Lue keskustelun säännöt.
kaksin miehen kanssa lomalle, lapset 2v ja 5v jäävät kotiin :)
14.04.2010 |
mieheni juuri varailee meille 7v häämatkaa, ja 2v ja 5v jäävät isovanhemman hoiviin. Olemme yötä pois. Iso ikävä tulee nuorimmaista, mutta ehkä äiti selvii ;)
Kommentit (139)
Toiset lapset vierastavat hyvin vähän tai harvoin, koska heillä sattuu olemaan sellainen temperamenttityyppi. Eivät siis pelästy helposti, mutta varmasti etsisivät turvaa vanhemmista, jos se vieras ihminen käyttäytyisi jotenkin uhkaavasti. Leimaat sitten kaikki pelottomat lapset epänormaaleiksi ja häiriintyneiksi, tyyliin "ei sun lapsi ole reipas, vaan olet kohdellut sitä kaltoin". Mistä näitä kyökkipsykologeja oikein tulee...
välttämättä edes näy varhain; saattaa olla, että esim. parisuhteessa vasta aikuisena hylkäämisen pelkona. Lapsena sen voi huomata siten, että lapsi "kiintyy" kaikkiin aikuisiin, siis ei vierasta ketään, vaan juoksee lähes tuntemattoman syliin estoitta. Se ei ole normaalia, vaikka monesti silloin vanhemmat sanovatkin, että "meidän lapsi on noin reipas". Eikä tämä ole mitään kateellisen puhetta; toivon vain, että vanhemmat kiinnittäisivät huomiota lapsiinsa ja tekisivät ne pitkät matkansa vasta muutaman vuoden päästä. Kun lapsi on pieni, lyhyet irtiotot riittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset kyllä pärjää! p.s. tällä palstalla on kyllä harvinaisen kateellista porukkaa
kertoa mitä kateutta on siinä, jos kertoo faktoja lapsen psyykkisestä kehityksestä?
Annapa nyt yksikin linkki tutkimukseen, jossa on noita sun faktojasi.
Kun luin aloituksen, ajattelin, että kuinkahan monta viestiä ehtii tulla ennen ensimmäistä syyllistämiskommenttia. Taisi tuossa yksi tai kaksi ehtiä olla, ihailtavaa.
Onko sillä eroa, että lapsia on kaksi? Siis verrattuna, että viet vaikka 3-veen yksin mummilaan tai se etttä hän menee 5-vee sisaruksensa kanssa?
Antaa edes jonkinlaisen vastauksen tälle?
jos lapsi on yksin tai on sisaruksen kanssa.
Mutta äiti ja/tai isä on lapsen hoitaja ja se keneen lapsi turvaa ja luottaa.
Ja tuohon, että mitä eroa on 5 minuutilla ja 5 päivällä. Esim parivuotias pystyy jo säilyttämään mielikuvan vanhemmistaan jonkun aikaa ja kykenee olemaan erossa, mutta ei montaa päivää. Pari yötä on siinä iässä ihan ok, viikko jo lapselle aika rankkaa. Toki lapsissa ja tilanteissa on eroja.
pyytää vanhemmiltani kahta yötä pidempää lapsenhoitoapua. Ovat jo sen rupeaman jälkeen hyvin väsyneitä. Lapsi on esikoulussa ja normaali, ei siis ylivilkas. Vanhempani taas hiukan alle seitsemänkymppisiä ja suhteellisen - mutteivät täysin - terveitä.
Minun ja mieheni velvollisuus on hoitaa lapsemme. Isovanhemmat auttavat aina tarvittaessa, mutta apurupeaman maksimiaika on todellakin 48h.
En lukenut kaikkia viestejä mutta kauanko olette pois?
Me ollaan kans lähdössä 2 viikon päästä Kreikkaan miehen kanssa kahdestaan.
Mummo tulee hoitamaan lapsia.
