Auttaako muilla sukulaiset näin paljon?

vanhempani ovat siis eläkkeellä ja saavat eläkettä enemmän kuin me palkkaa.

Isä 5000€

Äiti 2500€

Noista siis verot vielä pois, mutta melkoinen summa kuitenkin.

Kaikki lainat kun on maksettu, ja tavarat hankittu...eli mihin niitä sitten pitäisi "tuhlata"??? :)

Omiin lapsiin ja lapsenlapsiin tietty!

että liiallinen apu on jo enemmän vallankäyttöä. Sillä luodaan vaikutelma, että ethän sinä osaa hyviä lastenvaatteita ostaa, etkä tiedä, mikä on terveellistä/hyvää ruokaa. En väitä, että ap:lla on näin. Meidän suvussa on toinen mummoni ollut ongelmallinen siinä, että lapsena aina kun lähdettiin mummolasta, hän alkoi hakea pakkasesta kaiken maailman kakkuja ja leipiä ja marjoja ihan tolkuttomasti. Ilmapiiri oli aina tosi ahdistava, ja kun harvemmin nähtiin, jäi ikävä maku aina lähtemisistä. Isäni huusi naama punaisena äidilleen, ettei mitään enää oteta ja mummo vouhotti ja itki.



Sen takia varmaan olen vähän ärsyyntynyt miehen tuttavaan, joka jostain syystä tuputtaa meille kaikenlaista syötävää. Ihan kuin ei itsekin osattaisi.



Mua on tuettu taloudellisesti tosi avokätisesti ja toisaalta ymmärrän sen, koska ei äitini matkustele tms. ja parikymppisenä sitä avustusta paremminkin tarvitsee kuin aikanaan perintönä. Silti sanoisin, ettei mulle ole kehittynyt todella realistista kuvaa esim. hinnoista, koska aina on ollut rahaa. En ole kovin holtittomasti käyttänyt rahaa, mutta nuorempana tuli opiskellessa ostettua ihan hölmöäkin ja äitinikin vahvisti tätä yleistä mielikuvaa "itseään pitää hemmotella". Sitä taas en ymmärrä, että lapsi jätetään todella pulaan, jos vanhemmilla on rahaa.

Ne ei ymmärrä, että toisilla vanhemmilla vaan ON sitä rahaa yli oman kulutuksen ja myös aito HALU jakaa sitä rakkailleen. Yleensä tämä on asia, joka kulkee perintönä suvussa: jos itseä on autettu runsain mitoin, jatketaan samaa omille lapsille. Ja sama toisinpäin.

Meillä on juurikin noin. Omaisuutta siirretään koko ajan alemmille polville. Verosuunnittelu kannattaa, turha niitä rahoja on poliitikkojen jaettavaksi antaa.

että ap järjestää ristiäiset ja joku sukulainen leipoo kakun, auttaa siivoamisessa, lainaa astioita tai pöytäliinoja.



Auttamista ei todellakaan ole se, että kaappaa vallan huushollissa ja pysaa koko ristiäiset.



Auttamista on se, että kuskailee lapsia, vahtii, jos ap nukkuu joskus, auttaa hoitamaan sairaita lapsia.



Auttamista ei ole se, että inventoi omin päin kaapit ja komerot ja päättää, mitä kodinkoneita puuttuu.



Tuollainen asioihin sekaantuminen on vallankäyttöä, eikä todellakaan hyödyksi ap:lle tai ap:n perheelle.

Saahan jokainen auttaa, mutta meillä on lapset kasvatettu elämään tätä elämää, ei roikkumaan vanhempien ja isovanhempien tiliotteessa kiinni.



Yleensä omat vanhemmat auttavat eniten sitä lasta, joka ei elämässä muuten pärjää, mielenterveysongelmainen tms. Itsenäinen ja tervepäinen osaa jo mitoittaa menonsa tulojen mukaan.



Hienoa, että sinulla vanhemmat jaksavat pitää perheenne koossa. Tosin en oikein ymmärrä, miksi kaikki tarvitsemasi apu on rahaa tai tavaraa, meillä on tapana auttaa teoilla.

