Menee hermot kohta tarhan tätien takia!!!###:///

kun naapurimme 9-kuinen kaatui naamalleen lätäkköön leikkiessään omatoimisesti puistossa.



Pph söi rauhassa pullaa kaukana katoksen alla. Minä siitä sitten nostelin lapsen ylös ja estin hukkumasta ja lohduttelin.

mutta vaikutat aika..yksinkertaiselta

sanan alkuun ja sanat koko ajan?



On eri asia onko aikuinen koko ajan lapsen kanssa vai antaako hän mallin tai vinkin johonkin siirtyäkseen sitten pois jolloin lapsi jää jatkamaan alkamaansa leikkiä tms.



Tylsiintynyt lapsi kyllä jatkaa siitä sitten eteenpäin, seuraavanakin päivänä jne. Näitä toisilta tulleilta vinkeiltä lapsi kerää yhteen vinkit ja omat johtopäätöksensä asioiden kulussa, aivan tyhjästä on joidenkin lasten vaikea aloittaa tekemään mitään, joten suotakoon sellaisille lapsille tylsyydestä ideoita.



On lapsia jotka narunpätkänkin nähdessään saavat aikansa kulumaan, on lapsia jotka eivät jaksa ajaa autoradalla kauaa jne. Näes kun kaikki eivät ole samasta muotista, eroja on lapsissa, heidän ikätasonsa sekä ympäristönsä ovat vaikuttajina mm. mielikuvituksen syntyyn.



Ei tietenkään kukaan aikuinen ehkä ehdi tai jaksakaan olla koko ajan lapsen kanssa leikkimässä tai tekemäsä askarteluja, pelailemassa jne. Hyvä keino on auttaa lasta pääsemään alkuun jos siihen apua tarvitaan.



Vanhemma sekä koti ja hoitopaikka antavat resurssit majojen rakentamiseen, kauppaleikkeihin, pallolla pelaamiseen, rauhalliseen hetkeen kenties vain löhöilyyn, tarvikkeet vaikka kierrätysmateriaalista akarteluun jne.



Jos lapsi ei esim. näe mitää järkeä askarrellakseen, hän ei ole joko nähnyt kenenkään askartelevan, hän on pettynyt omiin ei niin hyviin tekemisiin tai ei keskity liian monipuoliseen juttuun. Saattaisi riittää palat paperia, sakset ja liimaa, joista voi mieleisiään asioita tehdä.





Lastenpsykiatrit sanovat paljon muutakin ja on korostettu mm. vanhemman läsnäolon tärkeyttä, vuorovaikutusta jne. Ymmärrät tämän kunhan saat omia lapsia...

Just noin! Eihän siihen leikkiin tosiaan tarvi jäädä mukaan jumiin.



Ja sitten on vielä sanottava, että kyllä ihan pienetkin lapset osaa leikkiä, vaikka joku täällä epäili, ettei taaperot kuitenkaan osaa. Just niin ne ei sitten opikaan kuin vasta isompina. Minun puolitoistavuotias poikani osaa leikkiä veljensä kanssa, ja ulkona muidenkin kanssa. Hän osaa olla kioskin asiakkaana ja antaa maksuksi kiviä tai mitä nyt vanhemmat lapset ovat keskenään sopineet. Mutta samanikäiset perhepäivähoitajilla olevat lapset vaan seisovat lapio kädessä hiekkalaatikolla ja katsovat sivusta. Ei heitä edes ohjata siihen muiden lasten joukkoon. Mutta kai silläkin sitten on tarkoituksensa ja pedagoginen pointtinsa...

36:lla on lapsia.

Päiväkodissa ulkoilua ei voi verrata siihen, että sinä olet lastesi kanssa pihalla leikkimässä. Me olemme töissä ja tehtävänämme ulkona on valvoa lasten leikkejä ei leikkiä mukana. Tämä siitä syystä, että jos keskitymme leikin ohjaukseen tai jopa leikkimään, jää joku osa pihasta valvomatta. Yleensä olemme keskittyneet rinkiin siksi, että usein pihalla on alueita josta näkee hyvin joka puolelle ja samalla toki ehkä keskustelemmekin. Se ei voi olla täysin kielettyä meiltäkään. Yleensä keskustelutkin ovat osaksi työasioita, koska muitten ryhmien työntekijöitä saatamme nähdä vain pihalla.

lasteni pk:ssa hoitajat organisoivat lapsille tekemistä ulkoilujen aikana tai auttavat leikin alkuun ja muutenkin tarvittaessa.

