kaksin miehen kanssa lomalle, lapset 2v ja 5v jäävät kotiin :)

lukea kaikkia vastauksia, joista suurin osa liittyy varmasti siihen miten lapset nyt vaurioituvat pysyvästi, kun heidät hylätään.



Hyvää matkaa! Toivottavasti loma sujuu, kuten olette suunnitelleet.

ole halunnut lähteä miehen kanssa kahdestaan lomille ja jättää lapsia kotiin.



Mutta kun minusta on niin kiva näyttää maailmaa lapsille. Jotenkin ne reissut on olleet paljon mukavampia kun lapset ovat olleet matkassa.



Toiseksi, en ole halunnut maksaa kallista matkaa ja tuhlata sitä siihen, että ikävöisin lapsia.



Mutta muutenkin kyllä puuhataan paljon lasten kanssa yhdessä.

NO niin, te jotka sanotte että lapselle tulee trauma jos äiti on poissa. Miten sitten jos tulee toinen lapsi? Äitihän on silloin 2-3 yötä ainakin poissa kotoa? eli näitten kirjoitusten valossa ei sa tehdä lapsiakaan koska muutenhan pinenempi kärsii äidin poissaolosta. Entä jos äiti tai isä sairastuu vakavasti ja joutuu olemaan viikkoja jopa kuukausia sairaalassa? Eihän teidän mukaan 2-vuotia ymmärrä sitäkään. ??? Inhottavaa tämä kateus, kun joku sanoo pääsevänsä reissuun, niin sitten halutaan tahallaan kateuden takia pilata toisten loma sillä että kerrotaan muka-tutkittuna tietona asioita. Ap ja mies: Hyvää matkaa äläkä välitä näistä. Parempi olisi ettet tänne tule kertomaan lomastasi, kateelliset av-mammat aivan varmasti tekevät kaikkensa pilatakseen ilosi!

Kuinka uskallat yleensä edes ulos mennä? Voihan ennalta-arvaamatonta sattua esim. matkalla töihin? Voit jäädä auton alle ja joutua viikoiksi sairaalaa? Tai jopa kuolla? Käsittämätöntä, miten uskallatte edes elää jos joka asiaa pelätään etukäteen?

NO niin, te jotka sanotte että lapselle tulee trauma jos äiti on poissa. Miten sitten jos tulee toinen lapsi? Äitihän on silloin 2-3 yötä ainakin poissa kotoa? eli näitten kirjoitusten valossa ei sa tehdä lapsiakaan koska muutenhan pinenempi kärsii äidin poissaolosta. Entä jos äiti tai isä sairastuu vakavasti ja joutuu olemaan viikkoja jopa kuukausia sairaalassa? Eihän teidän mukaan 2-vuotia ymmärrä sitäkään. ??? Inhottavaa tämä kateus, kun joku sanoo pääsevänsä reissuun, niin sitten halutaan tahallaan kateuden takia pilata toisten loma sillä että kerrotaan muka-tutkittuna tietona asioita. Ap ja mies: Hyvää matkaa äläkä välitä näistä. Parempi olisi ettet tänne tule kertomaan lomastasi, kateelliset av-mammat aivan varmasti tekevät kaikkensa pilatakseen ilosi!

Mikä ihme tuo kateus-kortti koko ajan on? Eikö voi uskoa, että kaikki suomalaiset eivät ole kateellisia.

Me ainakin voitais miehen kanssa matkustaa kaksinkin, mutta kun ei haluta aiheuttaa lapsille stressiä. Ja vaikka erosta ei lapselle olisikaan tulevaisuudessa haittaa, niin kyllä mua ainakin ahdistaisi se, että lapsi kärsisi sen ajan, kun poissa oltais. Kyl me ehditään reissuun kaksin sitten myöhemminkin. Nyt mennään lasten ehdoilla. Me osataan luopua omista jutuista lasten vuoksi, nyt kun muksut ovat pieniä ja tarvitsevat meitä.

Mut kukin tyylillään. Sääliksi vain käy lapset, jotka joutuvat liian pieninä kokemaan nykyelämän kylmyyden ja itsenäistymsivaatimukset.

