Auttaako muilla sukulaiset näin paljon?

tuli mieleeni etta sohvat ja muut teille kannettavat huonekalut, ovatko kaikki teille mieleisia??? Juuri sellaisia kuin olitte ajatelleet? Mua arsyttaisi jos joku toisi vanhoja sohviaan meille ja ottaisin ne vaikka eivat miellyttaisi yhtaan! Mutta hyva jos otat kaikki vastaan mita tuodaan JA tykkaat niista.



Minun aitini auttaa, kiitettavasti, mutta rajansa kaikella.

maaseutu - kaupunkin-asettelu tässä keskustelussa. Veikkaisin maaseudulle myönteisempää asennetta sukulaisten avuliaisuutta kohtaan. Puhdas veikkaus fiilis pohjalta.

Kaupungin vuokrakasarmeissa olen itsekin asunut, vaan en sieltä lähtöisin. Niissä olen huomannut syntyperäisten kaupunkilaisten asenteissa paljonkin tämän suuntaista ylpistymistä. Samaan aikaan kiikutetaan kuitenkin laskuja soskun maksettavaksi ja kun joku hyvää hyvyyttään tarjoutuu auttamaan, pärjätään itsekin.



Ap

Olen ilmaissut itseäni näköjään hitusen hämäävästi. Eihän niitä kysymättä kukaan tuo. Hymyilyttää tuo mielikuva.

Eräänä aamuna ovikello soi. Siellä seisoo aurinkoinen joukko sukulaisiani, muutama kantaa sänkyä, toiset sohvaryhmää ja jotkut vaikkapa kirjahyllyä. Hymyilevät iloisesti ja ilmoittavat että tässä tätä nyt olisi!! Ja kaikki tämä täytenä yllätyksenä!!! En olis ehkä kuitenkaan tykänny.

Hihhihhii...Aika hyvä.



Tottakai tarkastin ensin tavaran ennen kuin hyväksyin.



Ap

Olisi ihan sietämätöntä, jos jommankumman vanhemmat puuttuisivat elämäämme noin paljon.

mutta enhän sanonut että mieheni suvulta mitään kaipaisinkaan.

Koita nähäd se postiivisena. Helposti tulee varmaan sellainen olo, että äiti kontrolloin liikaa.



Apppiukko on SAITA. Ihan valtavan ärsyttävä piirre ihmisessä. hautaanko se niitä rahoja säästää. Mun appivanhemmat sanoo, että nyt pikkulapsiperheenä ollaan siinä elämänvaiheessa, että menon on suurimmat. Ja siksi he antavat meille palojon rahallista tukea. Kun ei niitä rahoja heidänkään mielestä kannata hautaan säästää...

olen reilu kolmikymppinen ja tuo nyt vain on minun vanhempieni tapa. Vaikka meillä on kaksi työssäkäyvää ihmistä ja ihan hyvin toimeen tullaan, niin erityisesti äiti ei vain osaa olla ostamatta ja huolehtimatta. Aina välillä estelen, mutta hänelle tulee vain paha mieli. Hän voi ihan yllätykseksi ilmestyä oven taakse kukkapuskan ja kahden ruokakassin kanssa - vaikka olisin itse juuri kotiutunut Prismasta. ;) Samoin ostaa lapsille esim. ulkovaatteet ennenkuin minä edes ehdin miettiä seuraavan kauden vaatteita! Äiti on shoppaaja luonnoltaan ja hyvätuloinen, ei hänelle mitään mahda. Saattaa myös vain ilmoittaa, että "tilasin sinulle kampaajan yllätykseksi" tai isä saattaa ojentaa liput teatteriin ja lahjakortin ravintolaan ja sanoa, että "Hankin yllätykseksi, lapset tulevat sitten meille ja vietätte mukavan illan."

Olen ihan aikuinen ihminen enkä muista aikaa jolloin olisin mitään pyytänyt. En todellakaan. Vanhempani vain ovat tuollaisia ja kohtelevat samoin myös veljeäni ja hänen tyttöystäväänsä. Heillä on vasta esikoinen tulossa, mutta samaan hellittelyketjuun pääsee varmasti vauva kunhan syntyy...

välillä lapsenhoito apua ilman, että tarvitsee sopia asioita monta viikkoa aikaisemmin. Ja olisi ihanaa jos joku välillä hemmottelisi muksua, ilman että tarvii matkustaa monta sataa kilometriä sukulaisten luo koska kukaan ei viitsi millään tulla käymään kun asumme kaukana.Olisi mukavaa että joku haluaisi välillä osallistua ja auttaa.

Miksi kiusoittelitte ristiäislahjasta..? Sitä en tajua yhtään

mutta enhän sanonut että mieheni suvulta mitään kaipaisinkaan.

kiusoittelua. Tiedettiin varsin hyvin, että mitään ei ukko aio ostaa. Ja ukko on ihan mukana tässä "kiusoittelussa". Mieheni keksii aina kaikkea mitä ukon pitäisi olla ostamassa ja maksamassa ja tämä änkyttää vastaan:"Eihän minulla ole rahaa..."

