Lue keskustelun säännöt.
Mun mielestävauvakuumeilu on aika sairasta. Itse en haluausi vauvaa, mutta haluan kyllä jälkeläisen
03.05.2010 |
Luin noita vanhoja viestejä ja pohdin, että miksi ihmeessä pitäisi naisen tuntea jotain vauvakuumetta. Ja miksi se on muka niin ihanaa? Minusta on ihan sairasta, että naiset on jossain kuumeessa nähdessään toisten ihmisten lapsia, haluavat kosketella niitä (minä en ainakaan haluaisi, että vieraat ihmiset koskisivat minun lapseeni) ja huokailevat, että vauvat tuoksuu muka ihanalle. Mun mielestä vauvat tuoksuu kuolalle, yökölle happamalle maidolle ja ihan suoraan sanottuna kuravellikakalle. Ne huutavat, osoittavat mieltään ja kiusaavat vanhempiaan minkä ehtivät.
Itse en ole kokenut koskaan vauvakuumeen kyseenalaista ihanuutta. Olen kuitenkin realisti: Ymmärrän, että jos haluamme mieheni kanssa jälkeläisen, vauva-aika on vaan jotenkin kestettävä. Ja veikkaisin, että aika moni nainen ajattelee näin. Sitä ei vaan uskalleta sanoa, kun vauvakuumeilu on niin muodikasta.
Kommentit (65)
Täällä tuntuu olevan vallalla vauvakuumehuuruisten mammojen kerho. Hyvä, että joku sanoo ääneen sen, että ei kaikkien tartte kokea suurta vauvakuumetta. Ja ihan hyviä äitejä tulee ilmankin.
Toi on musta naurettavaa, että toiset viisastelee, että "kyllä sinä sitten sen tiedät, kun osuu omalle kohdalle..."
Ja olen täysin samaa mieltä ap:n kanssa, että vauvakuume on joku muoti-ilmiö! Tällä hetkellä sillä saa yhteiskunnassa sosiaalista hyväksyttävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan pikemminkin vauvasurua, kun sitä lasta ei tule...
Vain siksikö, että jotkut kokevat asiat eri tavoin kuin te?
Itsestäni taas tuntuu, että kaikki nykynaiset ovat niin kovia, uraorientoituneita, kylmiä ja välinpitämättömiä, että itse olen yksin vauvahörhötyksineni. Onneksi on tämä palsta :)
Katsos meitä on niin monenlaisia. Onneksi.
Eipä ole kuumeilua ollut, omia lapsia kyllä olemme halunneet :) En tykkää raskausajoista ja en tykkää vauva ajasta. Mutta pakkohan ne on kestää että saa sen oman lapsen! 2 lasta olen tehnyt ja taitaa jäädä tähän.
eikä toisten vauvat kauheasti innosta, mutta oma vauva sylissä herätti niin suuria ja ihania tunteita, että niihin ei mikään vertaudu. Isotkin lapset ovat ihania, mutta se äidin hellyys pikku vauvaa kohtaan on ainutlaatuinen tunne. Tai ainakin minulla oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tylyä tekstiä. Miksi joku ajattelee, että töistä tykkäävä ja työelämässä viihtynä vainen olisi heti kylmä ja välinpitämätön. Melkoista lokerointia taas. Tohon olisi voinut jatkaa, että pahoilta uraäideiltä pitäisi ottaa lapset pois...
Vain siksikö, että jotkut kokevat asiat eri tavoin kuin te? Itsestäni taas tuntuu, että kaikki nykynaiset ovat niin kovia, uraorientoituneita, kylmiä ja välinpitämättömiä, että itse olen yksin vauvahörhötyksineni. Onneksi on tämä palsta :) Katsos meitä on niin monenlaisia. Onneksi.
En innostunut toisten vauvoista tai raskausmahoista. Kyllä silti kuumeisesti tahdoin oman lapsen, ja siis tietenkin myös oman vauvan. Tykkään vauva-ajasta, mutta odotan innolla myös lapsen kasvua ja laajempaa vuorovaikutusta.
En ihan ymmärrä miksi pitää luokitella näin vauvakuumehörhöihin ja kylmiin uranaisiin. Eiköhän skaalaa löydy välistä vaikka millä mitalla.
