kaksin miehen kanssa lomalle, lapset 2v ja 5v jäävät kotiin :)

Väkisinkin näitä päätöksiä on pohdittava omien ja lähipiirin kokemusten ja havaintojen pohjalta, ja kokonaisuutta tarkastellen.

En lainaa enää, kun menevät niin pitkiksi, mutta viittaan siis pariin edelliseen viestiin. Ihminen ei välttämättä toimi suoraviivaisesti syy-seuraus -suhteen mukaan. Ihmistieteissä ei voida osoittaa asioita suoraan "kun tehdään näin, tapahtuu seuraavaa" -mallin mukaan. Ihminen on monimutkaisempi olento. Lapsen kehityksestä puhuttaessa nojataan tiedettyihin asioihin. "Se tiedetään faktaksi, että pitkäkestoinen, jatkuva ero ns. primäärivanhemmasta aiheuttaa lapselle trauman, mutta mitänä todistusaineistoa siitä, että esim. kertaluonteinen viikon poissaolo jo tämän aiheuttaisi, en ole nähnyt." Tästä seuraisi se, että ei tiedetä, kuinka pitkä ero on lapselle haitallinen. Kertaluonteinen viikon ero VOI olla haitallinen. Miksi siis riskeerata???

Kyllä se on joillekin kova pala että toisilla on mahdollisuus ottaa joskus omaakin aikaa ja reissata. Kylläpä ollaankin itsekkäitä, hyi meitä! Me käymme mieheni kanssa joka vuosi kahdestaan kaupunkilomalla jossain Euroopassa, 3-5vrk reissu. Näin on tehtiin viimevuonnakin kun kuopus oli 14kk, oltiin tuolloin 3 yötä poissa. Lasten isoäiti oli heitä meillä kotona hoitamassa kuten yleensäkin reissujen aikana. Tänä vuonna olemme poissa 4 yötä. JOudun myös pian lähtemään ulkomaille työmatkalle viikoksi, tuolloin tosin lasten isä jää kotiin ja lapset ovat normaalisti hoidossa isän ollessa töissä. Kuopuksen ollessa 5kk olimme yhden yön poissa kotoa, toisella puolella olevien ystävien häiden takia. Poissaoloa tuli siis tasan vuorokausi. Ainoa havaittava haitta oli että omat tissini meinasivat räjähtää pumppaamisesta huolimatta, imetin tuolloin. Imetyksen kestoon tuo poissaolo ei vaikuttanut, imetin vuoden ikään. Nyt kun kuopus on 2v ovat olleet jo mummolassakin 3 yötä putkeen vaikka emme olleet edes reissussa, halusivat mennä kun isoäiti oli lomalla. 2vkin osaa jo puhua puhelimessa, ihan iloisesti osaa kertoa mitä on tehnyt. En todella koe aiheuttaneeni lapsille jotain traumoja. Minusta on ihanaa että heillä on rakastava isoäiti joka haluaa olla heidän kanssaan ja jonka kanssa he viihtyvät.

silloin ku oma lapseni oli vajaa 2v, kävimme 10 päivän matkalla mieheni kanssa. Lapsi oli mummunsa kanssa sen ajan (jolle on oikein läheiset välit) ja hienosti meni. Soittelin puhelimella ja heipat sanottiin. Matkan jälkeen hemmoteltiin lasta erityisen paljon. Eikä tämän jälkeen mitän erityistä kummempia tinttailuja tai unettomia öitä seurannut. Matkasta on nyt vuosi aikaa ja tänä aikana ainakaan meidän lapsessa ei ole havaittavissa mitään koulusurmaajan merkkejä! Ei kannata kaikkea uskoa mitä telkkarista kuulee Dr.Phililtä...

Voi hyvää päivää mitä meininkiä. Vanhempani olivat viikon matkalla kun olin 8kk, mummo hoiti minua ja isosiskoa kotona. Enkä mitään traumoja koe saaneeni..

Meillä ainakin on isovanhemmat alusta saakka otettu osaksi perhettä. Ovat myös lapsille erittäin tärkeitä ja rakkaita! Ikinä ei olla itketty vanhempien perään ym. Hienost varmaan menee isompana yökyläilyt kun koskaan ei olla missään oltu...meette varmaan kouluunkin pitämään kädestä kiinni ettei vaan tunne itseään hylätyksi ;DDDDDDDDDDDDDDD Voi isä sentään;D!

