Lue keskustelun säännöt.
Olipa ahdistava laivareissu Tallinnaan :o(
08.04.2010 |
Tyttö halusi laivalle, ja tehtiinkin päivän trippi Tallinnaan. Vauva 5 kk oli vaunuissa. Laiva oli täynnä eläkeläisiä, ja voi juma mitä kommenttia sain kuulla noilta mummoikäisiltä tädeiltä!
Oltiin tax freessa ja tsekkailtiin tuotteita. Yhtäkkiä alkaa täti siunailemaan miehelleen suureen ääneen, että "kauheaa kun toi äiti TUHEHDUTTAA vauvansa!" Tän se sanoi metrin etäisyydeltä minusta. Kysyin, että "anteeksi mitä?". "No kun toi lapsi on ton kaiken alla tuolla!" Vauva känisi uni-itkua vaunuissa, jossa oli harso kuomun edessä rauhoittamassa! Ei mitään muuta. Kai mä nyt jotain tajuan helvetti.
Täti jatkoi paapattamista miehelleen, että "kauheaa..", ja olin uudelleen, että "MITÄ??" Täti kivahti "ei mitään!" Mä sanoin, että pitää, nainen, huolen omista asioistaan vaan.
Sitten olin syöttämässä vauvalle sosetta. Eiköhän kaksi vieressä ollutta tätiä silmät kiiluen ruvennut ohjeistamaan, että "pitää nyt syöttää sitä vauvaa rivakammin, kun se kitisee!" "Mitä sä syötät sille?"
Koko ajan ne jotain kommentoi, ja mä kiehuin. Hymähdin vaan ja yritin jatkaa syöttämistä.
Mikä vaivaa noita eukkoja? Miksei saa rauhassa hoitaa kakaraansa, ilman että joku kyylää silmä kovana ja kommentoi?
Kommentit (95)
on saanut jo vuosikymmenet. Sinällään valoverho ajaa lähes saman asian, vaikka siinä pitääkin nuita solmuja sitten viritellä. Kuminauhareunainen harso on tosi kätevä. Se on ihan eri kaliiperia kuin puklurätti, joita nykypolvi käyttää. Ennen käytettiin auringonvarjoa häikäisysuojana eikä basiliskojen varalta viritelty mitään. En tiedä, sairastelivatko vauvat silloin enemmän. Ainakaan meillä lapset olivat hyvin terveitä 90-luvulla ja nukkuivat vaunuissa kuin tukit, vaikka sideharsovirityksiä ei käytetty ja paljon kärryteltiin.
Se oli tosi kätevä täällä omakotialueella.
PIngotin verhon vaunun ympärille tiukasti napakoilla solmuilla, joten vauva oli turvassa linnuilta, ötököiltä ja kissoilta ja mitä ikinä pihassa liikkuikaan.
Ilma vaihtui ihanasti vauvelin vaunussa.
Vaunuissa oli sopivan varjoisaa ja viileää säällä kuin säällä.
Vesisateella päälle voi pingottaa vielä vaunun sadesuojan, joka ympäröi vaunua pyöreästi ja vesi valui todella hyvin pois vaunun päältä kävelylläkin.
Harso toimi myös turvakaukalon päällä hyttysverkkona kesällä.
Kun vauva kasvoi isommaksi, vaunun ympärille pingotettu valoverho toimi putoamista ja vaunuista kaahimista estävänä turvaverkkona.
Ja ekologinenkin ratkaisu oli, sillä verhot olivat vanhat ja aikansa eläneet, eli vielä jatkui niidenkin käyttöikä tässä uudessa käyttötarkoituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta aina on palattu kotirappusille järsimään ruisleivän reikiä ja heittelemään naapurin mullikoita kivillä persiiseen."
kokeiltu on,
Kannattaisi sinunkin kokeilla, saattaisit yllättyä mitä se oikeasti on! On oikeasti kasvattava kokemus!