Meillä lapset 3 ja 7 v ja käymme noin kaksi kertaa vuodessa lomalla ihan kahdestaan. Olemme noudattaneet sitä periaatetta, että olemme max niin monta yötä poissa, kun nuorimmaisella on ikää. Eli viimeksi olimme pari viikkoa sitten kolme päivää ja yötä Pariisissa! Tekee muuten todella hyvää parisuhteelle ja lapset tietenkin nauttivat olostaa mummilassa.

kyllä matkustamisen ilosta ja uteliaisuudesta nähdä uusia paikkoja.

En koskaan parisuhteen vuoksi. Eikä kyllä mieskään.



Reissuista saa paljon enemmän irti jos parisuhde on jo valmiiksi kunnossa.

parisuhteen parantaminen mielessä.

Olenkin aina ihmetellyt, miksi lentokentällä on niin vittuuntuneen näköisiä pareja. Mutta nyt ymmärrän, miksi. Eron partaalla olevat ihmiset yrittävät epätoivoisena viimeistä keinoa välttyä erolta.

Mistä moinen katkeruus, jos joku pari joskus käy parin päivän viikonloppulomalla? Miksi oman puolison kanssa ei saisi käydä vaikkapa kiinnostavaa kaupunkia "tutkimassa"? Mistä lähtien se on ollut merkki eron partaalla olosta..

p.s. Aika monet näistä ikinä en yötäkään ole lapsista erossa -mammoista eivät tosiasiassa tiedä mitä miehensä oikeasti asiasta ajattelevat.

Av.mammat matkustaa pitkin maailmaa parisuhteen parantaminen mielessä. Olenkin aina ihmetellyt, miksi lentokentällä on niin vittuuntuneen näköisiä pareja. Mutta nyt ymmärrän, miksi. Eron partaalla olevat ihmiset yrittävät epätoivoisena viimeistä keinoa välttyä erolta.

Kyse ei ole lasten ja vanhempien välisistä suhteista, vaan siitä, miten lapsi kehittyy. Vanhemmat voivat tehdä paljon vahinkoa aivojen ja tunne-elämän kehitykselle.

Kannattaa siis perehtyä myös kehityspsykologiaan, voit saada KIELIopintojen vastapainoksi uutta sisältöä ja ymmärrystä.

psykologiaa en ole lukenut, mutta kieliopinnotkin opettavat lasten ja vanhempien välisistä suhteista paljon.

pullon henki -satu kertoo nimenomaan tilanteesta, jossa lapsi ja vanhempi ovat pitempään erossa.

pääpiirteissäänhän tarina menee siten, että kalastaja löytää rannalta pullon, jonka sisältä ilmestyy hyvin vihainen henki. hän uhkaa tappaa kalastajan ja kertoo syyksi, että ensimmäiset sata vuotta hän odotti pelastajaa ja suunnitteli antavansa tälle kaikki maailman rikkaudet palkkioksi, seuraavat sata vuotta hän odotti pelastajaa ja suunnitteli antavansa tälle kaiken mitä tämä vain halusi niin kaikkien maailman rikkauksien lisäksi, kun ketään ei tämänkään jälkeen kuulunut, henki alkoi vähitellen suuttua. ja kun kolmesataa vuotta oli kulunut, hän oli päättänyt surmata ensimmäisen ihmisen, joka pullon avaisi.

tämä tarina kertoo siis nimenomaan lapsen suhtautumisesta vanhemman poissaoloon. alkuun lapsi haluaa vanhempien palattua kertoa tälle kaikkia kivoja juttuja lomastaan, seuraavaksi hän piirtää hienoja kuvia lahjaksi ja lopulta hän ahdistuu ja suuttuu vanhemmilleen, kun nämä eivät palaakaan. aika riippuu lapsesta, esimerkiksi esikoiseni koki jo muutaman tunnin kolmenasatana vuotena kun taas toiseksi nuorimman saattoi jättää hoitoon - pakosta - viikoksikin ennen kuin hänelle se kolmesataa vuotta oli kulunut.

viisas kalastaja selvisi pinteestä oveluudella. saman voivat tehdä vanhemmat, jotka ovat lapsistaan erosta. kunhan he tietävät jo valmiiksi odottaa, etteivät lapset ole erosta ja vanhempien suhteen hoitamisesta yhtä innoissaan kuin vanhemmat itse.

ekat päivät loman jälkeen voivat siis olla rankkoja. jos loma on ollut hyvä, se kantaa tuon yli. toivottelen onnistunutta parisuhdevapaata ap:lle ja kumppanilleen. :)

mutta kukaan ei vastaa siihen liittyviin kysymyksiin eikä tuo esille mitään faktaa asiasta. Huonosti menee, jos ei edes tajua sitä, että oma mielipide ei ole FAKTAtietoa.