Se oma lapsi on kaikista ihanin, vieraat vauvat on ihan paperia oman rinnalla. Silti esikoisen syntymän jälkeen olen erilailla ihaillut myös toisten vauvoja, sitä kun sitten muistaa miten pieni se oma joskus oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt vaan menee niin, että suomen lain mukaan on annettava nimi jo sille vauvalle. Ei kai kukaan täällä ala kirjoittelemaan, että etsin nyt hyvää nimeä tulevalle teinille tms. Fiksummat osaa kyllä ajatella, että nimi on yleensä läpi elämän, eikä anna lapselleen älyttömiä söpöstely-nimihirvityksiä kiusaksi. Pieni osa vaikka Espoossa kastetuista lapsista saa todella älyttömän nimen, joka on suorastaan nolo aikuisella ihmisellä (joutuu käyttämään sitä kolmatta nimeään, jos haluaa tulla vakavasti otetuksi), lopuilla on aika tavis-nimet. Täällä provoilee joitakin nimihirvitysten keksijöitä, jotka etsivät Unkka-Pietarin ja Riikka-Petriikan pikkusisaruksille nimiä...
Vauvakuume taas, en tiedä mitä se on. Itselläni on kyllä lapsi, mutta mitään vauvakuumetta ei ollut koskaan, enkä ole innostunut muiden vauvoista mitenkään erityisesti. Tuskin se kuitenkaan mikään sairaus on, vaikka joillakin onkin vauvakuume. Sairaus tietysti siinä vaiheessa, jos pitää vain saada jatkuvasti lisää vauvoja aina kun edellisen vauva-aika on ohi eikä sitten enää ole niistä isommista lapsista kiinnostunut.
Ehkä se vauvakuume on joillakin vaan niin vahva emotionaalinen tila. Jotkut ihmiset kokee kaikki asiat voimakkaasti.
se on luonteenpiirre
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olin vähän samanlainen kuin sinä. Sitten vauva syntyi. Olen menettänyt sydämeni. Maailman ihanin otus. Samoin ihania ovat melkein kaikki muutkin näkemäni vauvat.
Ennen en tykännyt hirveästi vauvoista, tuntuivat vierailta minulle.
Vauvakuume on! Haluan olla uudelleen raskaana, tuntea sen tunteen, olla yhdessä vastasyntyneen vauvani kanssa.... Mutta en kyllä ihan moneen vuoteen vielä ....
En ymmärrä tota kakkosta että mietitään vauvalle nimeä...niin siis kun nimi annetaan, tämä ihminenhän on vielä vauva. Joten siis ei mitään järkeä tossa kakkosen kommentissa.
Kukaan saisi ottaa vauvaani syliin?
Minä juuri haluan että ihmiset pitävät vauvaani ja saavat koskea siihen niin paljon kuin haluavat. Ihan lapsellista ja typerää, että SE ON MUN VAUVA JA SIIHEN ETTE KOSKE. Siis ei herranjumala mitä porukkaa ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oikeesti? Mä en tajua. Mä en haluaisi, että muhun kosketaan saatikka mun lapseen. Isovanhemmat saa ottaa lapsen syliin ja päiväkodin tädit, mutta ei kaikki naapurin mammat.
kuten ei miehenikään. Mutta lapsista pidämme kovasti ja koska vauvoista kasvaa lapsia, olemme niitäkin hankkineet. Tietenkin rakastamme lapsiamme yli kaiken.
Vauvamme ovat kaikki olleet moniongelmaisia ja -allergisia eikä meidän ole tosiaan tarvinnut miettiä vauva-aikaa, kun olemme olleet niin sumussa koko sen ajan ettei oikein mitään muistojakaan ole.
Nyt olen neljättä ja viimeistä kertaa raskaana. Edelleenkin inhoan vauvoja ja niiden näkeminenkin saa aikaan puistatuksia. Silti olen iloinen uudesta tulevasta rakkaasta perheenjäsenestämme, josta pian kasvaa ihana lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siis kolahtanut laisinkaan, kuten kuvittelet. Enkä kyllä ymmärrä missä teiniäitien partyissa tuollaisia vinkujia on.
Vauvakuume on halu saada lapsi, jonka toiset kokevat voimakkaampana, kuin toiset. Kuten rakastuminen, kuten ystävyys jne.
