MENEE HERMOT! Miksi äiti ei koskaan saa olla RAUHASSA??????

Ja sitten täältä löytyy ketjuja jossa taivastellaan ett voi kauhee miksi se ja se tuttu on vaan jo niin vanha ja "säälittävä" lapseton luuseri? No, ehkä kaikki ei osaa arvostaa ap:n kuvailemaa auvoista arkea.. Kyllä lapset varmasti antaa enemmän kuin ottaa, mutta silti risoo kun äidit pitää lapsettomia tuttujaan huonompina ihmisinä koska kaikilla ei ole kiire tätä paratiisia kokea.

Ai niin, kiinnostava yksityiskohta on että kun mies on tullut illalla kotiin ja minä yritän olla hetken rauhassa niin mies on samantien keittiössä moittimassa että minä ISTUN PÖYDÄN ÄÄRESSÄ JA LUEN LEHTEÄ JA LAPSET OVAT OLOHUONEESSA, sehän ei ole sallittua...

saisi vetaa henkea jonkun minuutin toista tultuaan?

saisi vetaa henkea jonkun minuutin toista tultuaan?

En sanonut missään ettei saisi. Mutta se siis puuhaa lasten kanssa mielellään kun töistä tulee, on aina ihan innoissaan. Haluaisi että minäkin jaksaisin taivastella jatkuvasti miten ihmeellisen kuperkeikan lapsi teki, kun lapsi on tehnyt niitä sata jo päivällä. :) Ei silti, jaksan taivastellakin mutta en aina. Enkä joka hetki.

t. se joka alunperin tästä valitti

Minä hoidan lasten lisäksi kaikki kotityöt. Mies saa töistä tultuaan mennä vaikka päiväunille, jos haluaa. Ongelma on siinä, että kun itse haluaisin tehdä jotain (vaikka lähteä lenkille), niin joka toinen kerta se on ok ja joka toinen kerta ei. Ja lenkillä käyn 1-2 krt viikossa. Muun osan ajastani olen aina olemassa ensisijaisesti muita varten. Sitten mies kehtaa aina valittaa olevansa väsynyt. Viikonloppuisinkin hän saa aina nukkua pitkään. Minä herään joka ikinen aamu viim. 6.30...

Meillä on jopa vessan ovenkahva rikki, koska lapset ovat niin kauheasti sitä renkanneet ja siinä roikkuneet niiden äiti, äiti, äiti -huutojensa kanssa. Nuorinkin on jo 3 v, joten mielestäni saan jo käydä vessassa yksin.



Täällä oli joskus ketju siitä, kuinka joku ei jaksaisi aina osallistua lastensa touhuihin. Monen vastaajan mielestä äidin pitäisi riemusta kiljuen ja sydän onnesta pakahtuen aina ja koko ajan olla lastensa kanssa puuhailemassa. Minä ainakin haluaisin joskus sitä omaa rauhaa. Sitä että lapset leikkisivät keskenään eikä minun tarvitsisi kökkiä lastenjakkaralla kokkauksia maistelemassa vuodesta toiseen. Näin on vaikka olen päivät töissä ja perheaikaa ei siis ole montaa tuntia illassa.

Jokaisen juttu mitä luin kuulostaa tutulta..

Kyllä meidän äitienkin on hyvä ottaa aikaa itselleem, että jaksetaan pyörittää arkea lasten kanssa.

Itse olen lähtenyt vaikka kävelylenkille ja sanonut miehelleni, että nyt käyn kävelyllä hoida hommia sillä välin. (kyllä on tehnyt hyvää)

Sitten olen ystäväni kanssa käynyt mm. syömässä ja elokuvissa, sanoen miehelleni että nyt pidän vapaaillan hoida sinä hommat sillä välin.

Monesti olen ollut niin myöhään poissa että mieheni on laittanut lapsen nukkumaan.



MUISTETAAN PITÄÄ OMASTA JAKSAMISESTA HUOLTA!!

(vaikka välillä mies antaisikin meille omaa aikaa "pitkin hampain", mutta se me ollaan ansaittu)



TSEMPPIÄ !

Meillä kanssa mies ei tee kotitöitä (mikä on mulle ok), harrastaa musiikkia 1-2krt viikossa ja liikuntaa 2-4krt viikossa. Sitten jos minun pitää tehdä jotain, esimerkiksi opiskella, on se miehen mielestä erityistä lomaa ja laskettavissa suurinpiirtein kylpylälomaan. :) Ja jos tahtoisin käydä lenkillä tai uimahallissa se välilä käy ja välillä ei, mutta miehen harrastuksista ei tarvitse tinkiä.



