Ärsyttää! Meillä ei huusholli toimisi ellen minä vastaisi KAIKESTA! Löytyykö kohtalotovereita?

sinulla vaan saamaton ja laiska ukko!

Meillä vaan ei toimi mikään muu kuin se, että jättää vain tekemättä. Mitään listoja on turha laittaa, kun ne ovat miehen mielestä "ahdistavia" ja hän haluaa tehdä hommat omaan tahtiinsa...

Olen jotenkin hyväksynyt sen, ettei mieheltä onnistu kaikki esim. ruokalistan suunnittelu tai muu organisointi, joten hänen vastuulleen on jääneet ns. miesten työt. Ongelma onkin se, ettei hän ota niistä vastuuta! Kaikki tapahtuu vasta sitten, kun olen päiviä tai viikkoja muistuttanut, että tuo ja tämäkin asia pitäisi hoitaa. Hän ei oma-alotteisesti yksinkertaisesti tee mitään. Tämä asia häiritsee jo pahasti arkeamme, jos unohdan milloin joku asia pitäisi hoitaa tai tarkistaa jonkun asian.

toimisi, siinä oli paljon sellaisia hommia, joita meillä ei tee kumpikaan ja toisaalta myös paljon sellaisia, joita tehdään yhdessä. Mutta kun tuota kävin mielessäni läpi, niin tulipahan todettua, että meillä tehdään kotityöt aika hyvin tasan, vaikka ikinä ei olla niitä mitenkään erityisesti jaettu. Molemmat osaavat ottaa ihan oma-aloitteisesti vastuuta kodin- ja lapsenhoidosta.

Minä en olisi noin huono.



Olen ammatiltani siivooja ja lasten hoito onnistuu minulta leikiten. Kokemusta löytyy 4 lapsen perheestä ja kodinhoitajana olemisesta.



Työnteko ei minua kiinnosta, lähinnä kotiäidin (koti-isänä oleilu)hommat.



Rakastan av-palstaa. Voisin kirjoitella pitkin päivää av-palstalle aina kun koti on siivottu ja lapset nukkuvat nätisti päiväunia ja ruokakin olisi uunissa valmistumassa..



Sääli että monesti te naiset tahdotte hoitaa kaiken.



T: 11cm mies

Mulla alkaa pian kärsivällisyys oikeasti loppua. Viimeinen viikko on ollut ihan järkyttävää, välillä tuntuu että mies on oikein kärjistänyt välinpitämättömyyttään!



Perjantaina koettiin viikon huipennus: Olin kahden lapsen kanssa 2 tuntia poissa kotoa illalla, ja mies oli 6-vuotiaan kanssa kahdestaan. Kun tulimme kotiin, mies tuli eteiseen vastaan ja kertoi "Tyhjensin muuten tiskikonetta". Kiittelin kovasti, ja miehellä oli mairea hymy tyyliin "älä väitä etten ikinä tee mitään". No kuinkas ollakaan, kun menin keittiöön, huomasin että mies oli tosiaan tyhjentänyt tiskikoneTTA: oli laittanut ruokalautaset kaappiin (vei aikaa varmaan n. 6 sekuntia). Minä sitten tyhjensin koneesta aterimet/leikkuulaudat/mukit/lasit/pakasterasiat jne. J*malauta, mies kehtaa ottaa kiitosta tuollaisesta!!!



Mies sanoo että valitan turhasta ja olen liian tarkka ja että määräilen liikaa, asiat voi kuulemma tehdä myös toisin eikä niinkuin minä sanon. Mutta en todellakaan ole turhasta valittaja, ja oikeasti pidän itsestäänselvyytenä seuraavia asioita:

* likaiset vaatteet täytyy viedä pyykkikoriin, tai edes makuuhuoneeseen.

* jos tekee ruokaa keittiössä, jäljet pitää korjata, mielellään jo samalla kun tekee. Ei niin että kun on keitetty kattilallinen pastaa niin keittiö on kaaoksen jäljiltä.

* Lapset pitää pukea lämpimästi ja niiden tavaroista pitää huolehtia. Jos mies lähtee lasten kanssa vaikka kauppaan, pidän huolta ettei lapsilla ole mitään "arvokkaita" vaatteita mukana, mies on unohdellut lapasia ja jopa takin ostoskärryihin.

* Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä havaitsemaan ympärillään olevaa sotkua. Keskiviikkona kuopus oli levittänyt multaa purkista kukkapöydälle, annoin sen tahallani olla ja katsoin huomaako mies. Eipä huomannut, vaikka kastelu ne kukat! Tänään sitten korjasin mullat pois itse.





Mies ei kertakaikkiaan ymmärrä että hukkuisimme sotkuun ellen KOKO ajan siivoaisi. Mua oikeasti itkettää joka ilta, en saa tehtyä mitään muuta kuin siivottua ja pestyä pyykkiä. Omille harrastuksilleni olen sanonut hyvästit, mies kyllä käy 2 kertaa viikossa urheilemassa, sanoi vielä torstaina lähtiessään että lähtee nyt, kun "ei hänestä kuitenkaan mitään apua ole". Joo ei ole kun ei mitään tee.



En ole vielä ehtinyt tehdä niitä listoja mistä tässä ketjussa on ollut juttua, mutta koitan tällä viikolla tsempata. Kiitos kaikille jotka ovat kirjoitelleet noita lisäyksiä, tuleekin kunnon listat niin että mies näkee mustaa valkoisella!!



Musta tuntuu että meidän on pakko erota jos tää ei muutu. Mies on hyvä isä lapsille ja kaikin puolin kunnollinen, luotettava mies jolla on arvot kohdallaan, mutta kodinhoitotaidot täysin nollassa. Mä en jaksa enää valittaa koko ajan. Jos erottaisiin niin poistuisi se ärsyttävyys että toinen vain loisii kotona eikä oikeasti OSAA tehdä mitään.





ap

Olen pannut merkille että moni mies (ja nainenkin) väittää kotityö-ongelmien johtuvan siitä että "akat vaan jäkättää". Minusta pitäisi kysyä että MIKSI joku ylipäätään jäkättää- harva siitä nauttii..! Meillä minä aloin jäkättämään siinä vaiheessa kun a.) mies kuunnellut, b.) ottanut vastuuta c.) tehnyt sitä minkä lupasi. Esim. viime maanantaina (eli tasan viikko sitten) pyysin että siivoaisiko hän viemärin. Mies sanoi että sopii, hän tekee sen huomenna. Pari päivää meni, minä en sanonut mitään koska en halunnut stressata häntä. Torstaina kysyin uudestaan ehtisikö hän hoitaa asian ja mies sanoi nyt että tekee sen samana iltana. Nyt on sunnuntai-ilta ja...arvaako joku lopun? :) Kyllä, viemäri on edelleenkin siivoamatta.



Kun aamu alkaa muiden jälkien siivoamisella, jatkuu toisten tavaroiden järjestelyllä ja päättyy huomatessa että kukaan ei viitsinyt katsoa etteivät astu sinun lempikirjasi päälle (saati nostaa sitä takaisin hyllyyn) joka on nyt rikki, pääsee itku. Muiden jälkien korjaaminen itse sairaslomalaisena on nöyryyttävää! Olen tästä jutellut miehen kanssa ja hän pyytää aina anteeksi- mutta jatkaa käytöstään joka ikinen kerta. Olen muistuttanut, ollut sanomatta mitään, huutanut päin naamaa ja kerran jopa lähtenyt kahdeksi päiväksi hotelliin...mikään ei tuota tulosta. Ja selvitykseksi siis että en ole kotiäiti eikä mies käy töissä (opiskelee), joten siihenkään ei voi "vedota".

vaikka mitä, jos häneltä löytyy halua ja ymmärrystä sille, että kotona pitää tehdä osuutensa.



Onko teidän miehillä asenteena se, että arjen pyörittäminen ja kodin hoitoon liittyvät asiat ovat vain naisten juttu? En jaksa millään uskoa, etteikö mies osaisi tyhjentää astinapesukonetta, tehdä ruokaa ja ostoslistaa yms. pienen harjoittelun jälkeen, jos oikeasti mieltää sen kuuluvan myös omaksi, miehen velvollisuudeksi.



