Menee hermot kohta tarhan tätien takia!!!###:///

meillä ei Länsi-Helsinkiläisessä päiväkodissa työntekijät nimenomaan saaneet seisoa ringissä pihalla ja juoruilla vaan hajaannuttiin eri puolille pihaa. Ja jos joku tätä rikkoi niin huomautus tuli johtajalta heti. Tosi sääli kuulla, että joissain päiväkodeissa asiat on noin huonosti:/.



Tietenkään kaikki hoitajat ei voi yhtäaikaa leikittää lapsia pihalla, muuten voi joku vaaratilanne jäädä huomaamatta.Mutta esim vaikka kaksi leikittää ja loput valvoo muita lapsia onnistui meidän työpaikalla oikein hyvin.



-hoitovapaalla oleva lh

jossa aikuiset eivät saaneet olla 10 lähempänä toisiaan. Puhuminen ulkona oli kielletty. Samoin seisoa piti koko ulkoilun ajan ehdottomasti, nojaaminen saatika istuminen oli kiellettyjä.

Johtaja istui omassa huoneessaan ja huuteli ikkunasta käskyjä henkilökunnalle.



Linja oli tietysti tiukka myös sisätiloissa.



Uskokaa pois, aikuiset eivät siinä työpaikassa viihtyneet eivätkä kokeneet työn iloa. Lopulta se tietysti heijastui takaisin lapsiin. Kun ei itsellä on viihtyisää, ei kovin luontevasti luoda viihtyisää oppimisympäristöä lapsillekaan.

ja alussa leikin lasten kanssa.

Se kiellettiin, koska villitsen lapsia liikaa. Lasten pitää leikkiä kiltisti.



Tässä päiväkodissa myös varsinkin maanantai meni viikonloppurientojen juoruiluun ringissä.



En sitten hakenut päiväkotiin töihin.

Meidän lasten päiväkoti on erittäin haluttu työpaikka. Eikä siellä hoitajat seisoskele ringissä. He ovatkin ammattilaisia.

Oletko ajatellut, että aikuiset lasten ulkoillessa saattaisivatkin esimerkiksi suunnitella seuraavan viikon toimintaa tai vaikka ideoida teemapäiviä?

keskenään. Lasten on hyvä keksiä itse tekemistä ja luulen että aika moni lapsi ei edes haluaisi aikuisia leikkejä säätämään. Ihan pienet taas eivät osaa leikkiä kuitenkaan, kyllä se on taaperoilla enempi sellaista tepastelua kumminkin. Minä olen tyytyväinen jos hoitajat pitävät huolen etteivät lapset karkaa ja auttavat tarvittaessa. Omat lapseni ovat 2- ja 5-vuotiaita.

Joitain taitaa vaan rassata se, että herranjestas, ne seisoskelee ja juttelee työaikana. Tekisivät enemmin vaikka etunojapunnerruksia!

kadehtia, kun he saavat työpäivän aikana ulkoilla kauniilla kevätsäällä.

Talven räntäsateessa harva muistaa toimistopöytänsä takana päivän aikana olla kateellinen...



Ja pihalla seisoskelusta voisin sanoa, että työnsä voi hoitaa monella tavalla. Sisällä ja ulkona. Saman palkan saa - mentaliteetti kostautuu lopulta kuitenkin ja viitseliäimmät palkitaan esim. vakituisilla työpaikoilla.

valvominen olisi helpompaa,eikä siellä tarvitse olla suuna päänä leikkimässä,riittää kun on läsnä.

Meidän pk.n piha on todella sokkeloinen ja jos hoitsut on samassa ringissä niin siitä ei näe kulman taakse. Monta kertaa olin tilanteessa jossa lapsia meni aidan yli (isot lumivallit) ja hoitajat eivät huomanneet mitään.

Eipä siinä mitään,toki suon heille keskusteluhetkiä,ne ovat tärkeitä työyhteisön kannalta,mutta joskus olisi kiva kun näkisi hoitajat "työn touhussa".

Sitä varten on ainakin meillä ihan suunnittelukokoukset.

Yksi aluse iskostettiin meidän lto-opiskelijoiden mieleen.

"Ulkoisesti passiivinen-sisäisesti aktiivinen"



henkilökunnan tehtävä on valvoa lapsia, havainnoida heitä, mutta antaa heidän keksiä itse leikkinsä.



Minä myönnän kyllä juttelevani pihalla, usein kyllä joku pikkuinen kävelytaidoton sylissä. ja vielä penkillä istuen, sillä ei niitä lapsia jaksa seisten kauaa sylissä pitää.



Toisaalta se on se aika kun ehtii jutella työasioista toisen ryhmän aikuisten kanssa.



Ja minä vaihtaisin ainakin lennosta työpaikkaa jos johtaja ei minuun sen vertaa luottaisi vaan vahtisi ja sanelisi sääntöjä.