"Mene kirjastoon" - kumma juttu, kun viiden vuoden pyrähdys yliopistossa opetti minulle sentään tiedonhakua ja ensisijainen tiedonhakukanava ei todellakaan ollut mikään kirjasto, jonka teokset eivät ole ajantasalla. Missähän sinä asiantuntija olet koulusi käynyt?

ulkomailla:)

Parisuhde voi hyvin kun käy vähän Pariisissa. Jotenkin tuo kuulostaa minusta huvittavalta ja epätoivoiselta:)

Mistä moinen katkeruus, jos joku pari joskus käy parin päivän viikonloppulomalla? Miksi oman puolison kanssa ei saisi käydä vaikkapa kiinnostavaa kaupunkia "tutkimassa"? Mistä lähtien se on ollut merkki eron partaalla olosta..

p.s. Aika monet näistä ikinä en yötäkään ole lapsista erossa -mammoista eivät tosiasiassa tiedä mitä miehensä oikeasti asiasta ajattelevat.

Av.mammat matkustaa pitkin maailmaa parisuhteen parantaminen mielessä. Olenkin aina ihmetellyt, miksi lentokentällä on niin vittuuntuneen näköisiä pareja. Mutta nyt ymmärrän, miksi. Eron partaalla olevat ihmiset yrittävät epätoivoisena viimeistä keinoa välttyä erolta.

Mistä moinen katkeruus, jos joku pari joskus käy parin päivän viikonloppulomalla? Miksi oman puolison kanssa ei saisi käydä vaikkapa kiinnostavaa kaupunkia "tutkimassa"? Mistä lähtien se on ollut merkki eron partaalla olosta..

p.s. Aika monet näistä ikinä en yötäkään ole lapsista erossa -mammoista eivät tosiasiassa tiedä mitä miehensä oikeasti asiasta ajattelevat.

Av.mammat matkustaa pitkin maailmaa parisuhteen parantaminen mielessä. Olenkin aina ihmetellyt, miksi lentokentällä on niin vittuuntuneen näköisiä pareja. Mutta nyt ymmärrän, miksi. Eron partaalla olevat ihmiset yrittävät epätoivoisena viimeistä keinoa välttyä erolta.

mutta ainakin omalla kohdallani voin sanoa, että ns. parisuhdeviikonloput silloin tällöin todellakin tuovat siihen takaisin romantiikkaa ja sitä suhteen alkuaikojen vapautta, jota lapsiperhearjessa ei niin ole (niin kiva kun se arkikin on). Meillä oli aika pitkä vaihe, että emme mieheni kanssa käyneet kahdestaan juuri missään, ja kyllä se ensimmäinen reissu pitkästä aikaa kahdestaan todella ihana oli ja jotenkin "virkisti" suhdetta.

Niin ja matkasta ihan oikeasti nauttii enemmän jos parisuhde on kunnossa

Mistä moinen katkeruus, jos joku pari joskus käy parin päivän viikonloppulomalla? Miksi oman puolison kanssa ei saisi käydä vaikkapa kiinnostavaa kaupunkia "tutkimassa"? Mistä lähtien se on ollut merkki eron partaalla olosta.. p.s. Aika monet näistä ikinä en yötäkään ole lapsista erossa -mammoista eivät tosiasiassa tiedä mitä miehensä oikeasti asiasta ajattelevat.

Av.mammat matkustaa pitkin maailmaa parisuhteen parantaminen mielessä. Olenkin aina ihmetellyt, miksi lentokentällä on niin vittuuntuneen näköisiä pareja. Mutta nyt ymmärrän, miksi. Eron partaalla olevat ihmiset yrittävät epätoivoisena viimeistä keinoa välttyä erolta.