Tosin en oikein ymmärrä, miksi kaikki tarvitsemasi apu on rahaa tai tavaraa, meillä on tapana auttaa teoilla.

Miksi sen pitäisi olla joko tai? Todennäköisempää on se, että ne, jotka auttavat taloudellisesti ovat myös niitä, jotka auttavat teoilla, lastenhoidossa ym..

Noista vallankäyttö-kommenteista huomaa sen, että kirjoittajalla ei ole vanhempaa, joka haluaisi häntä taloudellisesti auttaa. Päinvastoin, näillä rahallisesti tms. auttavilla on lapsiinsa hyvin lämpimät ja mutkattomat välit, eikä mikään valtapeli tule kysymykseenkään.

Ollaan myös kolmekymppinen pariskunta. Anoppini on halunnut hoitaa molempien lasten tarjoilut ristiäisissä. Vanhempamme maksavat melkein aina ruokalaskun, kun käymme yhdessä kaupassa.



Sen lisäksi vievät meitä syömään ja saattavat kaupungilla ollessa ostaa meille vaatteitakin. Lapsille ostavat aina silloin tällöin myös ekstrana vaatteita. Tulemme hyvin toimeen ja ostamme usein vaatteita, ei kuljeta koskaan kulahtaneissa vaatteissa, joten hyvää hyvyyttään ostavat.

Yleensä lastensa elämän maksavat vanhemmat, jotka eivät ole kyenneet kasvattamaan lapsistaan aikuisia.

minusta ap: n tilanne ihana, meillä vähän samoin molempien sukujen puolelta. Ja aion myös itse toimia elämässä samoin, eli jakaa omastani myös jo aikuistuneille lapsille. Kun nuorena tilanne usein vielä kesken, opinnot kesken/ työura vasta alussa...



Suomalaisilla on usein sellainen sairas "ite pitää pärjätä perkele" - asenne ja mitä hyvää se kenellekään tuo???? mielenterveysongelmia, loppuunpalamista, avioeroja jne. jne.



että kyllä mun mielestä ap ja ap:n äiti ovat harvinaisen terveitä ja onnellisessa asemassa molemmat!

Yleensä lastensa elämän maksavat vanhemmat, jotka eivät ole kyenneet kasvattamaan lapsistaan aikuisia.

Veljeni poika elää samanlaisessa liitossa. Vaimon äiti sekaantuu ja maksaa ja laittaa. Poika ei tajunnut alussa, mistä tuulee. Vaimon äiti maksoi häät ja ristiäiset ja osti vaunut ja ostaa ruokaa ja huonekalut ja maksaa matkoja jne...



Mutta myös määräilee ja käskee ja komentaa ja periaatteessa on veljenpojan sulkenut perheestään erilleen, koska hänhän maksaa kaiken ja hänellä on siksi tyttönsä kanssa sananvalta.



Taitaa olla ero tulossa siinä perheessä. Ei sopeudu veljenpoika tällaiseen tyyliin. Meidän suvussa on ollut enneminkin tapana, että autetaan kun pyydetään, mutta kukaan ei tuputa, eikä sekaannu liikaa toisen perheen elämään.



Itse en myöskään olisi kestänyt jos oma anoppi olisi maksanut meille kaiken ja järjestänyt ja laittanut.



Ap, mitä miehesi tykkää siitä, että äitisi on kolmantena pyöränä elämässänne.

Noista vallankäyttö-kommenteista huomaa sen, että kirjoittajalla ei ole vanhempaa, joka haluaisi häntä taloudellisesti auttaa. Päinvastoin, näillä rahallisesti tms. auttavilla on lapsiinsa hyvin lämpimät ja mutkattomat välit, eikä mikään valtapeli tule kysymykseenkään.

moni HALUAA ajatella. Ikävä kyllä todellisuus on toinen.