Jokaisella on varmasti huonoja päiviä jolloin työmotivaatio on nollassa. ja uskon jettä harva työntekijä tekee töitä koko ajan täysillä, päiväkodissa ei ole edes ruokatunteja, eli lasten kanssa ollaan lähes koko työpäivä.

Minä ja mieheni maksamme tosi paljon veroja ja meillä on oikeus edellyttää lapsellemme yksilöllistä varhaiskasvatusta!

ja minulla on oikeus päästä suomenkieltä osaavalle läkärille, ajaa tiellä jossa ei ole routavaurioita, saada hyvää palvelua kelan virkailijoilta jne.



ja usein tämä ei toteudu, sillä sielläkin on töissä vaan ihmisiä.



ja yllättäen päiväkodin henkilökunnan palkat on niin surkeita, että suuresti ihmettelen että kukaan viitsii sillä palkalla niin vaativaa työtä tehdä.

on lasten parissa.



Omia lapsiakin on paljon, ja joskus muistelen Sylvi Kekkosen sanoja - Pieni on sen äidinrakkauden syli, johon ei muita lapsia mahdu.



Tuntuu pahalta kun puolustellaan aikuisten seisoskelua "kasassa" sillä, että täytyy valvoa kaikkia lapsia... Kiertelemällä phalla laidasta laitaan saa käsityksen lasten tekemisistä ja oloista, ei ringissä seistessä.



Kun lapsille on saatu mielekästä tekemistä, on pihallakin valvominen helpompaa, sillä toimettomuus on levottomuuden alku.



Itsekin kiertelen aitojen viertä, seuraan porttia lasten lähtöaikaan, sillä samalla portinavauksella voi livahtaa joku muukin...mutta aina ehtii antaa aikaansa jos kierrellessään huomaa jonkun lapsen olevan surullisen näköisenä yksin.



Muistan kuinka oltuani pari vuotta eräässä yksityisessä päiväkodissa sijaisena, menin taas muutaman vuoden kuluttua lyhyeen sijaisuuteen.



Eräs äiti toi aamulla lapsensa, mukana oli myös lapsi, joka oli vähän alle 3-vuotiaana ollut kun tein aiempaa pitkää sijaisuutta.



Äiti esitteli hoitoon tulevan lapsensa -Tässä on Siirin pikkusisko. Mukanani on myös Siiri,joka on aloittanut koulun...Siirihän ei enää suostunut menemään päiväkotiin kun sijaissuutesi loppui etkä ollut enää siellä. Muistatko, sinähän olit oikein sellainen pelastusrengas, kuinka Siiri juoksi aina aamuisin syliisi...



Huh, tuntui pahalta kun näin yllättäen jälkeenpäin kuulin miten lapsi saattaa kokea muunkin kuin äidin tai isän tärkeäksi...Oli paha olo kuulemani jälkeen, mutta minkäs mahdoin, oli sijaisuus joka loppui.



Tässäkin oli kysymyksessä lapsi joka ei olisi alkuun halunut jäädä hoitoon, erota äidistä, mutta lapsen huomattua että hänestä välitetään ja annetaan perusturva, kasvoi luottamus vieraaseen aikuiseen, lapsi tuli osallistumaan tekemisiin ja touhuihin.



Paljon on mukavia kokemuksia lasten kanssa.



En sekaannu koskaan lasten hyvin toimiviin leikkeihin, annan vain sen "lähtöspurtin" jolla lapsi saa alkuun tekemistä. Tällöin ei "tapeta" lapsen mielikuvitusta, vaan lapsi voi lisätä ja rikastuttaa leikkiään runkoon, joka on saatu alulle, jos ei ensin itse saa tehtyä.



Toisella kerralla jo heti leluvaraston auettua lapsi tietää mitä hakee ja kuinka kiva leikki laitetaan pystyyn, jatkamalla entistä ja tuomalla siihen jotain lisää, uutta, mielikuvitus pääsee valloilleen.



On mukava lähteä kiertelemään pihaa kun kaikilla lapsilla on tekemistä, pelaamista tai pikku kikatus-juttuhetkiä kavereiden kanssa.

paljon onnettomuuksia, joita ei henkilökunta huomannut.



No ei kun hekin seisoivat keskellä pihaa juoruamassa. Lapset leikkivät talon sivuilla ja takana kiipeilytelineillä ja lumipenkoilla yksin.



Onneksi se aika on ohi ja kesken päivää tikattavaksi lähtemiset.

