Lue keskustelun säännöt.
Onko anteeksipyytävälle annettava anteeksi?
15.04.2023 |
Kun puoliso tiuskii ja pahoitan mieleni. Hän pyytää anteeksi eikä tarkoittanut mitään ja miksi sulle ei voi mitään sanoa ilman että loukkaannut.
Mutta kun musta ei yhtään tunnu siltä että antaisin anteeksi. Kun tiuskimiset toistuu niin usein, anteeksipyyntö ei korjaa mitään.
Kommentit (73)
Ei tietenkään. Mutta on vaikea ymmärtää, miten voisi olla onnellinen liitossaan, jos ei voi antaa anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi antaminen, ei velvoita hyväksymään tekoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään. Mutta on vaikea ymmärtää, miten voisi olla onnellinen liitossaan, jos ei voi antaa anteeksi.[/quote
Mullakestää jonkinaikaa "palautua" loukkaantumisen tunnetilasta vaikka anteeksi pyydetäänkin. En siis pysty antamaan anteeksi vilpittömästi heti.
En minä nyt liiton onnellisuuden puolesta menisi lyömään vetoa jos toisella on tarve tiuskia epäystävällisesti.
JSSAP
Ei ole mikään anteeksipyyntö ensin sanoa anteeksi ja sitten lisätä, jitsi tuollaista kuin ap:n mies lisää, että eihän sulle voi mitään sanoakaan kun loukkaannut.
Itse en ole vielä antanut anteeksi 20v takaisia tapahtumia, joten ei kai se pakko ole. Ylipäänsä ärsyttää asenne, että sanomalla yhden sanan "anteeksi" saa kaikki pahat tekonsa nollattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä ei ole pakko antaa anteeksi, mutta monesti ihan itsensä takia se on viisasta. Voi auttaa pääsemään irti menneiden asioiden hyödyttömästä märehtimisestä.
Nimenomaan ap:n kuvailemasta tilanteesta en osaa sanoa.
Anteeksi kannattaa antaa, vaikka toinen ei pyydä. Katkeruus syö terveyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikinä ei ole pakko antaa anteeksi, mutta monesti ihan itsensä takia se on viisasta. Voi auttaa pääsemään irti menneiden asioiden hyödyttömästä märehtimisestä.
Nimenomaan ap:n kuvailemasta tilanteesta en osaa sanoa.
Itseään ei myöskään voi pakottaa antamaan anteeksi ja joskus siinä menee kauan aikaa prosessoida asioita, jotta ylipäätään voi antaa anteeksi. Silti, kaikista paatuneimmat ja pahimmat ihmiset ei yleensä pysty edes pyytämään anteeksi, eli senkin voi pitää mielessä. Minusta joskus voi olla kaikista paras teko oman itsen kannalta pysyä kaukana ihmisistä, jotka satuttaa.
Pahan tekijät ei pyydä anteeksi useinkaan. Ja hekin jotka pyytää, jatkaa samaa pahan tekoa. Tuntuu itsestä pahalta ja on huijattu olo. Anteeksi on vain keponen sana. Se ei korjaa vaurioita eikä poista tekoa. Jään tappiolle kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohde joutuu kuitenkin kantamaan vahingot.
Minua taas ärsyttää sellainen välillä tapahtuva asia, että vaimo suuttuu minulle jostain mitä sanon tai sutkautan. Minä en ole edes tarkoittanut koko juttua sillä lailla, miten hän sen päässään usein ajattelee. Minun on vaikea edes ymmärtää, että millä logiikalla on edes keksinyt ajatella asiaa sillä tavalla (se on vissiin sitä naisen logiikkaa). Sitten minun pitäisi pyytää anteeksi, kun hän on pahoittanut mielensä. Siis minun pitää pyytää anteeksi sitä, että minut on väärinymmärretty. Eikö anteeksi pyydetä silloin, jos on tehnyt väärin ja anteeksi pyytämällä myöntää tekonsa. Jos minä pyydän tässä kohtaa anteeksi, niin minähän ikään kuin myöntäisin, että tarkoitin sitä asiaa sillä negatiivisella tavalla, mitä vaimo päässään ajatteli. Minä haluaisin pienen sanailun jälkeen vain unohtaa koko asian ja jatkaa eteenpäin, jotta kenenkään ei tarvitse pyydellä anteeksi vääristä syistä. Ei minun, joka on ymmärretty väärin, eikä vaimon joka ymmärsi vahingossa väärin. Mutta vaimolle tuntuu olevan tärkeää se anteeksipyyntö, vaikka minusta minä en halua kuulla moisessa tilanteessa keltään osapuolelta anteeksipyyntöjä, koska kukaan ei ole tehnyt väärin. Minä voisin unohtaa asian samantien ja jatkaa neutraalisti elämää, mutta sitten kun siihen ruvetaan vääntämään tuota anteeksipyyntöasiaa, niin silloin minulla rupeaa korpeamaan ja sitten aidosti kohta vituttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi kannattaa antaa, vaikka toinen ei pyydä. Katkeruus syö terveyttä.
