Hämmästyin tänään, miten tasottomassa kodissa akateemisten lapsi asuu.

mitä tarkoittaa luokkanousu ennen kuin tulet tänne kimittämään. Ja kyllä, niin siinä tutkimuksessa todettiin, että Virtanen jää nykyään todennnäköisimmin Virtaseksi. Koulu ei ole enää niin demokraattinen, vaan vanhempien panostus ja koulutustaso ratkaisevat: Jos itsellä on hyvä koulutus, osaa etsiä lapselle paremman koulun, osaa auttaa läksyissä, osaa ohjata läpi luokattoman lukion, auttaa erilaisissa valinnoissa oikein jne.

Jokainen asioita laajemmin ymmärtävä näkee, että vanhemmilla on mahdollisuus evästää paremmin, jos heillä on itsellään eväitä. Mutta tässä nyt on monta monessa, niin kuin elämässä yleensä. En vain käsitä tälläistä keskustelua mistään luokkaeroista, ymmärrän kyllä mitä kyseinen termi tarkoittaa, ihan ilman sanakirjaakin. En vain näe asiaa niin. En voi muuta sanoa, kuin helvetin typerät ihmiset viljevät näitä juttuja, sellaiset jotka eivät ole nähneet kuin sen oman pienen piirin tai pari stereotyyppistä esimerkkiä toiselta puolelta.

Tottakai poikkeuksia aina löytyy, mutta kyllä nykytrendi jo tutkimustenkin mukaan on se, että ns. virtanen pysyy virtasena.

Koulumaailmassa tämän huomaa jo ilman tutkimuksiakin :(

Oma lapseni käy erityiskoulua. Eipä siellä juuri vanhempina duunareita näy - Venäläisessä koulussa ehkä vielä niinkin on.



Esikoisen luokan vanhemmissa taitaa olla yksi ei-akateeminen.

koulumaailmassa, sitä sisältä seuranneena, ettei tämä "virtanen pysyy virtasena" pidä paikkaansa.



Koulussa hyvin menestyviä lapsia löytyy kaikenlaisista perheistä. Kuten myös huonommin pärjääviä.

oma mieheni on yksi esimerkki ettei niin tarvitse käydä. Vanhemmat ovat duunareita ja mies luki itsensä tohtoriksi. Vanhemmat eivät tukeneet millään tavalla. Varsinkin isälle oli kova paikka miten omasta pojasta on tullut "herra".

oma mieheni on yksi esimerkki ettei niin tarvitse käydä. Vanhemmat ovat duunareita ja mies luki itsensä tohtoriksi. Vanhemmat eivät tukeneet millään tavalla. Varsinkin isälle oli kova paikka miten omasta pojasta on tullut "herra".

Vain yksi esimerkki. Meillä esimerkiksi yksihuoltaja, siivooja-äitini kyllä tuki minua opiskeluissani todella paljon.

Edellinen sukupolvi (eli se, joka nyt tekee lapsia, s. 70-80) teki todennäköisesti pitkän luokkaretken.



90-luvun alun laman jälkeen luokkaretken mahdollisuus on jatkuvasti pienentynyt, ja vanhempien koulutustausta korreloi yhä vahvemmin lapsen koulutuksen ja terveyden kanssa. Trendi on kiihtyvä.



Suomalaista hyvinvointivaltiota on purettu kovalla kädellä, ja puretaan jatkuvasti lisää, eikä se voi olla vaikuttamatta suomalaiseen todellisuuteen.



Kuten aina, poikkeuksia on, mutta tilastollinen suuntaus on täysin selvä.

koulumaailmassa, sitä sisältä seuranneena, ettei tämä "virtanen pysyy virtasena" pidä paikkaansa. Koulussa hyvin menestyviä lapsia löytyy kaikenlaisista perheistä. Kuten myös huonommin pärjääviä.

Myös asiaa ihan koulumaailman sisällä seuranneena :)

Poikkeuksia toki löytyy, mutta kuten joku jo kertoikin niin esim. erikoisluokkien vanhemmat ovat aika homogeenista sakkia.

vaikka eläisi vaatimattomammin. Tuo on köyhien ja typerien tekosyy. Älykäs kykenee rikastumaan jo peruskoulun taidoilla. Hän opiskelee perusteet. Perusteet ovat kaikessa a ja ö.