Voi että mä odotan sitä. Ihanaa:)
Kesällä lähdetään sitten lasten kanssa jonnekin mut ei etelään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sillä eroa, että lapsia on kaksi? Siis verrattuna, että viet vaikka 3-veen yksin mummilaan tai se etttä hän menee 5-vee sisaruksensa kanssa?
Antaa edes jonkinlaisen vastauksen tälle?
jos lapsi on yksin tai on sisaruksen kanssa.
Mutta äiti ja/tai isä on lapsen hoitaja ja se keneen lapsi turvaa ja luottaa.
Ja tuohon, että mitä eroa on 5 minuutilla ja 5 päivällä. Esim parivuotias pystyy jo säilyttämään mielikuvan vanhemmistaan jonkun aikaa ja kykenee olemaan erossa, mutta ei montaa päivää. Pari yötä on siinä iässä ihan ok, viikko jo lapselle aika rankkaa. Toki lapsissa ja tilanteissa on eroja.
Miksi vaikka mummo ei voisi olla se, johon lapsi turvaa ja luottaa? Yritätkö "mielikuvan säilyttämisellä" sanoa, että kaksivuotias unohtaa vanhempiensa olemassaolon viikossa? Ainakin minun taaperoikäiseni ovat spontaanisti puhuneet sukulaisista, joita ovat nähneet viikkoja sitten, eli eivät esim. tädit ja sedät näytä unohtuvan viikoissa.
lomalla jossain kaukana ja parilla kahdenkeskisellä kaupunkilomalla Euroopassa vuodessa koko sen ajan, kun meillä on ollut lapsia. Sitä ennen reissattiin toki aina kahdestaan, nykyisin lapset ovat mukana joillakin reissuilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pyytää vanhemmiltani kahta yötä pidempää lapsenhoitoapua. Ovat jo sen rupeaman jälkeen hyvin väsyneitä. Lapsi on esikoulussa ja normaali, ei siis ylivilkas. Vanhempani taas hiukan alle seitsemänkymppisiä ja suhteellisen - mutteivät täysin - terveitä.
Minun ja mieheni velvollisuus on hoitaa lapsemme. Isovanhemmat auttavat aina tarvittaessa, mutta apurupeaman maksimiaika on todellakin 48h.
Tietysti isovanhempien ikä vaikuttaa asiaan, viisikymppiset jaksavat paremmin kuin seitsemänkymppiset.
On kyllä tosi vaikea löytää mitään tutkimustuloksia tai edes googlaamalla mitään "virallista" tahoa, joka olis sanonut sen yksi yö per ikävuosi.....
Aika monet vois vierailla esim sivuilla http://kidshealth.org/parent/emotions/feelings/travel_without_kids.html
"Kids' readiness to stay at home depends largely on their age. Separation anxiety is common among kids between 6 months and 2 years old. "
Mun henk.koht mielipide onkin, että melko huolettomasti voi ap:kin jättää lapsensa tuttuun paikkaan tutulle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oli liki kaksi viikkoa sairaalassa synnytyksen jälkeen. Kotona olevaa 2½-vuotiasta hoitivat isovanhemmat ja isi. Tyttö riutui ihan silmissä, kun oli niin ikävä. Kävivät vielä sairaalassa moneen kertaan tuona aikana ja tytär oli vaisumpi ja vaisumpi joka käynnillä.
Kun mä tulin kotiin sairaalasta vauvan kanssa, tyttö oli oli hiljainen, eikä mitenkään huippuonnettomalta vaikuttanut. Illalla, kun alettiin meneen nukkumaan, mä otin tytön syliin ja sanoin, että nyt on äiti kotona. Tytär alkoi ulvomaan. Se oli oikeesti kamalan kuuloista. Sellaista primitiivistä, ihan kamalan kuuloista ulvontaa, huutoa. Siinä istuttiin sylikkäin ja tytär pikkuhiljaa rauhottui. Meni kuiten useampi tunti siinä istuessa sylikkäin. Pitkän aikaa tuli vessaankin mun kanssani, kun pelkäsi vissiin, että mä häviän.
