Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan AV-raadin mielipidettä (miehen lomailu)
19.04.2010 |
Auttakaa mua pähkäilyssä. Tilanne on tämä.
Meillä yksi vilkas 1-vuotias poika (vilkkaalla tarkoitan, että koko ajan menossa, juoksee, kiipeilee, pyörii...) Mä olen 16. viikolla raskaana. Voin nyt ihan hyvin, mutta en nauti hirveästi kotonaolosta.
Miehellä olisi tulossa seuraavia lomareissuja, joihin varovasti kysyi, että voisiko johonkin mennä.
1) toukokuussa 5 päivän moottoripyöräreissu ulkomaille
2) kesäkuussa neljän päivän musareissu ulkomaille
3) heinäkuussa viikon venereissu Suomessa
Kaikki siis kaverireissuja: 2 ja 3 muiden pienten lasten isien kanssa: 1 muilla isommat lapset. Venereissulle saa mennä, mutta vain 3-4 päiväksi.
Muuten osallistuu hyvin arjessa sekä kodin- että lastenhoitoon, päivisin on töissä, mä kotona. Mäkin saan toki mennä, mutta ei nyt raskaana ole hirveää himoa mihinkään ja mä en halua jättää poikaa yli yhdeksi vrk:ksi tai no kahdeksi. Ehkä jonkin ruotsinristeilyn voisin käydä. Toisaalta mä nauttisin eniten siitä, että kaikki oltais kotona, mutta ymmärrän kyllä miestäkin. Ennen mentiin kahdestaan pitkin maita ja mantuja.
Lisäksi on ehkä mahdollisuus järjestää jotain lastenhoitoa reissujen ajaksi ja mä voisin mennä lapsen kanssa siskolle hengailemaan.
Mitä te tekisitte, mihin päästäisitte vai päästäisittekö mihinkään?
Kommentit (73)
Eikä meidän seksielämä taida kuulua tippaakaan sinulle, joka sitä kyselit. Minä en ole mieheni äiti, mutta olen hänen lastensa äiti, ja hän on näiden lasten ISÄ, ja minun AVIOMIEHENI. Hänen tehtävänsä isänä on hoitaa ja kasvattaa lapsiaan yhdessä minun kanssani, ja aviomiehenä hänen velvollisuutensa on olla minun tukenani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän outoa, jos kummallakin on vain noita omia menoja. Menkää nyt sinne ruotsinristeilylle vaikka ihan perheenä.
voisi ottaa mukaansa 1-vuotiasta jollekin noista reissuista? Ei ole reilua että äiti on aina kotona lasten kanssa ja isä saa huitoa maailmalla ikään kuin olisi poikamies ja lapseton?
että edes kysyt. Aikuisella ihmisellä on kyllä ihan oma lupa mennä minne huvittaa...
Varsinkin noi viimeiset kun on jo kesähelteiden aikaa... Kokemuksesta voin sanoa että helteellä kun piti päivät jaksaa vilkkaan 1,5vuotiaan kanssa vatsa pömpöllään niin useamman kerran piti istua alas etten pyörry. Oli tuskaa pysyä vilkkaan lapsen perässä kun piti siristellä että sai katseen jotenkuten keskitettyä ja pelkäsin pyörtyväni eikä poika palannut huutamisella vaan piti aina hakea. Vaikka join ja söin kunnolla ja napsin rautatablettejakin. On aika monta päivää sulle yksin jaksettavaa.
On ihan kohtuullista olettaa, ettei mies jätä sua raskausaikana hellesäillä hirveän pitkäksi aikaa yksin vilkkaan esikoisen kanssa. Tarvitset kuitenkin välillä lepohetken. Pari päivää ok, mutta viikko on jo tosi rankka. Tietenkin riippuu paljon säästä ja omasta voinnistasi mutta niitä on todella vaikea ennakoida...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että edes kysyt. Aikuisella ihmisellä on kyllä ihan oma lupa mennä minne huvittaa...
Jos perheessä on kaksi aikuista=kaksi lapsenhoitajaa niin tokihan menoista täytyy sopia koska toisen poissaolo lisää toisen työmäärää.
ei meillä ketään päästetä, kaksi aikuista ihmistä päättää itse menoistansa. Toki mieheni kysyy minulta usein mielipidettä menoihinsa ja minä sitten sanon jos en haluaisi hänen menevän (ja toisin päin) mutta kyllä sen lopullisen päätöksen tekee aikuinen ihminen itse. Ainakin meidän parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mennä kaikille reissuille, mutta mies menisi kuitenkin. yleensä vain hänen reissut ovat olleet pidempiä.
myös joka viikonloppu baarissa. mielipiteeni ei kiinnosta. t. katkera.
