Kaipaan AV-raadin mielipidettä (miehen lomailu)

Jos odottaa että parisuhde alkaa sitten kun lapset on isoja, voi olla ettei ole enää mitään parisuhdetta kun sinne asti päästään.

Meillä on niinpäin, että minä olisin järjestelemässä välillä molemmille niin omaa lomaa yksikseen, kuin sitten kahden keskistä lomaakin, noin niinkuin parisuhdeaikaa. Minä olen se, joka järjestää lapsenvahdit, varaa ravintolapöydät, leffaliput jne. Lopputulos on usein se, että mies lähettää lapsenvahdin pois, jää itse kotiin lasten kanssa, ja minä menen yksin, jos viitsin tai kehtaan. Miestä ei saa kotoa yhtään mihinkään, aina vetoaa siihen että lapset on niin pieniä. No ovathan ne, 1- ja 4-vuotiaat, mutta kai ne pärjäisi sentään kaksi tuntia hyvän, luotettavan, tutun ja kokeneen lapsenvahdin kanssa? Etenkin, kun ovat jo nukkumassa, kun me lähtisimme, lastenvahdin tehtävä on vain valvoa heitä meidän poissaolomme aikana. Meillä ei voi edes seksiä nykyään harrastaa, koska lapset saattaa herätä ja eihän sitä pysty reagoimaan tarpeeksi nopeasti lapsen tarpeisiin jos ollaan seksiä harrastamassa. Usein, kun ehdottelen seksiä, mies tuhahtelee, että "mitä sä nyt tollasia, äiti-ihminen...". Mies itse ei koskaan ehdota seksiä. Ai niinku mikä parisuhde, missä? Onko se jotain syötävää?

Toimii meillä.

Tosin meillä rajoittaa perhekoko ja tulot miehen mielestä menoja tällä hetkellä, kun en ole töissä, eli ei ole rahaa lähteä kavereiden kanssa nyt ulkomaille.

Pelireissuja on ja vastaavia aika ajoin 2-3 päivää. Niille joskus menee. Tietty myös varpajaisiin, saunailtoihin jne. silloin tällöin.

Itselläni on todennäköisesti vuorostani taas menoja, kun palaan työelämään ja vauva kasvaa, harrastusmenoja jonkin verran, työreissuja muutamia ja kavereiden kanssa jotain iltamenoja.

Jos odottaa että parisuhde alkaa sitten kun lapset on isoja, voi olla ettei ole enää mitään parisuhdetta kun sinne asti päästään.

Meillä on niinpäin, että minä olisin järjestelemässä välillä molemmille niin omaa lomaa yksikseen, kuin sitten kahden keskistä lomaakin, noin niinkuin parisuhdeaikaa. Minä olen se, joka järjestää lapsenvahdit, varaa ravintolapöydät, leffaliput jne. Lopputulos on usein se, että mies lähettää lapsenvahdin pois, jää itse kotiin lasten kanssa, ja minä menen yksin, jos viitsin tai kehtaan. Miestä ei saa kotoa yhtään mihinkään, aina vetoaa siihen että lapset on niin pieniä. No ovathan ne, 1- ja 4-vuotiaat, mutta kai ne pärjäisi sentään kaksi tuntia hyvän, luotettavan, tutun ja kokeneen lapsenvahdin kanssa? Etenkin, kun ovat jo nukkumassa, kun me lähtisimme, lastenvahdin tehtävä on vain valvoa heitä meidän poissaolomme aikana. Meillä ei voi edes seksiä nykyään harrastaa, koska lapset saattaa herätä ja eihän sitä pysty reagoimaan tarpeeksi nopeasti lapsen tarpeisiin jos ollaan seksiä harrastamassa. Usein, kun ehdottelen seksiä, mies tuhahtelee, että "mitä sä nyt tollasia, äiti-ihminen...". Mies itse ei koskaan ehdota seksiä. Ai niinku mikä parisuhde, missä? Onko se jotain syötävää?

Taidat olla kenen tahansa miehen unelmavaimo paitsi oman miehesi :(

t.63

Ihan outoa, että kummallakin on vain omia menoja... Ei meillä olisi kummallakaan käynyt mielessäkään, että perheen perustamisen jälkeen kumpikin reissaisi vain omia reissujaan ilman puolisoa ja lapsia.



