Ensimmäinen äitienpäivä äitinä, harmittaa miehen käytös...

Mitä ihmettä?? Miehenkö kuuluisi muistaa vaimoaan ÄITIENpäivänä? Ei todellakaan. Lapset tai lapsi muistaa äitiä koska se on ÄITIENpäivä, ei mikään vaimojenpäivä. Ihan sama että on yhteisten lasten äiti.

Mieheni muistaa äitienpäivänä omaa äitiään, kohta 70v, eli anoppiani, koska hän on mieheni äiti, en minä! Minä taas muistan omaa äitiäni ja poikamme minua. Mikä naisia nykyään vaivaa? Miestenkö pitäisi aina teitä muistaa? Kohtako haluatte että mies antaa teille lahjan lasten synttäreillä koska tehän olette lasten äiti, tai miesten synttäreillä.

Eihän tässä ole mitään järkeä enää. Äitienpäivä on äitienpäivä! Huhhuh, olen aivan järkyttynyt tästä keskustelusta. T:äiti joka ei tahdo että mies muistaa minua ÄITIENpäivänä

Oikeesti? Tämmönen asiako on suurin murheesi? Naurettavaa. Mä sanoin miehelle jo etukäteen, et mulle ei sitte tartte mitään ostaa tai suunnitella. Korkeintaan kukkapuskan voit tuoda, jos tahdot, sekään ei pakko. Totesin vain, että vietetään rauhallinen päivä yhdessä ja otetaan rennosti, kun kaikki on vapaalla. Lähdetään leikkipuistoon (mikäli sää sallii) ja nautitaan yhdessä olosta. Mitään muistamisia ei tarvitse. Päivä se muiden joukossa! Vaikka olisi ensimmäinen, aivan sama. Mies arvostaa mua äitinä jo valmiiksi, joka päivä niin yhden päivän takia ei tarvitse hössöttää niin kamalasti!

Kaikki on katsojan silmissä. Täällä Eka äitienpäivä ( vauva 5kk). Vauvassa olen ollu aika kiinni 24/7 ( jo ihan imetyksen takia), mies varasi mulle rakkaan harrastuksen parissa omaa aikaa sunnuntaille ( ratsatustunnin) olen muutamaan otteeseen maininnut että olisi niin ihana päästä taas ratsastaa ja hetkes irti vauvasta ( jokainen äiti kaipaa hengähdystä vaikka kuinka rakastaakin lastaan) mies siis tämän jo paljasti, että kerkeen kamat kaivaa naftaliinista) ih

anaa äitienpäivää myös teille muille äideille..

Mä en muista ekaa äitienpäivää mutta eka oli niin ikimuistoinen että olen sen täällä jo aikaisemmin vuodattanut, toivottavasti en tässä ketjussa. Lapsen tokan vuoden äitienpäivänä pyysin että mies ensimmäistä kertaa koko lapsen syntymän jälkeen heräisi aamulla ja minä saisin nukkua. Yleensä sunnuntaina siis oli tehty niin että minä herään ensin lapsen kanssa ja menen sitten uudestaan nukkumaan kun mies herää. Esitin tämän pyynnön ystävällisesti monta päivää aikaisemmin että äitienpäivänä olis kiva saada nukkua ekaa kertaa kahteen vuoteen yöunet, muita vaatimuksia en esittänyt. Noh, tuli äitienpäivän vastainen ilta, ajattelin että kerrankin valvon oikein pitkään. Niin teki mieskin. Yhden maissa menin nukkumaan, vitutti että mies valvoi edelleen. Aamulla lapsi heräsi, tönin miestä että herää, nyt lapsi nousi ylös tavalliseen tapaan aikaisin, mies ei hievahtanutkaan. Tönin monta kertaa eikä mitään reaktiota, mutinaa ja kyljen kääntöä ja mun vitutus kasvoi niihin mittoihin että oli ihan sama heräänkö vaiko enkö koska en kuitenkaan saisi enää nukuttua. Nousin lapsen kanssa ylös. Puoli kymmenen aikaan mies kömpi ylös, kävi alasti hakemassa paketoimattoman lahjan, tökkäsi sen mulle puolinukuksissa jotain onnitteluja esittäen ja painui takaisin nukkumaan. Että hyvää fucking äitienpäivää vaan.

ei mikään ihmekään että miehet jättävät jossain vaiheessa vaimonsa jotka jopa tälläkin alistavat miehensä lapsen osaan. sairaita naisia jotka pakottavat lähes oidipaaliseen suhteeseen ja vielä itketään päälle yhyy yhyy. voi vittu, että välillä hävettää olla nainen.

Eka äitienpäivä hermostutti minua viime vuonna ja niin taitaa tehdä nytkin. Tuntuu etten ole ansainnut mitään muistamista. Olen laiska ja mielestäni huono äiti. Itsetunto on surkea ja nolottaa vaan. Lasta kyllä juhlisin mielelläni. Pitäisköhän pitää lapselle välisynttärit!