* käärii murjottajan pehmeisiin puklurätteihin ja pusuttelee taas iloiseksi omaksi itsekseen *
oi, onneksi sinä olet niin fiksu ja filmaattinen ja sanavalmis!
kun kökkii päivät kotiäitini, järjestelee puutarhajuhlia ja kahvittelee muiden lähiörouvien kanssa kun mieheltä ei enää huomiota saa kun sekin on koko ajan vaan töissä hankkimassa elantoa, jotta rouva pääsisi pätemään. kateellinen oon!
mutta onneksi oon elämässä jotain muutakin saavuttanut niin ei tarvii sillä päteä.. mutta meitä on moneen junaan ja osa jää laiturillekin.
tästä ketjusta näin illan päätteeksi :)
...kun esikoiseni joutui 2-vuotiaana kantamaan omassa pikkuisessa repussaan "painavia leluja", vaikka äidin ne pitäisi kantaa. Eivät sitten viitsineet vilkaista, kuinka onnesta hihkuva "iso poika" oli aivan täpinöissään, kun sai osallistua perheen lomareissuun kantamalla omaa rakasta pupuaan. Jos mä olisin jonkun Oxfordin sanakirjan kannattanut pojalla, ymmärtäisin tuon... Rouvat ei olleet oikein laskeneet sen varaan, että tämä juntti ymmärtää saksaa. Tajusivat sen kyllä katseistani ja hymyistäni... Eilen minä laitoin saman pojan lumitöihin. Saatan karjaistakin pihalla, että "lapsityövoima paikalle" ja avulias koululainen tulee heti kun kerkiää.
..suomalaiset rouvat vievät lapsia esim. kouluun ja lapsi kantaa painavaa reppuaan ja eukot kulkevat vieressä kädet vapaina ja hyvässä lykyssä sätkää vetäen...
Menitte laivalle ettekä ottaneet hyttiä lasten kanssa.
Joo, oma moka. Hyvä kun et kirjoittanut joku yrjös sun lapsen päälle.
Tallinnan laivalla täytyy ottaa hytti, ei niissä yleisissä paikoissa voi oikeesti olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo äijä kuulostaa kyllä sellaiselta jonka kanssa en haluaisi viettää aikaa sekuntiakaan. Hänkö sen päättää mitkä asiat ovat mielenkiintoisia keskustelunaiheita? Taitaa olla joo parempi pysyä tietokoneen parissa.
kertoo kyllä naisestakin tosi paljon, kun katselee miestä, joka huutaa päälle jos ei kiinnosta. Todella moukkamaista. No, mutta itsensähän vaan tuollaiset juntit nolaavat ja saavat muut ajattelemaan, että kuuluvat Niuvaan. :)
Ensiksi, tuo aspergerin oireyhtymähän on sairaus, eli henkilö itse ei voi mitään huutelulleen, koska on autistinen ja huutelu ym. muiden mielestä erikoinen käytös johtuu aivojen erilaisista kemioista. Hienoa, että hänkin voi nauttia normaalista perhe-elämästä ja perheenjäsenet ovat hyväksyneet sairauden oireet. Vielä hienompaa, että saa arvostelevat ja katkerat suomalaiseukot kuriin, hyvä hyvä!
Mielipiteeni on että jokainen eläkööt omaa elämäänsä, eikä puututa toisten asioihin, ellei hengestä ole kyse tai apua pyydetään. Kukaan äiti tuskin haluaa joutua arvostelevan hyeenaeukon silmäparin alle, mutta valitettavasti hyvin usea joutuu joskus, myös minä. Juuri tänään puistosta poistuessame lapsi itki, koska ei olisi halunnut lähteä, mutta lounas- ja päiväuniajan lähestyessä mielestäni ainoa oikea ratkaisu oli lähteä syömään ja nukkumaan ja puistoon voi palata taas myöhemmin. Joku viisissäkymmenissä oleva nainen sitten tuli kommentoimaan, kun kannoin 1,8v omaa tahtoaan huutavaa lasta pois puistosta. Tämä oli ensimmäinen kommentti minua kohtaan, mutta olisi tehnyt mieli sadatella katkera ämmä maanrakoon ja suoraan päin naamaa. Ei hänelle kuulu minun tai lapseni asiat ja tilanteessa ei ollut mitään hätää, normaalia esiuhman kiukuttelua, omien rajojen hakemista ja itsetunnon opettelua.
Tulee mieleen, että näillä kommentoijilla joko ei ole omia lapsia tai sitten heidän lapsuudessaan on mennyt jokin kasvatusmetodi pahasti pieleen tai äiti ei ole opettanut, ettei toisten asiat kuulu heille, besserwissereille.