Mä en ikinä jättäisi pieniä lapsiani pidemmäksi aikaa kuin nuo suositukset menee. Mä olen itse nähnyt, millainen tuska siitä erosta voi lapselle tulla. On me nyt jopa käyty viikonloppureissuja kahden miehen kanssa, mutta lapset onkin jo vanhempia ja mennään ihan sen nyrkkisäännön mukaan.
Jokainen tavallaan. Mä en kuitenkaan loman takia tuota tuskaa lapselleni aiheuttaisi. Ehkä kaikki lapset ei eroa koe yhtä voimakkaana tai näytä sitä samalla tavalla, mutta kyllä mä uskon siihen, että se ero on vaikea lapselle. Aina.
On kyllä tosi vaikea löytää mitään tutkimustuloksia tai edes googlaamalla mitään "virallista" tahoa, joka olis sanonut sen yksi yö per ikävuosi.....
Aika monet vois vierailla esim sivuilla <a href="http://kidshealth.org/parent/emotions/feelings/travel_without_kids.html" alt="http://kidshealth.org/parent/emotions/feelings/travel_without_kids.html">http://kidshealth.org/parent/emotions/feelings/travel_without_kids.html…;
"Kids' readiness to stay at home depends largely on their age. Separation anxiety is common among kids between 6 months and 2 years old. "
Mun henk.koht mielipide onkin, että melko huolettomasti voi ap:kin jättää lapsensa tuttuun paikkaan tutulle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oli liki kaksi viikkoa sairaalassa synnytyksen jälkeen. Kotona olevaa 2½-vuotiasta hoitivat isovanhemmat ja isi. Tyttö riutui ihan silmissä, kun oli niin ikävä. Kävivät vielä sairaalassa moneen kertaan tuona aikana ja tytär oli vaisumpi ja vaisumpi joka käynnillä.
Kun mä tulin kotiin sairaalasta vauvan kanssa, tyttö oli oli hiljainen, eikä mitenkään huippuonnettomalta vaikuttanut. Illalla, kun alettiin meneen nukkumaan, mä otin tytön syliin ja sanoin, että nyt on äiti kotona. Tytär alkoi ulvomaan. Se oli oikeesti kamalan kuuloista. Sellaista primitiivistä, ihan kamalan kuuloista ulvontaa, huutoa. Siinä istuttiin sylikkäin ja tytär pikkuhiljaa rauhottui. Meni kuiten useampi tunti siinä istuessa sylikkäin. Pitkän aikaa tuli vessaankin mun kanssani, kun pelkäsi vissiin, että mä häviän.
Mä en ikinä jättäisi pieniä lapsiani pidemmäksi aikaa kuin nuo suositukset menee. Mä olen itse nähnyt, millainen tuska siitä erosta voi lapselle tulla. On me nyt jopa käyty viikonloppureissuja kahden miehen kanssa, mutta lapset onkin jo vanhempia ja mennään ihan sen nyrkkisäännön mukaan.
Jokainen tavallaan. Mä en kuitenkaan loman takia tuota tuskaa lapselleni aiheuttaisi. Ehkä kaikki lapset ei eroa koe yhtä voimakkaana tai näytä sitä samalla tavalla, mutta kyllä mä uskon siihen, että se ero on vaikea lapselle. Aina.
Oisko tossa yllämainitussa kuitenkin enemmän olla tekemistä sen uuden perheenjäsenen tulosta perheeseen. Tyttösi pelkäsi, että vauva vie hänen paikkansa. (No totta tosin, että siinä lisäksi pidempi ero äidistä.)
Tiesi, että saa tällä alotuksella av-mammat riehaantumaan :D!
Oikein mukavaa lomaa ap:lle ja miehelle. Pitäkää perheestänne jatkossakin hyvää huolta :)!
Terv. Samalla tavalla asioista ajatteleva, jonka kolmea lasta paria vuotta vaille 70-vuotiaat vanhemmat hoitavat ilomielin vaikka viikon kerrallaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin tyypillinen ketju täällä.
Ei haluta uskoa mitään asiaa, joka on jostain muualta lähtöisin kuin av-mammojen omasta päästä. Heti toitotetaan linkkien perään.