Ai niin, ehkä Ne äidit jotka omivat lapsen itselleen pitävät ehkä itseään jotenkin hmmm parempina/korvaamattomina? Meillä ainakin on alusta asti molemmat vanhemmat olleet yhtä tärkeitä vaikka äiti on se joka on maitobaarina toiminut;D

Nuorin lapsesi ei saisi olla erossa sinusta kahta yötä kauempaa! Perusturvallisuus kärsii, näin psykologit sanovat. Eli yö per ikävuosi. Mietihän vähän lapsiasi.

Sairastuin ja jouduin sairaalaan. Isovanhemmat hoitivat pikkuista ja vierottivat rinnasta samalla. Perusturvallisuutta ei ole varmaan enää ollenkaan, kun kaikki tapahtui vielä täysin yllätteäen ja asioita ei pystynyt edes valmistelemaan.

ei ole lapselle hyväksi. Samasta asiastahan tässä on kyse. Ero toisesta vanhemmasta pitkään ja sen lisäksi vielä puuttuu tietynlainen pysyvyys elämästä kun asuinpaikka muuttuu. Levottomuus ja sitoutumisen vaikeus varmasti tulevat esille myöhemmin.

eli siis tällä edellämarkkinoidulla logiikalla esim. avioerolapset, jotka ovat vuoroviikoin jommalla kummalla vanhemmalla ovat täysin traumatisoituneita ennen 7 ikävuotta, jolloin voikin olla viikon verran poissa kotoa...? Jos siis ei huomioida muita asiaan liittyviä tekijöitä? :-)

Ihanaa ja antoisaa lomaa ap!

jos sekä äiti ja isä ovat lapsen kanssa kotona äitiysloman ja vanhempainvapaan aikana ja osallistuvat lapsen hoitoon tasapuolisesti. Uskon silti, että lapset kaipaisivat sinua ja reagoisivat eroon.

Minunkaan mielestäni kotona oleminen isän kanssa ei ole hoidossa olemista.

ainakin on isä ihan samanarvoinen vanhempi kuin minä..en laske että lapset on hoidossa jos ovat isäsnsä kanssa kotona..voisin hyvin häipyä vaikka pariksi viikoksi ja lapset pärjäis isän kanssa hyvin..on minusta aivan eri asia laittaa lapsi muualle hoitoon kun että on oman isän kanssa..

että pieni lapsi unohtaa vanhempansa aika nopeasti? Lähipiirissä oli tapaus, jossa vanhemmat lähti kahdestaan lomalle ja lapsi (1 tai 2v silloin, en ihan muista) jäi mummon hoiviin. Takaisin tullessa lapsi ihmetteli, ketä nuo ovat ennen kuin jossain vaiheessa ymmärsi, että isä ja äitihän ne ovat. Varmaan oli pidempi loma kuin viikon, mutta kertoo jotain pienen lapsen kyvystä pitää vanhempi mielessään. Mielestäni kannattaisi ainakin soitella kotiin vaikka joka ilta sieltä reissusta.

että pieni lapsi unohtaa vanhempansa aika nopeasti? Lähipiirissä oli tapaus, jossa vanhemmat lähti kahdestaan lomalle ja lapsi (1 tai 2v silloin, en ihan muista) jäi mummon hoiviin. Takaisin tullessa lapsi ihmetteli, ketä nuo ovat ennen kuin jossain vaiheessa ymmärsi, että isä ja äitihän ne ovat. Varmaan oli pidempi loma kuin viikon, mutta kertoo jotain pienen lapsen kyvystä pitää vanhempi mielessään. Mielestäni kannattaisi ainakin soitella kotiin vaikka joka ilta sieltä reissusta.

Lapsi ei pysty säilyttämään mielessään kuvaa vanhemmastaan ja se aiheuttaa hänelle stressiä ja hyvlkäämisen tunteen. Ja lapsi ei välttämättä näytä ikävän ja kiukun tunteita hoitajalleen, jos ei koe häntää täysin luotettavaksi. Lapsethan kiukkuavat vanhemmilleen, koska luottavat siihen, ettei heitä hylätä, vaikka kiukkuilevat.

up

TIETENKÄÄN aivan pientä lasta ei saa hylätä ja TIETENKIN lasten edun tulee olla aina se tärkein asia. Mutta se ei tarkoita sitä, että vanhemmat eivät saisi matkustaa silloin tällöin keskenään.



Jos ajatellaan lapsen parasta, ei yritetä tunkea kaikkia perheitä ja vanhempia samaan muottiin. Siitä on seurauksena vain ahdistusta ja onnettomuutta, myös lapsille.



Ja vielä tiedoksi näille fanaatikoille. Se,että joku, jopa joku lääkäri sanoo jotain, ei ole sama asia kuin tutkittu tieto.

ja hämmästelee saamaansa ketjureaktiota.



