Mieheni haluaisi minun rahoittavan hoitovapaan myymällä osuuteni talosta

etkös sä hoida teidän yhteisiä lapsia? et todellakaan myy osuuttasi miehelle. meillä mies maksaa suurimman osan laskuista ja itse omat laskuni ja lähes kaikki lasten vaatteet ja tarvikkeet. mies kyllä syytää rahaa jos tarviin. tosiasia on, että tiukallahan ne rahat on, mutta en mä siksi rupea omaisuuttani myymään. kipittäkää pankkiin ja koittakaa sitten saada puolesta lainasta siis sinun osuudesta lyhennysvapaata siksi aikaa kun olet hoitovapaalla.



ja tuo avioehto.. sen voi tehdä monella tapaa. meillä on avioehto, eikä koeta sitä huonoksi, on voimassa jos erotaan, mutta kuoleman sattuessa ei.



tosiasiassa jättäisin tuommoisen miehen, joka ei sitoudu perhe-elämään vaan kuvittelee elävänsä itsekseen perheessäkin. siitähän tuo tuommoinen "myy osuutesi asunnosta, jotta tulet toimeen" kertoo.

Itse en olisi tuollaiseen järjestelyyn suostunut alun alkaenkaan. Kysehän on YHTEISISTÄ lapsista, joiden hyvinvoinnista SINÄ otat tässä kohtaa isomman vastuun. Ei yhteiskunnan normitukset äitiysloman pituudesta voi määritellä omaa kokemustanne lasten hoidon tarpeesta, vaan se, mitä esim. sinä äitinä koet heille parhaaksi olevan!



Teidän elämänne on jotenkin sujunut taloudellisena rinnakkaiselona tähän asti, mutta tuossa elämäntilanteessa asenne on hyvin kypsymätön. Eikö miehesi pysty katsomaan isompaa kokonaisuutta, kuin kuukausirahaa tai lainanlyhennystä? Sinä pistät "rahaa pankkiin" antamalla lapsillenne aikaa kasvaa vielä kotona, lapsille parhaassa paikassa! Ja näitä "korkoja" saa myös miehesi myöhemmin nauttia onnellisten ja tasapainoisten lasten myötä. Eikö hän ymmärrä tätä?



Kaikkea ei voi rahassa mitata ja omastaan on joskus myös hyvä luopua - myös miehen. Tilanne on uskomaton, kun ottaa huomioon että kyse ei ole loppuelämästä, vaan lyhyestä jaksosta lasten hyväksi. Jos miehesi todella on noin nuija, määrittele lastenhoitotyöllesi hinta, jonka sitten perit häneltä. Laita ne rahat sitten kuukausitilille ja lyhennät lainaasi.



Olen todella pahoillani puolestasi. Miehesi vaikuttaa kypsymättömältä ja itsekeskeiseltä - sekä ahneelta: on valmis omien lastensa kustannuksella kasvattamaan omaa hyväänsä/omaisuuttaan. Näytä tämä ketju hänelle, toivottavasti tulee järkiinsä!

Ällistelin jo sinun tilannettasi, mutta tässä käytännön neuvo jolla selviät tilanteen yli konkreettisesti. Ota siis yhteyttä pankkiisi ja sovi vaikka vuoden jakso lyhennysvapaata aikaa lainaan jota lyhennät. Maksa pelkät korot. Pankki ottaa muutoksesta pienen korvauksen n. 100 euroa. Näin sinun ei tarvitse myydä omaisuuttasi (miten hinta edes määriteltäisiin ja mistä miehesi maksaisi, antaisiko sinulle riihikuivaa käteen - heh).

Ei mekään olla naimisissa, ja minä jään heinäkuussa hoitovapaalle. En ole edes ajatellut sellaista mahdollisuutta, että mieheni ei maksaisi laskuja ym. juttuja, koska tuloni tippuvat lähes nollaan. Kotihoidon tuki on mitäänsanomaton (300 € miinus verot). Sillä nyt ei ainakaan makseta vettä, sähköä, lainaa... Hyvä, kun lapsen tarpeet saa tyydytettyä ja ruokaa pöytään.