Mutta anteeksi ei voi antaa väkisin. Sydän on sitten valmis kun on.
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ärsyttää sellainen välillä tapahtuva asia, että vaimo suuttuu minulle jostain mitä sanon tai sutkautan. Minä en ole edes tarkoittanut koko juttua sillä lailla, miten hän sen päässään usein ajattelee. Minun on vaikea edes ymmärtää, että millä logiikalla on edes keksinyt ajatella asiaa sillä tavalla (se on vissiin sitä naisen logiikkaa). Sitten minun pitäisi pyytää anteeksi, kun hän on pahoittanut mielensä. Siis minun pitää pyytää anteeksi sitä, että minut on väärinymmärretty. Eikö anteeksi pyydetä silloin, jos on tehnyt väärin ja anteeksi pyytämällä myöntää tekonsa. Jos minä pyydän tässä kohtaa anteeksi, niin minähän ikään kuin myöntäisin, että tarkoitin sitä asiaa sillä negatiivisella tavalla, mitä vaimo päässään ajatteli. Minä haluaisin pienen sanailun jälkeen vain unohtaa koko asian ja jatkaa eteenpäin, jotta kenenkään ei tarvitse pyydellä anteeksi vääristä syistä. Ei minun, joka on ymmärretty väärin, eikä vaimon joka ymmärsi vahingossa väärin. Mutta vaimolle tuntuu olevan tärkeää se anteeksipyyntö, vaikka minusta minä en halua kuulla moisessa tilanteessa keltään osapuolelta anteeksipyyntöjä, koska kukaan ei ole tehnyt väärin. Minä voisin unohtaa asian samantien ja jatkaa neutraalisti elämää, mutta sitten kun siihen ruvetaan vääntämään tuota anteeksipyyntöasiaa, niin silloin minulla rupeaa korpeamaan ja sitten aidosti kohta vituttaa.
Tietenkin syy on sinun, koska esitit asiasi naisen logiikalla käsiteltynä epäselvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku selittää, mitä se anteeksi antaminen tarkoittaa?
- Pyydän anteeksi sitä, että sanoin sinua lihavaksi ja rumaksi possuksi.
- Saat anteeksi.
Mitä tässä käytännössä tapahtui?
On annettava, vaikka ei pyytäisikään anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi kannattaa antaa, vaikka toinen ei pyydä. Katkeruus syö terveyttä.
Mutta anteeksi ei voi antaa väkisin. Sydän on sitten valmis kun on.
Tämä. Minua niin ärsyttää, kun aina hoetaan, ettei pidä kantaa kaunaa ja pitää antaa anteeksi, ja jatkaa elämää. Kun se ei jumalauta mene niin. Minä olen esim exälleni edelleen vihainen, vaikka erostamme on 16 vuotta. Viha oikein leimahtaa sisällä kun ajattelenkin asiaa. Sitä vastoin monelle muulle ihmiselle on tällä välin anteeksi annettu ja pyydetty erinäisistä asioista. Se riippuu todellakin siitä, että onko sydämesi ja mielesi AIDOSTI valmiita antamaan anteeksi. Joissakin tilanteissa ne eivät ole välttämättä koskaan. Riippuu kuinka syvältä sinua on haavoitettu ja kuinka se on vaikuttanut jopa loppuelämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku selittää, mitä se anteeksi antaminen tarkoittaa?
- Pyydän anteeksi sitä, että sanoin sinua lihavaksi ja rumaksi possuksi.
- Saat anteeksi.
Mitä tässä käytännössä tapahtui?
Anteeksiantaja unohtaa koko homman ja jatketaan niin kuin ennen possuttelua. Muutenhan, mitään anteeksiantoa ei ole tapahtunut.
Minä erosin siinä vaiheessa, kun olin aikani antanut anteeksi samoja asioita ja ne toistuivat aina vaan uudelleen. Aito anteeksipyyntö sisältää sen ajatuksen, että henkilö pyrkii tosissaan parantamaan tapansa, eikä tee samaa asiaa aina uudelleen.
En enää ryhdy sellaiseen suhteeseen, missä jatkuva anteeksi antaminen on tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku selittää, mitä se anteeksi antaminen tarkoittaa?
- Pyydän anteeksi sitä, että sanoin sinua lihavaksi ja rumaksi possuksi.
- Saat anteeksi.
Mitä tässä käytännössä tapahtui?
Anteeksiantaja unohtaa koko homman ja jatketaan niin kuin ennen possuttelua. Muutenhan, mitään anteeksiantoa ei ole tapahtunut.
Tuohan on kätevää. Onko possuttelukerroille mitään ylärajaa, vai saako anteeksi maailman tappiin asti, kun vain pyytää?
Siksi itse ainakin lopetin anteeksipyytelyn ja annan itse kunkin tehdä omat ratkaisunsa. Se on ihan turhaa lässyn lätinää.