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 21:38"]

Eka äitienpäivä hermostutti minua viime vuonna ja niin taitaa tehdä nytkin. Tuntuu etten ole ansainnut mitään muistamista. Olen laiska ja mielestäni huono äiti. Itsetunto on surkea ja nolottaa vaan. Lasta kyllä juhlisin mielelläni. Pitäisköhän pitää lapselle välisynttärit!

[/quote]

Älä ota niin henkilökohtaisesti! Olisitko muka onnellisempi, jos äitiyttä ei juhlistettaisi mitenkään, tai jos silloin palkittaisiin vain ykköskaarti?

Samallahan voit juhlia jokaista edistysaskelta, joka korjaa äititaitojasi ja itsetuntoasi. Jos keskityt vain puutteisiisi, se on kovin likinäköinen asenne.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2010 klo 08:43"]mutta kun me ei olla toistemme äitejä eikä isiä niin me ei myöskään ostella toisillemme lahjoja. Yhdessä vietetään toki päivät.

Mä en vaan jaksa tajuta, miksi naiset lataa tähän päivään jotain parisuhdeodotuksia ja sitten pettyvät ja kenelläkään ei ole kivaa. Mun äiti oli ihan samanlainen ja lapsena äitienpäivät oli yhtä suurta kärsimystä kaikille, kun äiti odotti jotain mitä ei koskaan saanut.

[/quote]

Täysin samaa mieltä ! Et ole miehesi äiti

Itse törmäsin tänään kirjakaupassa isä+lapsi-pariin, joka oli etsimässä äidille kirjalahjaa. Eipä sen kokoinen edes pystyisi ostamaan tai järjestämään mitään ilman isän avustusta.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 21:13"]

Mä en muista ekaa äitienpäivää mutta eka oli niin ikimuistoinen että olen sen täällä jo aikaisemmin vuodattanut, toivottavasti en tässä ketjussa. Lapsen tokan vuoden äitienpäivänä pyysin että mies ensimmäistä kertaa koko lapsen syntymän jälkeen heräisi aamulla ja minä saisin nukkua. Yleensä sunnuntaina siis oli tehty niin että minä herään ensin lapsen kanssa ja menen sitten uudestaan nukkumaan kun mies herää. Esitin tämän pyynnön ystävällisesti monta päivää aikaisemmin että äitienpäivänä olis kiva saada nukkua ekaa kertaa kahteen vuoteen yöunet, muita vaatimuksia en esittänyt. Noh, tuli äitienpäivän vastainen ilta, ajattelin että kerrankin valvon oikein pitkään. Niin teki mieskin. Yhden maissa menin nukkumaan, vitutti että mies valvoi edelleen. Aamulla lapsi heräsi, tönin miestä että herää, nyt lapsi nousi ylös tavalliseen tapaan aikaisin, mies ei hievahtanutkaan. Tönin monta kertaa eikä mitään reaktiota, mutinaa ja kyljen kääntöä ja mun vitutus kasvoi niihin mittoihin että oli ihan sama heräänkö vaiko enkö koska en kuitenkaan saisi enää nukuttua. Nousin lapsen kanssa ylös. Puoli kymmenen aikaan mies kömpi ylös, kävi alasti hakemassa paketoimattoman lahjan, tökkäsi sen mulle puolinukuksissa jotain onnitteluja esittäen ja painui takaisin nukkumaan. Että hyvää fucking äitienpäivää vaan.

[/quote]

No, eiköhän mies saa isänpäivälahjaksi vuorostaan herätä lapsen kanssa? Sä voit sitten herättyäsi antaa sille jonkun makkarapaketin ja lähteä vaikka kaupungille ostoksille.

Jotkut, jotka sanotte, että äitienpäivä on OMAN äidin muistamista varten, niin perehtykäähän juhlapyhän taustoihin. Koko äitienpäiväperinne aloitettiin yleensäkin äitien huomioimiseksi - eiköhän se oman puolisokin siis samaan kastiin mene, jos lapsia on synnyttänyt. 

Ja sääliksi käy niitä, joilla on noita tarinoita, ettei mies ole vaivautunut edes heräämään aikaisemmin lapsen kanssa, vaikka lupasi. Oli päivä mikä hyvänsä, niin törkeä lupailla toiselle mitään, jos ei ole aikomustakaan siinä pysyä. Ja kyseessä nyt on kuitenkin sen verran "pieni" asia kuin hieman aikaisemmin herääminen, että äiti saisi univajetta kiinni. Kyllä tuohon pitäisi suostua jokaisen miehen, jos äiti joskus varovasti kysyy, saisiko jonain aamuna nukkua pidempään ja karsia univajetta. Oli äitienpäivä tai ei. 