Ja välillä harmittaa todella paljon kun toinen ei ymmärrä, että mitäänn ei tarvita. Koeta itse käydä kaupassa ja keksiä jotain ostettavaa kun olet juuri samana aamuna käynyt kaupassa, ostanut vaippoja kahdeksi kuukaudeksi kuten muutakin vauvan tavaraa ja ruokaa on kahdeksi viikoksi. Pidän kahden viikon ruokalistaa minkä mukaan käydään kaupassa. Tiedän tulomme ja tiedän menomme ja sen mukaan eletään, mitään en laske sen varaan, että "sukulaisilta saa, jos omat ei riitä!". Kyllä kaikki mikä tulee, on ylimääräistä. Minäkin olisin ihan mainiosti pärjännyt ilman kaikkia minulle raahattuja kodinvempaimia ja huonekalut olimme jo ostamassa itse, kaikki oli valmiiksi laskettua.



Kyllä me sitten vastavuoroisesti autamme. Mieheni on haka remontoinnissa ja laittanut äitini taloa tosi paljon. Autamme pihatöissä ja nytkin on äidille lahjakortti hemmotteluhoitoon, kiitokseksi kaikesta mitä on tehnyt vuoksemme. Siirsin uuden takin oston hiukan eteenpäin ja mieheni rutisti muutaman ylityötunnin itsestään enemmän. Mieheni muuten opiskelee, jotta pääsee työmaahierarkiassa ylöspäin ja paremmille palkoille, sekä tekee töitä siinä sivussa sen mitä jaksaa. Oma pikku yritykseni on nyt äitiysloman takia suljettuna, mutta olen ajatellut sen taas kohta avata. Ollaanko me nyt sit ihan oikeasti siipeilijöitä?



Ap

mutta ihmettelen edelleen, millainen on miehesi kun antaa anopin huseerata kodissanne noin paljon.

Mutta toki jokainen tavallaan. Itse en vain kestäisi jos anoppi laittaisi ristiäiset ja maksaisi ruokamme ja järjestäisi ristiäiset yms. Olen halunnut mieheni kanssa yhdessä elää kotielämäämme ja järjestää perheemme juhlat yms.

Mutta me olemme erilaisia ja jokainen tekee niin kuin itselleen sopii. Hyvähän se on, että saatte apua.

Ja välillä harmittaa todella paljon kun toinen ei ymmärrä, että mitäänn ei tarvita. Koeta itse käydä kaupassa ja keksiä jotain ostettavaa kun olet juuri samana aamuna käynyt kaupassa, ostanut vaippoja kahdeksi kuukaudeksi kuten muutakin vauvan tavaraa ja ruokaa on kahdeksi viikoksi. Pidän kahden viikon ruokalistaa minkä mukaan käydään kaupassa. Tiedän tulomme ja tiedän menomme ja sen mukaan eletään, mitään en laske sen varaan, että "sukulaisilta saa, jos omat ei riitä!". Kyllä kaikki mikä tulee, on ylimääräistä. Minäkin olisin ihan mainiosti pärjännyt ilman kaikkia minulle raahattuja kodinvempaimia ja huonekalut olimme jo ostamassa itse, kaikki oli valmiiksi laskettua.

Kyllä me sitten vastavuoroisesti autamme. Mieheni on haka remontoinnissa ja laittanut äitini taloa tosi paljon. Autamme pihatöissä ja nytkin on äidille lahjakortti hemmotteluhoitoon, kiitokseksi kaikesta mitä on tehnyt vuoksemme. Siirsin uuden takin oston hiukan eteenpäin ja mieheni rutisti muutaman ylityötunnin itsestään enemmän. Mieheni muuten opiskelee, jotta pääsee työmaahierarkiassa ylöspäin ja paremmille palkoille, sekä tekee töitä siinä sivussa sen mitä jaksaa. Oma pikku yritykseni on nyt äitiysloman takia suljettuna, mutta olen ajatellut sen taas kohta avata. Ollaanko me nyt sit ihan oikeasti siipeilijöitä?