Alkuperäisen pk on pohjoisemmassa Suomessa. Kiva kuulla että kohtalotovereitakin löytyy! Sama homma oli myös kotiäitinä: minä leikitin muidenkin lapsia esim. puistossa tai taloyhtiön pihalla, muut kotiäidit - yllätys yllätys - ringissä juoruilemassa! Olen juuri samaa mieltä yhden vastaajan kanssa, olikohan nro 12, aivan kuin omia ajatuksiani olisin lukenut! Lastemme pk:ssa on välillä ollut pätkätyössä muutama "järkevä" ope ja lapset ovat olleet aivan ihastuksissaan, mutta olen huomannut että muut opet eivät ole tykänneet hyvää. Kateuttako, kun lapset juoksevat toisen open syliin eikä näiden juoruakkojen. Anteeksi vaan nämä nimittelyt mutta pistää nyt niin paljon vihaksi ja ÄRSYTTÄÄ aivan suunnattomasti!!

ja lasten leikkiä keskenään. Ihan totta. Lapsetkin pohjimmiltaan haluavat että aikuiset ovat aikuisia eivätkä kavereita. Tietysti aikuisten pitää auttaa ja suojella lapsia, ja kiva jos he joskus osallistuvat lasten leikkeihinkin ja ohjaavat niitä, mutta enimmäkseen lapset pitää jättää keskenään, se kehittää heitä eniten. Muistan kuinka minua lapena monesti oikein ärsytti kun jotkut aikuiset tuppasivat sotkemaan minun leikkejäni.

kuuluu esimerkiksi katsoa, että kaikki lapset pääsevät leikkeihin mukaan, uudet otetaan mukaan, ketään ei kiusata jne.



Meidän lasten päiväkodissa eivät hoitajat seisoksi ringissä.



Pahin tilanne jonka minä olen näiden rinkihoitajien kanssa nähnyt oli sellainen, että noin yksivuotias poika oli kiilautunut hiekka-astian taakse jumiin ja itki siellä.



Minä kuljin sattumalta ohi ja menin irrottamaan pojan ja kiikutin hoitajille. Jos en olisi sattunut siitä kulkemaan, lapsi olisi varmaan unohtunut loppupäiväksi sinne.

minun pitäisi leikittää kohta 3v. poikaa puistossa? Kun pyöräilee, leikkii hiekkalaatikolla, kiipeilee telineessä...vahdin häntä ja samalla juttelen muiden äitien kanssa..eli juoruan? Leikin hänen kanssaan jos muita lapsia ei puistossa ole/lapsi minua pyytää leikkimään. Muuten kyllä leikkii muiden kanssa ja välillä juoksee minua moikkaamaan/kertomaan jonkun jutun. Kotona kun ollaan, leikin ja luen...mutta en aina silloinkaan.

jos niiden lasten kanssa pitää koko ajan leikkiä. Antakaa nyt niiden välillä keksiä itsekin tekemistä. niin kuin lastenpsykiatrit sanoo, lapsella pitää olla tylsää, paras aluse minkä tänä virikekylläisenä aikana kuulet lapsen suusta on ettei ole mitään tekemistä.



Siinä se mielikuvitus ja oman toiminnan ohjaus kehittyy. Ei siinä että elämä on yhtä huvipuistoa, vanhemmat keksivät koko ajan tekemistä ettei vaan pitkästytä.

perhepäivähoitajien kanssa. Käyn eri leikkipuistoissa vähän sen mukaan, missä muutama perhepäivähoitajakin. Ja nämä hoitajat ovat itsekin mulle aina ilmoittamassa, jos heillä onkin jotain poikkeavaa, eivätkä olekaan jonain päivänä siellä puistossa. He ovat kaikki tosi mukavia ja jos minun pitäisi laittaa lapseni hoitoon, niin voisin hyvillä mielin jättää heidät kenelle vain. Eli en ole valittamassa, mutta kerran kautta rantain tiedustelin, että miksi ne eivät leikitä lapsia. Vastaus oli, että lapset siellä ulkoillessa harjoittelevat olemista isommassa ryhmässä. Alueen muut lapset äiteineen ja nämä perhepäivähoidossa olevat kun sattuvat samaan puistoon, niin porukkaa on joskus tosi paljon. Meillä on minusta tosi mukava porukka siellä, mutta minuakin säälittää välillä ne kaikkein pienimmät lapset, joilla ei peukut pysy tumppujen peukuissa (ei pysy talvella tai kurahanskojen kanssa lapiot tms. kädessä), eivätkä kerta kaikkiaan osaa vielä leikkiä muiden lasten kanssa. Sitten ne vaan töröttävät paikallaan. Toki minäkin juttelen muiden aikuisten kanssa siellä puistossa, mutta heitän aina jonkun idean lapsille, mitä vois katsoa tai millä vois leikkiä. Ja nuorempi lapsistani haluaa vielä leikkiä minun kanssani vaan, joten kyllä minä siellä kykin hiekkalaatikolla lasten kanssa ja "maistelen" vieraidenkin lasten hiekkakahveja. Lapsista se näyttää olevan kivaa, kun joku aikuinen edes vähän kiinnittää huomiota leikkeihin, eikä ainoa palaute oo jonkin vaarallisen kiipeilyn tms kieltämistä. Mutta teenkö nyt sitten väärin ja pilaanko perhepäivähoitajien työn, jos en vaan jätä lapsia keskenään leikkimään?