Lue keskustelun säännöt.
Mun mielestävauvakuumeilu on aika sairasta. Itse en haluausi vauvaa, mutta haluan kyllä jälkeläisen
03.05.2010 |
Luin noita vanhoja viestejä ja pohdin, että miksi ihmeessä pitäisi naisen tuntea jotain vauvakuumetta. Ja miksi se on muka niin ihanaa? Minusta on ihan sairasta, että naiset on jossain kuumeessa nähdessään toisten ihmisten lapsia, haluavat kosketella niitä (minä en ainakaan haluaisi, että vieraat ihmiset koskisivat minun lapseeni) ja huokailevat, että vauvat tuoksuu muka ihanalle. Mun mielestä vauvat tuoksuu kuolalle, yökölle happamalle maidolle ja ihan suoraan sanottuna kuravellikakalle. Ne huutavat, osoittavat mieltään ja kiusaavat vanhempiaan minkä ehtivät.
Itse en ole kokenut koskaan vauvakuumeen kyseenalaista ihanuutta. Olen kuitenkin realisti: Ymmärrän, että jos haluamme mieheni kanssa jälkeläisen, vauva-aika on vaan jotenkin kestettävä. Ja veikkaisin, että aika moni nainen ajattelee näin. Sitä ei vaan uskalleta sanoa, kun vauvakuumeilu on niin muodikasta.
Kommentit (65)
luonnon kannalta on sairasta eli epänormaalia jos ei halua lisääntyä. Biologian kannalta lisääntyminen on minkä tahansa eliölajin tärkein tehtävä.
Minulle tuli vauvakuume samaan aikaan kuin kuukautiset eli 12-vuotiaana. Neitsyyden menetin 17v vain ja ainoastaan sen takia että voisin tulla raskaaksi, en nauttinut seksistä vielä moneen vuoteen, se oli vain välttämätön paha.
Esikoisen sain 18v, toisen 19v ja sitten tuli että ei enää lapsia ikinä... Paitsi kun nuorin oli 3-4v tuli vauvakuume, tuli 3 vauvaa kolmessa vuodessa ja kuume meni ohi, mutta tuli taas takaisin kun nuorin oli 3-4v. Nyt en usko sen menevän enää ohi ennen vaihdevuosia ainakaan jos koskaan.
Minulla vauvakuume on hyvin voimakas tila ja hallitsee kyllä koko elämää etenkin kun raskautta on joutunut yrittämään jonkun aikaa. Mutta täytyy olla aika luonnosta vieraantunut jos ei ymmärrä sitä että se on biologinen perustarve, jollain heikko ja jollain vahvempi. Ihan isommassa mittakaavassa kun katselee niin lisääntyminen on elämän tarkoitus kaikilla eliöillä vaikka ihmisestä tuntuisikin että se olisi uran luominen, rahan haaliminen, kivojen asioiden tekeminen jne niin me olemme kuitenkin loppujen lopuksi ihan yhtä eläimiä kuin muutkin eläimet ja omien geenien passaaminen jälkipolville sisäsyntyinen tarve.
Nyt kun vanhimmat lapset on jo melkein miehiä niin tuntuu vielä upeammalta ja merkittävämmältä se että olen aikaansaanut nuo kokonaiset ihmiselämät synnyttämällä ja kasvattamalla, heissä näkyvat geenini ja kasvatustyöni tulokset. Mitään hienompaa ei ihminen voi mielestäni elämässään tehdä, tekisi mitä tahansa mutta uusi ihmiselämä on silti kaikkein huikeinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika mielenkiintoinen tutkimus ja aika mielenkiintoinen tulkinta.
Jos mylle olis muodostunut jostain asiasta pakkomielle, toivoisin, että hyvät ystävät tekis jotain.
Aika mielenkiintoinen tutkimus ja aika mielenkiintoinen tulkinta.
eikä tulkintani yksioikoinen. Osa ihmisistä kuvittelee itsestään niin paljon liikoja, että kaikki päätökset tehdään järjen ääntä kuunnellen. Minkä verran ihminen oikeasti päättää asioista järjellä?