Kesälomareissut on suunniteltu niin, että kaikille on ollut jotain kivaa. Vapautuu ainakin ruokahuollosta ja siivouksesta, jos ei muuta ;)



Ja toki kumpikin on voinut tehdä esim. viikonloppureissun omien ystävien kanssa, jos on halunnut. Mutta pääasiassa on kyllä menty koko porukalla, niin raskaana kuin ei-raskaanakin.

Itse tekisin mitä vaan että miehelläni olisi edes yksi ystävä jonka kanssa tuollaisia asiota voisi tehdä! Kun miehesi on onnellinen, sinäkin olet!

Itse tekisin mitä vaan että miehelläni olisi edes yksi ystävä jonka kanssa tuollaisia asiota voisi tehdä! Kun miehesi on onnellinen, sinäkin olet!

että mies saa joskus mennä ihan omana itsenään. Ei kai mies isäksi tultuaan menetä kokonaan muita puolia itsestään?

Ensinnäkin ap:n tilanteeseen: en "antaisi lupaa" lähteä noihin kaikkiin. Johonkin saisi kyllä mennä, mutta mulla pitäis olla silloin joku "turvapaikka" itselläni. Siis tuossa elämäntilanteessa.



Myös omassa elämässä yritän järjestää aina meille kotiinjääville jotain tekemistä miehen reissujen ajaksi (oli ne sitten työ- tai omia reissuja). Mennään siskolle, pyydetään anoppia meille tms...



Mua ärsyttää ehkä se, että mies menee omia reissujaan ja aika paljon harrastuksissa pitkin viikkoa, mutta mä en. OK, oma valintani, mutta silti. Kun mies on menossa 3-4 iltaa viikossa, niin kyllä mä haluan, että loppuaika oltais PERHEENÄ yhdessä. Sama lomilla. Jos mies käyttäis neljän viikon kesälomista esim. kaksi omiin reissuihinsa, niin en mä kyllä haluais mennä niitä kahta sitten yksin! Eli kokisin tilanteen melkoisen epäreiluksi. Me olemme perhe, ja haluan että perheenä pysytäänkin. Siksi noissa menoissa pitää olla joku järki!



Noihin viikottaisiin miehen harrastuksiin en ole halunnut puuttua, sillä hän niitä tarvitsee vaativan työn vastapainoksi. Ja koska harrastukset ovat pääsääntöisesti urheilupainotteisia, niin kannustan ehdottomasti! Lisäksi mies yrittää järjestää harrastukset niin, että lähtee niihin vasta, kun lapset käy iltapalalle, joten ehtii töiden jälkeen vähän viettää aikaa heidänkin kanssaan.



AP:lle vielä. Keskustele miehesi kanssa tilanteesta ja muistuta, että sun olo saattaa olla kesällä jotain muuta kuin nyt. Miehen täytyy olla varautunut siihenkin, että joku (tai jopa kaikki) reissu ei onnistu/täytyy perua.

Ap:n tilanteeseen, että jos miehellä on lomaa kesällä se normaalit 4 viikkoa, niin mielestäni on kohtuutonta muuta perhettä kohtaan käyttää siitä melkein 2,5 viikkoa "poikien menoihin".



Totta hemmetissä on puolin ja toisin tärkeää, että on niitä omia menoja ja että suhteet pysyvät yllä ystäviin. Tässä ketjussa on muutama päin vastainenkin mielipide, eli että "nyt kun on pienet lapset, niin ollaan 100% yhdessä vain ja ainoastaan perheenä". Ei tässäkään ole mitään järkeä. EIpä tartte sitten ihmetellä, miksei kaverit enää 10 vuoden jälkeen kysele perään.



Mutta kohtuu kaikessa. Ap:n kohdalla miehen ehdotus on kohtuuton, ja herää kysymys, miksi mies haluaa viettää lomastaan suurimman osan muuten kuin perheensä kanssa? Tuo kuulostaa poikamiehen lomaohjelmalta, ei vastuullisen perheenisän...

