Mieheni haluaisi minun rahoittavan hoitovapaan myymällä osuuteni talosta

Eli ensimmäinen itsenäistymisen vaihe. Silloin lapsi irtautuu ensimmäistä kertaa vanhemmistaan luonnollisesti ja omasta tahdostaan. Joillakin alkaa ennemmin, toisilla myöhemmin. Myös muutkin kehitysvaiheet vaikuttavat.

on alkanut tuntua tärkeältä vasta kun nykyinen hoitovapaa ja kotihoidontuki alkoi :D

Hauskaa on myös, miten yhtääkinen se muutos 3-vuotiaana on: sitä ennen päivähoito on ehdottomasti pahasta ja sen jälkeen välttämätöntä.

Psykologien mukaan alle 3-vuotias ei ole vielä tarpeeksi kypsä päivähoitoon ja tarvitsee lähelleen vain ne vanhemmat.

kokeneen perheasioita hoitavan lakimiehen konsultointituokioon. Saisit vaihtoehdot kootusti paperille.

jättäisin tuollaisen ukon.

Kun kummallakin on oma osuus siitä talosta ja molemmilla on ihan omat lainatkin, niin ei se mies ihan niin vain voi mennä lyhentämään avovaimon (eikä kai vaikka olisi vaimokin) lainaa. Sen verottaja katsoo lahjaksi ja aika äkkiä alkaa mennä lyhennykset lahjaveron puolelle.



Jos yhdessä sovitaan että lapset hoidetaan kotona, niin juoksevien kulujen rahoitus hoitovapaan ajalta pitää tietenkin miehen hoitaa, jos hänellä on siihen varaa. Toki miehenkin lainoista voisi jonkin aikaa hoitaa vain korkoja.



Toiseksi ymmärrän hyvin tuon avioehdonkin, jos menisi naimisiin. Ilmeisesti miehen vanhemmilla on ihan kohtuullisesti pärjäävä yritys. Jos vaimolla eron sattuessa olisi avio-oikeus tuohon yritykseen niin on se aika kohtuuton vaatimus.



Tunnen erään joka oli naimisissa pari vuotta ja senkin ajan opiskeli eri paikkakunnalla miehen elättämänä ja sitten kun valmistui päätti ottaa lapsen ja painella toiselle puolelle suomea ja rakensi itselleen velattoman talon isän ja äidin naapuriin. Mies otti hirmuisesti lisää velkaa että sai pidettyä maatilansa ja maksettua vaimon siitä ulos. Ja todellakaan vaimo ei ollut osallistunut millään tavoin perheen elatukseen.

Jos yhdessä sovitaan että lapset hoidetaan kotona, niin juoksevien kulujen rahoitus hoitovapaan ajalta pitää tietenkin miehen hoitaa, jos hänellä on siihen varaa. Toki miehenkin lainoista voisi jonkin aikaa hoitaa vain korkoja.

Entäs jos ei sovita? Miten suu sitten laitetaan? Täällä kovasti vaahdotaan naisen ansionmenetyksestä, mutta sehän juuri nimenomaan on sen miehen mielipide - hän ei tahdo sitä ansionmenetystä, eikä varsinkaan rahoittaa sitä.

Jos naiselle koituu ansionmenetyksiä, niin kenenkäs pussista niitä ansionmenetyksiä korvataan?

On mielenkiintoista, etta useat naisille kotona oleminen siihen saakka kunnes lapsi on kolmevuotias tuntuu olevan automaatti. Se ei ole - siihen päätökseen osallistuvat molemmat vanhemmat.

Erityisen pöyristynyt olen ollut muutamasta tapaamastani tapauksesta, joissa jo eronnut nainen odottaa, että hänen ex-miehensä kustantaa hänen kotona olemisensa sihen saakka, kunnes lapsi täyttää kolme.

Ei, ei, ei.