Mitä tekee hienoilla kursseilla ja graduilla, jos ei kykene hyödyntämään niitä elämänsä laadun parantamsieen. Aivan turha höpistä henkisestä rikkaudesta sen voi hankkia itse kirjastosta tai netistä.

jotka eivät perusta elämäänsä materian perään. Kierrättävät, hankkivat tavaransa kierrätyksestä, eivät halua kuluttaa luontoa hienoilla autoilla jne jne. Se ei silti tarkoita etteikö heidän elämä voi olla "tasokasta" tai millä termillä sitä haluaakaan kutsua.

Saattaa olla, että lapselle halutaan tarjotan paljon kulttuurielämyksiä, tutustuttaa häntä kirjoihin jne. Tuollaista elämää ei näe parkettia katsomalla.

Ihmettelen ylipäätänsäkin tätä termiä "akateeminen". Aivan kuin se tarkoittaisi paljon rahaa, hienot talot ja autot, rikkaan näköistä elämää..

Edellinen sukupolvi (eli se, joka nyt tekee lapsia, s. 70-80) teki todennäköisesti pitkän luokkaretken.

90-luvun alun laman jälkeen luokkaretken mahdollisuus on jatkuvasti pienentynyt, ja vanhempien koulutustausta korreloi yhä vahvemmin lapsen koulutuksen ja terveyden kanssa. Trendi on kiihtyvä.

Suomalaista hyvinvointivaltiota on purettu kovalla kädellä, ja puretaan jatkuvasti lisää, eikä se voi olla vaikuttamatta suomalaiseen todellisuuteen.

Kuten aina, poikkeuksia on, mutta tilastollinen suuntaus on täysin selvä.

Totta. Tämä kierre olisi katkaistava.

Vaikken pidä koulutusta minkään muun kuin koulutustason mittarina, niin luokkaerojen uusi kasvaminen on huolestuttavaa.

Jokaisen vanhemman pitäisi nähdä lapsensa edes kohtalainen koulumenestys sellaisena, että siinä juuri annetaan lapselle mahdollisuus pitää niitä ovia auki. Mitä nyt haluaakaan sitten tehdä elämällään.

Minua inhottaa monien asenne, ettei koulumenestyksellä ole mitään väliä, että sama kun vaan käyt siellä. Jokaisen pitäisi ohjata lapsi käymään koulua edes sillä tavalla, ettei ysiluokalla ole sitten umpikujaa edessä. Vaan että voi valita sitten tiensä siitä. Eikä senkään tarvitse olla lopullinen.

Todella surullista luettavaa ja seurattavaa tämä nykytrendi.

muuten jäävät sinne "piinaamaan" opettajia ja oppilaita. Moni päästetään koulusta liian hyvin arvosanoin vaikkeivat ole ansainneet edes sitä 5 tai 6 arvosanaa.

Edellinen sukupolvi (eli se, joka nyt tekee lapsia, s. 70-80) teki todennäköisesti pitkän luokkaretken.

90-luvun alun laman jälkeen luokkaretken mahdollisuus on jatkuvasti pienentynyt, ja vanhempien koulutustausta korreloi yhä vahvemmin lapsen koulutuksen ja terveyden kanssa. Trendi on kiihtyvä.

Suomalaista hyvinvointivaltiota on purettu kovalla kädellä, ja puretaan jatkuvasti lisää, eikä se voi olla vaikuttamatta suomalaiseen todellisuuteen.

Kuten aina, poikkeuksia on, mutta tilastollinen suuntaus on täysin selvä.

Totta. Tämä kierre olisi katkaistava.

Vaikken pidä koulutusta minkään muun kuin koulutustason mittarina, niin luokkaerojen uusi kasvaminen on huolestuttavaa.

Jokaisen vanhemman pitäisi nähdä lapsensa edes kohtalainen koulumenestys sellaisena, että siinä juuri annetaan lapselle mahdollisuus pitää niitä ovia auki. Mitä nyt haluaakaan sitten tehdä elämällään.

Minua inhottaa monien asenne, ettei koulumenestyksellä ole mitään väliä, että sama kun vaan käyt siellä. Jokaisen pitäisi ohjata lapsi käymään koulua edes sillä tavalla, ettei ysiluokalla ole sitten umpikujaa edessä. Vaan että voi valita sitten tiensä siitä. Eikä senkään tarvitse olla lopullinen.