Kiitos vielä kaikille mielipiteistä, myös mieheni luki ne.



Mieheni puolustukseksi täytyy sanoa, että on ollut varmaan keskimääräistä paljonkin enemmän lapsensa ja perheensä kanssa. Otti mm. palkatonta vapaata töistä, ja olimme kaikki pari kuukautta kotona (mitä nyt miehellä pari kaverireissua, heh) Kävimme myös perheenä reissussa. Hoitaa lasta mielellään, kun äiti tekee töitä. Hän jos kuka on kyllä ansainnut tulla isäksi (siitä kommentista pahoitti mielensä). Muuten sanoi, että teillä oli viisaita ajatuksia, muutamaa fanaatikkoa lukuun ottamatta.



Tilanteeni on siis siihen nähden oikein hyvä. Joku 3 päivän reissu silloin tällöin on ihan ok, mutta mun ”kipuraja” menee siinä 5-7 päivässä. Ei vaan jotenkin tunnu oikealta, että sillä aikaa kun toinen rentoutuu, toisen pinna kiristyy. Lisäksi en itse halua olla erossa lapsesta viikkoa, vaikka olisi isä hoitamassa. Mutta ehkä se side on äidillä ja lapsella sitten vahvempi tai olen muuten vain herkempi.



Mutta joo, emmeköhän me saa aikaan molempia tyydyttävän ratkaisun. Ja toki mahdollinen voinnin huononeminen vaikuttaa, mutta ajatellaan positiivisesti.



Parisuhteemme voi hyvin. Olemme molemmat sitä mieltä, että ihmisellä tulee parisuhteessakin olla omat kaverit ja yhteiset kaverit, omat menot ja yhteiset menot, omaa aikaa ja yhteistä aikaa. Näin voimme molemmat hyvin. Samoin lapsemme. Mieheni allekirjoittaa tämän: ”Happy wife, happy life, happy mother, happy child”



Olen monesti ehdottanut, että ”pojat” ottavat lapset mukaansa, mutta ehdotukseni ei vielä ole ottanut tulta alleen, ehkä joku päivä.



Ja tosiaan sen takia toinen lapsi tulee nyt putkeen, vaikken intopiukeena kotiäiteilekään, että vaippavaihe on sitten kerralla ohi ja halusimme molemmat kahta lasta. Ikääkin alkaa jo olla.



Kiitos vielä ja kaikille mukavaa kesää ja onnistuneita reissuja niin itsekseen kuin perheenä.



ap

Mä kyllä antaisin miehen lähteä, ensinnäkin siksi, että mielestäni ei ole mun asia jaella mitään kulkulupia aikuiselle ihmiselle, toiseksi sen takia, että vaikka on aika itsekästä mieheltä pyytää päästä noin monelle reissulle yksin, niin yhtä itsekästä olisi mielestäni minulta vaatia häntä jäämään seurakseni. Jos sulla vielä on mahdollisuus lastenhoitoon ja mennä siskosi lukse, niin eihän toi niin pahalta kuulosta.

taas tätä nykypäivää, että jokaisen tätyy saada olla ja mennä niin kuin haluaa. Kaikilla pitää saada olla omaa aikaa ja vaikka perustetaan perhe, niin silti pitää saada jatkaa sitä omaa elämää niin kuin ennenkin. Meillä sekä minä että mies ollaan onneksi samaa mieltä siitä, että nyt kun lapset ovat pieniä, eletään heidän ehdoilla niin pitkälti kuin vain mahdollista. Työn puolesta mies joutuu matkustamaan aika paljon ja siksikäänn ei vapaa-ajalla halua olla perheen luota poissa. Lomat käytetään lähes kokonaan perheen kanssa yhdessä oloon. Toki pieniä reissuja voimme tehdä yksin tai kaksin, mutta ne on korkeintaan 1-2 yötä poissa ja ehkä kerran tai pari vuodessa. Sitten aikanaan jää meille taas enemmän aikaa omiin ja kahden keskisiin menoihin. Nuorin lapsemme on vasta kuukauden ikäinen ja tässä menee nyt vuoden päivät, että itse en reissaa minnekään ilman kuopusta. Hänelle se oikeus suodaan vauvana, ettei joudu äidistä erossa olemaan ekan elin vuoden aikana.