Usein lapset pelaavat jotain, esim. sulkapalloa, sählyä, pesäpalloa (mailat kääritty sanomalehdistä ja pallona paperitollo muovipussissa), jalkapalloa tmv.

Talvella lapset voivat hiihtää tai luistella ulkoilujen aikana jos haluavat.

Toisinaan koko pk:n väki rakentaa yhdessä temppuratoja pihalle.

Mm. tästä syystä halusin lapseni kyseiseen päiväkotiin. Kyseessä on pieni yksityinen päiväkoti, jossa kuunnellaan vanhempien toiveita. Resurssit heillä ovat aivan erilaiset kuin isoissa kunnan päiväkodeissa.

Hoitajat myös juttelevat keskenään pihalla, ei sekään ole poissuljettua eikä kiellettyä :)

mutta reipasta valvojaa, riitojen ratkaisijaa ja pahan olon lohduttajaa kyllä! Onneksi meidän lapsen päiväkodissa pääsääntöisesti nämä toteutuvat. Yksi aikuisista on liukumäen luona, yksi pienten lasten keinujen luona, yksi yleensä sivupihalla (vaikka ei aina :( ) ja sitten se yksi saattaa leikittää eskarilaisia tai leikkimökin luona tai hiekkalaatikon luona maistella tuotoksia. Näin ainakin kun haemme lasta päiväkodista. Tosin aamupvällä jos tuomme lasta myöhemmin hoitoon, pihalla saattaa olla vain yksi hoitaja ja esim. 7-10 eri ikäistä lasta. Kukaan ei kuitenkaan ole päässyt karkaamaan, ja aina joku hoitajista on valppaampi ja vahtii selkeästi yleisesti kaikkia lapsia. Yleensä se joku tosin saattaa olla se vakisijainen. Onneksi tosi harvoin on hoitajat vain juoruilleet ja tällöinkin siis enintään kaksi kerrallaan. Näin se kuuluu mennäkin.

Tein yhteen aikaan sijaisuuksia päiväkodeissa, yhteensä olen työskennellyt yli 20:ssa päiväkodissa. Toki osassa niistä olen ollut PK-apulaisena, joten en ole aina ollut ulkona lasten kanssa.



Eri paikoissa käytännöt vaihteli, mutta sellaisessa ulkoilutilanteessa en ole ollut mukana, jossa lapsia ei olisi vahdittu huolellisesti. Melkein kaikissa päiväkodeissa, joissa olen ollut töissä, on ollut aika pienet pihat, joten lapset ovat olleet jatkuvasti henkilökunnan silmän alla. Yhdessä PK:ssa taas ei oikeastaan ollut omaa, aidattua pihaa ollenkaan, mutta siinä olikin vain 2 ryhmää, eikä alle 3-v lapsia otettu kyseiseen paikkaan ollenkaan.



Karkeasti ottaen jako on minun kokemukseni mukaan mennyt niin, että pienempien lasten kanssa leikitään ja vahditaan ihan ääreltä, ettei hiekkaa heitetä toisten silmiin tai panna mitään kummallista suuhun. Isommat lapset sitten yleensä leikkivät omatoimisesti. Monessa paikassa hoitajat saattavat esim. istua penkillä, josta näkee hyvin koko pihan, ja vahtia isompia lapsia. Useimmissa paikoissa, joissa olen ollut, lasten kanssa on myös leikitty ja esim. annettu vauhtia keinuissa. Jotkut lapset sitten tykkää olla siinä hoitajien kanssa ja jutella tai leikkiä siinä vieressä ja vaikka tehdä hoitajille "ruokaa". Koskaan en ole törmännyt siihen, että lapset seisois tumput suorana ulkona, kyllä silloin hoitajat ohjaavat johonkin leikkiin.



Sijaisena mä olen usein vahtinut noita pieniä lapsia, koska se on tavallaan kaikkein helpointa (jos siis kyseessä on ns. sisarusryhmä). Ihan pienet tarvitsee kuitenkin sitä jatkuvaa peräänkatsomista, leikitystä ja läsnäoloa, ja sitä on helpompi tilapäisen työntekijän tehdä, kuin vastata isommasta lapsiporukasta.



Mä en ainakaan näe sitä ongelmana, että hoitajat juttelee keskenään ulkona, kunhan päähuomio on lapsissa ja lasten tarpeissa. Muistan yhden tosi kivan ryhmiksen, jossa olin töissä yhtenä kesänä: pihalla oli penkki, jossa oli tosi mukava välillä käydä istumassa ja välillä käydä touhuamassa lasten kanssa. Välillä laitettiin tyttöjen hiuksiin lettejä ja annosteltiin lapsille vettä. Vaikka tuohon paikkaan tuli kesähoitolapsia useammalta eri perhepäivähoitajalta, niin silti lapset sopeutuivat tosi hyvin keskenään leikkimään, vaikka oli paljon pieniäkin lapsia.