Justiin tuossa jonkun aikaa sitten mies iloisena selitti, että kyllä lapsellisenakin voi harrastaa! No hän voi. :D



Ei mutta kyllä meillä on näistä keskusteltu ja kai minä voisin vaatia enemmän jos se todella paljon harmittaisi. Ei kai harmita tarpeeksi siis. :) Ja kiltti mies on, ettei sinänsä valittamista, mutta saa kai sitä joskus vähän napista!



5 ja 12

oltiin ystävättären kanssa Helsingissä syömässä ja kahvittelemassa

Itsellä on rankka työ- ja opiskeluputki takana, viikolla olin vielä kuumeessa. Mies oli työmatkalla ja vielä tänään lauantaina töissä. Sitten meni shoppaamaan Hulluille päiville... Mies tuli kotiin ja valitti kodissa olevaa kaaosta (no, se olikin sitä) ja sitä, että aina kun äiti on kotona, on tällaista jälkeä. Sitten ohjeisti siitä, että älä nosta ääntäsi lapsille. Sanoin, että olen niin väsynyt, kun olen saanut yksin komentaa kahta lasta ja selvittää heidän riiojaan. Mies kaipaisi vielä paapomista ja läheisyyttä. Jäk. Ilmoitin, että huomenna on minun vapaapäiväni, älkää puhutelko minua.



Ja kyllä: perhe on rakas ja tärkeintä, mitä minulla on. Aina ei vain jaksa venyä ja venyä ja venyä.



Hatunnosto jälleen kerran kaikille yksinhuoltajille! Erityishatunnosto niille, joilla ei ole sukulaisia tms. lähimain auttamassa ja tukemassa (kuten ei meilläkään). Miten te pysytte järjissänne?

Itse siivosin kaaoksessa ollutta kotiamme tänään kuusi tuntia, siistiä tuli, mutta ei kauaa. Karjuin lopult kuin leijona koko porukalle, että tällaisen urakan jälkeen olisi kiva, jos joku toteaisi, että kiva, onpa siistiä ja että ei tultaisi niillä kuravaatteilla eteistä pidemmälle, ei sotkettaisi keittiössä jne. niin eiköhän mies ala luetella mitä HÄN on tänään tehnyt. On tehnyt juu, pessyt auton muun muassa, mutta miten tämä nyt mihinkään liittyy; kai toista voi silti kiittää vaikka itsekin olisi tehnyt hommia. Grrrrrrrrrrrrrrrrrr. Nyt lapset jo nukkuu ja itsellä paha mieli huutamisesta.

minun elämästäni :)



Näinhän se on, vaikka istuttais olkkarissa koko perhe, niin isäntä saa lukea lehteä rauhassa vaikka kuinka kauan ja lapset on mun kimpussa koko ajan, vaikka olen heidän kanssaan päivät pitkät. Mun on pakko lähteä talosta ulos jos haluan olla rauhassa, siis oikeesti. Penskat tulee seinien läpi jos menen eri huoneeseen esim lukemaan tms. Ja jotenkin kummallista on se että isäntä kyllä saa rassata tietokonettaan vaikka kuinka paljon haluaa ja missä välissä sille parhaiten sopii mutta mun pitää erikseen anoa lupaa suunnilleen pyykin ripustamiseen, ettei pennut roiku lahkeessa...



viluttaa tosi pitkällä t-viivalla!

Ei sukulaisia lähimailla ja mies on reissuhommissa. Ratkaisu on tämä: Mll:n hoitaja vähintään kerran viikossa pariksi tunniksi ja sitten siivooja. Suosittelen!

Koko hletin lauantai: "Äiti kato, äiti tuu tänne, äiti tuu kattoon, äiti mitä, äiti miksi, äiti, äiti, äiti" Ja kun yhden paikan saa siivottua niin sotku ja kaaos on vallannut kaksi muuta paikkaa. URGH

Nain se on - ja hermot palaa valilla taallakin

..vaikka istuttais olkkarissa koko perhe, niin isäntä saa lukea lehteä rauhassa vaikka kuinka kauan ja lapset on mun kimpussa koko ajan...

Ärsyttävin tähän samaan liittyvä asia on meillä viikonloppujen aamuherätykset. Laset heräävät ennen kukonlaulua ja haluavat _äidin_ myös ylös. Isin toki annetaan nukkua vielä pari-kolme tuntia ja oikein lapset keskenäänkin puhuvat että ollaan hiljaa jotta isi ei herää. Jos joskus yritän nukkua pitkään (olen esim. flunssassa) ja mies raahautuu aamutoimiin lasten kanssa niin se äit-huuto on korviahuumaavaa eikä mies saa pidettyä lapsia pois makkarista.

Siellä se miehen työn jälki kiiltelee autotallissa, kun taas sun työn jälki tuhottiin saman tien. Siinä se teidän tekemien töiden ero.