Kaikki tietävät rahaa olevan, kukaan ei niistä kuitenkaan suoraan puhu. Omiapahan ovat. Ei häneltä kukaan mitään odota tai halua. Muuta kuin että on hyvä vaari meidän lapselle, opettaa kiroilemaan, kiipeilemään puissa ja käyttämään puukkoa... :) No, vaarin hommia kuitenkin...

Ap

kaikki auttaa toisiaan, niin rahallisesti kuin muutenkin. Olen jo yli 40 ja edelleen mua "autetaan", pikku hiljaa osat kääntymässä ja minä autan vanhempiani enemmän. Olen ajatellut huolehtia vanhemmistani niin kauan kuin vaan kykenen, että saisivat asua kotonaan tai minun luonani. Tällainen minusta on tullut auttamalla, että pidän luonnollisena että itsekin autan. Asutaan kaikki sisaruksetkin lähekkäin ja hoidetaan toisiemme lapsia ja viedään ruokakasseja.

Ei taideta olla kauheen "suomalaisia" tai mikä tässä sitten mättää. Minulla ei ole mitään tarvetta osoittaa pärjääväni yksin ja miksi pitäisi? Jos olisi pakko niin tietysti pärjäisin, mutta mitä sellainen yksinäinen elämä olisi?

Eikä asuta maalla.

Olen ilmaissut itseäni näköjään hitusen hämäävästi. Eihän niitä kysymättä kukaan tuo. Hymyilyttää tuo mielikuva. Eräänä aamuna ovikello soi. Siellä seisoo aurinkoinen joukko sukulaisiani, muutama kantaa sänkyä, toiset sohvaryhmää ja jotkut vaikkapa kirjahyllyä. Hymyilevät iloisesti ja ilmoittavat että tässä tätä nyt olisi!! Ja kaikki tämä täytenä yllätyksenä!!! En olis ehkä kuitenkaan tykänny. Hihhihhii...Aika hyvä. Tottakai tarkastin ensin tavaran ennen kuin hyväksyin. Ap

ja sa olet siis kaynyt katsomassa ja halunnut ne kaikki. Eri asia olisi jos ei olisi miellyttanyt ja et olisi kehdannut kieltaytya, olisi voinut olla vaikeampi tilanne.

Mutta muutoin, sinun olisi jo aika aikuistua.

jos oon joskus lainannu vanhemmilt rahaa,oon maksanu takas.tosin en oo vuosiin joutunu pyytään niilt mitää...pitää aikuisen pärjää omillaan.

Ihana vastakkainasettelu. Onko ihan todellinen tilanne?

meillä on omia tuloja joilla kustannamme elämämme. Ja minä olen vaarisi kanssa samaa mieltä, ristiäisiin lahjan tuo vain kummi.

Aina kiellän mitään ostamasta tai tuomasta ja sanon että mitään ei tarvita. Omat laskuni olen maksanut, ruoat ostanu enkä kenenkään toisen varaan laske yhtään mitään, sanoisin että ihan tarpeeksi aikuinen olen.

Pitäiskö käskee kiikuttamaan kaikki takaisin?



Ihan oikeasti oltais pärjätty ilman mikroa, oltiin katsottu uus sänky valmiiks ja oltiin ostamassa ihan omilla rahoilla samoin sohvat. Toiset vaan puoliväkisin sitä tavaraa kantaa meille, ovat ihan keskenänsä päättäneet, että meillä tarvitaan jotain, mitään ei olla pyydetty.



Ap

meidän ei hoida lapsia tms. -syntymäpäiväksi ostavat lahjoja

Miksi aikuiselle ihmiselle äiti ostaa ruokaa meillä on omia tuloja joilla kustannamme elämämme. Ja minä olen vaarisi kanssa samaa mieltä, ristiäisiin lahjan tuo vain kummi.

Ja vaari saa olla ihan vapaasti sitä mieltä, kunhan nyt havainnollistin miten erilaiset on meidän taustat.

Kaikillehan se on selvää, että meillä ei ole paljoa rahaa, mutta ihan tarpeeksi kuitenkin, että voitais ihan kokonaan oma elämämme kustantaa.

Eikä äiti niitä kaappeja täytä joka päivä.

Ap

Nimiäiset järkkäsi kokonaan mun äiti, kun olin itse niin loppu univelasta. En kyllä pyytänyt mutta halusi tehdä niin:) Oli ihanat juhlat.

Ruokaa voivat ostaa mulle silloin tällöin, mutta pyrin hoitamaan talouden itse, koska haluan näyttää pärjääväni.



Lastenhoitoapua saan usein.

Olin kyllä alle 20 , kun sain lapsen:-)

Mahdollisimman paljon teen itse, mutta aina jos apua tarvitsen, sitä kyllä saan. Näin haluan toimia myös omien lasteni ja lastenlasteni kanssa!

ikäsi ap?

Ja tässä välissä yli kymmenen vuotta asunut omillani, maksanut laskuni ja veroni, käynyt töissä ja maksanut elämäni. Nyt tuntuu että kaikilla kauhea auttamisen vimma, kun lapsi syntyi.

Ap