Mä tykkäsin ihan älyttömästi tehdä noita päiväkotihommia, ja musta ainakin tuntui arvokkaalta työltä hoitaa toisten lapsia. Musta oli tosi kivaa touhata kaikkea lasten kanssa ja nähdä eri päiväkotien käytäntöjä. Silloin ei kyllä tullut mieleeni, että päiväkodin työntekijöitä arvostetaan niin vähän, tuntuu, että monet jopa inhoavat heitä. Kaikessa hoitajien tekemisissä nähdään virheitä ja kaikkea arvostellaan. Silti ihmiset ovat valmiita viemään lapsensa hoitoon paikkoihin, joiden työntekijöihin ei juuri luottamusta ole. Aika paradoksaalista.

Oletko ajatellut, että aikuiset lasten ulkoillessa saattaisivatkin esimerkiksi suunnitella seuraavan viikon toimintaa tai vaikka ideoida teemapäiviä?

Jos hoitajat ovat lasten kanssa ulkona, luonnollisesti hoitajien TEHTÄVÄ on valvoa lapsia ja huolehtia siitä, että lapsilla on turvallista.

Olen myös AINA luullut/uskonut, että päivähoidon työntekijöiden tehtäviin kuuluu järjestää lapsille kivaa tekemistä, niin sisällä kuin ulkona.

Jos ulkovahdit käyttävät aikansa seuraavan viikon toiminnan suunnitteluun, teemapäivän ideointiin, jne. - jossain on pahasti vikaa. Mielestäni tällaisesta toiminnasta on oltava yhteydessä johtoon, riittävän korkealle.

t. mummo

lyhyen työpäivän jälkeen lähteneet jo kotiin ja lapset ovat aivan vieraiden hoitajien kanssa, jotka todellakin vain seisoskelevat pihalla keskustelemassa. Viime kuussakin todistin tilannetta, kun eräs äiti oli yhtä aikaa minun kanssa hakemassa lapsiaan. Toinen lapsista seisoi aivan yksinään aivan pihan reunassa. Äiti kysyi hoitajilta, että miksi lapsi on tuolla, niin vastaus oli, että on ollut siellä jo jonkin aikaa, tykkää vissiin leikkiä itsekseen. Äiti hieman ihmetteli tilannetta ja tulikin kohta itkevän lapsen kanssa takaisin. Lapsen kenkä oli juuttunut lumihankeen, ei lapsi päässyt sieltä pois. Oli oman kertomuksensa mukaan yrittänyt huudella apua, mutta kun oli vähän ujonpuoleinen ja kukaan ei kuullut. Kenellekään hoitajista ei tullut mieleenkään käydä lasta katsomassa ja kysymässä, että onko jotain ongelmaa. Äiti kyllä huomautti asiasta hoitajille, mutta vastaus oli tosi ylimielinen. Jos olisi yhtään parempi paikkatilanne, niin olisin jo tuosta vaihtanut lapseni toiseen hoitopaikkaan, mutta nykyisessä tilanteessa saa tyytyä ajoittain todella surkeaan hoitoon, valvonnasta puhumattakaan.

Oltaisiin sekin aika lasten kanssa ja annettaisiin lasten suunnitella. Ihan turha tehdä kaikenmaailman projekteja ja retkiä, joiden takia suurin osa hoitoajasta on samaa kuin lasten varastointi. Yksi kiva juttu kuukaudessa aiheuttaa sen, että suurin osa hoitajien ajasta menee suunnutteluun. Ovat muuten maailman tehottominta väkeä: 50 tuntia suunnittelua yhden taidenäyttelyssä käynnin takia!

askarteluja, liikuntaa, lauluhetkiä, ohjattua leikkiä, kasvun kansioiden kokoamista, varhaiskasvatuskeskustelujen sisältöjä ja organisoimista, Lasten yksilöllisten tavoitteiden täyttämistä, retkiä, tarvittavia hankintoja jne. Näin vain ensimmäisenä mieleen tulevia...

Oltaisiin sekin aika lasten kanssa ja annettaisiin lasten suunnitella. Ihan turha tehdä kaikenmaailman projekteja ja retkiä, joiden takia suurin osa hoitoajasta on samaa kuin lasten varastointi. Yksi kiva juttu kuukaudessa aiheuttaa sen, että suurin osa hoitajien ajasta menee suunnutteluun. Ovat muuten maailman tehottominta väkeä: 50 tuntia suunnittelua yhden taidenäyttelyssä käynnin takia!