Viime aikoina juuri tästä aiheesta on ollut keskustelua täällä ja olen ihmetellyt, onko tuollaisia miehiä todella olemassa. Olettavat, että kotihoidon tuesta maksellaan sitä sun tätä tai sitten ollaan ilman rahaa. Minun rahat ja sinun rahat. Joopa joo...

Ei ihme, että sinusta tuntuu hieman pahalta. Miksi sinun pitä ainoastaa kärsiä lasten aiheuttamasta taloudellisesta menetyksestä? Makstatko tosissaan äitiyslomallakin samaa summaa talousmenoihin kuin miehesi?

Ymmärrän kyllä sen, että molemmat osallistuvat perheen menoihin, mutta että yhteisten lasten hoitaminen ja synnyttäminen ym kaatuu pelkästään naisen vastuulle ja että hänen pitäisi MYYDÄ OSUUNTENSA TALOSTA sen takia, että voisi hoitaa miehenkin lapsia hoitovapaalla! En ymmärrä yhtään, en. Huh.



Millainen mies sinulla oikein on ja mitä perhe hänelle merkitsee? Mitä sinä hänelle merkitset?



Jos nyt kuitenkin tunnet, välillänne on muutakin kuin liikesopimus, niin käy nyt edes jonkun lakimiehen juttusilla, siitä mikä on oikeudenmukaista ja miten turvaat oma osuutesi perheenne omaisuudesta.



Jossain vaiheessa, kun olet lapsenne hoitanut ja maksanut siitä kovan hinnan luopumalla omasta osuudesta talosta, miehesi löytää jonkun toisen ja heittää sinut ulos. Siinä vaiheess aon paha enää oikeuksiaan perätä.

Ihmeellisiä sopimuksia sitä "perheissä" tehdäänkin. Ja sitten vielä tällaista kutsutaan rakkaudeksi?

Ällistelin jo sinun tilannettasi, mutta tässä käytännön neuvo jolla selviät tilanteen yli konkreettisesti. Ota siis yhteyttä pankkiisi ja sovi vaikka vuoden jakso lyhennysvapaata aikaa lainaan jota lyhennät. Maksa pelkät korot. Pankki ottaa muutoksesta pienen korvauksen n. 100 euroa. Näin sinun ei tarvitse myydä omaisuuttasi (miten hinta edes määriteltäisiin ja mistä miehesi maksaisi, antaisiko sinulle riihikuivaa käteen - heh).

Minut tuo ehdotus kyllä tosiaan yllätti. Mies on aina ollut aika rahakeskeinen, itsekin olin kyllä joskus, myönnettäköön. Meillä oli yhteisiä haaveista hyvästä elämästä, matkustelusta ym. Nyt lasten myötä vain arvostaa toisenlaisia asioita ja ajatusmaailma on kypsynyt. Ja esikoista hoitoon viedessä sydäntä särki kun hän joskus aloitti itkun jo kotona vaatteita puettaessa. Ja tosiaan yhden käden sormilla on laskettavissa ne aamut kun mies "ehti" viedä lapsen hoitoon.



Varmaan kyse on siitä että itse olen aikuistunut lasten myötä ja maailmankuva on muuttunut vähemmän mammonaa arvostavaksi, miehen ei. Tämä tilanne tosiaan ahdistaa myös sen takia että koen että olemme vähän lähteneet eri raiteille tässä asiassa. Olisin tosiaan toivonut miehen tukevan minua lainanmaksussa hoitovapaan ajan. Nyt koen ettei hän arvosta minua yhteisten lastemme kasvattajana.

-ap

ai että möisit ja sitten vielä maksaisit niillä rahoilla yhteisiä menoja, no onko ahneempaa ja typerämpää kuultu! Ei helv--ti!



Ota pankista vuosi lyhennysvapaata ja maksa pelkkää korkoa, jos ei järkipuhe mene perille (ja harkitse eroa). Miehen pitää maksaa hoitovapaalla isompi osuus yhteistä menoista, koska säästää joka kuukausi 200 euroa tarhamaksuistakin. Onhan se nyt sama katto miehenkin pään päällä!



