Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mun mielestävauvakuumeilu on aika sairasta. Itse en haluausi vauvaa, mutta haluan kyllä jälkeläisen
03.05.2010 |
Luin noita vanhoja viestejä ja pohdin, että miksi ihmeessä pitäisi naisen tuntea jotain vauvakuumetta. Ja miksi se on muka niin ihanaa? Minusta on ihan sairasta, että naiset on jossain kuumeessa nähdessään toisten ihmisten lapsia, haluavat kosketella niitä (minä en ainakaan haluaisi, että vieraat ihmiset koskisivat minun lapseeni) ja huokailevat, että vauvat tuoksuu muka ihanalle. Mun mielestä vauvat tuoksuu kuolalle, yökölle happamalle maidolle ja ihan suoraan sanottuna kuravellikakalle. Ne huutavat, osoittavat mieltään ja kiusaavat vanhempiaan minkä ehtivät.
Itse en ole kokenut koskaan vauvakuumeen kyseenalaista ihanuutta. Olen kuitenkin realisti: Ymmärrän, että jos haluamme mieheni kanssa jälkeläisen, vauva-aika on vaan jotenkin kestettävä. Ja veikkaisin, että aika moni nainen ajattelee näin. Sitä ei vaan uskalleta sanoa, kun vauvakuumeilu on niin muodikasta.
Kommentit (65)
sitten tällaisella palstalla teette? Menkää muualle, jos jutut ovat mielestänne sairaita?
minulla ainakin on lapsi, vaikkei vauvakuumetta ole koskaan ollut. Av:lla pyörin, mutta itse vauvakuumepalstalle en eksy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta taas sitä kutsutaan "vauvakuumeeksi", että haluaa lapsen. Ja mielestäni kaikki, jotka ovat äidiksi tulleet, ovat tämän kokeneet. En ymmärrä, mitä kummaa te sitten sillä oikein käsitätte?Iän kaiken on ja tulee olemaan ihmisiä, jotka tekevät omistä asioistaan suuria, milloin hössöttävät koirista, toisinaan lapsista, sisustuksesta, kuka mihinkin hurahtaa. Joku urheiluun tmv. Eiköhän se kuitenkin ole vajautta pienimmästä päästä.
Vai oletko muka mielestäsi terveempi, kun mollaat nimimerkin suojissa toisten valintoja/tapoja vauva-aiheiselle palstalla, vaikka et vauvoista edes oikeasti piittaakaan, mutta muuten vain hankit kotiin koriste-esineeksi?
Eiköhän sunlaiset ole juuri niitä, jotka ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa vinkuvat sitä, miksi tuli "tämäkin hankituksi, kun en sitä edes oikeasti halunnut" Jep jep
Se. että haluaa lapsen, ei ole vauvakuumetta, vaan se aivoton vinkuna, että "mä haluun vauvan, ne on niin söpöjä, heti tuli vauvakuume, kun pidin naapurin vauvaa sylissä, nyyh mies ei suostu 4. lapseen, itte haluisin pikku nyytin".
Minä piittaan vauvoista, ja etenkin rakastin omaa vauvaani, ja myös sitä nykyistä taaperoani. Pikemminkin nämä vauvakuumeilijat hankkivat vauvan koriste-esineeksi. Kaikkien pitää heti paikalla tulla ihailemaan vauvakuumeisen uusinta hankintaa ja tietysti pitää yrittää sitä vauvakuumetta sitten tartuttaa muillekin, "kun ne vauvat on niin ihania". Ja sitten paiskataan se vauva hoitoon yksivuotiaana, kun eihän se enää ole vauva. Just just.
Pikemminkin nämä vauvakuumeilijat hankkivat vauvan koriste-esineeksi. Kaikkien pitää heti paikalla tulla ihailemaan vauvakuumeisen uusinta hankintaa ja tietysti pitää yrittää sitä vauvakuumetta sitten tartuttaa muillekin, "kun ne vauvat on niin ihania". Ja sitten paiskataan se vauva hoitoon yksivuotiaana, kun eihän se enää ole vauva. Just just.
Olen samaa mieltä kuin ap.
Vauvakuumeilu on mennyt tällä palstalla vähän liian pitkälle. Joiltan on kadonnut realismin rajat.
Ihan normaalia biologiaa.
En tajua, että joku aikuinen nainen voi sellaisesta kärsiä. Ehkä jotain hormonihäiriöitä tai mielenterveysongelmia taustalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että varmasti äiti tuntee omaa vauvaansa kohtaan suuria tunteita ja niin kuuluukin, että syntyy pysyvä kiintymys/huoltosuhde, mutta en pidä ihan terveenä sitä, että naiset vonkuvat muiden lasten perään ja suu vaahdossa pohtivat kuinka ihana on vauvojen tuoksu ja että halun vielä yhden-yhden-yhden ja että raskaana olo on niin ihanaa ja niin edelleen...