Kerro vaan nyt itse reilusti, mikä susta oikeasti siinä tuntuu pahalta? Useimmiten kateus tekee sen, että toisten valintoja tekee mieli kritisoida. Vai onko itselläsi taustalla vahinkoraskaus?
suusta tuota vauvakuumeilua kuuluu. Ei tunnu mikään siinä pahalla, se vain on idioottien hommaa. En kyllä käsitä, miten voisi olla kateellinen vauvakuumeilusta. En ole kateellinen muillekaan hörhöille. Eikä ollut vahinkoraskauskaan, vaan ihan toivottu lapsi. Ilman vauvakuumetta.
Ei siis kolahtanut laisinkaan, kuten kuvittelet. Enkä kyllä ymmärrä missä teiniäitien partyissa tuollaisia vinkujia on. Vauvakuume on halu saada lapsi, jonka toiset kokevat voimakkaampana, kuin toiset. Kuten rakastuminen, kuten ystävyys jne. Kerro vaan nyt itse reilusti, mikä susta oikeasti siinä tuntuu pahalta? Useimmiten kateus tekee sen, että toisten valintoja tekee mieli kritisoida. Vai onko itselläsi taustalla vahinkoraskaus?
suusta tuota vauvakuumeilua kuuluu. Ei tunnu mikään siinä pahalla, se vain on idioottien hommaa. En kyllä käsitä, miten voisi olla kateellinen vauvakuumeilusta. En ole kateellinen muillekaan hörhöille. Eikä ollut vahinkoraskauskaan, vaan ihan toivottu lapsi. Ilman vauvakuumetta.
Lapsen saamisessa on kyse elämän kestävästä, läheisestä ja rakkaasta ihmissuhteesta. Ja ihmissuhteissa mennään yleensä aina sen intuition ja tunteen mukana, erittäin harva edes pärjää ihmissuhteissaan pelkällä logiikalla. Samalla tavalla vois kysyä, onko rakkaus ylipäänsä vain oman hyödyn rationaalista tavoitteilua, voiko jotakuta rakastaa, vaikkei nyt suoraan tarvitsisi häntä mihinkään? Ja onko rakkaus edes todellista, vai vaan joku biologinen tarve, jolla ihmisparkoja narutetaan?
Vauvakuume
Vahva kaipuu saada oma lapsi (ns. "vauvakuume") vaikuttaa ihmisten lastenhankintaan. Tutkimus selvittää vauvakuumeeseen liittyviä kokemuksia, sen ajoittumista ja sen seurauksia suomalaisilla naisilla ja miehillä kyselytutkimusten ja tekstiaineistojen avulla.
Julkaisuja:
Rotkirch, Anna. 2007. All that she wants is another baby? Longing for children as a fertility incentive of growing importance. Journal of Evolutionary Psychology 5:1-4, 89-104.
Siis jos teillä ei ole ollut kaipuuta lapseen, oletettavasti kyse on vahinkoraskaudesta, jos vauvakuumeen määritelmä on em. Eli jokainen jolla on lapsi on tehnyt harkitun päätöksen hankkia lapsia, on kärsinyt "vauvakuumeesta". Kaikki eivät vain ilmennä sitä samalla tavoin.
Vauvakuume on vauvakuume, kaikki tällä palstalla asioivat potevat sitä. Turha kieltää.
arskat jotka jotkut osaa pukea päälleen. Mäkään en voi sietää mitään tarrasukkia, plussatuulia yms. YÖK ja ihan ihan kaikista pahin: HELLO KITTY!!
[
[/quote]
vaan tietynlaista irrationaalista käyttäytymistä, joka jopa häiritsee lähipiiriä. Edelleenkään, minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta, mutta lapsi on, eikä todellakaan vahinkoraskaus. Osaan käyttää järkeä sekä lasten hankinnassa että niiden ehkäisyssä.
[/quote]
Kuten järkevänä ja ajattelevana ihmisenä tiedostat, mielipiteitä on monenlaisia ja riippuu siitä, kuinka käsitteen "vauvakuume" oikein määrittelee.
Kuten tiedät, lastentekoon tarvitaan kuitenkin muutakin mukaan kuin järki ja tahtotila :)
Ehkä se vauvakuume on joillakin vaan niin vahva emotionaalinen tila. Jotkut ihmiset kokee kaikki asiat voimakkaasti.