Olen itsekin enemmän ajatteleva, kuin tunteellinen ihminen, enkä ole koskaan tuntenut kuvauksien mukaista vauvakuumetta, enkä tiedä/tunne ketään, vaikka paljon äitejä ja lapsia tunnenkin jo ikäni puolesta. Itse miellän vauvakuumeen tahtotilaksi saada lapsi. Mikäli tahtotilaa ei ole, se on siis vahinkoraskaus. :)
Tutkimus ei ole siis tuollainen, enkä ole siihen tutustunut kokonaisuudessaan, mutta esim. ko.tutkijan määritelmä vauvakuumeesta on tuollainen. Näin miellän sen itsekin. Te miellätte sen eritavoin ja sen vuoksi väitätte, että ette ole kokeneet vauvakuumetta. Toki jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, mutta itse ajattelen näin.
mitä tarkoitan saivartelematta asioista niin, että vain ja ainoastaan oma mielipide on se ainoa oikea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on ollut niin, ja totta kai se oma vauva oli ihan ehdottamasti kaikkein ihana.
Itselläni on kuitenkin vain yksi lapsi (vapaaehtoisesti), mutta ikuinen "vauvakuume" :)
Ikuinen vauvakuume, voi kamalaa! ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen useampia naisia, joilla vauvakuumeilu on mennyt ihan överiksi. Alkaa jo haitata elämää heillä se.
Ihan hyvä, että täälllä keskustellaan siitä, että mikä on tervettä ja milloin vauvakuume on jotain vähän huolestuttavampaa. Vaikea on siitä mennä esimerkiksi parhaalle ystävälle sanomaan, että mun mielestä toi sun ainainen vauvakuumeesi on jo rasittavaa. Mulla on nimittäin ystävä, jonka kanssa ei enää voida puhua mistään muusta kuin siitä kuinka ihania heidän lapset on ja kuinka hän haluaisi viielä yhden ja kuinka mies on paha, kun ei halua lisää ja että hän näkee niitä vauvoja joka paikassa ja kuinka kaikki ahdistaa.
Että sano siinä sitten ääneen, että mitä jos ongelma onkin toi sun jatkuva vauvakuume?
mitä tarkoitan saivartelematta asioista niin, että vain ja ainoastaan oma mielipide on se ainoa oikea...
Luin tätä viestisarjaa ja mulla kolahti. Itse en ole koskaan kokenut suurta vauvakuumetta, mutta lähipiirissä on yksi totaalivauvakuumeinen.
Olen miettinyt jo pari vuotta, että miten sanoa ystävälle, että nyt toi on mennyt liian pitkälle. Se vaan puhuu, että haluaa yhden lapsen lisää, mutta mies ei halua. Ne riiteleekin asiasta koko ajan. Tää nainen on jo uhkaillut ryhtyvänsä raskaaksi "vahingossa". Sen mies on sanonut, että lähtee, jos näin käy.
Ja koko ajan tää mun ystävätär puhuu vauvakuumeestaan. Se kuulema ahdistuu joka kerta, kun joku tuttavista kertoo omista vauvauutisistaan.
Musta on kurjaa, että enää meillä ei ystävinäkään ole muuta keskustelun aihetta. Häntä ei lainkaan kiinnosta minulle tärkeät asiat ja kun tapaamme tai soitan hänelle, hän vain jauhaa omasta vauvakuumeestaan. Kurjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vauvakuume on mun asia. Ei kuulu muille.
Jos naisella ei ole enää muuta puhuttavaa esimerkiksi ystävättärien kanssa kuin alpset, niin on se aika onnetonta.
Jo lasten takia äidin pitäisi pysyä kiinni yhteiskunnassa, sivistää itseään ja olla avoinna kaikenlaisille keskustelunaiheille. Ei pelkästään vauvasitä-vauvatätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksaisi kovin pitkään kuunnella, jos ystävä jauhaa vaan yhtä ja samaa - vuodesta toiseen.
Olen itsekin enemmän ajatteleva, kuin tunteellinen ihminen, enkä ole koskaan tuntenut kuvauksien mukaista vauvakuumetta, enkä tiedä/tunne ketään, vaikka paljon äitejä ja lapsia tunnenkin jo ikäni puolesta. Itse miellän vauvakuumeen tahtotilaksi saada lapsi. Mikäli tahtotilaa ei ole, se on siis vahinkoraskaus. :)
vaan tietynlaista irrationaalista käyttäytymistä, joka jopa häiritsee lähipiiriä.