Ap

vielakin aidilleni ruokaa yms. aina kaydessaan. Tai vahintaan lykkaa aitini lompakkoon 50-100€ kateista. Ja aitini on 61. :-)

Olen samaa mieltä, että apua pitää tarjota esim. pikkulapsiperheille, opiskeiljoille ja sellaisille sukulaisille, jotka elävät pienillä tuloilla. Oma äitini osti aina ruokakassin, kun palasin viikonlopun jälkeen opiselupaikkakunnalle ja silloin tällöin sain rahaakin. Isä maksoi bensat. Sitten kun sain töitä, tällainen rahallinen tuki jäi, koska pärjäsin omillani. Mieheni vanhemmilta olemme lainanneet rahaa, kun ostimme asunnon (suurin osa pankista, vähän myös heiltä, ettei tarvittu takaajia) ja maksoimme lainan 8 vuodessa takaisin. Tärkeää meillekin oli näyttää, että pärjäämme omillamme ja maksamme velkamme. Anoppi olisi järkännyt ristiäiset, jos olisin halunut, mutta minulle on tärkeää näyttää sukulaisille, että pärjäämme omillamme. Tosim vanhempani ovat alkaneet hiljalleen jakaa rahojaan (eivät ole todellakaan kovin varakkaita) kaikille lapsilleen ja saamme tilille aina silloin tällöin (noin 2 kertaa vuodessa) 500 euroa ja lapsillemme ovat avanneet tilit, joihin laittavat synttäreinä myös rahaa. Myös anoppi on antanut rahaa lapsilleen nyt, kun on huomannut sitä olevan yllin kyllin, ja niillä olemme lyhentäneet pankkivelkaamme. Mielestäni lasten tukeminen on tärkeää, kunhan se tapahtuu molemmille hyväksytyllä tavalla. Itse aion auttaa lapsiani, kun ovat nuoria aikuisia, koska silloinhan siitä rahasta on eniten pulaa. Ehkä en kuitenkaan tällaista kauppakassien maksamista ymmärrä, vaikka anoppi on joskus kaupassa ollessa senkin tehnyt. Se ei kuitenkaan ole minusta sellaista normaalia tukemista. Ihanaa tosin oli, kun tulin synnyttämästä kotiin ja sekä äiti että anoppi toivat jääkaappiin valmiiksi kokattua kotiruokaa... :)

Ap, mitä miehesi tykkää siitä, että äitisi on kolmantena pyöränä elämässänne.

Ei meille tulla ollenkaan tuolla asenteella. Aloituksessa mainitsemani asiat sattuivat kaikki silloin kun olin viimeisillläni raskaana ja sitten kun vauva oli ihan pieni. Itse luokittelin se mummoutumisesta johtuvaksi lieväksi hysteriaksi. :)

Nyt on meno rauhoittunut. Äitini käy kaksi-kolme kertaa parin kuukauden aikana, näin nopeasti laskettuna, onhan hän työssä käyvä ihminen, jolla on ihan omakin elämä. Mutta silloin kyllä yleensä käydään kaupassa, hän saattaa tehdä ruokaa tässä meillä, on joskus leiponutkin!!!

Muuten kyllä elellään ihan omassa rauhassa rakkaassa.

Ap

Meidan mummo ostelee vielakin aidilleni ruokaa yms. aina kaydessaan. Tai vahintaan lykkaa aitini lompakkoon 50-100€ kateista. Ja aitini on 61. :-)

Näin meidänkin mummo. Ja vastauksesi ei käy ei.

Ap

ollut tapana, ihan itse ostamme ruokamme. Tupaantuliaisiin ja lahjoiksi ollaan saatu joitakin keittiötarvikkeita, lapselle myös anoppi halusi ostaa vaunut, äitini taas osti lakanoita, vaatteita ym. Molemmin puolin siis mummot innokkaita lapsenlapselle ostamaan tavaraa, muuten ostetaan itse, koska aikuiset yleensä tekevät niin.

On kyllä tosi mustavalkoista joidenkin ihmisten katsantokannat. Ja ihan mieletöntä miten hyvin on saatu monelle taottua päähän tämä junttisuomalainen punaniska-asenne Itse on pärjättävä prkle!!!

Tai sitten ollaan vaan kateellisia ja salaa murjotetaan tämän "Me ollaan niin aikuisia ja aikuiset pärjää omillaan"-asenteen takana. Kiitos vilkkaasta keskustelusta.



Ap