Minun mieheni ei osta lahjoja kenellekään. Eikä juhli mitään päiviä- ei joulua, äitienpäivää, syntymäpäiviä eikä mitään muutakaan päivää. Ihme, että oli omissa häissään ja ilmaantunee lesken (minun?) riemuksi omiin hautajaisiinsa? Äitienpäivänä olen perinteisesti lähettänyt mieheni äitinsä luo joka onkin oikein  semmoinen kodinhengetär ja kaikkensa antanut lapsillensa, että! Samasta osoitteesta löytyy myös isomummo jonka uskon äitienpäivänä kukkasta ja kortteja ynnä lapsenlapsenlapsia arvostavan. Olen laskeskellut että tämä järjestely tulee emotionaalisesti halvemmaksi kuin  kituminen pettyneenä kotona. Vietän siis perinteisesti äitienpäivää yksin kotona, itku silmässä tuntien itseni täysin arvottomaksi paskaksi. . Mutta semmoista on elämä. Kaikkea ei voi saada. Pitäisi olla tarkempi kumppanin valinnassa. Osalla miehistä on TODELLA kapea tuo tunneskaala: panettaa, pierettää, väsyttää tai nälättää. Rakkaus ja rakkauden ilmaisut? MItä lienevät, amerikkalaisten vouhotuksia!  

Oi voi!

Up

Kuulostaa tutulta, meillä mennään samalla kaavalla! Mieheltä on turha odottaa minkäänlaista huomionosoitusta merkkipäivinäni, mistään arjen yllätyksistä puhumattakaan. Raha on meillä tiukassa enkä missään nimessä odota tai edes halua mitään kallista ostettua. Olen yrittänyt ihan suorin sanoin kertoa, miten ilahtuisin jos saisin edes kahvit sänkyyn tai kerrankin nukkua pitkään, mutta kun ei niin ei. Itse olen säästänyt pari kuukautta ennen mieheni merkkipäiviä jotta olen voinut muistaa häntä jotenkin, tai jos rahaa ei ole ollut olen keksinyt jotain muuta hemmottelua. Tällä viikolla mieheni yllätti ostamalla ruokarahoillamme uudet kengät ja paidan -hänelle itselleen tietenkin. Voivotteli vielä tänään miten hän olisi tiennyt minulle kivan äitienpäivälahjan mutta ei sellaista voinut tietenkään hankkia ja pummasi tämän jälkeen vielä minulta rahaa tupakanostoon.



Joskus se (aikuisenkin) kamelinselkä katkeaa.



Vuodatuksesta huolimatta hyvää äitienpäivää kaikille!

itse sanoin ennen ensimmäistä äitienpäivää (koska rahat olivat tosi tiukilla), etten tarvitse lahjaa. no ei se silti tarkoita etteikö koko päivää voisi huomioida!!! jep, tulihan niitä kukkia jälkeen päin, mutta en usko että kovin tunteella, vain opittu tapa ettei jää muita huonommaksi. EI olla enää yhdessä..

että millaisten sivistymättömie junttien kanssa te olette yhteen heittäytyneet ja vielä lapsia tehneet? Kyllä ne on ihan perustavaa laatua olevia käytöstapoja, että toista muistetaan merkkipäivinä. Eikö miehenne osta lapsillennekaan lahjaa syntymäpäivänä tai jouluna?

mutta kun me ei olla toistemme äitejä eikä isiä niin me ei myöskään ostella toisillemme lahjoja. Yhdessä vietetään toki päivät.



Mä en vaan jaksa tajuta, miksi naiset lataa tähän päivään jotain parisuhdeodotuksia ja sitten pettyvät ja kenelläkään ei ole kivaa. Mun äiti oli ihan samanlainen ja lapsena äitienpäivät oli yhtä suurta kärsimystä kaikille, kun äiti odotti jotain mitä ei koskaan saanut.

Et ole miehesi äiti, eikä hänen kuulu ostella sinulle lahjoja. Ihmetytttä mikä näitä nykyajan naisia vaivaa..

aamulla minä heräsin vauvan kanssa, kuten aina. Mies kömpi pari tuntia myöhemmin ylös, joi kahvit ja lähti meidän raksalle. Minä itkin katkeria kyyneliä kotona...

Maanantaina sain lahjani. Korun, jota olin toivonut. Mies oli kuulemma joutunut sen tilaamaan, eikä ollut lauantaina päässyt sitä hakemaan, kun oli töissä. En tiiä, uskoinko tuota...

Erosimme, kun lapsemme oli noin vuoden vanha, eli tuo jäi ainoaksi yhteiseksi äitienpäiväksi. Mies oli kroonisesti uskoton, eli ero ei liittynyt tuohon äitienpäivään.

NYT sitten exäni huomioi äitienpäivän. Olen saanut kukkia (en tietenkään enää lahjoja) molempina äitienpäivinä eromme jälkeen. Tänä vuonna hieman etuajassa, koska ex ei päässyt niitä tänään tuomaan. Lapsi ne kukat aina minulle antaa, mutta on tosiaan vielä niin pieni, ettei itse ole niitä hakenut mistään. Exäni haluaa minua muistaa, vaikken ole hänen äitinsä. Olen hänen lapsensa äiti...