Todella surullista luettavaa ja seurattavaa tämä nykytrendi.

Eikä akateemisella koulutuksella välttämättä saa hauskinta ja antoisinta työpaikkaakaan. Palkkakaan ei välttämättä ole kovin häävi.



Se niin riippuu siitä mitä tältä elämältä haluaa ja mitä hakee. Onnelliseksi ja tarpeeksi toimeentulevaksi voi tulla niin eri tavoin. Amk koulutus useimmiten riittää kohtuulliseen toimeentuloon kun vähempikin usein riittää. Kysymys on siitä, miten osaa asiansa järjestää.

että ns. luokkanousun vähenemiseen on syynä ihan sekin, että akateemisia on huomattavasti enemmän kuin menneinä vuosikymmeneninä. Sellaisia ihmisiä, jotka olisivat haluamattaan jääneet ilman koulutusta ja jotka haluaisivat lapsiaan kannustaa opiskeluun on vähemmän.



Isovanhempieni koulutus jäi peruskoulun muutamaan luokkaan, koska heillä ei ollut siinä yhteiskunnassa mahdollisuuksia opiskella, vaikka kykyjä olisi riittänyt. Niinpä omille lapsille tahdottiin tarjota kaikki koulutusmahdollisuudet. Kaikki lapsista ovatkin vähintään lisensiaatteja. Syynä koulutustason nousuun oli vanhempien tuki ja tietysti suomalaisen koulutusjärjestelmän antamat mahdollisuudet. Nykyään koulutusjärjestelmän anatamat mahdollisuudet ovat vielä vanhempieni aikaa paremmat, mutta kodin tuki puuttuu niissä perheissä, joissa ei itse olla kouluttauduttu. Ei koeta niin tarvetta lasten kouluttamiselle. Ei Suomessa todellakaan tarvitse käydä erityiskoulua, jotta voisi kouluttautua. Ihan tavallisesta lukiosta voi edetä mihin vain, jos kykyjä riittää. Ilmainen koulutus ja opintotukijärjestelmät myös mahdollistavat edelleen opiskelua.



Syrjäytymisen periytyminen on huolestuttavaa ja sen ehkäisemiseksi olisi tehtävä muutoksia, mutta koulutusjärjestelmää en vielä tästä menisi syyttämään. Toki huolestuttavia trendejä on nähtävässä sielläkin.

tämä keskustelu ja ihmisten jakaminen eri lokeroihin.

mutta valinnan pitäisi olla lapsen, eikä vanhemman.



Sinunkin lapsesi voi olla eri mieltä kuin sinä ja haluta enemmän kuin sinä. Sinun tehtäväsi vanhempana olisi turvata se valinnanvapaus.

Syrjäytyminen ja huono-osaisuuden periytyminen ovat niitä huolestuttavia trendejä.



Muutenhan ei ole yleistä määritelmää sille, kuka on toista menestyksekkäämpi. Koulutus tai sen puute ei tätä määrittele.

Mutta koska näillä asioilla on selvä yhteys, asiasta on keskusteltava, ja sille on tehtävä jotain.

mutta valinnan pitäisi olla lapsen, eikä vanhemman.

Sinunkin lapsesi voi olla eri mieltä kuin sinä ja haluta enemmän kuin sinä. Sinun tehtäväsi vanhempana olisi turvata se valinnanvapaus.

eivätkä ole materialisteja. Meillä esimerkiksi on keskitulot ja vaatimaton koti, enkä kaipaa yhtään parempaa kamaa elämääni. Se on juuri sitä sivistystä, jota olen mm. yliopistossa omaksunut. Sisäiset arvot ovat tärkeämpiä kuin ulkoinen materia.

eivätkä ole materialisteja. Meillä esimerkiksi on keskitulot ja vaatimaton koti, enkä kaipaa yhtään parempaa kamaa elämääni. Se on juuri sitä sivistystä, jota olen mm. yliopistossa omaksunut. Sisäiset arvot ovat tärkeämpiä kuin ulkoinen materia.

Vaikka olen "vain" sairaanhoitaja, äitini oli lehdenjakaja ja isäni hitsaaja.

Ja nythän ollaan yliopistojen pääsykokeita poistamassa, jolloin opiskelemaan mentäisiin yo-arvosanoilla eli se vain lisäisi tätä eriarvoisuutta jatkossa.