Oletteko oikeasti johdonmukaisia vaatimustenne suhteen - että mies tekee ja seuraatte aluksi vaikka vieressä seisten, että homma tulee tehdyksi?

Olen tästä jutellut miehen kanssa ja hän pyytää aina anteeksi- mutta jatkaa käytöstään joka ikinen kerta. Olen muistuttanut, ollut sanomatta mitään, huutanut päin naamaa ja kerran jopa lähtenyt kahdeksi päiväksi hotelliin...mikään ei tuota tulosta.

Juuri näin meillä. Jos huomautan tai pyydän, se on heti valittamista ja määräilyä, ja jos en pyydä niin mitään ei tapahdu.

Mies on vaan LAISKA ja saamaton, pakko sen on olla niin. Olen mm. vessan pesun opettanut ihan oikeasti kädestä pitäen, mutta silti se ei oikein onnistu vieläkään. Enkä ole turhan tarkka, mutta mun mielestä paskarantuja ei saa jäädä pönttöön pesemisen jälkeen. Mutta sekin on liikaa vaadittu.

Tänään oli kuopus (1,5 v) märissä saappaissa ja villasukissa 1,5 tuntia ulkona, mies kun ei muka ollut huomannut(?) että villasukat eteisen patterin päällä olivat aamupäivän ulkoilun jäljiltä ihan likomärät! Ja muutama pv sitten irrotin samaisen kuopuksen turvaistuimen kankaat pesuun, mies lähti lapsen kanssa kauppaan ja annoin päälystekankaat miehelle mukaan, hän ei niitä jaksanut laittaa paikalleen vaan laittoi lapsen tuoliin ilman niitä!!!

Mä en vaan jaksa tällasta enää. Tuntuu että kukaan ei huomioi mun toiveita siisteydestä. 2 vanhinta lasta on kyllä alkaneet olla aika siistejä, ovat varmaan niin kauan joutuneet kuuntelemaan mun ja miehen riitoja. Ja mistään muusta ei oikeastaan ikinä riidellä kuin siivouksesta. :(

ap

aivan täsmälleen samalla tavalla kuin ap:lla. Mä huolehdin ihan kaikesta (paitsi autosta, jonka huollosta mies ihme kyllä huolehtii ihan oma-aloitteisesti niin kuin omista harrastuksistaan). En enää edes oleta, että mies tekisi mitään pyytämättä, mutta se suututtaa, harmittaa, turhauttaa jne. että kun kauniisti pyydän, mies ei silti tee. Ja sitten muutun tietenkin (miehen mielestä) nalkuttavaksi akaksi. Miehen lapsuudenkodissa hänen isänsä ei juuri kotitöitä tehnyt, niin kuin ei oma isänikään. Mutta juuri sen takia mä oletan, että miehenkin on osallistuttava kotitöihin ym. perheen asioihin. Näin mitä se teki äidilleni. Vanhempani erosivat sittemmin.



Kaikesta huolimatta olisin tällä hetkellä todella onnellinen, jos toi miehen tekemättömyys olisi ainoa pielessä oleva asia suhteessamme. Valitettavasti siihen liittyy niin monia muita ongelmia ja erimielisyyksiä (rahankäyttö, terveys jne.), että kokonaisuus on sellainen, että ero on tulossa.

Monella miehellä tuntuu olevan vaikea ymmärtää ja sisäistää se, mitä tarkoittaa YHTEINEN koti, YHTEINEN arki, YHTEINEN perhe, jne.

Tämän takia ihmettelen, miksi se olisi muka naisen tehtävä pitää huolta YHEISESTÄ kodista, arjesta, kotitöistä ym.!?



Nainen, joka on kotona lasten kanssa, tekee vastuullista, arvokasta ja raskasta työtä, siinä missä mies omassa työssään. Kuitenkin monella miehellä (ja osalla naisista) on ajatus, että kun käy kodin ulkopuolella töissä ja tuo rahaa talouteen, voi jotenkin jättää jonkun arjen osa-alueen huomioimatta vain koska on " jo tehnyt päivän työnsä ja tuonut perheelle rahaa". -Todella naurettavaa! Tämän kaiken tekee myös nainen, sillä erotuksella, että työ on kotona, eikä siitä makseta "palkkaa". Tässä vaiheessa mies ja nainen ovat tasa-arvoisia (molemmilla työ, vaikkakin erilainen), mutta miksi tämän jälkeen kurssi menee vinoon?