Lapsen hoitaminen kotona on optio, jota käytetään yhteisellä sopimuksella, jos siihen on varaa.

ja olen ollut kotona viimeiset kymmenen vuotta. Odotamme vielä, että nuorin vähän kasvaa ja sitten palaan työelämään. Miehelle oli itsestään selvää, että koska tämä on MEIDÄN perhe, niin rahojen kanssa ei pelleillä vaan se maksaa jolla on. Nyt siis miehelläni on, kun on töissä. En voisi olla tuollaisen sentinvenyttäjän kanssa, ikävä kyllä.



Hän siis maksaisi sinut ulos talostanne ja sinulla ei sitten olisi enää laillista oikeutta asumukseen. Voiko tuollaisia ihmisiä olla? Minä varmaan sanoisin, että myydään talo ja oteaan kumpikin oma osamme ja jatketaan omissa osoitteissa.

että mene sinä töihin, mutta velvoita mies jäämään kotiin OMIEN lastensa kanssa ja elämään sillä kotihoidon tuella.

Minkä vuoksi ap:n pitää niitä yhteisiä lapsia hoitaa ja kärsiä taloudellisesti? Vaikuttaahan se jo ap:n tulevaan eläkkeeseenkin. Mikä oikues miehellä on olla töissä ja käyttää taloudellista valtaa? Ap töihin ja ukko kotiin. Ja vaadi, että maksaa kaikesta puolet.

No ei minun mielestäni lasten kotihoito 3-vuotiaaksi ole mikään automaatti, eikä minun tuttavapiirissäni myöskään näin ole. En myöskään usko kaikkien tähän ketjuun vastanneiden mielestä näin olevan. Toki se on joidenkin mielipide.

Alle 1-vuotias vauva on vain vielä kovin pieni kokopäivähoitoon. Työmatkojen kanssa päivät venyy helposti 9-tuntisiksi kohtuullisillakin matkoilla.

Ap:n tapauksessa ei puhuttu kotihoidosta 3-vuotiaaksi asti. Heillä jopa kuulosti olevan varaa hoitovapaajaksoon ilman kohtuutonta kituuttamista. Mies oli hyväksynyt kotihoitoajatuksen - hän vain haluaa ap:n rahoittavan sen. Mies ei ota vastuuta omista lapsistansa ja omasta perheestänsä, hän haluaa tasa-arvoisen vaimon, joka osallistuu tasaveroisesti perheen elintason ylläpitämiseen ja ottaa yksin vastuun lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan, ilman että mies laittaa tikkua ristiin. Tässä ei ole kysymys vain rahasta, vaan lapsista ja vanhempien yhteisestä vastuusta heistä. Sivulauseista on tullut selväksi, ettei mies ole halukas osallistumaan lasten hoitoon viemisiin tai sairaan lapsen hoitamisiin ym, vaan olettaa vaimon, ehkä äitinsä hoitavan nämä.

En muista numeroasi, mutta kerroit olevasi erityisen pöyristynyt, jos jo eronnut nainen odottaa ex-miehen kustantavan hänen kotonaolonsa. No, minä olen hakenut vakituisesta työstäni tietynpituisen hoitovapaajakson mieheni ja minun yhteisellä sopimuksella. Jos mies haluaisi erota tämän yhteisesti sovitun hoitovapaajakson aikana, vaatisin suurempia elatusmaksuja hoitovapaani ajaksi, mielestäni oikeutetusti.

Suomessa mikään laki ei velvoita ketään rahoittamaan ex-puolison kotona olemista. Sinä et olisi oikeutettu korkeampaan elatusmaksuun.

Elatusmaksuissakin otetaan huomioon yleinen kohtuullisuus.

No, minä olen hakenut vakituisesta työstäni tietynpituisen hoitovapaajakson mieheni ja minun yhteisellä sopimuksella. Jos mies haluaisi erota tämän yhteisesti sovitun hoitovapaajakson aikana, vaatisin suurempia elatusmaksuja hoitovapaani ajaksi, mielestäni oikeutetusti.

miksi pitäisi mennä naimisiin ennen lapsia

olen hoitovapaalla ja jo kolmas tulossa. Mies sponsoroi mun elämää yllinkyllin. Luonteeltani en ole tuhlari joten pärjään kotihoidontuella ihan hyvin. Mies siis maksaa kaikki laskut.



