erityisluokka = tarkkailuluokka?

Monilta jäänyt diagnoosi saamatta, koska vielä 1970- ja 1980-luvuilla on eletty kivikaudella, ettei ole osattu ja ymmärretty asioita. Kun oli matikassa ja kielissä huono, niin sitä oli vaan tyhmä. Ei silloin mistään oppimisvaikeuksista tiedetty, eikä siten osattu oppilasta auttaa. Vähän saatettiin tukiopetusta antaa ja jos ei se tuottanut tulosta, niin jätettiin luokalle. Ja sitten, jos ei ollut päällepäin näkyvästi kehitysvammainen, ei pistetty apukouluunkaan, missä se oikea paikka olisi ollut. Ei, pidettiin vaan normaalipuolella. Monelle olisi ollut parempi, jos olisi saanut sen kuuluvan diagnoosin ja oikeaa tukea. Aikuisina sitten joutuneet turhaan ponnistelee asioiden kanssa, koska ei ole diagnoosia saatu ja vajaapäisinä on pitänyt yrittää pärjätä normaalien joukossa. Ja edelleen on se peruskoulussa saatu idiootin leima otassa.

Pienluokka. Siellä voi olla sekaisin oppimisvaikeuksisia (arkoja, hiljaisia) ja käytöshäiriöisiä eli häirikköjä. Aika vaikea ympäristö niille aroille. Luokassa on myös opettajan lisäksi avustaja tai jopa kaksi.

Kiinnostaako joitakin huoltajia pätkääkään, että lapsi on ohjattu tarkkailuluokalle ?  

Kotona voi olla alkoholisteja tai huumeriippuvaisia.  Ei se koti ole oikea paikka nuorelle.  

Vierailija kirjoitti:

EVY - vammautuneiden opetus

ENÄ - näkövammaisten opetus

EKU - kuulovammaisten opetus

ESY - sopeutumattomien opetus

EDY - dysfasia-opetus

EMU - mukautettu opetus

EHA1 ja EHA2 - harjaantumisopetus

EAU - autistien opetus



Terv. Koulunkäyntiavustaja

Ei näitä termejä käytetä enää. Viimeksi 2000-luvulla kuulin näistä puhuttavan, vaikka termit alkoivat pikku hiljaa katoamaan. Harjaantumiskoulusta toki olin kuullut vielä 2000-luvulla, mikä teki selvän pesäeron erityisopetukseen: harjaantumiskoulussa oli kehitysvammaisia oppilaita.

Niin ja itse asiaan. Oma, nyt jo aikuinen lapseni on liikuntavammainen. Psykologin testeissä ei koskaan havaittu mitään poikkeamaa, mutta viranomaisten puolelta ehdotettiin erityiskoulua. No eipä siinä mitään, käytiin tutustumassa ja huomasin opetussuunnitelman menneen heikompien ehdoilla, mikä turhautti terävimpien oloisia oppilaita. Ei niissä hirveästi mietitty yksilöllisesti henkistä tasoa, vaan kaikki oli samassa tilassa tasosta riippumatta.

Varmasti oli ihan hyvä paikka niille, joilla oli liikuntavamman lisäksi laaja-alaisia oppimisvaikeuksia tai kehitysvammaisuutta. Kyllähän kyseistä koulua oltaisiin harkittu, jos lapsellani olisi ollut liikuntavamman lisäksi älyllinen kehitysvamma ja tarvinnut täysin avustusta. Ainoa hyvä asia, jonka kyseisestä koulusta keksin, oli se, että kuntoutukseen liittyvät tarpeet huomioitiin paremmin. Lapsella oli kyllä parin viikon mittaisia jaksoja kyseisessä erityiskoulussa ensimmäisillä luokilla, jolloin hän sai tietoa pienapuvälineistä, jotka helpottivat toimintaa lähikoulun ympäristössä ja samalla sai lyhyitä vertaistuen kokemuksia.

Tuollaiset lyhyet jaksot olivat ihan hyvä idea erityiskoulussa alkuun. Jos taas lapsi olisi kokonaan käynyt kyseistä erityiskoulua, niin voi olla mahdollista, että hän ei olisi voinut jatkaa lukioon ja sieltä yliopistoon lukemaan sosiaalityötä tai sitten se olisi voinut olla hyvin vaikeaa. Lapsen kohdalla liikunnan ja myöhemmin kotitalouden suorittaminen olivat ne asiat, joissa piti tarkkaan miettiä toteutus ja olisiko ollut jotain korvaavaa vaihtoehtoa. Liikunta toteutui osittain niin, että oli mukana joissan lajeissa, joita pystyi pelaamaan pyörätuolista käsin tai muuten istuen. Konsultoitiin myös lapsen fysioterapeuttia ja jotkut tunnit korvautui fysioterapiassa käymisellä.

Lukuaineissa lapsi taas oli ysin oppilas ja myöhemmin lukiossa M:n ja L:n oppilas, sosiaalityön opinnoissa menestynyt. Ainoa hankaluus onkin sitten ollut työllistymisessä, hyvä jos edes haastatteluun kutsuttu. On siitä peruskoulun todistuksesta apua edes vähän jo jatko-opintoja ajatellen ja ehkä sieltä yliopistoon tai amk:hon, jos rahkeita riittää. Ja näin ollen työllistyminen paranee jotenkin, jolloin pystyy osoittamaan että kykenee suoriutumaan työstä, jonka on koulutuksella hankkinut vaikka vammaisena työpaikan saaminen onkin extra vaikeaa. Toki päivänselvää, että niitä töitä ei tahdo näinä aikoina löytyä vammattomillekaan. 

Koko inkluusiohan nimenomaan tarkoitettiin fyysisesti vammaisia ajatellen, koska heille suunnatut koulut olivat enimmäkseen täynnä sekalaista seurakuntaa, jolloin mentiinkin enemmän heikompien ehdoilla. Se jos mikä, vaikeutti fiksuimpien vammaisten tietä, jos halusi lukioon ja ehkäpä yliopistoon. Myös tavallinen ammatillinen koulutuskin saattoi olla mahdottomuus.Nyt koko inkluusio on mennyt päälaelleen ja joukossa on niin käytöshäiriöisiä, hyvin heikkoja oppilaita ilman että ovat oppineet edes perustaitoja, heikosti suomea osaamattomia lapsia ja monioireisia nepsy-lapsia, jotka hyötyisivät enemmän pienemmistä ryhmistä.