Vielä sen verran small talkista, että ko. jutusteluhan on yleisistä asioista pientä rupattelua, esm. säästä, päivän pääuutisaiheesta tms. eikä toisen henkilökohtaisista asioista tai perhe-elämästä tai siihen puuttumista. Kuinkahan moni haluaa small talkin yhteydessä alkaa avautumaan jollekin tuntemattomalle. Minun asiani ainakin kuuluvat vain minulle itselleni sekä perheelleni, ei työnantajalleni, työkavereilleni eikä kenelle tahansa kaduntallaajalle, jos en itse halua asioistani kertoa.
Koirat ne haukkuu mutta karavaani kulkee.... - ehkä hyvä kommentti myös jollekin kommentoijalle ;-).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kävelin bussipysäkille ja samaa tahtia käveli äiti varmaan kolmevuotiaan lapsensa kanssa. Lapsi kyseli kilsan matkalla varmaan sata kertaa: Mennäänkö me bussilla, äiti? Äiti, mennäänkö me bussilla? Äiti jutteli ystävättärensä kanssa. Erehdyin sit sanomaan sille ohittaessani, että vastaisit nyt lapsellesi vihdoin jotain. Hyvä, etten saanut turpaani, se nainen lupas hankkia mulle lopputilin ja hankaloittaa lukuisin tavoin elämääni, kun puutun hänen asioihinsa.
Kävelin pitkään eri reittiä enkä kyllä kommentoi enää kellekään mitään turhaa.
sen viltin rattaiden eteen päikkäreille. Tosin lapsi on jo 2,5 vuotias. Monesti kysyn että lähdetäänkö rattailla ulos päikkäreille vaiko nukutko sisällä ja poika valitsee rattailun. Sitten ilmoittaa että äiti laittaa autopeiton päälle.
Tosin päiväunille meno meillä menee helposti muutenkin, lapsi lounaan jälkeen ilmoittaa että äiti antaa unilelun minä menen nyt nukkumaan.
Olen kerran saanut kommenttia rattaiden edessä olevasta fleece-viltistä (ei ole tiiviisti), mutta pääsin sanomaan että poika itse pyytää sen siihen. Aikanaan siitä harsosta ei moittinut kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi kylmänä talvipäivänä oltiin vajaan vuoden ikäisen kanssa kaupungilla. Lapsi vaunuissa mentiin sisälle kauppaan, jossa päästiin suoraan hissiin. Hississä joku vanhempi nainen alkoi heti paheksuvasti päivittelemään, kuinka lapsella on hirveän kuuma, kun on toppatamineissaan sisällä.
Olin siis juuri alkamassa kiskomaan niitä pois ja oltiin ehditty olemaan sisällä ehkä minuutti. Itselläkin oli vielä viileä reippaasta kävelystä ja toppahousuista huolimatta. Lapsi katseli tyytyväisenä vaunuistaan eikä takuulla ollut ehtinyt vielä tulemaan kuuma.
Syöttämisestä ja lukemisesta. Mulla lapsi on ollut paljon huomiota vaativa, eli hänen kanssaan tulee leikittyä ja seurusteltua lähes jatkuvasti. Kuitenkin syömistilanne varsinkin kodin ulkopuolella oli sellainen, että lapsi kerrankin hetken viihtyi ilman jatkuvaa vuorovaikutusta. Olen siis itsekin joskus syöttäessä selaillut lehteä samalla, se on saattanut olla ainoita hetkiä koko päivänä lapsen hereillä ollessa, kun en ole koko lähes ajan kommunikoinut hänen kanssaan. Lisäksi meillä lapsi on aika hidas syöjä, mutta syö paremmin, kun asiaan ei kiinnitetä liikaa huomiota. Joskus siis seurailen muuta, jotta lapsi ei tuntisi, että hänen syömistään vahditaan.
..jotka puuttuu toisten elämään.. Mutta jätetään ne omaan arvoonsa ja aina voi yrittää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos! :)
Meillä on anoppi juuri tuollainen joka tulee neuvomaan joka ikisessä asiassa mikä liittyy lasten hoitoon ja kasvatukseen. Vauvan ollessa 3kk kysyi että etkö sinä nyt vielä anna sille perunaa? Johan nyt tässä vaiheessa pitäisi antaa! Silloin raivostutti, koska tietdän ihan tasan tarkkaan että rintamaito riittää ja vauva kasvaa sillä hyvin, niin miksi ihmeessä vielä siinä vaiheessa ruveta ylimääräisiä antamaa.