Kyse ei ole lasten ja vanhempien välisistä suhteista, vaan siitä, miten lapsi kehittyy. Vanhemmat voivat tehdä paljon vahinkoa aivojen ja tunne-elämän kehitykselle.

Kannattaa siis perehtyä myös kehityspsykologiaan, voit saada KIELIopintojen vastapainoksi uutta sisältöä ja ymmärrystä.

opiskellut psykologiaa tai kasvatustiedettä. Ns. kovat aineet eivät anna välttämättä valmiuksia lasten ymmärtämiseen, mutta senhän olemme jo tämän ketjun sisällöstä huomanneetkin.

Tietoa lapsen tunne-elämän kehityksestä saa kehityspsykologian kirjoista (kyllä - kirjastosta, lapsen tunne-elämä ei kehity niin nopeasti, etteikö parin-kolmen vuoden takaiset teokset olisi ajantasaisia), netistä löytyy hyödyllisiä linkkejä aiheesta ja tietoa saa myös esimerkiksi asiantuntijoiden luennoilta.

psykologiaa en ole lukenut, mutta

kieliopinnotkin opettavat lasten ja vanhempien välisistä suhteista paljon.

pullon henki -satu kertoo nimenomaan tilanteesta, jossa lapsi ja vanhempi ovat pitempään erossa.

pääpiirteissäänhän tarina menee siten, että kalastaja löytää rannalta pullon, jonka sisältä ilmestyy hyvin vihainen henki. hän uhkaa tappaa kalastajan ja kertoo syyksi, että ensimmäiset sata vuotta hän odotti pelastajaa ja suunnitteli antavansa tälle kaikki maailman rikkaudet palkkioksi, seuraavat sata vuotta hän odotti pelastajaa ja suunnitteli antavansa tälle kaiken mitä tämä vain halusi niin kaikkien maailman rikkauksien lisäksi, kun ketään ei tämänkään jälkeen kuulunut, henki alkoi vähitellen suuttua. ja kun kolmesataa vuotta oli kulunut, hän oli päättänyt surmata ensimmäisen ihmisen, joka pullon avaisi.

tämä tarina kertoo siis nimenomaan lapsen suhtautumisesta vanhemman poissaoloon. alkuun lapsi haluaa vanhempien palattua kertoa tälle kaikkia kivoja juttuja lomastaan, seuraavaksi hän piirtää hienoja kuvia lahjaksi ja lopulta hän ahdistuu ja suuttuu vanhemmilleen, kun nämä eivät palaakaan. aika riippuu lapsesta, esimerkiksi esikoiseni koki jo muutaman tunnin kolmenasatana vuotena kun taas toiseksi nuorimman saattoi jättää hoitoon - pakosta - viikoksikin ennen kuin hänelle se kolmesataa vuotta oli kulunut.

viisas kalastaja selvisi pinteestä oveluudella. saman voivat tehdä vanhemmat, jotka ovat lapsistaan erosta. kunhan he tietävät jo valmiiksi odottaa, etteivät lapset ole erosta ja vanhempien suhteen hoitamisesta yhtä innoissaan kuin vanhemmat itse.

ekat päivät loman jälkeen voivat siis olla rankkoja. jos loma on ollut hyvä, se kantaa tuon yli. toivottelen onnistunutta parisuhdevapaata ap:lle ja kumppanilleen. :)

mutta kukaan ei vastaa siihen liittyviin kysymyksiin eikä tuo esille mitään faktaa asiasta. Huonosti menee, jos ei edes tajua sitä, että oma mielipide ei ole FAKTAtietoa.

"Mene kirjastoon" - kumma juttu, kun viiden vuoden pyrähdys yliopistossa opetti minulle sentään tiedonhakua ja ensisijainen tiedonhakukanava ei todellakaan ollut mikään kirjasto, jonka teokset eivät ole ajantasalla. Missähän sinä asiantuntija olet koulusi käynyt?

Luulisi jokaisen jota asia kiinnostaa, löytävän ihan itsekin sitä tietoa?!

Toisekseen kyllä on totaaliumpiossa elänyt jos ei ole muka kertaakaan törmännyt/lukenut ainoatakaan tekstiä koskien vaikkapa lapsen perusturvan kehittymistä, kehityspsykologiaa muutenkin, erotilanteiden ahdostuskokemuksista yms.