Marjatta Kalliala kirjoitti aiheesta kirjan

KATO MUA!



Päiväkodin henkilökunnan ei pitäisi jutella ringissä, vaan olla mukana lasten jutuissa, samalla valvoa, että kaikilla on asiat kunnossa.

On tosi kurjaa jos tilanne on ihan noin, että ringissä seistään selät lapsiin ja juoruillaan. Meidän päiväkodissa on sovittu, ettei "juorupiirejä" muodosteta, saatetaan silti jutella toisille välillä ulkonakin.



Leikkimään ei yleensä iltapäivisin pysty, koska pitää valvoa sekä oman ryhmän lapsia että muita. Se vähän riippuu henkilökunnan määrästä suhteessa lapsiin, ja joskus voi sopia ottavansa osan lapsista toiseen päähän pihaa ja leikkiä siellä niiden kanssa. On kuitenkin ihan lastenkin etu että saavat leikkiä keskenään välilä, sisällä kun toiminta on usein strukturoidumpaa.



Voin kertoa, että jos pihalla on 50 eri-ikäistä lasta, joista vaikka 16 on oman ryhmäsi lapsia, ei leikittäminen ole ihan helppo nakki. Toiset tahtoisivat mieluummin leikkiä leikkimökissä toisessa päässä pihaa, jotkut tahtoisivat olla hiekkiksellä ja toiset ajaa pyörillä. Osan kanssa voit sitten leikkiä, mutta silloin on vaikea valvoa niitä muita, muualla pihalla. Monesti on valittava turvallisuus hauskuuden edeltä, ja sanottava jollekin lapselle etten nyt ehdi kun pitää valvoa. Voihan se laiskalta näyttää, mutta mieluummin katson että kaikki lapset ovat paikalla ja turvassa kuin leikin..



lto.

Jotenkin olisin ajatellut, että kaikki hoitajat täällä olisivat väittämässä, ettei heillä vaan ole näin, vaan he kyllä hoitavat työnsä asianmukaisesti ulkonakin. Vaan ei - ringissä seisoskelua ja valvonnan ja ohjauksen laiminlyöntiä puolustellaan mitä kummallisimmilla asioilla!



Mutta sitähän se päiväkoti on: lasten säilömistä työpäivän ajaksi. Lapset touhuavat mitä lystäävät, huomiota tai ohjausta heille ei juuri riitä, ja mikä pahinta: hoitajat eivät oikeasti ole kiinnostuneita lapsista ja heidän ohjauksestaan! Heidän mielenkiintonsa on muualla kuin kutsumuksessa viettää lasten kanssa aikaa, ja tehdä näiden hoitopäivästä mahdollisimman mukava. Tähän rinkimeininkiinhän sisältyy myös se kiistatta vahingollinen puoli, että lapset satuttavat toisiaan, kiusaavat jne. tekevät asioita ilman, että kukaan huomaa.

mat lapset on kivassa tarhassa.



Jonkun aikaa sitten toinen lapseni kertoi miten pienten puolella joku isompi tönäsi pienempää.

Kysyin sattuiko ja sanoi että sattui, utelin huomasiko aikuinen ja sanoi että huomasi. Kysyin sopivatko asiaa ja lapseni sanoi kyllä.



Meillä lapset ei koe olevansa säilössä. Lapset kertoo jos on ollut joku juttu tarhassa harmina, mutta niihin myös löytyy selitystä ja asiaa on käsitelty hoitajienkin kanssa!



Meillä lapset matsaa kotonakin, naapureitten ja ystävien kanssa tulee eripuraa. Mutta tärkeää on että hoitaja näkee ja asia käsitellään.



Ei tarhaikäset lapset vielä katso milloin aikuinen kääntää selän että voi heittää kaveria hiekalla naamaan, se tilanne tulee vastaan ihan omalla painollaan.



Kaikkea ei varmaan aina näe, mutta pakkoko on ajatella että takana on joku lapsimafiooso joka odottaa että hoitajat juttelee keskenään niin pääsee kiusaamaan?

Omat lapset ei vaadi jatkuvaa leikittämistä, ehkä jonkun lapsi tarttee 247 kädestäpitämistä?

nimittäin tuo puolustelu hoitajilta että "suunnittelevat" ulkoillessa hoitajien kesken tulevia tapahtumia jne.



Onko jollain muistiinpanovälineet mukana ja seisoen kirjaa ylös mitä eri viikonpäivinä tehdään...kuten:



-Maanataina esim. viskari viisivuotiaille ja muille askartelua.