Jospa marssisitte kirjastoon ja lainaisitte jonkun kehityspsykologian perusteoksen ja tutustuisitte siihen.
Tai oikeastaan ihan sama mulle mitä ajattelette. Eipä se kirjatietokaan teitä vakuuta, kun olette jotain omassa pienessä mielessänne päättäneet.
niin tyypillinen ketju täällä.
Ei haluta uskoa mitään asiaa, joka on jostain muualta lähtöisin kuin av-mammojen omasta päästä. Heti toitotetaan linkkien perään.
Jospa marssisitte kirjastoon ja lainaisitte jonkun kehityspsykologian perusteoksen ja tutustuisitte siihen.
Tai oikeastaan ihan sama mulle mitä ajattelette. Eipä se kirjatietokaan teitä vakuuta, kun olette jotain omassa pienessä mielessänne päättäneet.
Täällä meillä on oikein kehityspsykologian asiantuntija, joka ei osaa edes googlettaa näitä tietoja muidenkin nähtäville? Eiköhän sitä tietoa löydy vähän enemmän täältä Internetin ihmeellisestä maailmasta kun kirjastosta, jossa suurin osa teoksista on 90-luvulta... ;-)
eikä niissä missään todeta olevan mitään ehdotonta vuorokausi/ ikävuosi -sääntöä. Esim. Keltinkankaan mukaan ei tuollaisia kaikissa tapauksessa päteviä sääntöjä ole. Ei voida sanoa, että 2-vuotiaalle olisi "haitatonta" olla erossa ns. lähivanhemmasta kaksi vuorokautta, mutta että esimerkiksi neljä tai viisi vuorokautta olisi ehdottomasti haitallista. Vaikuttavia tekijöitä on niin monia ja lapset ovat myös yksilöitä.
niin tyypillinen ketju täällä. Ei haluta uskoa mitään asiaa, joka on jostain muualta lähtöisin kuin av-mammojen omasta päästä. Heti toitotetaan linkkien perään. Jospa marssisitte kirjastoon ja lainaisitte jonkun kehityspsykologian perusteoksen ja tutustuisitte siihen. Tai oikeastaan ihan sama mulle mitä ajattelette. Eipä se kirjatietokaan teitä vakuuta, kun olette jotain omassa pienessä mielessänne päättäneet.
että täällä "keskustelee" joku muukin kuin minä kanssanne kehityspsykologiasta yms.
-8 & 13-
niin tyypillinen ketju täällä. Ei haluta uskoa mitään asiaa, joka on jostain muualta lähtöisin kuin av-mammojen omasta päästä. Heti toitotetaan linkkien perään. Jospa marssisitte kirjastoon ja lainaisitte jonkun kehityspsykologian perusteoksen ja tutustuisitte siihen. Tai oikeastaan ihan sama mulle mitä ajattelette. Eipä se kirjatietokaan teitä vakuuta, kun olette jotain omassa pienessä mielessänne päättäneet.
Täällä meillä on oikein kehityspsykologian asiantuntija, joka ei osaa edes googlettaa näitä tietoja muidenkin nähtäville? Eiköhän sitä tietoa löydy vähän enemmän täältä Internetin ihmeellisestä maailmasta kun kirjastosta, jossa suurin osa teoksista on 90-luvulta... ;-)
kehityspsykologia on niin uusi tieteenala, että kaikki tieto on 90-luvun jälkeen kirjoitettua...
että täällä "keskustelee" joku muukin kuin minä kanssanne kehityspsykologiasta yms. -8 & 13-
minä en siis ole sinä! Mutta sinun kirjoitukset vastaavat omia ajatuksiani. Ja taitaa joku muukin tässä keskustella samoin ajatuksin.
mutta missä kaikki tutkimustulokset asiasta? Olisi kiva nähdä jotain faktaa siitä, kuinka äidin ja isän viikon poissaolo traumatisoi lapsen loppuelämän ;-) Kehiin vaan niitä tutkimuksia, kiitos!