Kyse ei ole lasten ja vanhempien välisistä suhteista, vaan siitä, miten lapsi kehittyy. Vanhemmat voivat tehdä paljon vahinkoa aivojen ja tunne-elämän kehitykselle.

Kannattaa siis perehtyä myös kehityspsykologiaan, voit saada KIELIopintojen vastapainoksi uutta sisältöä ja ymmärrystä.

psykologiaa en ole lukenut, mutta kieliopinnotkin opettavat lasten ja vanhempien välisistä suhteista paljon.

pullon henki -satu kertoo nimenomaan tilanteesta, jossa lapsi ja vanhempi ovat pitempään erossa.

pääpiirteissäänhän tarina menee siten, että kalastaja löytää rannalta pullon, jonka sisältä ilmestyy hyvin vihainen henki. hän uhkaa tappaa kalastajan ja kertoo syyksi, että ensimmäiset sata vuotta hän odotti pelastajaa ja suunnitteli antavansa tälle kaikki maailman rikkaudet palkkioksi, seuraavat sata vuotta hän odotti pelastajaa ja suunnitteli antavansa tälle kaiken mitä tämä vain halusi niin kaikkien maailman rikkauksien lisäksi, kun ketään ei tämänkään jälkeen kuulunut, henki alkoi vähitellen suuttua. ja kun kolmesataa vuotta oli kulunut, hän oli päättänyt surmata ensimmäisen ihmisen, joka pullon avaisi.

tämä tarina kertoo siis nimenomaan lapsen suhtautumisesta vanhemman poissaoloon. alkuun lapsi haluaa vanhempien palattua kertoa tälle kaikkia kivoja juttuja lomastaan, seuraavaksi hän piirtää hienoja kuvia lahjaksi ja lopulta hän ahdistuu ja suuttuu vanhemmilleen, kun nämä eivät palaakaan. aika riippuu lapsesta, esimerkiksi esikoiseni koki jo muutaman tunnin kolmenasatana vuotena kun taas toiseksi nuorimman saattoi jättää hoitoon - pakosta - viikoksikin ennen kuin hänelle se kolmesataa vuotta oli kulunut.

viisas kalastaja selvisi pinteestä oveluudella. saman voivat tehdä vanhemmat, jotka ovat lapsistaan erosta. kunhan he tietävät jo valmiiksi odottaa, etteivät lapset ole erosta ja vanhempien suhteen hoitamisesta yhtä innoissaan kuin vanhemmat itse.

ekat päivät loman jälkeen voivat siis olla rankkoja. jos loma on ollut hyvä, se kantaa tuon yli. toivottelen onnistunutta parisuhdevapaata ap:lle ja kumppanilleen. :)

mutta kukaan ei vastaa siihen liittyviin kysymyksiin eikä tuo esille mitään faktaa asiasta. Huonosti menee, jos ei edes tajua sitä, että oma mielipide ei ole FAKTAtietoa.

"Mene kirjastoon" - kumma juttu, kun viiden vuoden pyrähdys yliopistossa opetti minulle sentään tiedonhakua ja ensisijainen tiedonhakukanava ei todellakaan ollut mikään kirjasto, jonka teokset eivät ole ajantasalla. Missähän sinä asiantuntija olet koulusi käynyt?

Et selvästikään ole opiskellut psykologiaa tai kasvatustiedettä. Ns. kovat aineet eivät anna välttämättä valmiuksia lasten ymmärtämiseen, mutta senhän olemme jo tämän ketjun sisällöstä huomanneetkin.

Tietoa lapsen tunne-elämän kehityksestä saa kehityspsykologian kirjoista (kyllä - kirjastosta, lapsen tunne-elämä ei kehity niin nopeasti, etteikö parin-kolmen vuoden takaiset teokset olisi ajantasaisia), netistä löytyy hyödyllisiä linkkejä aiheesta ja tietoa saa myös esimerkiksi asiantuntijoiden luennoilta.

Kyse ei ole lasten ja vanhempien välisistä suhteista, vaan siitä, miten lapsi kehittyy. Vanhemmat voivat tehdä paljon vahinkoa aivojen ja tunne-elämän kehitykselle.

