppi oli äärimmäisen hankala ihminen, mutta vaati aina lahjat äitienpäivänä, hääpäivänä ym Ilmeisesti oli aikanaan tehokkaasti pidetty mykkäkoulut ja muut, koska appiukko hätäpäissään aina jotain lahjaa yritti haalia ja antoi sen sitten maireasti hymyillen ja pyllylle taputellen. Puistattavaa!

kun odotukset törmää karuun todellisuuteen

Paras äitienpäivälahja oli tänä aamuna, kun vauva 8kk tuli sänkyyn mönkimään,repimään tukasta ja kikattamaan!Ei siinä miestä tarvittu. Kahvit juotiin yhdessä miehen kanssa ilman ihmeempiä juhlatouhuja kun en oikein kakuista välitä..

Meillä on esikoinen vielä ihan masuasukkina, mutta mies kysyi jo reilu viikko sitten että haluasinko jo viettää ensimmäisen äitienpäiväni :)

En tosin halunnut, vielä täytyy vähän totutella tähän äitiysjuttuun. Mutta mielestäni oli ihanaa että hän kuitenkin huomioi jo aisan.

Mies antoi minun nukkua kyllä pitkään, mutta korttia tai kukkia mies ei ollut homannut.

Illalla olin vähän alamaissa, niin mies kysyi että mikä minua vaivaa, niin merroin miehelle että olisin halunnut jotain pientä ekstraa äitienpäivänä.

Mies lähti siltä seisomalta 24/7 auki olevaan kauppaan ja osti jätskiä ja kukkakimpun (joka oli aika ruma :D ) mutta sen jälkeen kaikki äitienpäivät on olleet kioja ja mies on muistanut minua jollain pienellä jutulla. En odota koruja tai mitään kallista, mutta kortti ja leivoskahvit riittää muistamiseksi :)

että pelkäsin ton paskiaisen käyvän mun kimppuun. Ammulla kun vauva itki heräsin ite vaikka nukuin about 4t. ainiin meen kohta duuniin,en olisi tarvinnut mitään lahjoja kun en ikinä tolta paskiaiselta saa mitään!!!! Vittu tekis mieli ampuu sitä päähän. ETTÄ VITUN HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KULTALUSIKAT

Teimme lasten kanssa kortit heidän äidilleen, kuten olemme tehneet jokaisena äitienpäivänä. Lapste onnittelivat ja antoivat kortit.



Ei tulisi MIELEENIKÄÄN, että minun pitäisi ostaa jotakin nomination -korun osia vielä lisäksi. Mukavan teiniä!

täällä itketään kun mies ei muista kakulla kortilla kukilla....mutta ei tule kenenkään mieleen se miten vaikea tämä päivä on meille, joille lasta ei ole suotu millään konstilla. Joten joo itkekää kun ette saa lahjoja, teillä on se elämän suurin lahja mutta sekään ei näköjään riitä.

Lapsilta kortit ja lahjat ja halaukset. Mieheltä elävää tulppaania ja myöhemmin piikkimaton. Ihana aamu, mutta kunnioitammekin toisiamme isänä, äitinä, miehenä ja vaimona. Eritoten perheenä.

mies ole saanut mitään mallia kotoa että naista voisi jotenkin muistaa merkkipäivinä. Välillä tuntuu että tunnevammanen se on jotenkin. Noh, itepähän olen mieheni valinnut varmaan vääristä syistä tietäen, että mitään extraa siltä ei saa ja hellyyttäkin rajallisesti.

Elämän suurin lahja, kyllä, ja siitä ikuisesti kiitollinen. Mutta olisin silti toivonut jotain muuta tältä aamulta kuin aamulla kännissä kotiin raahautuvan miehen joka valittaa siitä miten hän haluaisi joskus nukkua pitkään ja sammuu tämän jälkeen lattialle.

Minun ei tarvitse edes vihjata miehelleni mitään. Hän kyllä hankkii kakut, lahjat ja kukat ihan oma-aloitteisesti. Tuskin mieheni on ainoa laatuaan.

Minä jostain syystä lankean hyvin maskuliinisiin miehiin, jotka eivät ihan kaikkea sitten muista. Mutta hääpäivää meillä kyllä vietetään ja isosti: viime vuonna matka USA:han, neljän päivän breikki täyshoitolassa yhdessä maan kuuluisimmista golf-facilities, illallinen huippuravintolassa, joka päivälle hoitoja: kuumia kiviä, kylpyjä, kasvo-, jalka-, käsihoito, hierontaa. Sitten ostoksille, lahjapaketista timanttikorvikset.... Mies oli tehnyt varaukset ja järjestänyt lastenhoidonkin ihan omia aikojaan. Mun ei tarvinnut kuin mennä mukaan.