Millä hel****n oikeudella mies saa/voi/pystyy luistamaan perheensä arjesta, kotitöistä ym.? Miten se raha (työstä maksettu palkka) liittyy tiskikoneen täyttämiseen ja roskapussin viemiseen?!? Miehellä on myös vastuu, ilman, että se pitää kertoa tai siitä pitää muistuttaa! Roskiksessa on myös mitä todennäköisimmin hänen roskiaan ja astianpesukoneessa on likaisia astioitaan, joten miksi se olisi vain naisen tehtävä viedä roskapussi tai täyttää/tyhjentää tiskikone? Miksi mies ei voi olla perillä perheensä arjesta ja sen pyörittämisestä siinä missä nainenkin?



Tämä ei ole parjaus niitä naisia kohtaan, joilla on "vastuuntunnoton" mies, vaan tämä on kiukunpurkaus niitä urpoja miehiä kohtaan, jotka väistelevät velvollisuuksiaan kotiasioissa ja vetoavat tietämättömyyteen ja "sä osaat noi hommat paremmin kuin mä", "en mä jaksa", "ei mua huvita", "älä jäkätä" -tyyppisesti!!!!!!



Missä on naisen mahdollisuus valita "en mä jaksa" tai "ei mua huvita" -kortti?!? Onko sellaista mahdollisuutta? Miksi miehellä olisi elämässään vähemmän velvollisuuksia kuin naisella, mutta huomattavasti enemmän etuoikeuksia?!



*JUMA***A! Mulla ihan sappi kiehuu, kun kirjoitan tätä!!



Itselläni on mies, joka osallistuu, tekee ja toimii, ilman sanomista, pyytämistä tai käskemistä (ei ole tarvinnut, enkä edes haluaisi). Hän laittaa usein pyykkikoneen päälle, kun katsoo tiettyä pyykkiä olevan koneellisen verran, tyhjentää ja täyttää tiskikoneen, osaa käyttää imuria ja kantaa matot pihalle ja vieläpä pestä lattiat. Osaa pedata sängyn, osaa miettiä ruokailumme ja käydä kaupassa ilman suurempaa suunnittelua tai pohdintaa siitä, mitä päivällinen pitää sisällään. Hän osaa tehdä myös ruokaa. Viime keväänä hän pesi kotimme ikkunat, ensiksi niitä katsottuaan hetken ja tuumaten, "onpas ne likaiset, voisin vaikka pestä ne". Toisin sanoen mieheni osaa tehdä samoja asioita, kuin minä. Mieheni ei siis odota minulta mitään toimintakäskyä asioiden suhteen. -Miksi edes pitäisi? Hän on täydellä järjellä ja arviointikyvyllä varustettu mies, joka ymmärtää, mitä tarkoittaa yhteinen arki. Hoidamme perhettämme, kotiamme ja arkeamme tasa-arvoisesti, kahden vastuullisen aikuisen tavoin. Voin luottaa siihen, että asia, kuin asia hoituu, samoin mieheni. Meillä kotona ei ole minkäänlaista työleiriä tai piiskalla varustettua hirmuista akkaa, joka sanelee miehelleen mitä pitää tehdä. Meillä ei myöskään ole mitään tossua, jonka alla joku joutuisi olemaan. Nämä viimeiset lauselmat vain sen tähden, ettei kenellekään jää sellaista käsitystä, että vain mieheni tekisi arkemme eteen asioita, samalla kun laiska vaimo huutelee sohvalta pleikkaohjain kädessään: "Ei mua huviat, en mä jaksa!"

Hoidamme arkeamme yhdessä ja tasa-arvoisesti.



Tarkoitukseni ei ole "repostella" miehelläni, vaan todeta, että tällaisia miehiä todella on!



Paljon voimia ja jaksamista niille naisille, joiden mies ei tee mitään!

