kaksin miehen kanssa lomalle, lapset 2v ja 5v jäävät kotiin :)

Älä ammu viestintuojaa, en minä ole keksinyt lapsen aivojen neurologisen kehityksen vaiheita.

Ja tosiaan, se on 2v ikäiselle totaalinen hylkäämiskokemus, se jättääkö se trauman ja millaisen, on nähtävissä myöhemmin.

Sen toki myönnän että tuskinpa mitään pysyvää vauriota jää, vaikka en sitäkään uskalla varmaksi sanoa kun ei asiantuntijatkaan tiedä moista, mutta ei se tapahtumaa lapsen näkökannasta myönteiseksi muuta.

Meitä vanhempia on moneen junaan, joku voi nauttia vaikkapa usean vuorokauden lomasta erossa taaperoikäisestä ja jopa vauvasta, minä en voisi siitä nauttia koska tiedän hyvin (ammattinikin puolesta) erilaiset stressitekijät pienen lapsen kehitykselle. Myöskään äidin sydämeni ja maalaisjärkeni haraisi sellaista lomaa vastaan.

Mutta kukin tyylillään, ei ole onneksi minun lapseni.



-11-

-8 & 13-

Ei se parisuhde siitä parane, vaikka miten kauas lapsista lähtisi! Ero tulee, jos ei kestä arkea.

Miehet tietty tietävät, että naisen saa tyytyväiseksi viemällä sen reissuun, sitten saa vuoden verran nauttia täydestä palvelusta. Fiksu mies sinulla, varmistaa hotellitason elämän koko vuodeksi.

Mikä vittu on hotellitaso?

Ompa kummallista perhe-elämää joillakin..

Ja muutenkin pipipää kommentti tuskin 7- vuotis häämatkan on tarkoitus parisuhdetta parantaa, päinvastoin sehän todistaa että sellainen on ja vielä ihana.

Ihanaa lomaa teille ap! Äläkä välitä näistä sekopäiden kommenteista kaikilla ei oo yhtä hyvin asiat vaan joutuvat näköjään palvelemaan miehiään niinkuin piiat aikoinaan. hrrr kamalaa

Jet Lag vie alle 1-vkon lomasta siellä ainakin sen 2vrk.

Been there done that eikä ikinä enää alle 2-vkon lomia Ameriikkaan;D

Ne tietävät tasan tarkkaan, että viemällä muija kerran vuodessa nainnille ulkomaille saa koko vuoden olla aika rauhassa kotitöiltä! Niin se vain menee: ei mies ajattele, että saapi se vaimo nyt lapsista lomaa. Ehei, mies ajattelee, että kun viikon sitä vieraissa vuoteissa nai niin se on niin nöyrää ja iloista tyttöä monta kuukautta.



Kuunnelkaa miesten puheita, voitte yllättyä ajatuksenkulkuaan.

kanssa viikonloppureissuun. Mä hiukan stressaan kyllä juuri siitä, miten 2-vuotias asian kokee. Hän kun ei tosiaan ymmärrä sitä, että vanhemmat tulevat takaisin ja ehkä pikkaisen kadun tätä, ettei lykätty vuodella reissua. Mutta nyt on matka maksettu ja kuitenkin kyse kahdesta yöstä. Totta puhuen en noin pitkää reissua pystyisi tekemään enkä noin pitkälle. Nyt mennään niin lähelle, että periaatteessa - jos 2-vuotias silmin nähden kärsii olostaan, voidaan palata nopeasti takaisin. Ulkomaille lähtijäksi ei minusta olisi. Mutta hauskaa matkaa teille!

Kaikkien miesten ei ole tuollaisia amiskarvanoppamoukkia.

täällä nyt taas ne kateelliset louskuttaa, jotka ei itse koskaan halua/pääse käymään missään ja sitten ihmettelee, miksi se parisuhde meni ns. perselleen

Jos siis pystyt nauttimaan lomasta tietäen että nuorempi ei tajua ettette ole hylänneet kokonaan.

2v kun ei vielä tajua aikakäsitettä eikä sitä että vanhempi tulee myös takaisin.

EI varmaan kukaan ole tehnyt 4-6 päivän shoppailureissua Nykiin, hohhoijaa... Sinnepäinhöän aikaero menee helposti kun eka päivä saa itsensä rytmiin...

Se että vanhemmat eroavat on, tietenkin, lapselle iso kriisi ja elämänmuutos ja tottakai hän ikävöi ja reagoi asiaan.

MUTTA siinäkin tilanteessa lapsi on sen TOISEN vanhemman kanssa vaikka toinen on muualla.

Se on aivan eri asia kuin se että kumpikin vanhemmista häippäisee näkyvistä/saatavilta.

Ja ps, ei minulla ole syytä olla kateellinen, lapsemme on jo koulussa ja matkoja tehty jo n.3v ajan perheenä että kaksin.



-8 & 13-

Älä ammu viestintuojaa, en minä ole keksinyt lapsen aivojen neurologisen kehityksen vaiheita.

Ja tosiaan, se on 2v ikäiselle totaalinen hylkäämiskokemus, se jättääkö se trauman ja millaisen, on nähtävissä myöhemmin.

Sen toki myönnän että tuskinpa mitään pysyvää vauriota jää, vaikka en sitäkään uskalla varmaksi sanoa kun ei asiantuntijatkaan tiedä moista, mutta ei se tapahtumaa lapsen näkökannasta myönteiseksi muuta.