Joten ei haittaa, jos äitienpäivänä ostan kakun ja kerron minkä lahjan haluan. Hääpäivä kun on sitten aina ihan huikea!

teini valmisti aamiaisen, munakokkelia kinkun ja varsisellerin kera, ja leipoi kakun. sain kehitysvammaiselta tyttäreltäni itse kasvatetun kaktuksen lahjaksi - hän sanoi, ettei tiedä mikä tämä on joka tässä kupissa on, mutta toivoi minun pitävän siitä kuitenkin - kahdelta nuorimmaiselta sain itsekasvatetun auringonkukan ja toiselta vielä pikkuleipiä ja puuhelmistä tehdyn auringonkukkariipuksen.



mieheni (ei näitten lasten isä) pysytteli vähän syrjemmällä, koska halusi minun saavan viettää aikaa lasteni kanssa, mutta ehdotti kyllä päivällä, että käymme kaksin hakemassa takeaway-lounaan, söimme hampurilaiset, jotka haimme mäkkärin autokaistalta, hyvää oli. lisäksi hän antoi minun valita ohjelmat joita katsomme televisiosta ja esitti jopa kiinnostunutta kun katsoimme muodin huipulle uusintoja teinien kanssa. =DDD



ei miehen sen kummemmin tarvitse huomioida tätä päivää. kunhan on lasten kanssa vähän hengessä mukana niin hieno juttu. meillä oli ylettömän hauska päivä ja harmittaa, kun teini lähti opiskelupaikkakunnalleen ja mies työpaikkakunnalle.

äitienpäivää ei saisi juhlia siksi, että joku ei saa lasta?! Sama kuin kukaan ei saa juhlia jouluna kun maailmassa on aina jollain asiat huonosti! Varsinkin nämä lapsettomat jaksavat aina ruikuttaa kuinka heidän tunteitaan ei ikinä ajatella! Empatiaa minulta heille kyllä löytyy, mutta en ala tekopyhäksi ja itke heidän takiaan joka päivä. Jokaisella on omat murheet ja niiden vähättely muiden taholta on lapsellista ja itsekästä. Miksi syyllistää ihmisiä kun tunteilleen ei mitään voi? Minäkin olen surullinen äitienpäivän vuoksi ja saan sen sanoa, vaikka minulla suurempiakin murheita on ja muilla varmasti vielä pahempia.

miten isänpäivä

Järkyttävää oikeesti lukea miten paljon on huonokäytöksisiä miehiä!!!! Millaisen kasvatuksen olette kotona saaneet.ymmärrän jos nainen ja äiti on paska äiti joka jättää lapsensa huolehtimatta tai muuta sellaista mutta te kunnolliset äidit jotka ansaitsivat huomiota ja hellyyttä ja rakkautta vieläkin enempi tällaisena päivänä.
peruskäytöstapoihin kuuluu äidin huomioiminen tällaisena päivänä.ei sitä tarvitse ruikuttaa tai anella tai muutakaan.ihan niinkuin toisen huomioiminen merkkipäivänä muutenkin.
ei tarvii ihmetellä miksi suhteet ja kodit kaatuvat jos kunnioitus toista kohtaan on tätä luokkaa.
itselläni ensimmäinen äitienpäivänä oli ikimuistettava.sain aamulla kyllä äitienpäivä toivotukset, mies lähti töihin ja sieltä tullessaan kävi nukkumaan.se oli siinä.kiitos siitä sinulle.minä olen ilmeisesti ilmaa ja samoin kuukauden ikäinen lapsemme.ei voisi ikinä uskoa että olemme seurustelleet vasta vajaa kaksi vuotta ja suhde on jo niin kuivunut kasaan että empä edes enää näe tulevaisuutta.

Samoin minulla ensimmäinen äitienpäivä äitinä. En ymmärrä miksi tarvitsette materiaa.. Mies kysyi jo paria päivää aiemmin, että mitä haluasin äitienpäivälahkaksi. Pyysin haleja ja pusuja. Niitä sainkin. Mies myös heräsi vauvan kanssa aiemmin, jotta saisin nukkua pitkään, teki aamupalan ja vei vielä ravintolaan syömään. Minusta oli paras lahja! :)

Itse olisin myös odottanut esim hierontaa tai muuten läheisyyttä tai hyvää ruokaa ja sitä että olisi kertonut kuinka hyvä äiti olen tai miten arvostaa minua ihmisenä.en ollut vailla todellakaan lahjoja tai muuta rahallista. Olisi edes kahvin keittänyt valmiiksi ennenkuin lähti työhön, mutta ei mitään. Sen voin sanoa että minulta ihan turhaa odottaa mitään isänpäivänä tai muina merkkipäivinä.jos enää sitten olemme yhdessä.en itse sellainen että tykkään huomioida pienillä lahjoilla ja ruualla miestä jos hän on hyvä minulle.kunnioitus kuuluu suhteeseen ja toisen arvostus ja sen näyttäminen, en voisi kuvitellakaa että viettäisin mieheni kanssa lopunelämää