Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun autistipiirteinen lapsi ei saa kavereita?
19.12.2025 |
Lapsellani on piirteitä autismista, mutta sen verran vähän, että diagnoosia ei saa. Hän on ekalla luokalla. Eikä hänellä ole kavereita, ei ole koskaan ollut. Olen yrittänyt häntä tukea siinä ja jo päiväkodissa päiväkodin lastenhoitajat ja kaikki yritti. Mutta hän ei ystävysty muiden kanssa. Hän ei vaikuta itse kärsivän siitä. Mutta toivoisin edes tulevaisuutta ajatellen, että hänellä olisi kavereita. Mitä tälle asialle voisi tehdä? Hän on kiltti ja kiva muille ja koulussa kuulemma ihan pidetty oppilas, mutta mitään kaveruuksia ei muodostu kenenkään kanssa.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Sopivien harrastusten kautta saattaisi löytyä samanhenkisiä lapsia, joiden kanssa voi olla vaikka yhdessä yksin. Onko hänellä erityisiä vahvuuksia, suuntautuneisuutta tai mielenkiinnon kohteita?
Hänellä on harrastuksia, mutta ei hän niissäkään ole ystävystynyt muiden kanssa. Ei oikein edes ota kontaktia siellä muihin lapsiin vaan keskittyy vain omaan suoritukseensa/tekemiseensä. On kyllä huomannut, että muut lapset siellä tutustuu keskenään ja ystävystyy ja katsoo sitä vähän hämmentyneenä sivusta. Tosin siellä ei ole samanhenkisiä lapsia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna olla. Olen itsekin autistipiirteinen, enkä halunnut itse kavereita. Oli tosi ahdistavaa se kaveripakotus. Eikä tosiaan ikinä johtanut mihinkään, kun minä en ollut kiinnostnut. niistä muista lapsista, eikä ne minusta. Turhaa ahdistusta vaan siitä olin "vääränlainen", kun yritettiin pakottaa kaverustumaan. Olisipa vanhemmat osanneet sanoa, että saat olla tuollainen kuin olet.
Nyt olen jo viisikymppinen, mulla ei ole ikinä ollut yhtään kaveria tai ystävää, eikä siitä ole elämässäni ollut mitään haittaa. Olen tyytyväinen, hyvässä työssä jne. Valinnut elää ilman parisuhdetta tai lapsia.
Autistin on helpompi kaverustua toisen autistin kanssa, joten voisiko löytyä alan liiton kautta jotain toimintaa omalla paikkakunnalla? Tutkimuksissa on todettu, että autisteilla on oma kieli, ja he kommunikoivat onnistuneesti keskenään. On myös tutkittu, että autistit haluavat ystäviä (vaikkei se ulospäin aina näy), joten on hyvä, että olet aktiivinen asiassa. Toivottavasti löytyy kavereita lapsellesi!
Ohjaa siihen mikä kiinnostaa mutta ei ole kuormita liikaa, olisiko vaikka jokin lemmikki.
Tyypillinen autistivammainen. Laitokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveritaitoja voi opettaa. Autisti ei niitä välttämättä opettamatta opi.
Onneksi olkoon. Se on vielä kolmekymppisenä ilman kavereita ja tällainen:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autistin on helpompi kaverustua toisen autistin kanssa, joten voisiko löytyä alan liiton kautta jotain toimintaa omalla paikkakunnalla? Tutkimuksissa on todettu, että autisteilla on oma kieli, ja he kommunikoivat onnistuneesti keskenään. On myös tutkittu, että autistit haluavat ystäviä (vaikkei se ulospäin aina näy), joten on hyvä, että olet aktiivinen asiassa. Toivottavasti löytyy kavereita lapsellesi!
Niin, en oikein tiedä, kun hän ei kuitenkaan ole autisti. On vain piirteitä. Ei taideta päästä mukaan mihinkään autististen lasten liittoihin ja muihin, kun hänellä ei autismia kuitenkaan ole. Ap
Ensiksi. Kyse on ekaluokkalaisesta, voi olla että asiat vain kehittyy eri järjestyksessä. Jos abstrakti ajattelu kehittyy aikaisin, voi jäädä vähän jälkeen jossain toisessa asiassa. Asia ehtii muuttua vielä moneen kertaan. Jos ei... Antakaa ihmisten olla outoja. Parempi ettei olla samanlaista puuroa kaikki. Osa on enemmän riippuvaisia sosiaalisista suhteista, osa pärjää pienemmälläkin.