Esikoisen ollessa n.3 vuotias olimme kaupassa ja hän hieman siellä kiukutteli ja olisi halunnut laittaa ostokset kärryistä kassan hihnalle, no kun annoin hänen niitä laittaa niin poika sanoi että eikun äiti laittaa ja kun minä niitä taas laitoin niin poika itkemään siihen että eikun minä itse laitan. Toki sitten laitoin ne ostokset siihen hihnalle pojan hieman kiukutellassa vieressä, niin eiköhän jo siinä perässä oleva mummo tokaissut että antaisit nyt lapsen laittaa kun se haluaa. Tokaisin vain että haluatko koko päivän seisoa siinä jonossa. Mutta eipä ole poika sen jälkeen moista temppua tehnyt! :)
Ja kaikilla on erilaisia tapoja kasvattaa lastaan! Ei minun mielestä pitäisi ruveta arvostelemaan (täälläkään) kenenkään tapoja. Jos jonkun lapsi rauhoittuu harson avulla niin ei siinä mitään pahaa ole! Ja jos toinen kokee harson hyödyttömäksi niin ei siinäkään ole mitään pahaa, jokainen tavallaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erehdyin kysymään erääältä äidiltä ,kun suloinen pieni lapsi istui vaunuissa ,minkä ikäinen on.Ei se äiti saanut mitään raivokohtausta, hymyillen vastasi 10 kk.Parempi on näköjäään kun ei kysele, eihän sitä isoa laivaa voi kokonaan, pienen lasten ehdoilla pyörittää.
jonka oikea paikka olisi suljetulla.
Ehkä seuraavan kerran alan huutamaan. Huudan nopeasti HE!!! Jos vielä pulputtaa niin huudan aina joka lauseen päälle HE! HE!
tyhjänpäiväisiä niin ajattelen ihan samoin: avohoitopotilas, kuuluisi suljetulle :D
On se kumma kun ei voida antaa ihmisten olla rauhassa. Tai jos on pakko sanoa jotain, niin miksi ei sanoisi jotain positiivista? Kyllä kuitenkin suurin osa vanhemmista hoitaa lapsensa niin hyvin kuin pystyy. Puuttuvatkohan nämä kommentoijat oikeisiin laiminlyönteihin? Epäilen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totesin, etten halua että vauvani joutuu katselemaan kaiken maailman idiootteja kärryssä makoillessaan ja siksi harso on paikallaan. Ämmä vaikeni.
puuttua ja koko kylä kasvattaa. Kun sitten puututaan niin ollaan kiiluvasilmäisiä kyttääjiä.
Eli halutaan että puututaan muiden lasten tekemisiin, mutta ei oman kultamussukan.
En tajua tätä harsohössötystä. Itse joskus käytin, joskus en. Yksi tuttu vanhempi rouva kommentoi kerran, ja totesin, että itse hoidan lapseni, kiitos vain.
Ikävä kyllä nämä harsoihin ja syömisen nopeuteen puuttujat ovat niitä, jotka eivät todellisiin ongelmiin uskalla puuttua. Selkä käännetään, jos taapero on kesävaatteissa talvella tai tukistetaan ja muuten vain hakataan. Voi saada itse turpaan, voi kauheeta.
Miksi te lähdette ihmisten ilmoille ylipäänsä ollenkaan, jos kenenkään ei saa katsoa teidän päällenne, sanoa mitään teille saati ylipäänsä olla samassa tilassa teidän kanssanne?
Olisi muulle maailmalla paljon mukavampaa, jos te jäisitte neljän seinän sisälle kotiin ja ulkoilisitte vaan omalla takapihallanne sellaiseen aikaan, ettei muita ihmisiä ole paikalla. Eikö vaan?
Miksi te lähdette ihmisten ilmoille ylipäänsä ollenkaan, jos kenenkään ei saa katsoa teidän päällenne, sanoa mitään teille saati ylipäänsä olla samassa tilassa teidän kanssanne?