Meitä vanhempia on moneen junaan, joku voi nauttia vaikkapa usean vuorokauden lomasta erossa taaperoikäisestä ja jopa vauvasta, minä en voisi siitä nauttia koska tiedän hyvin (ammattinikin puolesta) erilaiset stressitekijät pienen lapsen kehitykselle. Myöskään äidin sydämeni ja maalaisjärkeni haraisi sellaista lomaa vastaan.

Mutta kukin tyylillään, ei ole onneksi minun lapseni.

-11-

Itse olin 8 päivää sairaalassa, puhuin lapsen kanssa päivittäin puhelimessa. Iloiselta tuo vaikutti kertoessaan päivän tapahtumista. Kyseli olenko kauan pipi ja sattuuko ja sanoi lohduttavsti että lääkärit parantaa minut ja sitten hän järjestääminulle juhlat kun pääsen kotiin.

Hoitajana lapsella oli tuttu mummu ja isä ja isosisko. Missään vaiheessa ikinä lapsi ei ole puhunut että olisin hänet hyljännyt/ jättänyt.

Tosin meillä ei lapset muuten ole juurikaan hoidossa mutta en tiedä sitten onko oma lapseni niin fiksu ja voi hyvin että tietää kyllä että ikinä ei häntä jätettäisi ja ymmärtää että mummulla voidaan vierailla pidempiäkin aikoja mutta aina tullaan kotiin.

Lisäksi meillä ihan avoimesti kerrotaan lapsille melkein päivittäin että rakastamme heitä ja välitämme heistä. Näytämme sen heille myös olemalla läsnä lasten leikeissä ja muissa jutuissa. Ehkä osaksi tästä johtuu että he eivät koe meidän hylkäävän heitä vaikka olisimmekin pidemmän aikaa poissa.

meillä tehdään kyllä reissuja, mutta aina siten, ettei ne ylitä tuota turvallista rajaa. Ja arkeen otetaan niitä omia hetkiä melko useinkin, esimerkiksi juuri tänään illalla kävin yksin juoksemassa ja suunnuntaina lähdetään miehen kanssa kahdestaan viettämään yhteistä aikaa.

Kuinka kauheet traumat siitäkin tulee lapselle, kun äiti lähtee synnyttään vauvaa. Ja toinen joutuu jäämään isin kanssa kotiin. Eihän pieni lapsi voi tajuta tuleeko äiti takaisin sairaalasta muutaman päivän päästä. Ai kauhee kun tulee pian loppu elämän kestävä hylkäämis kokemus...

itse en kyllä pystyis tuon ikäisiä lapsia jättämään noin pitkäksi aikaa hoitoon. Ei meillä parisuhde kaadu siihen, että ollaan nämä vuodet kun lapset on pieniä kotosalla. Lomareissujahan voi käydä myös lasten kanssa... Kahdenkeskisiä reissuja aletaan taas harkitsemaan kun nuorimmainenkin pääsee vähintään kouluikään.

mutta kyllä se näin on.

Siis puhuit 2v lapsesi kanssa puhelimessa? hän osasi puhua jo niin selvästi että kykeni erittelemään ajatuksiaan ja tunteitaan niinkin selväsanaisesti että kävi ilmi ettei hän ikävöi kummemmin eikä ainakaan koe hylkäämistä?

Se että on vankka perusturva vaikutta tietysti siihen miten lapsi erokokemukset kokee, mutta ei sekään poista lapsen kehityspsykologian ja neurologian faktoja, valitan.

Joskus tottakai tulee pakollisia erotilanteita, ne ok ja kuuluvat elämään, mutta tieten tahtoen niitä ei ole hyvä eikä suotavaa pienelle aiheuttaa, aiheesta löytyy kirjastosta ja netistä paljon luettavaa jos haluaa faktaa esim kehityspsykologiasta.

Ihmisellä on myös jännä tapa kääntää asioita paremmaksi kuin ne ovatkaan ja selitellä itselleen asioita ja saada siten ehkäpä paremman omatunnon ja mielen itsellensä, se on osa defenssimekanismejamme.

Hieman huvittaa tuo kommenttisi rakastamisen sanomisesta, hienoa että niin toimitte, mutta se taas ei tähän periaatteessa liity lainkaan, jokaisella normiperheessä kasvavalla lapsella on se perusajatus päässään ja rangassaa että häntä rakastetaan.

Juu, meillä myös ala-asteikäiset lapseni kuulevat rakkaudestani päivittäin, samoin isänsä:)



-8 & 13-

Kuuntele miehiä, eivät kaikki ole kuin sinun omasi, joka koiramaisesti kantaa laukkujasi ja niiaa nätisti.

näiden katkerien ilkeämielisten viesteistä, käsittämätöntä. Itse asun toisessa pohjoismaassa eikä tuollaista katkeruutta, kateutta ja ilkeämielistä kaikkitietävyyttä esiinny täällä. Surullista.

Siis voi ....en keksi sanoja . Minkä ikäisiä ihmisiä täällä oikein on?? Jos miehesi oikeesti juttelee kavereineen tuollaisia, niin vaihda miestä tai kasavkaa yhdessä AIKUSIKSI!!







Ja sinulle aloittaja: IHANAA LOMAA!!! NAUTTIKAA!!

Olen kerran käynyt mieheni kanssa jenkeissä ja mahtavaa oli ja minkään näköisistä "jetlageista" ei ollut tietoakaan. Kateelliset täällä taas selittäää...=)