Miten suhtautuisit naiseen, joka jää kotiäidiksi loppuelämäkseen?
Tarkoitan kotiäidillä sellaista, joka pyörittää "työkseen" lapset ja huushollin, vain mies tienaa. Ei siis väliaikaisesti, vaan tiedostaen, että tekee sitä vähintän siihen asti kunnes lapset ovat kaikki muuttaneet pois kotoa.
Kommentit (107)
Kuulostaa hyvälle. Itse ryhtyisin heti kotiäidiksi loppuelämäkseni, jos se olisi mahdollista.
Monissa maissahan näin on, nainen on kotona. Eikä kukaan nimitä esim. luuserimammaksi:)
jos joillain on varaa noin tehdä.. vähän kyllä ehkä sit ihmettelisin että mitä se tekee päivät kun lapset on jo kouluikäisiä. Mut siihen asti kun nuorinkin jo koulussa niin olisin vaan kade..
jos pystyy sitoutumaan tuollaiseen kymmeniä vuosia. Jos ajattelen omaa työpaikkaani, en pysty ehdottoman varmasti sanomaan, että haluan olla siellä 15 vuoden kuluttua, vaikka siis työstäni pidänkin. Ehkä jos kyseessä olisi ystäväni, myös ihmettelisin, riittääkö se hänelle todella. Olen aina ihmetellyt sellaisia kotiäitejä, jotka siis ovat kotona vuosia ilman tietoa työstä tai opiskelusta. Itse tarvitsen tiedon siitä, että on työpaikka, mihin palata, jos kotona oleminen alkaa ahdistaa. Ja tiedän myös kotiäitejä, joilla on "puuhaa" esim. jostain myyntityöstä tai jotka toimivat erilaisissa järjestöissä. Heitäkin ihailen. Itse kun olen tällainen on/off -tyyppi eli että kotiäitinä olen todellakin siis kotiäiti, ja työäitinä sitten saatan haalia enemmänkin muita töitä, vaikka tietenkin pitäisi panostaa enemmän sinne kodin suuntaan vapaa-aikana. Meitä on moneen junaan...
Ja voi kyllä koululaistenkin kanssa puuhaa riittää.
Siivoamista, järjestämistä, vaatehuoltoa, ruoanlaittoa, harrastuskuskauksia, koulumyyjäisiä. Sitten on puutarhanhoitoa, kasvimaata, meilläkin kasvaa kohta perunatkin kotipellossa, marjojen säilöntää jne.
Kyllästyisin olooni, olen liian seurallinen siihen. Ei ainakaan Suomessa, koska tääällä ei juuri kotiäitejä ole, mitä sitä tekis kaiket päivät.
jotka hoitaa kaiken tuon ja käy myös töissä. Oikein huvittaa tuo perunoiden kasvatus, ne kun ei oikeesti kauheesti sitä hoitoa vaadi.
Ja voi kyllä koululaistenkin kanssa puuhaa riittää. Siivoamista, järjestämistä, vaatehuoltoa, ruoanlaittoa, harrastuskuskauksia, koulumyyjäisiä. Sitten on puutarhanhoitoa, kasvimaata, meilläkin kasvaa kohta perunatkin kotipellossa, marjojen säilöntää jne.
Minulla on niin paljon kaikkea, mitä haluaisin tehdä, mutta en töiden takia ehdi.
Voisin aivan hyvin viettää loppuelämäni kotirouvana jos joku elättäisi.
Ihmettelen itse ihmisiä, jotka ei keksi muuta tekemistä kuin työn.
lehmät ja teki heinää ja pottupellot ja anoppinsa ja appensa hautaan ja meidät lapset.
Mutta jos helpommalla pääsisi niin miksi ei hyödyntäisi.
Ihmeellistä tämä suomalainen työmoraali. Kärsi, kärsi, kirkkaamaan kruunun saat. Se, joka on viisas ja pääsee helpommalla, pitää kivittää.
Hei haloo, ei sitä kruunua tule kuoltua, vaikka kuinka rehkisit.
jotka hoitaa kaiken tuon ja käy myös töissä. Oikein huvittaa tuo perunoiden kasvatus, ne kun ei oikeesti kauheesti sitä hoitoa vaadi.
Ja voi kyllä koululaistenkin kanssa puuhaa riittää. Siivoamista, järjestämistä, vaatehuoltoa, ruoanlaittoa, harrastuskuskauksia, koulumyyjäisiä. Sitten on puutarhanhoitoa, kasvimaata, meilläkin kasvaa kohta perunatkin kotipellossa, marjojen säilöntää jne.
Älä ole lapsellinen ja yksinkertainen!
Työssäkäyvä äiti ei todellakaan voi tehdä töitä ja KAIKKEA SITÄ, mitä kotiäiti tekee päivän aikana.
Kotiäiti on lastensa kanssa, työäiti ei ole. Olen nyt itse 9v kotiäitiysputken jälkeen palannut töihin, enkä ole lasteni kanssa 7-9 tuntia päivässä. Se on älyttömän paljon. En myöskään tee yhtä paljon ruokaa kuin ennen, en siivoa (koska kukaan ei ole kotona sotkemassa) jne.
tulossa tai vanhemmat taustalla, jotka auttavat jos tulee hätä käteen jossain vaiheessa.