Kuulostat aika katkeralta! Tekisi varmaan sullekin hyvää ottaa vähän omaa aikaa, mutta mä ymmärrän kyllä todella hyvin ton sun mielentilasi, tollasta se on kun pieni vauva. Ihan turha silti alkaa toisten elämää arvostella. Olen siis ton sun kommentoiman kirjoituksesi kirjoittaja, ja täytyy sanoa, etten oikein tahdo kestää kaltaisiasi pyhistelijöitä, jotka uhraavat minuutensa lapsille silläkin uhalla, että vanne pään päällä kiristyy niin tiukalle, ettei enää näe metsää puilta ja on pakko päästellä höyryjä ulos ihan mitättömistä asioista. Aivan naurettavaa sulta tulla keuhkoomaan nykyajasta ja siitä, että jokaisen täytyy saada tehdä mitä lystää, teetkö sen kiillottaaksesi omaa kruunuasi? Siltä se ainakin kuulostaa. Mun mielestä lapset tuo mukanaan vastuuta, mutta ei se tarkoita sitä, että pitäisi elää jossain perhevankilassa siihen asti, että nuorimmatkin menee kouluun. Mua sitäpaitsi aina naurattaa ihan pirusti kaikki naiset, jotka intona puhuu siitä, miten "me" ollaan sitä mieltä. Oletko varma, että tunnet miehesi ihan oikeasti?

kuulostaa siltä, että keuhkoan. Ja anteeksi, jos pahoiti mielesi. Satuit nyt vaan tuohon lainaukseeni, siihen olisi sopinut moni muukin teksti. Ei ollut tarkoitus arvostella elämääsi. Anteeksi.

Ja ei, en ole katkera. Päinvastoin, olen erittäin onnellinen, että minulla on kaksi tervettä, iloista pientä lasta. Se ei ole elämässä itsestään selvyys. Nautin täysin siitä, että saan heitä hoitaa ja saan omistautua heille nyt, kun he ovat pieniä ja tarvitsevat hoivaa ja huolenpitoa vanhemmiltaan. Toki vauva- ja pikkulapsivaihe elämässä on rankkaakin välillä, mutta se nyt vaan kuuluu asiaan. En siitä sen kummemmin stressaa.

Mistä päättelet, etten saa ollenkaan omaa aikaa? Sitä minulla on ihan sopivasti tässä elämäntilanteessa. En tarvitse nyt usean päivän lomareissuja erossa perheestäni, minulle riittää muutamien tuntien oma aika kerrallaan. Reissujen aika on myöhemmin. Ja kuten kirjoitin, meillä on myös mieheni kanssa yhteisiä kahdenkeskisiä hetkiä. Riittää meille tällä hetkellä.

Enkä koe perhettäni vankilana. Aika ikävää, jos joku näin mieltää perheen ja perheelle "uhratun" ajan. Me halusimme lapsia ja nyt eletään lasten ehdoilla, perheenä. Elämämme toki on jatkunut lastenkin jälkeen, mutta nykyisin teemme asioita lasten kanssa. Perheenä reissaamme yhdessä. Nyt se on vielä helppoakin, kun olen vanhempainvapaalla.

Ja tokikaan en voi olla 100€ varma, että tunnen mieheni täysin. Voiko kukaan? Mutta tokihan luotan siihen, että hän on se ihminen minkä tunnen, koska ei muuta ole tullut ilmi. Miksi stressaisin itseäni sillä, että mieheni ei olekaan sitä mitä luulen. Jos joskus näin tulisi ilmi, se olisi sen ajan murhe. Nyt elän onnellisena luottaen rakkaaseen mieheeni ja lasteni huippu ihanaan isään.

Ajatukseni oli alunperin vain se, että täältä av:lta paistaa monesta ketjusta se, että ei lapset saa muuttaa elämää. Kaiken (harrastukset, työ, matkustelu, vapaa-aika jne.) pitää jatkua niin kuin ennenkin. Lapset ovat ikään kuin yksi suorite elämässä. Surullista minusta.