Edelleenkään, minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta, mutta lapsi on, eikä todellakaan vahinkoraskaus. Osaan käyttää järkeä sekä lasten hankinnassa että niiden ehkäisyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos naisella ei ole enää muuta puhuttavaa esimerkiksi ystävättärien kanssa kuin alpset, niin on se aika onnetonta. Jo lasten takia äidin pitäisi pysyä kiinni yhteiskunnassa, sivistää itseään ja olla avoinna kaikenlaisille keskustelunaiheille. Ei pelkästään vauvasitä-vauvatätä.
se omasta lapsestaan puhuminen on yhtään sen onnettomampaa kuin työsitä-työtätä, biletyssitä-biletystätä, miessitä-miestätä jne. Jos joku esimerkiksi painaa pitkää päivää töissä eikä vapaa-aikaa juuri ole, ymmärrän kyllä ettei hänen elämäänsä sillä hetkellä paljon muita puheenaiheita sisälly. Miksei samoin voi ajatella myös äideistä? Hehän elävät sitä elämää 24/7. Miksi pitäisi puhua matkustelusta, jos ei ole moneen vuoteen matkustellut?
Musta ainakin tuntuu, että joillakin täällä menee toi vauvakuume juttu jo ihan sairaalloiseksi.
Olen seurannut lähipiirissä, kun ystävätär potee vuodesta toiseen vauvakuumetta. Nykyään se jo rupee itkeen, kun näkee muilla vauvoja ja se ite haluaisi taas yhden lisää. Niillä on jo kaksi ja mies ei kuulema halua enempää.
Miksi ihmeessä pitää kiusata itteensä kuumeilemalla yhdestä lisää, kun on jo kaksi tervettä lasta. Enkä minäkään tajua mitä ihanaa siitä vauvan löyhkässä oikein on?!?
Onneksi lapset kasvaa. Isompina niitren kanssa on jo kivaa.
Olen halunnut kolmatta lasta jo monta vuotta. Mies vain ei halua. Ja kun näen muilla äideillä pieniä vauvoja, haluaisin saada edes koskettaa, mutta sitten tuntuu vielä pahemmalta. Itken vauvan kaipuutani joka päivä.
Mun miehen mielestä tää on jo sairaalloista, mutta mun mielestä kyse on siitä, että haluun vielä yhden lapsen. Mun mielestä meidän perheen lapsiluku ei ole vielä täynnä. Haluan kokea raskauden ja vauva-ajan vielä kerran.
Kantsisko mennä töihin ja yrittää nähdä muutakin elämää kuin äitiys. Ei oo lasten ja parisuhteenkaan kannalta kodin tervettä kuluttaa noin paljon energiaa vaan uudesta lapsesta haaveiluun.
En tajua, että joku aikuinen nainen voi sellaisesta kärsiä. Ehkä jotain hormonihäiriöitä tai mielenterveysongelmia taustalla?
Olen halunnut kolmatta lasta jo monta vuotta. Mies vain ei halua. Ja kun näen muilla äideillä pieniä vauvoja, haluaisin saada edes koskettaa, mutta sitten tuntuu vielä pahemmalta. Itken vauvan kaipuutani joka päivä.
Mun miehen mielestä tää on jo sairaalloista, mutta mun mielestä kyse on siitä, että haluun vielä yhden lapsen. Mun mielestä meidän perheen lapsiluku ei ole vielä täynnä. Haluan kokea raskauden ja vauva-ajan vielä kerran.
Sairaalloista tuo touhu jo on. Keskity muihin lapsiisi ja nauti perhe-elämästäsi. Teet ennenkaikkea väärin niitä olemassaolevia lapsia kohtaan.
jotka jauhaa, että vauvat on niiiin ihania ja lässyn lässyn lää. Surullista on se, että osa naisista kadottaa kokonaan itsensä vauvakuumeen iskiessä ja kun ne saa lapsen, ne elää vaan sen lapsen kautta. Omaa elämää niillä ei enää ole.
Että siinäkin mielessä vauvakuume on melkoinen sauraus. Pitäis hälytyskekllojen alkaa soida, kun se iskee.