(14). En kirjoittanut kysymyksiä siksi, että kaipaisin niihin vastauksia. Ne olivat tarkoitettu vain "purkautumiseksi" ja varmasti jokainen nainen, joka osaisi niihin vastata, ei em. asioita täällä pohtisi. Monella on varmasti samat kysymykset mielessä, ilman vastauksia. Kysymykset olivat suunnattu lähinnä miehille, vaikka tiedän, että palstalla ovat vähemmistönä.



T: 14

Mutta kaikki organisointi on mun harteilla nyt ja pysyvästi.



Mies imuroi oma-aloitteisesti, laittaa tiskit ja pyykkääkin. Ja tekee kaikki autoon liittyvät jutut, maksaa laskuja ja sellaista.



Ja hyvä niin. Saan jatkuvasti kuulla läpipiiriltä, kuinka onnellinen ja kiitollinen mun pitää olla miehestä, joka osallistuu niin paljon kotitöihin. Ja olenkin. Mutta miksi miehen ei tarvi olla onnellinen siitä, että hänellä on vaimo joka huolehtii kaiken muun: ajanvaraukset, lahjat, kortit, muistamiset, jokainen ateria, lasten terveys ja ruokavalio, kaikki suuremmat siivoukset, kodin yleinen järjestys ja siisteys, lasten harrastukset, suurin osa siivoamisesta, suurin osa kasvatuspäätöksistä, lasten kanssa sovituista asioista kiinnipitäminen, juhlien ja pyhien tuomat asiat ja järjestelyt ja kaikki ne tsiljoonat ja miljoonat pikkuasiat.



Ja mä olen se onnekas, jonka pitää aina olla kiitollinen ja palkita ahkeraa miestään...

"kuka käy töissä hankkimassa rahaa."

64, 65 ja tämä samasta näppiksestä. Mistähän mä mahdoin saada tuon numeron 14?

"Ja hyvä niin. Saan jatkuvasti kuulla läpipiiriltä, kuinka onnellinen ja kiitollinen mun pitää olla miehestä, joka osallistuu niin paljon kotitöihin. Ja olenkin. Mutta miksi miehen ei tarvi olla onnellinen siitä, että hänellä on vaimo joka huolehtii kaiken muun: ajanvaraukset, lahjat, kortit, muistamiset, jokainen ateria, lasten terveys ja ruokavalio, kaikki suuremmat siivoukset, kodin yleinen järjestys ja siisteys, lasten harrastukset, suurin osa siivoamisesta, suurin osa kasvatuspäätöksistä, lasten kanssa sovituista asioista kiinnipitäminen, juhlien ja pyhien tuomat asiat ja järjestelyt ja kaikki ne tsiljoonat ja miljoonat pikkuasiat.



Ja mä olen se onnekas, jonka pitää aina olla kiitollinen ja palkita ahkeraa miestään... "



Niin, miksi se muuten menee näin? Neuvolassa valitin väsymystäni ja pahaa oloa (perheessä kuolema ennen synnytystäni jossa taas melkein menetin vauvani ja sain trauman sektiosta joka meni lievästi sanottuna pieleen), johon lääkäri totesi suoraan että älä tyttö valita kun sun mies sentään osallistuu vauvan hoitoon! Olin vähän että häh...myöhemmin sama asenne näkyi kaikilla joille kehtasin vähänkin purkaa sydäntäni; miehelle olisi pitänyt vähintään mitali myöntää kun jäi hoitovapaalle ja vielä antoi minun nukkuakin aamulla (valvotun yön jälkeen) ja...



Tuli ajan kuluessa vähän sellainen olo että ei tämän nyt ihan näinkään pitäisi mennä. Mies röyhisti rintansa ja toimi aluksi ihanteellisesti, mutta kun kiinnostus loppui (= uhmaikä alkoi)...sinne jäivät hienot periaatteet. Nykytilanne on vähintäänkin väsyttävä sillä minun pitäisi levätä, siis LE-VÄ-TÄ- mutta arvatkaa onko siihen mahdollisuutta? Jos pyydän mieheltä että tämä esim. pesisi pyykit puolestani, hän voi pestäkin ne. Mutta ei puhu minulle hetkeen tämän jälkeen. Sama että jos olen vuoteenomana niin siitä suututaan, samoin kokee että olen "hysteerinen" siivouksen suhteen jos korotan ääntäni aiheesta (elintarvikkeet jäävät pöydälle, roskista löytyy matoja kun mies lykkää niiden viemistä jne.). Tuntuu pahalta. Ja viimeksi 3 tuntia sitten puhuimme tästä TAAS...eikä mitään muutosta.