Mutta tunsin mieheni kunnolla ennenkuin lapsia tehtiin ja tiesin, ettei ongelmia tule.



Miehesi ehdotus on todella sikamainen. Kysypä häneltä kuinka hän meinaa hoitaa lasten hoitoon viemiset ja hakemiset kun palaat töihin?

Huh, nyt jäitä hattuun.

Jos ette ole naimisissa niin ilman muuta pidät omasta osuudestasi kiinni. Jos mies rakastaa sinua ja sinä hoidat lapsia kotona, hänen tulee tukea sinua lainasi maksussa sen ajan, kun olet kotona.

Me olemme ainakin tehneet sellaisen sopimuksen, että kun olen kohta jäämässä esikoisen kanss akotiin, mies maksaa myös minun lainanlyhennykseni siltä ajalta kuin ole poissa työelämästä. Yhteistä jälkikasvuahan tässä ollaan kasvattamassa.

Jos miehesi on tosiaan noin tarkka kahden erillisen talouden ylläpitämisestä, ei sinun kannata myydä siis asunto-osuuttasi hänelle. Hän pääsisi niskan päälle, mitä hän ehkä salaa alitajuisesti haluaakin.

Avioehto on kyllä sinällään hyvä juttu, mutta pidä huoli, että myös simun etusi huomioidaan. Olette tuloiltanne samaa luokkaa ja palaat joskus taatusti töihin, joten olet kyllä miehesi kanssa tasavertoinen. Hän ei vain pysty synnyttämään.

Pidä puolesi!

Mitkä asiat hänelle ylipäätään ovat tärkeitä elämässä? Mitä perhe hänelle merkitsee? Kannattaa miettiä vakavasti.. Tiedän vastaavanlaisia tapauksia kuin teillä, ja kaikki ovat päättyneet pahoihin ongelmiin/ eroon.



Itse en olisi edes tehnyt lapsia miehen kanssa puhumatta etukäteen lasten hoidosta ja miten nämä asiat koemme (esim. haluammeko lapset hoidettavan kotona ihan pieninä). Samoin raha-asiat, sovimme että mitään 50-50 systeemiä ei tietenkään ole siinä vaiheessa kun olemma naimisissa ja on lapsia, silloin on kyseessä PERHE, jonka eteen jokainen tekee oman osansa, on se sitten töissäkäyntiä tai pienten lasten ja kodin hoitoa. Nyt olemme molemmat töissä, mutta mies kovapalkkaisena maksaa suuremman osan menoista.

Anteeksi nyt vaan, mutta kaivelepa vaikka sitä eilistä ketjua hoitovapaasta. Et tietenkään suostu tuollaisiin järjestelyihin ja muutenkin miehesi tulee kompensoida sinun tulonmenetystäsi hoitovapaan ajalta sinun hoitaessasi teidän lapsianne kotona.

..mutta älä nyt ainakaan suostu tuohon talo-osuuden myyntiin... Ei tuossa taida mikään auttaa kuin mennä töihin kun säästöt on käytetty.



Muuten, jos joka kuukausi laitatte saman summan yhteiselle tilille, onhan mies hyvittänyt suuremmalla osuudella sen ajan jolloin olet äitiyslomalla teidän YHTEISEN lapsenne vuoksi, ja YHTEISEN lapsen takia tulosi ovat pienemmät? Ethän ole suostunut siihen että lapsen saamisesta syntyvät tulonmenetykset jäävät yksin sinun kontollesi?