Itse siivosin kaaoksessa ollutta kotiamme tänään kuusi tuntia, siistiä tuli, mutta ei kauaa. Karjuin lopult kuin leijona koko porukalle, että tällaisen urakan jälkeen olisi kiva, jos joku toteaisi, että kiva, onpa siistiä ja että ei tultaisi niillä kuravaatteilla eteistä pidemmälle, ei sotkettaisi keittiössä jne. niin eiköhän mies ala luetella mitä HÄN on tänään tehnyt. On tehnyt juu, pessyt auton muun muassa, mutta miten tämä nyt mihinkään liittyy; kai toista voi silti kiittää vaikka itsekin olisi tehnyt hommia. Grrrrrrrrrrrrrrrrrr. Nyt lapset jo nukkuu ja itsellä paha mieli huutamisesta.

Että oltiin sitten kotona tai ravintolassa (jossa esim. seisova pöytä), niin mies mitään kysymättä ottaa ensimmäisenä ruuan itselleen, eikä sitten voi enää auttaa missään? Jos vaikka lapsi pyytää maitoa, niin mies ei havannoi/tee mitään, vaan olettaa ja odottaa, että äiti antaa?



Äiti on se, joka laittaa ensin kaikille lapsille ruuat (oli niitä sitten kaksi tai viisi), paloittelee joillekin, lämmittää soseen kenties yhdelle. Laittaa ruokalaput, astiat, syöttää syötettävät, pyyhkii sotkut jne. Sitten on äidinkin ehkä mahdollista hakea sitä (kylmää?) ruokaa...



Tein miehen kanssa diilin, että jos ei kerran muuta voi (eikä osaa tehdä mitään ruokaa), niin edes korjata astiat ym. purkit pois pöydästä. Pari viikkoa taisi onnistua siinä, sitten "kummasti" unohti.

että meillä isotkin lapset kysyy aina kaiken multa. Äitiäitiäiti...



Mä usein sit sanonkin, et kysykää isältänne.

Mut ku ei muksuilla ole sellaista perusluottamusta isäänsä, esim. tänään kysyivät multa, että tiesiköhän isä nyt varmasti, et täytyy ottaa just nämä vatkaimet. Mä sanoin taas, että jos isä sanoo, niin kyllä se tietää.

Mut ku isällä vähän ote lipsuu, ni lapset ei luota oikein mihinkään, mitä isä sanoo. Mä en ole mitenkään kyseenalaistanut lasten kuullen isän päätöksiä. Mut ku isä kysyy aina multa, jos vain mahdollista, vaikka sanon aina, et hoida sä tämä asia. Ilmeisesti pärjäävät keskenään ihan ok, kun en halua olla vastuussa/päättämässä kaikesta. Kai nuo nyt aikuisen isänsä kanssa pärjää isommat ja pieninkin.

Äiti on se, joka laittaa ensin kaikille lapsille ruuat (oli niitä sitten kaksi tai viisi), paloittelee joillekin, lämmittää soseen kenties yhdelle. Laittaa ruokalaput, astiat, syöttää syötettävät, pyyhkii sotkut jne. Sitten on äidinkin ehkä mahdollista hakea sitä (kylmää?) ruokaa...

Mies osaa uskomattoman hyvin olla huomaamatta lasten pyynnöt. Ruokailun jälkeen laittaa omat lautasensa tiskikoneeseen mutta ei koskaan koske lasten lautasiin ilman erityistä pyyntöäni.

Aamulla lähdemme töihin ja hoitoon samalla autolla. Mies nappaa mukaansa oman läppärinsä ja kävelee autolle. Minä otan mukaan oman käsilaukkuni, läppärini, 2 lapsen hoitoreput, joskus ekstrakassin kumppareille, luistimille tms.

ja hoputtelen lapset liikenteeseen miehen istuessa autossa. Sitten vielä laitan lapset istuimiin ja turvavöihin.

Ei viitsisi koko ajan vinkua että yritä nyt huomata nuo lapsetkin ilman erityistä pyyntöä.

ja ihan yksin (ensin)... Vierotan vauvaa ja kärsin alkavasta rintatulehduksesta. Tästä syystä istuin kuumassa vedessä lypsämässä rintaa (lapsi ei voi tätä osuutta hoitaa pahojen allergioiden takia). Kun yritin saada muhkuraa ulos tissistä kaksi vanhempaa poikaani (6 ja 3 v.) halusivat tehdä niitä langasta kierrettyjä naruja.



Kylvystä käsin sitten neuvoin, mistä lankoja löytyy. Pojat eivät tiettykään itse muistaneet tai osanneet naruja tehdä, joten otin kylpyyn toisen pään narusta ja myös sakset.



Ja niin sitten askartelin naruja kylvystä käsin. Mies oli jossain puuhaamassa muuta...



Tulee mieleen Richard Scarryn kirjan "Mitä ihmiset tekevät" tarina Äidin työ ei lopu koskaan" :-)