Emme lähdekään reissuun -syyn tietävät kaikki. Piti lähteä maanantaina ja palata la aamuna, ja niin että isovanhempi tulisi hoitamaan kaikkia kolmea lastamme kotiimme. Olemme asuneet joskus ko. kaupungissa, jonne olimme matkaamassa ja siksi kohde meille tärkeä. Kävimme juuri viikon reissussa koko perheen voimin ja keskustelimme myös isovanhemman kanssa että mitäs jos lähtisimmekin kaikki reissuun. Mutta isovanhempi eli mieheni äiti oli sitä mieltä että me anstaitsisimme tämän loman kahdestaan, sillä olemme olleet aika tiukilla hmmm.. n. 5v ja tämä olisi ollut eka kahden tehty reissu sitten lasten saannin. Vuosi sitten reissasimme niin, että nuorimmainen mukana. Isommat lapset pärjäsivät hyvin kotona, kun soittelimme usein ja jatkoivat omia rutiinejaan ja harrastuksiaan tutuissa ympyröissä. Minusta on hyvin tärkeää, että myös isovanhemmat saavat mahdollisuuden luoda omat siteensa lapsenlapsiinsa ja koska meidän etäisyys on n. 3 000km on näkeminen harvinaista ja juuri siksikin intensiivinen usean päivän yhdessäolo vahvistaa lasten ja mummon sidettä toisiinsa. En siis näe matkaamme itsekkäästi, vaan katson että myös lapsemme saavat paljon lomastamme irti. Tosiaankin 4 kokonaista päivää olisimme olleet erossa, (!!!!!) mutta valitettasti matka nyt jää tekemättä, ehkä syksyllä, ehkä ensi vuonna...tai ehkä jo keväällä jos tämä kaaos tästä selviää.





ja vielä -jenkkeihin voi hyvin lähteä 4-6pväksi ;) yölento, sinne mennessä on hyvinkin pirteä aamusta alkaen, shoppailureissu parhaimmillaan, ja ilman lapsia. Olemme reissanneet siellä niin paljon lasten kanssa että tiedämme ettei jetlag ja 8h koneessa tee hyvää niin pienen ajan sisällä lapsille. Tai kyllä sen tekee, mutta jos anoppi haluaa hoitaa lapsiamme mieluiten teemme reissun kaksin ;)



Hyviä matkoja kaikille, ja parisuhteen hoitaminen on meille arkea parhaimmillaan, minun mieheni ei lukeudu siihen joukkoon jonka jotkut vastaajat mainitsivat, että äiti sitten jaksaa hoitaa kodin vuodeksi eteenpäin. Ikävä kuulla jos jollakin näin on...



Oikein odotan hetkeä että saan nostaa shamppanjalasia mieheni kanssa ja lasteni viihdyttämisen sijaan saan viihdyttää itseäni ja miestäni ;)



hyviä lomia vielä kaikille äideille ja isille!!!

ap

Olette näköjään saaneet kolmannen lapsen!

että ihmettelen miksi tässäkin syyllistetään äitejä. Kun isä lähtee työkomennukselle vaikka pariksi viikoksikin, kukaan ei ihmettele. Mutta auta armias jos se on äiti jonka työhön kuuluu matkustamista, niin kyllä syyllistetään.

lapsilla on toisensa ja turvalliset ja tutut isovanhemmat hoitajina.

että äiti on useimmiten se ensisijainen hoitaja, joka on ollut vauvan ja pienen lapsen kanssa äitiysloman ja hoitovapaan aikana. Jos isä on ollut ensisijainen hoitaja, äidin poissaolo ei ole niin suuri stressitekijä kuin isän poissaolo.

että ihmettelen miksi tässäkin syyllistetään äitejä. Kun isä lähtee työkomennukselle vaikka pariksi viikoksikin, kukaan ei ihmettele. Mutta auta armias jos se on äiti jonka työhön kuuluu matkustamista, niin kyllä syyllistetään.

eli siis tällä edellämarkkinoidulla logiikalla esim. avioerolapset, jotka ovat vuoroviikoin jommalla kummalla vanhemmalla ovat täysin traumatisoituneita ennen 7 ikävuotta, jolloin voikin olla viikon verran poissa kotoa...? Jos siis ei huomioida muita asiaan liittyviä tekijöitä? :-)



Ihanaa ja antoisaa lomaa ap!

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/2_3-vuoti…



Ja ei kai kukaan väitäkään, että lapsi heti traumatisoituu ja elämä on pilalla, mutta on riski olemassa. Sitäpaitsi kyllä minua ahdistaisi jo se, että lapseni stressaisi sen ajan kun olen poissa, vaikka ei aiheuttaisikaan mitään tulevaisuudessa.