Eikä meidän seksielämä taida kuulua tippaakaan sinulle, joka sitä kyselit. Minä en ole mieheni äiti, mutta olen hänen lastensa äiti, ja hän on näiden lasten ISÄ, ja minun AVIOMIEHENI. Hänen tehtävänsä isänä on hoitaa ja kasvattaa lapsiaan yhdessä minun kanssani, ja aviomiehenä hänen velvollisuutensa on olla minun tukenani.
Olenpa niin samaa mieltä soppakauhanheiluttajan kanssa! Poikamiehen elämä eletään silloin kun ollaan poikamiehiä ja ukkomiehen ja perheenisän elämä silloin kun sen aika on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mennä kaikille reissuille, mutta mies menisi kuitenkin. yleensä vain hänen reissut ovat olleet pidempiä.
myös joka viikonloppu baarissa. mielipiteeni ei kiinnosta. t. katkera.
Loppuu katkeroitumisesi. Miksi oat sen aina takaisin jos lähtee vaikka pahoittaa mielesi?
Mä kyllä antaisin miehen lähteä, ensinnäkin siksi, että mielestäni ei ole mun asia jaella mitään kulkulupia aikuiselle ihmiselle, toiseksi sen takia, että vaikka on aika itsekästä mieheltä pyytää päästä noin monelle reissulle yksin, niin yhtä itsekästä olisi mielestäni minulta vaatia häntä jäämään seurakseni. Jos sulla vielä on mahdollisuus lastenhoitoon ja mennä siskosi lukse, niin eihän toi niin pahalta kuulosta.
taas tätä nykypäivää, että jokaisen tätyy saada olla ja mennä niin kuin haluaa. Kaikilla pitää saada olla omaa aikaa ja vaikka perustetaan perhe, niin silti pitää saada jatkaa sitä omaa elämää niin kuin ennenkin.
Meillä sekä minä että mies ollaan onneksi samaa mieltä siitä, että nyt kun lapset ovat pieniä, eletään heidän ehdoilla niin pitkälti kuin vain mahdollista. Työn puolesta mies joutuu matkustamaan aika paljon ja siksikäänn ei vapaa-ajalla halua olla perheen luota poissa. Lomat käytetään lähes kokonaan perheen kanssa yhdessä oloon. Toki pieniä reissuja voimme tehdä yksin tai kaksin, mutta ne on korkeintaan 1-2 yötä poissa ja ehkä kerran tai pari vuodessa. Sitten aikanaan jää meille taas enemmän aikaa omiin ja kahden keskisiin menoihin.
Nuorin lapsemme on vasta kuukauden ikäinen ja tässä menee nyt vuoden päivät, että itse en reissaa minnekään ilman kuopusta. Hänelle se oikeus suodaan vauvana, ettei joudu äidistä erossa olemaan ekan elin vuoden aikana.
Kuulostat aika katkeralta! Tekisi varmaan sullekin hyvää ottaa vähän omaa aikaa, mutta mä ymmärrän kyllä todella hyvin ton sun mielentilasi, tollasta se on kun pieni vauva. Ihan turha silti alkaa toisten elämää arvostella.
Olen siis ton sun kommentoiman kirjoituksesi kirjoittaja, ja täytyy sanoa, etten oikein tahdo kestää kaltaisiasi pyhistelijöitä, jotka uhraavat minuutensa lapsille silläkin uhalla, että vanne pään päällä kiristyy niin tiukalle, ettei enää näe metsää puilta ja on pakko päästellä höyryjä ulos ihan mitättömistä asioista. Aivan naurettavaa sulta tulla keuhkoomaan nykyajasta ja siitä, että jokaisen täytyy saada tehdä mitä lystää, teetkö sen kiillottaaksesi omaa kruunuasi? Siltä se ainakin kuulostaa.
Mun mielestä lapset tuo mukanaan vastuuta, mutta ei se tarkoita sitä, että pitäisi elää jossain perhevankilassa siihen asti, että nuorimmatkin menee kouluun.