jos ne yhtään eväänsä liikauttaa...:-(. Anteeksi vaan. Mullakin on uusperheessä mies, joka osaa kaiken ja pystyy kaikkeen - selvittää, korjaa, remppaa, fiksaa, ja jos ei jotakin tiedä, purkaa koko vehkeen ja selvittää, miten se toimii - ja korjaa sen. Näitä juttuja tulee _joskus. Sen sijaan joku halvatun kodinhoito..eletään juuri aikaa, jolloin joka päivä saa lakaista lattiat pari kertaa päivässä ja imuroida lisäksi, kun koira ja kissat kantavat hiekkaa sisälle! Tuntuu, ettei kukaan muu huomaa hiekkakasoja. Oikeasti kertalakaisulla on rikkalapio pullollaan hiekkaa. Niin, muilla on sukat jalassa, minä kuumaverisenä liikun avojaloin...;-o.



Mies tosiaan osaa Kaikkea. Ei se silti autojakaan huolla ennen kuin on pakko. Ja sitten korjataan, päivää ennen viimeistä katsastusaikaa. Pyykinpesu? Ennen yhteen muuttoamme se kyllä huolehti ihan itse pyykit, omat ja lastensa. Nyt se ei koskaan huomaa, jos kone räpsyttää nollaa ja pyykit huutavat kuivausrumpuun pääsyä:-/. Juuri kävin ennen puolta yötä siirtämässä pyykit koneesta kuivaajaan.



Nojoo. Pikku esimerkkejä. Onhan se totta, että miehille, siis isille, pitää vähintään mitali myöntää, jos jotakin hommia kotona tekevät. Juu, käy se mies meilläkin töissä, mutta käyn minäkin. Tällä hetkellä vain osapäiväisesti, siinä sivussa hoidan erityislasteni kuljetukset ja terapiat ja muut niin, että välillä on kalenteri solmussa:-/.

Nyt sitten vaan muuttamaan sukupolvien ketjua, älkää passatko kakaroitanne piloille! Muuten, mies harvemmin näkee yhtä suurta ongelmaa - pointtihan on se, että mies sotkee SINUN luomasi kotijärjestyksen. Sinun ihanteesi, siitä on paha lähteä... Eikö mies osaa yht'kkiä pakata tarhakassia? Oletko ominut itsellesi kaikki kotihommat, ja urputat kun mies ei salamana täytä toiveitasi? Kaikki tuntemani isien kasvattamat lapset ovat oma-aloitteisia vähemmän hössöttäviä, mistähän mahtaa johtua? Otanta on tosin pienehkö? Osaatko muuten koota ja asentaa polkupyörän dynamon?

Olen itse kuvitellut, että miehen kyvyttömyys tarttua kotitöihin johtuu siitä, että olen ominut kaikki tehtävät. Mutta nyt kun olen antanut hänen tehdä ja ainoastaan kysyttässä olen neuvonut, niin voin todeta ettei kyse ole tästä. Lapset ovat olleet viimeaikoina hyvin erikoisesti vaatetettuina ja meille on kertynyt melkoinen kasa päiväkodin varavaatteita.

Polkupyörän dynamoa en varmasti osaa koota (mikä se on?) mutta ei osaa mieskään. Viime kesänä kun ostettiin marketista poikupyörä pojalle niin minä kokosin sen, kun mies ei vaan saanut aikaseks. Nyt mies on vaihtanut omaan autoonsa kesärenkaat, mutta minun autooni ei. Ilmeisesti saan alkaa harjottelemaan renkaitten vaihtoa tänään sitten itse kahden lapsen avustuksella.

t. yh-isi.

Miehessä on vähän byrokraatin vikaa joten rastitustehtävät varmaan uppoaisi! :)

Mistä noita vanhoja lehtiä voisi löytää? Onkohan kirjastoissa?

ap

meillä saattaisi käydä niin että sitten mies sanoisi ettei "huomannut"lukea listaa :(

Eli minä joutuisin silti muistuttelemaan asiasta.