Kuume oli aivan valtaisa, kaikki ajatukseni olivat siinä, miltä tuntuisi olla raskaana ja saada oma lapsi. Pääsyy kuumeelle oli kuitenkin se, että halusin saada lapsen. Kuumeilu oli raskasta aikaa, sillä sitä kesti viisi vuotta!
Vauvat ovat minusta kyllä söpöjä (omat) mutta ei se tärkein motiivi. Pidän myös raskaana olemisesta, ja nyt tuntuukin siltä, että nämä kaksi lasta eivät riitä, vaan haluan vielä joskus kolmannen. Ihan kuin joku tuolla aiemmin kirjoitti, tuntuu siltä, että perheestämme puuttuu vielä yksi perheenjäsen. Toisaalta tiedän varmasti sen, että neljää lasta meille ei tule, vaikka mulle lapsikuume sitten vielä tulisikin!
Eiköhän tässäkin asiassa molemminpuolinen ymmärtäminen ole parasta? Itse tiedän, miltä tuntuu olla "kuumeessa" mutta voin hyvin kuvitella, että kaikki olisi voinut mennä toisinkin eikä mulle olisi tullut vauvakuumetta. Sitä en sitten ymmärrä, jos joku sanoo 25-vuotiaana varmana tietona, ettei ikinä koskaan halua lapsia. Uskoisin, että mieli voi vielä 35-vuotiaana muuttua, ja siihen kannattaa jättää "optio".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri ihmiset kokevat asiat eri tavoin. Itse ajattelen vauvakuumeen olevan sitä, että vahvasti haluan lapsen, näin minä olen sen käsittänyt. Te pikkulapsien parissa raatajat ette näe kuin sen oman tilanteenne, joka muutaman vuoden päästä on aivan toinen.
Kaikki eivät vaahtoa, mutta eiköhän jokaiselle teistä ole kuitenkin tullut HALU SAADA LAPSI, joka mielestäni on kyllä vauvakuumetta. Mitä se vauvakuume sitten on? Ainakin omalla kohdallani näin oli. Te ymmärrätte sanan vauvakuume väärin...tai eritavoin kuin minä :)
Sitäpaitsi normaali parisuhde ei kaipaa lapsia laastariksi, vaan hyvän miehen kanssa lapsista on kiva haaveilla ja niitä saada, huonon miehen kanssa ei niinkään tai tyytyy vähempään.
Eiköhän pohjalla ole taas se perisuomalainen kateus toisten onnesta. Jos vauvoista/lapsista haaveilu tekee jonkun onnelliseksi, niin mitä pahaa siinä oikeasti on?
... tuskin se tosiaan on pahasta.
Täällä on kuitenkin keskusteltu siitä, että joillakin se kuumeilu menee yli. Että jos nainen alkaa jo itkeä nähdessään muiden lapsia hja haluaa päästä hipelöimään niitä ja haistelemaan niin on se vähän outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siis kolahtanut laisinkaan, kuten kuvittelet. Enkä kyllä ymmärrä missä teiniäitien partyissa tuollaisia vinkujia on.
Vauvakuume on halu saada lapsi, jonka toiset kokevat voimakkaampana, kuin toiset. Kuten rakastuminen, kuten ystävyys jne.
Kerro vaan nyt itse reilusti, mikä susta oikeasti siinä tuntuu pahalta? Useimmiten kateus tekee sen, että toisten valintoja tekee mieli kritisoida. Vai onko itselläsi taustalla vahinkoraskaus?
... tuskin se tosiaan on pahasta. Täällä on kuitenkin keskusteltu siitä, että joillakin se kuumeilu menee yli. Että jos nainen alkaa jo itkeä nähdessään muiden lapsia hja haluaa päästä hipelöimään niitä ja haistelemaan niin on se vähän outoa.
Eikö vauvaa saa haluta pitää sylissään, ilman että se on outoa? Eikö ilosta toisen puolesta saa itkeä, jos se herättää kauniita muistoja omien lasten vauva-ajasta esim.? Höh, olettepa taas julmia. Äidit, pitäkää parempaa huolta itsestänne, jos voitte noin huonosti. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi? Olen hellä omille lapsilleni, mutta miksi ihmeessä minun pitäisi haluta sylitellä muiden mukuloita?
Kyllä voin ystävällisesti kehua tuttavaperheen vauvaa ja ihan sydämestäni iloita uuden perheenjäsenen johdosta, mutta ei se minussa herätä vauvakuumetta. Ennemminkin olen iloinen, että olemme selvinneet vauva-ajasta ja saamme nykyään nauttia jo puhuvasta lapsesta, joka kehittyy kovaa vauhtia sosiaaliseksi nuoreksi.
Miksi pitää haluta ottaa muiden lapsia syliinsä? Minäkään en sitä ole koskaan tajunnut. En haluaisi, että kukaan koskee minun lapsiini enkä minä halua koskea muiden lapsiin.
