Auttaako muilla sukulaiset näin paljon?

Tulla kerskumaan luonnottomalla tilanteella?

74, mikähän keskustelun tarkoitus oli? Tulla kerskumaan luonnottomalla tilanteella?

jos näet kerskumisena...

Eeei, halusin vain kuulla miten muilla ja saada irti mielipiteitä meidän tavasta toimia.

Ap

tyytyväinen tilanteeseesi ja ihaniin vanhempiin. =) Mullakin oli ennen se asenne, että minun kotonani ei kukaan muu siivoa. Lasten synnyttyä minua ei kyllä yhtään haittaa, vaikka anoppi pesee pyykkiä tai saunan kylässä ollessaan. Kun oma äitini tulee useammaksi päivää kylään, on kuin lomalla olisi, ei tarvitse juuri mistään huolehtia. Ihanaa! Rahallinen apu on myös aina plussaa, vaikkei varsinaista tarvetta olekaan. =)

Jotakuta oikeaa äitiä, jolla on oikea perhe? Jotakuta joka ei vain leiki nukkeleikkiä?

Mitä tarkoitat nukkeleikillä ja oikealla perheellä?



Ap

Äidin pikkutyttö hankki vauvanuken ja leikkii nyt kotia. Vastuu on yhä äidillä ja äidin pikkutyttö täysin kypsymätön.

Äidin pikkutyttö hankki vauvanuken ja leikkii nyt kotia. Vastuu on yhä äidillä ja äidin pikkutyttö täysin kypsymätön.

Et kuitenkaan tainnut lukea koko keskustelua, ymmärrän kyllä mielipiteesi jos vastasit ihan vain aloituksen perusteella.

Ap

tai mies käy työmatkoillaan vanhempiensa ja isovanhempiensa luona (asuvat lähekkäin) sieltä tulee perinteinen "avustuspakkaus", mummin leipomia sämpylöitä, juustoa, kaakaojauhetta, teetä, kahvia, keksejä, karkkia, mehua, hedelmiä, säilykkeitä ym. Anoppi ostaa myös yleensä lapsille jotain vaatetta kun lapset käyvät siellä, ulkopukuja ja kenkiä.



Ei siinä ole mitään omituista mielestäni, vaikka yli kolmikymppisiä ollaan että he näin haluavat auttaa lastaan ja lapsenlapsiaan. Anoppi on myös ostanut meidän parisängyn ja siihen peiton ja pussilakanat:D, lapsille pyörät (myös minun lapsilleni, olemme uusperhe). Automme korjauskuluja ovat maksaneet myös, ei olla pyydetty vaan ovat halunneet maksaa. Ovat molemmat vielä töissä ja heillä velaton talo, meillä paljon pienemmät tulot ja lapsia joiden elämään haluavat näin osallistua. Myös harrastuskuluissa ja yksityiskoulussa ovat tarjoutuneet avustamaan, kun haluavat myös että lapset menisivät siihen kouluun.



Eivät kuitenkaan ole mitenkään kuukausittain mitään apua antamassa eli meidän talous ei sen varassa ole. Anoppi oli tuoreena mummina enemmänkin puuttumassa meidän elämään, mutta nyt ei ole edes käynyt kylässä aikoihin (sen jälkeen kun en antanut sen pestä meidän pyykkejä..). En koe että lapset olisi meidän jotain henkilökohtaista omaisuuttamme, he ovat isovanhempiensa lapsenlapsia ja jos mummi haluaa ostaa vaatteita heille (ovat sen ikäisiä jo että ilahtuvat itsekin uusista vaatteista) niin ei kai minulla ole edes oikeuttakaan sitä kieltää. Sama jos poikansa autoa haluavat kustantaa.



Ikävää jos joku on kateellinen. Ihan ymmärrettävää, kyllä minustakin olisi kiva kun vanhemmat tai isovanhemmat maksaisi meille jotain lomamatkoja niinkuin yhdellä kirjoittajalla:D mutta meillä ei niin rikasta sukua ole.

liian kokonisvaltaista, mutta toisaalta tosi ihanaa. Ottaisin mielummin ap:n vanhemmat kuin omani. He ovat aina olleet sitä mieltä, että lasten velvollisuus on auttaa vanhempiaan ja kiitellä heitä. Lapsena tein hirveästi kotitöitä, koska vanhempani elättivät minut. Kun sain oman perheen, vanhempani olivat yllättäen isovanhemmiksi tullessaan vanhentuneet niin että taas minun piti auttaa vanhoja ja väsyneitä vanhempiani. Omakustannushintaan tietenkin, ajaa heidän luokseen siivoamaan aineilla, jotka lähdin ostamaan kalliisti pienestä kyläkaupasta.