-Tiistaina viskarit askartelevat, muilla vapaata leikkiä. On myös kuukauden lelupäivä, kerran kuukaudessa.



-Keskiviikkona pienryhmässä valitut lapset leipovat pikkukeittiössä, kaikki pääsevät vuoroon leipomaan, muilla vapaata leikkiä.



-Torstaina on pienten liikuntahetki, isommat lauluhetkessä, jossa mukana soittimia.



-Perjantaina isompien vuoro liikuntaan, pienillä lauluhetki, mukana soittimiin tutustuminen.



Oikeasti viikon ja kuukaudenkin suunnittelut tehdään tiimin jäsenten kanssa yhdessä.



Kalenteriin merkataan mitä on tulossa tapahtumia, ja viikko-ohjelman; kuka aikuisista mitäkin vuorollansa lasten kanssa tekee, ohjaa tuokion jne. Aihe, teema jne.



Joissakin päiväkodeissa on järjestetty suunnitteluaika niin, että esim. toinen ryhmä vastaa lapsista aamu-ulkoilun ajan, jolloin heiltä menee ulos myös henkilö/t jotka voisivat olla sisällä tekemässä hommiaan. Koskaanhan ei kaikki ryhmän aikuiset ole ulkona, vaan jäämällä vuorollaan sisälle saadaan hoidettua kirjallisia töitä, puheluita vanhemmille tai keltolle jne.



Sisälle jäänyt ottaa vastaa ulkoa tulevia ja on laittanut valmiuksia apulaisia/ruokailua varten avannut sängyt tai levittänyt patjat...



Joka tapauksessa sitten taas se ulkoilusta vastannut ryhmä voi pitää seuraavana päivänä oman suunnittelunsa, jolloin jo edellisenä päivänä suunnitellut ryhmä vastaa heidän lapsistaan ulkona jne. Koko talon ryhmät voivat toimia näin keskenään...



Ulkona "ringissä" oleminen estää lasten valvomista.

päiväkodin työntekijänä vastailla. Vaikka kuinka yrität puolustella itseäsi ja ammattikuntaasi sekä kertoa väitteiden olevan täysin perättömiä, parjaus vain jatkuu. Tällä keskustelupalstalla päiväkotien työntekijät tuntuvat olevan niitä vähiten arvostettuja ihmisiä maailmassa. Itse rakastan työtäni ja lapsia, joita hoidan. Jokainen lapsi on minulle ja työkavereilleni tärkeä ja teemme kaikkemme sen eteen, että lapsella on hyvä olla vanhempien työpäivän aikana. Minulle riittää tieto tästä. En koe, että minun tarvitsee alkaa kommentoimaan näitä "parjaa päiväkodin työntekijää"-ketjuja, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Aiemmin olen koittanut näin tehdä, mutta haukut ja epäluulot siitäkin saa niskaansa, joten miksi niin enää tekisin.

mutta ulkotilanteissa kiusataan paljon. mistä johtuu, jos kerran valvonta pelaa ja sen takia ei voi ohjata kivoja leikkejä lapsille?

mistä johtuu että muualla on mahdollista aikuisten ohjata enemmän mutta suomessa ei? ovatko päiväkodit liian suuria?

Päiväkodissa ulkoilua ei voi verrata siihen, että sinä olet lastesi kanssa pihalla leikkimässä. Me olemme töissä ja tehtävänämme ulkona on valvoa lasten leikkejä ei leikkiä mukana. Tämä siitä syystä, että jos keskitymme leikin ohjaukseen tai jopa leikkimään, jää joku osa pihasta valvomatta. Yleensä olemme keskittyneet rinkiin siksi, että usein pihalla on alueita josta näkee hyvin joka puolelle ja samalla toki ehkä keskustelemmekin. Se ei voi olla täysin kielettyä meiltäkään. Yleensä keskustelutkin ovat osaksi työasioita, koska muitten ryhmien työntekijöitä saatamme nähdä vain pihalla.

Päiväkoti Tampereella. Tädit seisoo katoksen alla juttelemassa toisilleen kaikki ulkoilut. Sinänsä en tosiaankaan kaipaa, että heidän pitäisi sekin aika LEIKKIÄ tai leikittää. Mutta olisi ihan kiva, että pienet keinuunpyytäjät pääsisivät halutessaan keinumaan (nyt kukaan ei huomaa mitään), vuotavat nenät pyyhittäisiin ja silmillä olevat lakit laitettaisiin paremmin. Ja isommat toisaalla hakkaavat toisiaan ja pienempiäkin pallolla päähän, mutta kukapa sen huomaisi.