Miten lapsen voisi sitten opettaa itse uimaan?

uimataitohan on todella tärkeä taito elämää ajatellen. Koskaan tiedä veden varaan joutumisesta, siinä paljon lukutaidot tai abstraktit ajattelut auta kun on henki kyseessä..

om Uimakoulu -niminen ohjelmasarja katsottavissa, löytyy sieltä Katsele-namikan alta.



Mun lapsi tykkää katsoa sitä ja itse saan sieltä hyviä harjoitusvinkkejä uimahallireissuille.



u-i u-i uimakoulu...tilulilulei... :D

Eikä kukaan edes opettanut.



Itse lapsien uimakoulussa kiinnitin huomioni siihen, että ennen uinnin opettamista, opeteltiin sukeltamaan ja yleensäkin olemaan kasvot vedessä ettei tule reaktiota mikä monilla vanhoilla on ja sanovat sitä lapsilleenkin : älä laita kasvoja veteen :)

ihan sillä, että ollaan käyt ahkerasti uimahallissa ja ulkomaanreissuilla lähes asuttu muksujen kanssa altaassa. Nuorimmille ostin uimaopetuspuvut, jotka pitävät pinnalla ja oli siis helpompi kahden uimataidottoman kanssa touhuta vedessä ja asento oli luontevampi kuin kellukkeiden kanssa.

Ollaan uitu paljon. Ensin oppivat sukeltamaan ja sit heti uimaan. N. viisivuotiaana oppi kumpikin tyttö. Alussa käytettiin toki kellukkeita.

Omaa 2 vuotiasta totuttelen veteen. Etsin ohjeita millä metodein oppisi uimaan mahdollisimman varhain.

Itse kävin joka viikko paikallisen sukellusseuran vuorolla (vanhemmat sukelteli/ui/pelas uppopalloa) ja peuhasin vedessä ensin kelluntaliivien kanssa ja myöhemmin ilman. Opin uimaan ensin sammakkoa eli rintauintia. Vasta aikuisiällä olen oppinut uimaan kroolia eli vaparia.

Koulussa kun oli uimaopetusta, olin ihan pulassa kun piti opetella "kissaa" ja "koiraa". En pysynyt tuollain kauhomalla pinnalla. Sanoin opettajalle että haluan uida rinulia mutta opettaja oli jääräpäinen ja sanoi että kaikkien pitää oppia uimaan kissaa ja koiraa. En  ymmärrä miksi tuollasia kauhomistekniikoita edes opetetaan joita käyttämällä ihminen hukkuu heti jos pitää yli 10 metriä edetä.

Itsellä isä oli sukeltaja ja siksi treenattiin ensin altaassa ja myöhemmin järvissä sellasta vedenalaista painia. Oli aika huimia leikkejä mut pystynkin siksi sukeltamaan miten päin vain ja hyvin nopeasti haukkaamaan happea - kunnes taas mennään veden alle pyörimään ja painimaan. Tämä oli siis täysin itseni ehdottamaa leikkiä ja tuntui kivalta ja jännältä. Haluaisin opettaa lapseni uimaan ja sukeltamaan mutta myös kunnioittamaan vettä. Itse pelkään liikkua jäillä (vaikka liikunkin) ja en todellakaan hyppää pää (enkä edes jalat) edellä veteen josta en ole lähes varma ettei siellä ole mitään (kiviä, tukkeja) .

Tiedän rämäpäitä jotka hyppää ties mistä, täysin tuntemattomaan veteen ja sieltä pois tullessaan hyvä jos pysyvät pinnalla sillä koira-tyylillään. Jonkun pitäisi opettaa myös se että veteen voi hukkua hyvin nopeasti.

up

laitettii köysi vyötärön ympäri ja joku piti narun toisesta päästä ja sit eikun veteen.;D

Tällaset fyysisiin taitoihin liittyvät hommat on nykymaailmassa ihan sekundäärisiä.



Kiva jos osaa. Ei niin väliä, jos ei yrittämisestä huolimatta opi.



Abstrakti ajattelu sekä luetun ymmärtäminen ovat niitä juttuja, mihin kannattaa panostaa.



Ja jos lapsi ei ole kovinkaan analyyttinen, ei siitäkään kannata meteliä nostaa, vaikka se ehkäpä nykyisin onkin aika tärkeätä..

Eli ensin pitää uskaltaa laittaa kasvot veteen. Sitten puhalletaan sinne kuplia = naama vedessä voi hengittää; sukelluksessa tarvittava taito.



Sen jälkeen voi opetella kellumaan; aikuinen pitää kevyesti kiinni olkapäistä ja lapsi opettelee makaamaan ihan rentona pää taakse kallistettuna. Sitten päästetään irti.