Valmistuminen, kihlajaiset, häät, lapsen odotus, lapsen syntymä, mikään ei ole ollut minun juhlani tai kohokohta. Aina on kyse siitä että meidän tyttö sitä ja tätä, ja he ovat huomion keskipisteessä. Ei varmaan ole tullut edes mieleen että olisi edes johonkin yllämainittuun tuonnut vaikka marketista ostetun purkkikukan.

en kyllä hyväksyisi tuollaista käytöstä vanhemmiltani. Ihan sama vaikka varakkaita ovatkin, tuhlatkoon itse rahansa. Mulla on ylpeys ja olen tottunut pärjäämään itse.



Mutta jos se ap:lle sopii, niin ei se minulta ole pois :)

Kuulostaa tosi mukavalta, että vanhempasi ja sukulaisesi haluavat auttaa teitä. Ja vielä mukavampaa oli lukea, että haluat itsekin samoin auttaa omia lapsiasi.

Meidän perheessä olemme saaneet vanhemmilta aina apua tarvittaessa: ovat tulleet apuun muutossa, lapset saavat mennä mummolaan ja opiskeluaikani äitini teki joskus myös ruokaostoksia minulle. Myös mieheni perhe auttaa, vaikka asuvatkin tosi kaukana. Auttavat joskus hiukan ärsytykseen saakka, muun muassa tuomalla jopa vessapaperit kun asuimme lähempänä. Käymme myös mieheni perheen kanssa kerran vuodessa vaateostoksilla, jolloin hänen isänsä ostaa meille kaikille vaatekerran.

Aluksi itseäni häiritsi tällainen. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että heille on taloudellisesti mahdollista näin tehdä ja tekevät aina niin mielellään, niiin miksi en ylpeyteni ja aikuisuuteni takia tätä sallisi.



Toivon itsekin, että voisin olla lapsilleni apuna samoin kuin myös taloudellisena turvana jos he sitä tarvitsevat.

Oma mummoni osti äidilleni aina jotain kivaa, vaikka oli jo 70 ja äitini 50. Ei äidin rakkaus ja halua osoittaa sitä muutu vaikka lapsella ois ikääkin. Oma perhe ja oma suku - kun niihin panostaa niin saa kaiken moninkertaisena takaisin!

tullessaaan ruokia ja juomia. Ovat työssäkäyviä ihmisiä ja me olemme elääkkeellä. Mieheni saa kohtalaisen eläkkeen , minulla on peruskansaneläke.Ei sillä ihmeemmin ostella. Tyttäret ostavat minulle vaatteita tuliais ja koruja ja kaikkea naisellitta tipelhöörää.

Meillä käy niin että aina maksavat takaisin viemiset väkisin ja isommalla rahalla kuin mitä olsivat kauppaan maksaneet... Ei viitsi viedä enää...

Hössötti niitä jo ennen vauvan syntymää ja on sellainen pitokokki luonteeltaan ja eläköitynyt 61-vuotias. Saipa tekemistä, kun teki monipuolisista ruokapöydistä lähtien kaiken. Lisäksi kekkerit oli vanhemmilla. Meillä nätti perustalo, heillä lähes 300m2 uusi talo, jossa kelpaa kekkeröidä.

jonka vanhemmat ostavat lapsenlapsilleen koko ajan vaatetta, polkupyörää tms. Yritän kyllä varoa heidän kuullen enää mainitsemasta, mitä pitäis seuraavaks ostaa, mutta jostain ne aina onkii tietonsa. Ovat auttaneet remontissa, lastenhoidossa jne. Ja ravintolalaskusta ollaan tapeltu kymmeniä kertoja, mutta aina ovat sen onnistuneet maksamaan. Juhlien järjestelyissä auttavat, laittavat osan ruuista jne.



Ja takaisin ei saa viedä mitään. Jos ostan heille mennessäni jotain tarpeellista tai tarpeetonta, niin lapsille vähintään lykkäävät salaa tuplahinnan rahana. Tai sitten siirtävät tililleni.



Mutta kyllä mä näen, että täällä päin se on ihan normaalia. Kaikkien vanhemmat tuntuu toimivan samoin.



Työssäni taas olen nähnyt näitä, että tikkaria ei saa omilta vanhemmiltaan ottaa, tai on avuton luuseri, joka ei pärjää omillaan. Jostain syystä nämä samat naamat silti hakevat sen pärjäämisensä sosiaalitoimesta. Yhteiskunnan tuilla elämistä ei kukaan näe mitenkään ongelmaksi omillaan pärjäämisessä.