Eihän tuo ole parisuhde tai perhe vaan jonkin sortin orjalaitos. Mistä näitä ahneita ja pihejä miehiä sikiää ? En voi edes kuvitella sinun tilannetta. Meillä yhteinen pankkitili johon kaikki rahat menee ja tulee. Omaisuuden omistamme yhdessä. Jäin juuri työttömäksi hyvin palkatusta työstäni. Meillä ei ole ollut sanaakaan puhetta miten selviän rahallisesti. Olemme perhe eli yksikkö ja selviämme

heikompien aikojenkin läpi yhdessä. Miehessäsi on jotain pahalla vialla. Varmaan nyt olisi vakavan keskustelun paikka.

ja murheen aiheesi ovat ehkä jossain muualla kuin raha-asioissa...? Miksi miehesi ehdottomasti haluaa sinun ottavan sukunimesi? Henk.koht. en ymmärrä myöskään avio-ehtoa, mutta se ei liene ihme kun ottaa huomioon oman tilanteeni... Joka on se, että olen hoitovapaalla, ei ole vakityöpaikkaa johon palata, kaksi lasta, mies mielenterveysongelmainen ja työtön. Kaikki on niin suhteellista ja ymmärrettävää, että uskon kyllä monenkin pärjäävän kun miettii tilanteen uusiksi ja on valmis tinkimään paljon asioista. Kauheasti rahan kanssa pelaamista teillä ;) Voisitko kuvitella keskustelevasi miehesi kanssa asiasta; kerrot, että haluaisit hoitaa kotona lastanne ja neuvottelisitte joustoista? Voisiko menojasi suhteuttaa tuloihisi ilman, että tarvitsee ryhtyä kotinne myynti/ostotalkoisiin? Tsemppiä, pärjäät kyllä! :D

Eivätkö lapset ole yhteisiä ja heidän etunsa molempien vanhempien tavoitteena?



En voi oikein antaa vinkkiäkään, kun olen niin ällistynyt tilanteestasi!

Todella törkeää ehdottaa talon puolikkaan myymistä ja sitä paitsi millä rahalla miehesi sen itselleen lunastaisi jos on isälleenkin velkaa? Miten teillä nyt menee tuo lainanlyhennys, maksaako miehesi siis molempien lyhennykset? Ajattele minkä vallan antaisit miehelle jos myisit oman puoliskosi, tarpeen tullen hän voisi vedota siihen että talo on hänen ja te saisitte lähteä. Hoitovapaa on aikaa jolloin ei voi laskea sinun ja minun rahoja, pääasia että säilyy hengissä ja saa ruoan pöytään. Itse sain minimiäippärahan ja mies opiskeli, mutta rahoitti silti minun ja vauvan elämisen, tilanne kuitenkin tasoittui siinä vaiheessa kun molemmat pääsimme töihin, joten eiköhän sen vaimon ja lapsen elättämisen kestä kun tietää sen olevan hyvin lyhytaikaista. Nyt ajattelin olla kaukaa viisas ja tehdä vapaapäivinäkin keikkahommaa niin paljon että saan äippärahaa kivasti, ja ylimääräiset jemmaan hoitovapaata varten.



Tuosta naimisiinmenosta, meillä oli isännällä samat ukaasit. No avioehdon olisin halunnut itsekin, mutta sukunimeä en olisi millään vaihtanut. Mies oli kuitenkin valmis perumaan häät jos en ottaisi hänen nimeään. Kaikki varoittelivat, että jos nyt annat periksi olet tossun alla koko avioliiton ajan. Niin vain annoin periksi vaikken nimestä pidäkään, ja ihan sovussa nykyään sovitaan asioista :) En koe jääväni jalkoihin missään asoissa, vaikka tässä asiassa miehelleni periksi annoinkin. Jos se on miehelle niin kovin tärkeää, niin miksi ei voisi antaa periksi? Vastaavasti voi vedota siihen että miehen on myös annettava jossain itselle tärkeässä asiassa periksi.

jotta voisi erota joskus. huhhhuh, sanon vaan. Mun mielestä mies on perheen pää ja mies elättää perheen. Semmoinen mies joka ei ole valmis elättämään perhettään ja menemään naimisiin ennen kuin hankkii lapsia, on kyllä aika hiiri.