Olisi muulle maailmalla paljon mukavampaa, jos te jäisitte neljän seinän sisälle kotiin ja ulkoilisitte vaan omalla takapihallanne sellaiseen aikaan, ettei muita ihmisiä ole paikalla. Eikö vaan?
miksi pitää lähteä ihmisten ilmoille, jos ei osaa muuta tehdä kuin kytätä ja kommentoida toisten tekemisiä? Ymmärrän puuttumisen toisten asioihin, jos kyseessä on vaaratilanne, mutta en tajua tuollaista "vastaa nyt lapsellesi" tai "miksi käytät harsoa" -nipoilun. Parempi jäädä kotiin neljän seinän sisälle, jos ei yksinkertaisesti kestä muiden tapaa hoitaa lapsiaan. Eikö vaan?
erehdyin kysymään erääältä äidiltä ,kun suloinen pieni lapsi istui vaunuissa ,minkä ikäinen on.Ei se äiti saanut mitään raivokohtausta, hymyillen vastasi 10 kk.Parempi on näköjäään kun ei kysele, eihän sitä isoa laivaa voi kokonaan, pienen lasten ehdoilla pyörittää.
kivoista mummoista ja ystävällisistä kommenteista/kysymyksistä, vaan juuri siitä kun ihmiset kauhistelevat tai mollaavat äidin toimintaa muka siten, ettei ko. äiti sitä kuule, vaikka sanoja on juurikin tarkoittanut sen kuultavaksi. Toiset tulevat siis opastamaan muka hyvää hyvyyttään äitejä tietämättä koko tilannetta, vaikka uhmaikäisen kanssa. Ei auta uhmiksen kanssa "kamppailevaa" äitiä jos nämä besserwisserit tulevat antamaan niitä ohjeita kesken lapsen raivokohtauksen.
Eri asia kysellä ystävällisesti jotakin tyyliin ikä, nimi ja sanoa että onpa söpö.
itsetunto kun heti "hiillytaan" kun joku vahan vanhempi "silmat kiiluen" heittaa vahan kommenttia. Olisitte ottaneet osaa keskusteluun ja vaikka kysyneet "mummon" omista lapsista natisti. Small talk ei nakojaan suomalaisilta suju.
Sen smalltalkin voi aloittaa ihan ystävällisellä kysymyksellä tai vaikka kehuilla, ei neuvoilla tai kauhistelulla.
esim. Minkäs ikäinen tämä lapsi on? Onpa voimakas ääni.. valloittava hymy, paljon asiaa jne.
Ei : Miksi sinä teet noin.. Etkö ymmärrä.. MIKSI tuossa on tuollainen.. Ei meidän aikana..
Kyllä siinä on oikeasti ero, milloin on kyse siitä kaikkien kuuluttamasta smalltalkista ja milloin paskanjauhannasta.
Mutta hei. Jos et ole ikinä törmännyt näihin tiuskijoihin tai muuten asiattomasti puhuviin niin good for you..
Itse en juttele vieraiden ihmisten kanssa mielelläni. Tämä johtuu siitä että olen auttamattoman ujo ja punastun ja alan hikoilemaan pienemmästäkin sanasta vieraan kanssa. Kyllä vastaan jos joku asiallisesti tulee juttelemaan, mutta ivallisiin ja asiattomiin kommenteihin en vastaa mitään.
Mies on kyllä sitten sosiaalinen ja hän hoitaakin tuon juttelu puolen suurimmaksi osaksi. No siitäkin on tietenkin tullut sanomista, pahin tähän mennessä oli kun eräs ihminen epäili mieheni pahoinpitelevän minua, koska olen niin hiljainen. o.O
Näistä kirjoituksista on todella vaikeaa ottaa selvää että millä tavalla se vieras ihminen on asian sanonut. Äänenpainoilla ja ilmeillä on suuri vaikutus siihen, miten toinen ihminen sen sanomisen ottaa vastaan. Ehkä sanominen on tarkoitettu ystävälliseksi, mutta ilme on ollut kuin korppikotkalla, niin sitä sanomista on vaikea ottaa silloin ystävällisenä. Sanaton viestintä on tässä se avainsana.
Ja anteeksi nyt vain, mutta kaikkia ei ole siunattu suurella suulla ja idiootti suodattimella. Katsos kun ihmiset ovat olleet ja tulevat aina olemaan erilaisia. Sen kanssa pitää elää, vaikka se sinun ahterissasi kuinka tuntuisi piikkinä.