Meillä tulisi tuollaisesta ehdotuksesta melkoisen iso ja perustavanlaatuinen meteli!



terv. nainen, jolla miehen kanssa omat tilit ja yhteiset menot

erityisesti lapsianne. Tai siis sinun lapsia - sinähän näytät kantavan vastuun lapsista ja heidän elämänsä rahoittamisesta.

voihan se provo olla, mutta jos joku oikeasti tällaiseen tilanteeseen joutuisi, niin ei tietenkään omasta osuudesta kannata luopua. Seuraavaksi mies pistää sut omasta talostaan pihalle ja vaatii lasten yksinhuoltajuutta, kun eihän heitä voi omasta kodistaan pois laittaa.

Isovanhemmat ovat tukeneet poikaansa taloudellisesti. Joillakin on erittäin vahva ajatus siitä että heidän tuki ei saa mennä avovaimolle. Siksi avioehto. Siksi poika ei saa tukea äidin makoilua kotona. Ehkä töihin menosi olisi sittenkin järkevää. Kuka teillä maksaa lasten ruuat? Selitä miehellesi, että hänen tulee kyetä olemaan poissa töistä aina kun lapset sairastuu ja sinä olet matkoilla.

Yhdyn muihin: älä myy osuuttasi talosta. Avioehto on ok.

Meillä suunnilleen samanlaiset ja yhtä epäsäännölliset tulot, ja se jolla on rahaa maksaa enemmän kuin se, jolla ei ole. Tämä on ollut itsestäänselvää läpi liittomme, äitiys- ja hoitovapaiden jne. Kumpikaan ei laske onko jäänyt saamapuolelle kun yhteistä elämää eletään.

Outoa, epäilyttävääkin tässä on miehesi monet taloudelliset sidokset isäänsä - varsinainen "napanuora"!

Pysy kannallasi - voimia!

Nimittäin lähisukulaisellani oli hyvin vastaava tilanne kuin ap:lla. Kyseessä korkeasti koulututet, näennäisesti "fiksut" ihmiset :(

Sitä jaksan ihmetellä, miten näistä asioista ei puhuta ja sovita ETUKÄTEEN? Miten naiset eivät tunnu tuntevan miehiään lainkaan, kuvittelevat että kyllähen tuo tuosta muuttuu kun vauva syntyy jne. Sinisilmäistä..

voihan se provo olla, mutta jos joku oikeasti tällaiseen tilanteeseen joutuisi, niin ei tietenkään omasta osuudesta kannata luopua. Seuraavaksi mies pistää sut omasta talostaan pihalle ja vaatii lasten yksinhuoltajuutta, kun eihän heitä voi omasta kodistaan pois laittaa.

mä myisin asunnosta osuuteni miehelle, pakkaisin kamat ja lapset autoon ja muuttaisin omaan asuntoon = eroaisin miehestä.



Siinä vaiheessa, kun tehdään lapset yhteisestä halusta ja perustetaan perhe kaikki muuttuu yhteiseksi. Se elättää, kenellä on rahaa. PERHEESSÄ KAIKKI ELÄVÄT SAMAA ELINTASOA RAHOJEN TUOJASTA VÄLITTÄMÄTTÄ:



Mitenkö minä olen rahoittanut "elämiseni" perhevapailla? Meillä on kolme lasta ja mulla kotivuosia yhteensä 7. Meillä on yksi tili, mihin tulee kaikki perheen tulot (palkat, lapsilisät, äp-rahat ja kh-tuet). Molemmilla on pankkikortti tiliin. Ja raha käytetään PERHEEN HYVÄKSI. Eli maksetaan ruoka, laina, bensat, vakuutukset, vaatteet ja jos jotain jää käydään yhdessä lomamtkoilla, ravintoloissa jne. Ja jos joku haluaa vaikka uuden kännykän niin noiden pakollisten menojen jälkeen jää rahaa ennen seuraavaa tiliä niin sitten se tarvitsija saa sen kännykän.



AP:n mies siis ehdottaa, että hän kerryttää omaisuuttaa eli talo sun hoitovapaalla ja sä maksat perheen juosevat kulut eli ruuat jne minimaalisella tuella. HAH HAH! Eli sun varallisuutesi vaan heikkenisi. Just, vaihda mies, jos ei kerran omaa napaa pidemmälle näe.