Miettisin, miten tällä vuosituhannella nainen haluaa jäädä riippuvaiseksi miehestään, siis jos ei omaa varallisuutta. Eri asia, jos KAIKKI on yhteistä.
Ihan liikaa seurannut nyt neljänkympin korvilla avokavereiden eroja ja jeesannut (lasten takia, en kavereiden hyväuskoisuuden/tyhmyyden).
että hänellä on varmaan aika vanhanaikaiset arvot: "naisen paikka on kotona ja mies on perheen pää". Miettisin miten hän on turvannut eläkkeensä tai toimeentulonsa jos tulee ero.
toisten eläkkeitä ja muuta.
On teillä mammarukat huolia kun pohditte toisten eläkkeitä ja sitä, tuleeko heille ero joskus ja onko naisten talous turvattu.
Eikö teillä ihan oikeasti ole sitä kuuluisaa omaa elämää ja sisältöä.
Anteeksi, että ihmettelen. Mutta minulla on niin paljon tekemistä ja omia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, etten kyllä jaksaisi tuhlata aikaa istumalla pohtimaan ja miettimään, miten naapurin naisen eläkeasiat on hoidettu.
Onneksi on järkevämpääkin miettimistä elämässä:)
Jos ihminen käy työssä 8 h päivittäin niin kyllä se on iso osa ihmistä!
Kyllä valtaosa ihmisistä vaikka katsoo nenänvartta jos joku on eksoottinen tanssija työkseen. ;)
Ei KOKONAAN ihmistä voi työ määrittää, onhan meillä vapaa-aikaakin, ehkä työssä käydään vaan että saadaan rahaa?
Minä olen kotiäiti, minulla on pieniä lapsia. Työni on tehtaassa. Ei ne asiat MINUSTA kerro sinänsä vielä mitään erityisemmin. Joku työ voisi kertoa.
Minä ihmettelen (siinä mielessä olen kai feministi) että miksi kukaan nainen jäisi kotiin; paitsi laiskuuttaan.
Minusta tässä kotona olemisessa ei ole mitään niin erityistä että MINUN pitäisi täälä heilua.
En lähde sanomaan että mieti eläkettäsi, mutta kyllä minusta vapaalento kotona ettei ole tuottava kansalainen on aika paljon laiskuutta.
En jäisi itse kotiin jos voitettaisiin lotossa, enkä haluaisi että mieskään niin tekisi.
Kyllä asenne työntekoon on paska jos kotona hiihtää lopun elämäänsä.
ja on huono olo. Manataan ja mustamaalataan ja kytätään toisten elämää ja odotetaan, että heillä menis huonommin.
Pettymys on sitten kova jos on odottanut 30 vuotta tuttunsa eroa, että nainen jäisi puillepaljaille ja näin ei käykkään. On koko elämä mennyt hukkaan kun on vain pohtinut heidän asioitaan ja toivonut, että menisipä sillä huonommin kuin minulla.
toisten eläkkeitä ja muuta.
On teillä mammarukat huolia kun pohditte toisten eläkkeitä ja sitä, tuleeko heille ero joskus ja onko naisten talous turvattu.
Eikö teillä ihan oikeasti ole sitä kuuluisaa omaa elämää ja sisältöä.
Anteeksi, että ihmettelen. Mutta minulla on niin paljon tekemistä ja omia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, etten kyllä jaksaisi tuhlata aikaa istumalla pohtimaan ja miettimään, miten naapurin naisen eläkeasiat on hoidettu.
Onneksi on järkevämpääkin miettimistä elämässä:)
vaikka koko loppuelämä. Olisi aika maalata ja harrastaa valokuvausta, mitkä ovat suurin intohimoni. Teen myös musiikkia ja näpertelen muutakin taidepitoista. Mutta niillä ei elätä itseään.
Jos voittaisi lotosta niin käyttäisin kyllä loppuelämäni itseni toteuttamiseen.
Olen 3- vuorotyössä, ukko välillä ulkomailla hommissa ja meillä maasta saadaan pottuja, kasvatetaan lapsien kanssa muitakin juureksia, marjat ja hedelmät säilön (ei niitä raaski uloskaan homehduttaa).
Ei työssäkäyminen estä kotitöiden tekemistä ja harrastuksia! :D
17 taisin olla
ja työn orja ja raskaanraataja on oikea nainen.
Sitten itketään 40 vuotiaana, ettei jaksa ja pääsispä äkkiä eläkkeelle. Haetaan uupumukseen pällilomaa ja ollaan sairaseläkkeellä 50 vuotiaana.
Hei, teilläkin saattaa se mies jättää teidät, vaikka kuinka raataisitte töissä.
ja taloudellisesti ei ole tiukkaa vaan löysää, varmaan kadehtisin. Sen sijaan jos jostakin pitäisi vähänkin säästää ihmettelisin miksei luuserimamma mene töihin.