Kannattaa siis perehtyä myös kehityspsykologiaan, voit saada KIELIopintojen vastapainoksi uutta sisältöä ja ymmärrystä.

psykologiaa en ole lukenut, mutta kieliopinnotkin opettavat lasten ja vanhempien välisistä suhteista paljon.

pullon henki -satu kertoo nimenomaan tilanteesta, jossa lapsi ja vanhempi ovat pitempään erossa.

pääpiirteissäänhän tarina menee siten, että kalastaja löytää rannalta pullon, jonka sisältä ilmestyy hyvin vihainen henki. hän uhkaa tappaa kalastajan ja kertoo syyksi, että ensimmäiset sata vuotta hän odotti pelastajaa ja suunnitteli antavansa tälle kaikki maailman rikkaudet palkkioksi, seuraavat sata vuotta hän odotti pelastajaa ja suunnitteli antavansa tälle kaiken mitä tämä vain halusi niin kaikkien maailman rikkauksien lisäksi, kun ketään ei tämänkään jälkeen kuulunut, henki alkoi vähitellen suuttua. ja kun kolmesataa vuotta oli kulunut, hän oli päättänyt surmata ensimmäisen ihmisen, joka pullon avaisi.

tämä tarina kertoo siis nimenomaan lapsen suhtautumisesta vanhemman poissaoloon. alkuun lapsi haluaa vanhempien palattua kertoa tälle kaikkia kivoja juttuja lomastaan, seuraavaksi hän piirtää hienoja kuvia lahjaksi ja lopulta hän ahdistuu ja suuttuu vanhemmilleen, kun nämä eivät palaakaan. aika riippuu lapsesta, esimerkiksi esikoiseni koki jo muutaman tunnin kolmenasatana vuotena kun taas toiseksi nuorimman saattoi jättää hoitoon - pakosta - viikoksikin ennen kuin hänelle se kolmesataa vuotta oli kulunut.

viisas kalastaja selvisi pinteestä oveluudella. saman voivat tehdä vanhemmat, jotka ovat lapsistaan erosta. kunhan he tietävät jo valmiiksi odottaa, etteivät lapset ole erosta ja vanhempien suhteen hoitamisesta yhtä innoissaan kuin vanhemmat itse.

ekat päivät loman jälkeen voivat siis olla rankkoja. jos loma on ollut hyvä, se kantaa tuon yli. toivottelen onnistunutta parisuhdevapaata ap:lle ja kumppanilleen. :)

mutta kukaan ei vastaa siihen liittyviin kysymyksiin eikä tuo esille mitään faktaa asiasta. Huonosti menee, jos ei edes tajua sitä, että oma mielipide ei ole FAKTAtietoa.

"Mene kirjastoon" - kumma juttu, kun viiden vuoden pyrähdys yliopistossa opetti minulle sentään tiedonhakua ja ensisijainen tiedonhakukanava ei todellakaan ollut mikään kirjasto, jonka teokset eivät ole ajantasalla. Missähän sinä asiantuntija olet koulusi käynyt?

Et selvästikään ole opiskellut psykologiaa tai kasvatustiedettä. Ns. kovat aineet eivät anna välttämättä valmiuksia lasten ymmärtämiseen, mutta senhän olemme jo tämän ketjun sisällöstä huomanneetkin.

Tietoa lapsen tunne-elämän kehityksestä saa kehityspsykologian kirjoista (kyllä - kirjastosta, lapsen tunne-elämä ei kehity niin nopeasti, etteikö parin-kolmen vuoden takaiset teokset olisi ajantasaisia), netistä löytyy hyödyllisiä linkkejä aiheesta ja tietoa saa myös esimerkiksi asiantuntijoiden luennoilta.

Nyt ei ole kyse siitä, että mitä minä olen opiskellut tai olenko minä jättänyt lastani hoitoon viikon lomamatkan ajaksi (en muuten ole, vaikka lapsi on jo 6-vuotias ;-)) vaan siitä, että faktaksi ei voi väittää asiaa, joka onkin vaan yhden asiantuntijan tai sinun MIELIPIDE. Se kai sinunkin pitäisi tietää.