Mun reviiriajattelu on varmaan tiukempi kuin sellaisten äitien, jotka haluaa kosketella muiden lapsia.
Liittyiskö tääkin siihen vauvakuumeen kokemiseen?
Itse en koe, että olisin koskaan tuntenut mitään vauvakuumetta. En ole haaveillut vauvoista ja nähnyt niitä joka paikassa, vaikka meillä onkin kaksi lasta. Vauva-aika oli minusta vain yksi vaihe, joka onneksi on pian ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä, että aina etsitään VAUVALLE nimeä... se ei vaan mahdu mun päähän, että vauvalle mietitään nimeä... sehän on sen ihmisen ja tulevan lapsen ja tulevan aikuisen nimi...
En tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan...?
t. ei ap
Ihan yksinkertainen vastaus. Minulla ei koskaan ollut vauvakuumetta enkä koskaan halunnut ottaa vauvoja syliin jne. Ei tullut mieleenikään.
Tulin kuitenkin ehkäisystä huolimatta raskaaksi. Kaiken järkytyksen ja shokin jälkeen päätimme mieheni kanssa tietenkin kuitenkin pitää lapsen (halusimmehan mekin "jälkeläisiä" kuitenkin jossain vaiheessa) ja raskaus jatkui ja vauva syntyi.
Olin NIIIIIN myyty. Samoin mieheni. Esikoisen syntymästä lähtien olen potenut jatkuvaa kroonista RASKAUS- ja VAUVAKUUMETTA. Raskaanaoleminen on ihanaa, vauva-aika on aivan mahtavaa, lasten kasun ja kehityksen seuraaminen on upeaa.
Ihan hienointa maailmassa.
Vaikka kuvittelisit nyt mitä, olen 100% varma että sinunkin biologiset vaistosi jossain vaiheessa heräävät. Viimeistään sitten kun sinä todella olet raskaana ja sen "jälkeläisen" saat.
En ole koskaan kokenut minkään sortin vauvakuumetta ja lapsia on kuitenkin kolme, heh. Lapsia olen halunnut ja vauva-aika kuuluu siihen, mut en erityisemmin edes pitänyt vauva-ajasta, vaan tykkään touhuta enemmän vanhempien lasten kanssa.
Että kyllä meitä toisenlaisiakin äitejä on ;)
Aikansa kutakin, mutta kyllä mä nautin ihan 100% kun meillä on jo kaksi koululaista ja nuorin on jo 5v.
T.4
aina silloin, kun vauvani on ollut noin 3-4 kk vanha. Seuraavan lapsen alullesaattamisen olen silti siirtänyt tuonnemmaksi, koska en aivan noin pieniä ikäeroja ole lapsillemme halunnut.
Vauvakuumeeni on ollut lyhytkestoinen ja hormonaalinen ts hormonini ovat vieneet minua hetken (ehkäisyä en ole silti unohtanut!). Kuume on ajoittunut vaiheeseen, jossa jo olemassa olevan vauvan öistä on tullut äidin kannalta helpompia, kiintymyssuhde vauvaan on ehtinyt kehittyä vahvaksi, imetys on sujunut ja vauva ollut kaikista ihanin ja kaunein ihme maailmassani.
En ole kokenut vauvakuumetta lapsttomana. Tosin muistan kerran pitäneeni ystäväni vastasyntynyttä sylissäni nukkumassa joitakin tunteja (ystävä sai omaa aikaa, kun vauva viihtyi sylissäni) ja silloin unelmoinut omasta vauvasta.
Alue: Aihe vapaa
Koeta hyväksyä, että kaikki naiset eivät koe mitään vauvakuumetta. En usko, että ap ja muut tähän kommentoineet hankkivat lapsia koriste-esineiksi eivätkä piittaisi lapsistaan.
Ennemmin ne naiset, jotka hankkivat lapsia sen takia että vauvat on niiiiiiiin ihania, hankkivat lapsia vääristä syistä = leluiksi itselleen. Ja sitähän ei täällä selvästi saa sanoa.
Terveempää on tajuta, että lapsi kasvaa isoksi ja on osa perhettä aikuisenakin.
Ja miten muka on väärin ajatella lasta samalla jälkeläisenä. Kyllä lapsi on samalla myös perillinen. Yhteiskuntamme rakentuu vahvasti sen varaan, että vanhemmat jättävät lapsilleen perintönä omaisuutta ja haluavat turvata lastensa kautta oman elämäntyönsä jatkumisen.
Aika moni haluaa lapsen myös sen takia, että näkee omat ja puolisonsa geenit lapsessa yhdistyneenä. Ei siihen vauvakuumetta tarvita.
Veikkaisin, että niissä vinkujissa on myös niitä naisia, jotka vauvakuumeensa hurmassa hankkivat lisää lapsia laastariksi tuhoon tuomitulle avioliitolleen ja lopulta päätyvät tänne valittamaan, kun mies on paska ja lapsiliudan kasvattaminen vie mehut.