Ap:n tilanteeseen, että jos miehellä on lomaa kesällä se normaalit 4 viikkoa, niin mielestäni on kohtuutonta muuta perhettä kohtaan käyttää siitä melkein 2,5 viikkoa "poikien menoihin".

etenkin jos tilannetta vielä kompensoidaan siten, että ap. itse lähtee johonkin kun mies on kotona hoitamassa lasta. yhteistä lomaa jää melko vähän jäljelle sen jälkeen.

toki meilläkin mies käy nyt keväällä parin päivän moottoripyöräreissun kavereitten kanssa ja kesällä yhden kalareissun, jolla tosin parin kaverin lisäksi mukana on myös jo täysi-ikäinen esikoispoikamme. mutta jos hän alkaisi ehdotella, että viettää yli puolet lomastaan kavereitten kanssa, ihmettelisin kyllä kovasti.

Ja tokikaan en voi olla 100€ varma, että tunnen mieheni täysin. Voiko kukaan?

Piti siis olla "100% varma".

Lisään vielä, että toki me näemme omia kavereitamme ja kyläilemme/meillä käy kylässä ystäviä/ystäväperheitä ja meillä muutakin elämää on, mutta em. on erilaista nyt, kun on lapset pieniä. Keskustelemme mieheni kanssa paljon ihan laidasta laitaan eri asioista. Meillä on kivaa olla yhdessä. Ja tietysti mieheni työreissut vaikuttavat elämäämme siten, että hän ei juuri enempää halua reissata ilman perhettään ja lomat/vapaa-ajan haluamme viettää yhdessä.

tuo lapsen kans olo, menisin varmaan mökille, mis hoitoapua mut tollaset reissut syö tolkuttomasti rahaa ja tuntuis epikseltä, ettei lomailirahoja käytettäis yhdessä lomareissuun. Kyllä me oltiin yhden yks vuotiaan ja mä puolivälissä raskautta yhdessä ulkomailla lomalla aikoinaan.Miehen reissut ok, jos vie myös koko perheensä kunnon lomalle varmaan virkistäs suakin, jos oot kypsä kotonaoloon.

suostuisi kaikkiin reissuihin. Toi 4 päivää kuulostaa ihan tarpeeks pitkälle. Toisaalta, jos lastenhoitoapu on varma, niin voisin harkita. Jos olo yhtään huononisi, niin en haluaisi että lähtee ollenkaan.

ettei mieskään saisi mennä. Voit toki kertoa miehelle, että toivoisit hänen olevan enemmän kotona, että yksivuotiaan perässä ravaaminen on rasittavaa. Voisitte myös yhdessä keksiä, miten sinäkin pääsisit helpommalla. Siskon luo meneminen on hyvä esimerkki siitä, mitä voisit tehdä.

mihin vain tämä päättää lähteä. Ei ole vielä sellaista tilannetta tullut, että tarvitsisi toiselta lupaa anella. Puolin ja toisin.

Mulle ainakin aina kotiin palaa iloisempi, rennompi ja aktiivisempi mies :) Ja elämähän on tehty elettäväksi nyt, ei sitten kun lapset on isoja ja muuttaa pois kotoa. Naisen rooli nyt vaan on se että raskaus hieman hillitsee noita mahdollisuuksia lähteä.. ja mä ainakin ihan hyvällä omalla tunnolla niivitän ukon heti kotihommiin kun palaa "retkiltään"! Kyllä mullekin tarjotaan aina mahdollisuus lähteä jos vaikutan innokkaalta. Meillä myös miehen harrastus teettää reissuja, samoin nää moottoripyöräreissut. Joskus mua ärsyttää enemmän sen menot (silloin myös sen ilmaisen ;)) ja joskus ei haittaa pätkääkään!

Laittakaa lisää.

vaikka mökille, shoppailureissulle tms kavereiden kanssa.

mikäli oma jaksaminen ei ole hyvä (raskaana ollessa ei jaksa pienen lapsen kanssa pitkiä aikoja yksin). Mutta esim tuolle lyhyelle reissulle antaisin mennä. Toki niin, että sinäkin saisit käydä jossain ja hän hoitaa silloin lasta, mikäli oma vointisi sallii.