Jos käy niin että paljastuu oikea autismi, niin hyvä muistaa että autistit eivät ole objektiivisesti huonoja kommunikoimaan. He vain kommunikoivat eri tavalla. Kaksi lievästi autistista kommunikoi keskenään yhtä hyvin kuin kaksi neuro-tyypillistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asia ei vaivaa, ei siitä kannata stressata. Ekaluokkalainen kerkee vielä kasvaa ja oppia monen moista koulutaipaleellaan. Ja kasvaessaan.
Jos jonkun kanssa synkkaa niin sitten sopii niitä kaveritreffejä. Väkisin ei kannata yrittää. Tulee muksuille vaan vaivaantuneet välit.
Itkeä. Kasvata lapsesi hyvin. Autismi ei ole mikään tekosyy käyttäytyä huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen autistivammainen. Laitokseen.
Tyypillinen narsisti , piikille.
Voi liittyä perussuomalaisiin, sieltä löytyy muitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon. Se on vielä kolmekymppisenä ilman kavereita ja tällainen:
Lol, sulla joku obsessio kyseiseen tyyppiin? Söpöä.
Minkälainen on autisti? En tiedä näitä muotisanoja.
Mummu
Vierailija kirjoitti:
'Ensiksi. Kyse on ekaluokkalaisesta, voi olla että asiat vain kehittyy eri järjestyksessä. Jos abstrakti ajattelu kehittyy aikaisin, voi jäädä vähän jälkeen jossain toisessa asiassa. Asia ehtii muuttua vielä moneen kertaan. Jos ei... Antakaa ihmisten olla outoja. Parempi ettei olla samanlaista puuroa kaikki. Osa on enemmän riippuvaisia sosiaalisista suhteista, osa pärjää pienemmälläkin.
Jos käy niin että paljastuu oikea autismi, niin hyvä muistaa että autistit eivät ole objektiivisesti huonoja kommunikoimaan. He vain kommunikoivat eri tavalla. Kaksi lievästi autistista kommunikoi keskenään yhtä hyvin kuin kaksi neuro-tyypillistä.'
Olet hyvä äiti.
Näen sen tästä.
Suhtautumisesi on
tervehenkinen.
Erinomainen kommentti.
Kiitos Sinulle/
lämmintä joulua.
E
Hullu. Etkö tajua, että hän ei halua kavereita?
Kaverisuhteiden pakottaminen ei autisteille toimi. Olin se lapsi jota opettajat ja vanhemmat tyrkyttivät yhteen muiden lapsien kanssa jotta ystävyttäisiin, mutta ei siitä tullut mitään kun en tajunnut mitä olisi pitänyt tehdä ja miksi minulla olisi pitänyt olla kavereita. Ei se ollut niille muillekaan lapsille kivaa. Vaikka nykyään minulla onkin puoliso ja pari kaveria, sellainen spontaani ystävystyminen luokkalaisten, työkavereiden tai samassa harrastuksessa olevien kanssa ei vain onnistu. En näin melkeen kolmekymppisenäkään vielä tajua miten se pitäisi tehdä. Välillä se on harmittanut, kun en ole koskaan ollut se jota kysytään kahville jos vaikka vihjaisen mukavalle ihmiselle että hei, tuohon vähän matkan päähän avautui se kiva uusi kahvila. En enää jaksa, olen saanut niin tylyjä pakkeja ihmisiltä joita pidin vaikkapa opiskellessani kavereinani. On noloa kun koko lounaspöydän patikkasuunnitelmat kaatuvat siihen että kaikki muuttuvat vaivaantuneiksi, kun sanot että sinuakin kiinnostaisi lähteä mukaan.
Kannattaa vain odottaa, kyllä niitä kavereita vielä tulee jos on tullakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon. Se on vielä kolmekymppisenä ilman kavereita ja tällainen:
Lol, sulla joku obsessio kyseiseen tyyppiin? Söpöä.
Mainostaa vain omaa kanavaansa.
Sopivien harrastusten kautta saattaisi löytyä samanhenkisiä lapsia, joiden kanssa voi olla vaikka yhdessä yksin. Onko hänellä erityisiä vahvuuksia, suuntautuneisuutta tai mielenkiinnon kohteita?