Likumista opetellaan ja samalla liukumalla sukeltamista. Lopuksi sitä uimatekniikkaa ja sitä pitääkin muistaa harjoitella joka viikko säännöllisesti niin matka vähitellen pitenee ja alkaa pysymään pinnalla sen 20m. Tämän jälkeen opettaisin sammakkouintitekniikan millä jaksaa uida paljon pidempään.

että kelluminen on tärkeää jotta lapsi oppii luottamaan että vesi kantaa. Vedessä pitää uskaltaa olla rentona. Kellumisen oppimisen jälkeen tulee ne jalkapotkut mukaan ja pääsee näin eteenpäin.



Liukuessa lauta on hyvä väline, samalla voi opetella niitä jalkapotkuja, käsien kauhomisliikkeet tulee vasta viimeiseksi.



Ei ne uimaopet mitään ihmeitä tee, kannustaa vain ja antaa myös sitä vapaauintiaikaa että hommassa säilyy hauskuus. Vedestä nauttiminen on tärkeää ja oppi siinä sivussa palasina. Itse opettaminen on yllättävän helppoa.

Käymällä paljon uimassa! Totuttamalla lapsi veteen! siitä se lähtee.



Jaan tuskasi.



Meillä esikoinen oli vauvauinnissa ja väitän, että sillä lyhyelläkin pätkällä täytyy olla vaikutus tulevaan, koska on ollut koko ikänsä vesipeto ja oppi uimaan n. 4-vuotiaana ilman sen kummempia. Yhtäkkiä vaan lähti, sukelleltuaan jo sitä ennen pitkään.



Kaksi seuraavaa, ei vauvauitettua lasta ovat olleet oikein vesikauhuisia :) Pienikin roiske naamalle ja voi sitä itkua.



Keskimmäistämme yritin saada uimakouluun, mutta kaupungin ihastuttavan säästölinjan mukaan kaikki uimakoulut alkoivat viim. klo 16 (koska työntekijät tekevät kiinteää työaikaa, eikä kesäapulaisia palkata), eikä työssäkäyvä noihin pysty (=aja töistä päiväkodille, hae lapsi päiväkodista, vie uimahallille ja luovuta uimaopelle tarkoittaisi lähtöä klo 15 kaksi viikkoa putkeen joka arkipäivä).



Sitten päätettiin vaan lisätä uimahallikertoja. Joka ikinen sunnuntai suunnattiin uimahallille ja pulikoitiin. Yhtäkkiä homma alkoi sujua. Ensin sukeltaminen ja veden alla uiminen. Sitten muutaman metrin räpiköiminen ja lopulta uiminen. Ei suuremmin opetettu. Kröhöm, minulla on jopa joku C-uimaopettajan pätevyys liikunnanohjauskurssilta, tosin päivääkään en ole melkein 20 vuoteen opettanut :)



Ei painostamalla, ei pakottamalla vaan totuttamalla.

Kiitos hyvistä vinkeistä :) 5-v poikani on halukas oppimaan uimaan, mutta en oikein tiennyt mistä alkaa. 

Meillä lapset ovat käyneet vesipeuhulassa ja seuraavana vuonna alkeisuimakoulussa. Opettelin itse 70-luvulla uimaan silloisissa uimakouluissa, ja se suurin muutos nykypäivään on se, että ennen kuin lapset opetetaan uimaan, heidät opetetaan sukeltamaan ja olemaan veden alla. Esim meidän 6v tyttö ei osaa uida, mutta osaa sukeltaa jopa 3 metriä. Uimakoulussa on oppinut.

Minä taas osaan uida vaikka 500 metriä, mutta menen täysin paniikkiin jos altaassa vaikka saan nenään tai suuhun tai silmiin vettä. En siis osaa sukeltaa.

En olisi itse osannut tuollaisia metodeja. Oppiminen vaatii säännöllistä käyntiä uimahallissa tai järvellä usean vuoden ajan. Me on käyty hallissa uimakoulussa tai muuten uimassa nyt vuosi ja risat joka viikko, eikä lapsi vielä ole oppinut uimaan, vaikka on muuten tosi hyvä vedessä, sukeltelee reippaasti ja hyppää veteen ja laskee vesipuistoissa liukumäkiä altaaseen (jossa tietysti äiti tai isä vastaanottamassa alhaalla vedessä). 

Eli ensimmäinen taito mitä opitaan; lapsi ei saa pelätä sitä, että on veden alla. Siellä on osattava sukellella ja ihmetellä yms. 

Miten lapset entiseen aikaan oppivat uimaan, kun ei ollut uimakouluja? Siellä vaan keskenään räpiköivät ja oppivat. Tai sitten ei, vanhemmissa ikäluokissa on edelleen paljon uimataidottomia.