Mistä sinä tiedät mitä kirjoja minä olen lukenut tai jättänyt lukematta? Osaan sentään suodattaa lukemaani enkä ime itseeni vaan juuri sitä tietoa mitä haluan vaan olen kriittinen. Yksi lomamatka on sentään vaan yksi lomamatka, menee jo vähän liioittelun puolelle väittää, että koko lapsen tunne-elämä on sen jälkeen pilalla. Huhhuh. Tolla logiikalla täällä ei olisi yhtään täysjärkistä aikuista.. (no ei kyllä näitä olevankaan!!)

p.s aika tylyä väittää, että muita aloja kun kasvatustieteitä tai psykologiaa opiskelleet eivät ymmärtäisi lapsiensa tunne-elämää. mielenkiintoinen johtopäätös, varmaan jonkun "asiantuntijan" faktatieto tämäkin, josta nyt vaan ei satu yhtään tutkimustulosta löytymään?

olen lukenut kasvatustiedettä cumun verran ja psykologiaakin appron + paljon kirjallisuutta päälle. Se tiedetään faktaksi, että pitkäkestoinen, jatkuva ero ns. primäärivanhemmasta aiheuttaa lapselle trauman, mutta mitänä todistusaineistoa siitä, että esim. kertaluonteinen viikon poissaolo jo tämän aiheuttaisi, en ole nähnyt.

Blaablaablaa eli edelleenkään mitään faktaa sulla ei ole antaa?

Kyse ei ole lasten ja vanhempien välisistä suhteista, vaan siitä, miten lapsi kehittyy. Vanhemmat voivat tehdä paljon vahinkoa aivojen ja tunne-elämän kehitykselle. Kannattaa siis perehtyä myös kehityspsykologiaan, voit saada KIELIopintojen vastapainoksi uutta sisältöä ja ymmärrystä.

psykologiaa en ole lukenut, mutta kieliopinnotkin opettavat lasten ja vanhempien välisistä suhteista paljon. pullon henki -satu kertoo nimenomaan tilanteesta, jossa lapsi ja vanhempi ovat pitempään erossa. pääpiirteissäänhän tarina menee siten, että kalastaja löytää rannalta pullon, jonka sisältä ilmestyy hyvin vihainen henki. hän uhkaa tappaa kalastajan ja kertoo syyksi, että ensimmäiset sata vuotta hän odotti pelastajaa ja suunnitteli antavansa tälle kaikki maailman rikkaudet palkkioksi, seuraavat sata vuotta hän odotti pelastajaa ja suunnitteli antavansa tälle kaiken mitä tämä vain halusi niin kaikkien maailman rikkauksien lisäksi, kun ketään ei tämänkään jälkeen kuulunut, henki alkoi vähitellen suuttua. ja kun kolmesataa vuotta oli kulunut, hän oli päättänyt surmata ensimmäisen ihmisen, joka pullon avaisi. tämä tarina kertoo siis nimenomaan lapsen suhtautumisesta vanhemman poissaoloon. alkuun lapsi haluaa vanhempien palattua kertoa tälle kaikkia kivoja juttuja lomastaan, seuraavaksi hän piirtää hienoja kuvia lahjaksi ja lopulta hän ahdistuu ja suuttuu vanhemmilleen, kun nämä eivät palaakaan. aika riippuu lapsesta, esimerkiksi esikoiseni koki jo muutaman tunnin kolmenasatana vuotena kun taas toiseksi nuorimman saattoi jättää hoitoon - pakosta - viikoksikin ennen kuin hänelle se kolmesataa vuotta oli kulunut. viisas kalastaja selvisi pinteestä oveluudella. saman voivat tehdä vanhemmat, jotka ovat lapsistaan erosta. kunhan he tietävät jo valmiiksi odottaa, etteivät lapset ole erosta ja vanhempien suhteen hoitamisesta yhtä innoissaan kuin vanhemmat itse. ekat päivät loman jälkeen voivat siis olla rankkoja. jos loma on ollut hyvä, se kantaa tuon yli. toivottelen onnistunutta parisuhdevapaata ap:lle ja kumppanilleen. :)

mutta kukaan ei vastaa siihen liittyviin kysymyksiin eikä tuo esille mitään faktaa asiasta. Huonosti menee, jos ei edes tajua sitä, että oma mielipide ei ole FAKTAtietoa. "Mene kirjastoon" - kumma juttu, kun viiden vuoden pyrähdys yliopistossa opetti minulle sentään tiedonhakua ja ensisijainen tiedonhakukanava ei todellakaan ollut mikään kirjasto, jonka teokset eivät ole ajantasalla. Missähän sinä asiantuntija olet koulusi käynyt?