Mua sitäpaitsi aina naurattaa ihan pirusti kaikki naiset, jotka intona puhuu siitä, miten "me" ollaan sitä mieltä. Oletko varma, että tunnet miehesi ihan oikeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sekä minä että mies ollaan onneksi samaa mieltä siitä, että nyt kun lapset ovat pieniä, eletään heidän ehdoilla niin pitkälti kuin vain mahdollista. Työn puolesta mies joutuu matkustamaan aika paljon ja siksikäänn ei vapaa-ajalla halua olla perheen luota poissa. Lomat käytetään lähes kokonaan perheen kanssa yhdessä oloon. Toki pieniä reissuja voimme tehdä yksin tai kaksin, mutta ne on korkeintaan 1-2 yötä poissa ja ehkä kerran tai pari vuodessa. Sitten aikanaan jää meille taas enemmän aikaa omiin ja kahden keskisiin menoihin.
Nuorin lapsemme on vasta kuukauden ikäinen ja tässä menee nyt vuoden päivät, että itse en reissaa minnekään ilman kuopusta. Hänelle se oikeus suodaan vauvana, ettei joudu äidistä erossa olemaan ekan elin vuoden aikana.
Onko tässä parisuhteessa lopunajat meneillään?
Minäkin kysyisin että mitä mieltä mies on?
Tuttavaperheen vaimo puhui juuri samoja asioista kuin tämä kirjoittaja, aivan kuin heidän elämänsä eo olisi ollut elämää ollenkaan vaan päälleliimattua kiiltokuvaa.
Onko tälläisissä perheissä miehen motto vaimon puheisiin "Toisesta korvasta sisään,toisesta ulos"
Jos odottaa että parisuhde alkaa sitten kun lapset on isoja, voi olla ettei ole enää mitään parisuhdetta kun sinne asti päästään.
vaan siitä, ettei vaan halua hoitaa niitä yksin. Näin ollen koen, että mulla on tavallaan oikeus rajoittaa miehen menemisiä - en minäkään niin järjettömästi halua näitä lapsia ihan yksin hoitaa, joten jos mies ei lapsiaan hoida ilman mun läsnäoloa, ei tarvitse munkaan niitä suostua hoitamaan sen enempää kuin on pakko (siis ilman miehen läsnäoloa).
Tästä on miehen kanssa puhuttu, ja vaikka hän on sanonut, että mielellään tietysti kävisi kavereiden kanssa kalareissuilla, mutta jos se tarkoittaa sitä, että hänkin joutuisi yhtä pitkiä aikoja hoitamaan lapsia ihan yksikseen, hän jättää ne reissut toistaiseksi väliin. Kuulemma menee sitten, kun lapset ovat isompia, koska sitten hänkin voi helpommin lasten kanssa keskenään jäädä mun menojeni ajaksi.
Ei minun tarvitse miehen jälkiä siivota/korjata, ei hän ole lapsi. Hän vaan ei halua olla paljon yksikseen lasten kanssa, etenkään nuorimman. Minun näkökulmastani hän on yksinkertaisesti niin epävarma omasta pärjäämisestään. Ne joogatuntieni aikaiset soitotkin koskevat yleensä ongelmia, joiden suuruusluokka on tasoa "kummanlainen vaippa mun pitää laittaa, kertis vai kesto?" "Kumpaa voi antaa välipalaksi, omenaa vai banaania?" Mies jännittää aina jo etukäteen erityisesti 1-vuotiaan mahdollisia raivareita ja itkukohtauksia, kokee itsensä avuttomaksi eikä halua jäädä yksin pitkiksi ajoiksi lasta hoitamaan. 4-vuotiaan kanssa mies pärjää vallan mainiosti, on pärjännyt jo pari vuotta. Tiedän, että kunhan tämä 1-vuotiaskin lähtee kävelemään ja siirtyy täysin samaan ruokavalioon kuin muu perhe, mies alkaa tulla toimeen hänen kanssaan paremmin. Sitten hän on vapaa menemään, koska minäkin olen - mutta edelleen mielestäni lomasta pitää riittää aikaa myös perheelle. Ja toisaalta, koska minä olen kotiäiti, minun "lomani" riippuvat miehen lomista. Jos hän käyttää kaikki lomansa kalareissuihin kavereiden kanssa, milloin se minun lomani oikein on?