Meillä on se tilanne, että mä palasin jokin aika sitten töihin ja nyt mies jäi hoitovapaalle. Eli minä tuon "leivän" perheeseen. Mies saa käyttää rahoja kuten tykkää, kunhan pakolliset laskut saa ensin maksettua. Viime viikolla se kävi ostamassa uuden digikameran ja painepesurin, mutta eikös nekin palvele koko perhettä?!

mutta ainakaan en nyt vinkkienne perusteella aio myydä osuuttani noista syistä joita itsekin olen pyöritellyt. Jonakin aamuyön tuntina näitä pähkäillessäni nimittäin olin valmis sanomaan miehelle että ok, tehdään pankissa paperit, en halua omaisuuteni omistavan minua. Mutta toi huoltajuuspointti oli ihan hyvä.

-ap

varmasti VUOKRAA. Älytön mies. Jos mies on myös lapsia halunnut, niin osallistuu hän myös kuluihin, ja tässä kohtaa hänen osuutensa perheen taloudesta TULEE kasvaa. Jos on näin nihkeää, niin taitaisin ottaa lapset ja lähteää.. Ostakoon mies talosta puolikkaansa käypään kauppahintaan. Niillä rahoilla ostaisin itselleni ja lapsilleni uuden asunnon. Tuollainen itsekäs, itsekeskeinen mieden kutale, joka arvostaa vaan rahaa.. joutaakin jäädä yksin.

Niille on tyypillistä tehdä tuollaisia omia "sääntöjä" ja se ettei ollenkaan ymmärrä toisen ihmisen tunteita.



Parisuhde, jossa kaikki jaetaan tasan puoliksi kuulostaa minulle tosi oudolta, kun meillä on mieheni kanssa yhteiset rahat. Et tosiaankaan ylireagoi, olet kenties tähän asti alireagoinut, kun et ole ilmeisestikään aiemmin huomannut mikä miehesi on miehiään. Miten sinun vanhempasi hoitavat raha-asiansa?

sillä jos suostut tuohon, käytännössä tuet vain miehen omaisuuden kartuttamista. Sinä hoidat kodin ja YHTEISET lapset yksin, maksat ruokia jne. ja miehesi sitten kartuttaa omaisuuttaan, josta avopuolisona et saa mitään eron tullessa. Kuulostaako reilulta?

Valitettavasti ei ole provo mutta ainakaan en nyt vinkkienne perusteella aio myydä osuuttani noista syistä joita itsekin olen pyöritellyt. Jonakin aamuyön tuntina näitä pähkäillessäni nimittäin olin valmis sanomaan miehelle että ok, tehdään pankissa paperit, en halua omaisuuteni omistavan minua. Mutta toi huoltajuuspointti oli ihan hyvä. -ap

ehdota miehelle, että hän jää hoitovapaalle vaihteeksi. Voisi lainata vaikka vanhemmiltaan rahaa, jotta voisi maksaa puolet menoistanne. Tai siirtää sopivan osan asunnostanne sun nimiin palkkioksi elatuksestaan.



Tässä kaikki voittaisivat. Lapset saisivat kotihoitoa, sä saisit pitää talosi ja mies pääsisi toteuttamaan reilua ehdotustaan käytännössä :)

Me tosin mentiin naimisiin heti, kun halusimme lapsen, lapsi syntyi vasta 2 v myöhemmin. Mieheni kanssa keskusteltiin lapsen hoidosta ja molemmat olimme sitä mieltä, että ainakin pari vuotta lasta olisi hyvä hoitaa kotona.

Mieheni arvosti mun kotona oloa, ja kiitteli mua usein siitä ("mun hermot ei kyllä kestäis"). Meillä on aina ollut eri tilit, mutta yhteinen talous. Rahasta ei ole tarvinnut koskaan riidellä. Se jolla rahaa on, maksaa. Meillä on onneksi aika samanlaiset kulutustottumukset ja arvostamme aika samoja asioita.

Osittain eri tilit johtuu siitä, että miehellä on edellisestä avioliitosta lapsia ja on tukenut niitä taloudellisesti myös lasten aikuistuttua. Mies laittoi mun hoitovapaan aikana kuukausittain rahaa mun tilille, ettei mun tartte pyytää.