Et selvästikään ole opiskellut psykologiaa tai kasvatustiedettä. Ns. kovat aineet eivät anna välttämättä valmiuksia lasten ymmärtämiseen, mutta senhän olemme jo tämän ketjun sisällöstä huomanneetkin. Tietoa lapsen tunne-elämän kehityksestä saa kehityspsykologian kirjoista (kyllä - kirjastosta, lapsen tunne-elämä ei kehity niin nopeasti, etteikö parin-kolmen vuoden takaiset teokset olisi ajantasaisia), netistä löytyy hyödyllisiä linkkejä aiheesta ja tietoa saa myös esimerkiksi asiantuntijoiden luennoilta.

Nyt ei ole kyse siitä, että mitä minä olen opiskellut tai olenko minä jättänyt lastani hoitoon viikon lomamatkan ajaksi (en muuten ole, vaikka lapsi on jo 6-vuotias ;-)) vaan siitä, että faktaksi ei voi väittää asiaa, joka onkin vaan yhden asiantuntijan tai sinun MIELIPIDE. Se kai sinunkin pitäisi tietää. Mistä sinä tiedät mitä kirjoja minä olen lukenut tai jättänyt lukematta? Osaan sentään suodattaa lukemaani enkä ime itseeni vaan juuri sitä tietoa mitä haluan vaan olen kriittinen. Yksi lomamatka on sentään vaan yksi lomamatka, menee jo vähän liioittelun puolelle väittää, että koko lapsen tunne-elämä on sen jälkeen pilalla. Huhhuh. Tolla logiikalla täällä ei olisi yhtään täysjärkistä aikuista.. (no ei kyllä näitä olevankaan!!) p.s aika tylyä väittää, että muita aloja kun kasvatustieteitä tai psykologiaa opiskelleet eivät ymmärtäisi lapsiensa tunne-elämää. mielenkiintoinen johtopäätös, varmaan jonkun "asiantuntijan" faktatieto tämäkin, josta nyt vaan ei satu yhtään tutkimustulosta löytymään?

pitkiksi, mutta viittaan siis pariin edelliseen viestiin.



Ihminen ei välttämättä toimi suoraviivaisesti syy-seuraus -suhteen mukaan. Ihmistieteissä ei voida osoittaa asioita suoraan "kun tehdään näin, tapahtuu seuraavaa" -mallin mukaan. Ihminen on monimutkaisempi olento.



Lapsen kehityksestä puhuttaessa nojataan tiedettyihin asioihin.



"Se tiedetään faktaksi, että pitkäkestoinen, jatkuva ero ns. primäärivanhemmasta aiheuttaa lapselle trauman, mutta mitänä todistusaineistoa siitä, että esim. kertaluonteinen viikon poissaolo jo tämän aiheuttaisi, en ole nähnyt."



Tästä seuraisi se, että ei tiedetä, kuinka pitkä ero on lapselle haitallinen. Kertaluonteinen viikon ero VOI olla haitallinen. Miksi siis riskeerata???

pitkiksi, mutta viittaan siis pariin edelliseen viestiin.

Ihminen ei välttämättä toimi suoraviivaisesti syy-seuraus -suhteen mukaan. Ihmistieteissä ei voida osoittaa asioita suoraan "kun tehdään näin, tapahtuu seuraavaa" -mallin mukaan. Ihminen on monimutkaisempi olento.

Lapsen kehityksestä puhuttaessa nojataan tiedettyihin asioihin.

"Se tiedetään faktaksi, että pitkäkestoinen, jatkuva ero ns. primäärivanhemmasta aiheuttaa lapselle trauman, mutta mitänä todistusaineistoa siitä, että esim. kertaluonteinen viikon poissaolo jo tämän aiheuttaisi, en ole nähnyt."

Tästä seuraisi se, että ei tiedetä, kuinka pitkä ero on lapselle haitallinen. Kertaluonteinen viikon ero VOI olla haitallinen. Miksi siis riskeerata???