Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää! Meillä ei huusholli toimisi ellen minä vastaisi KAIKESTA! Löytyykö kohtalotovereita?
06.04.2010 |
Minä vastaan meillä kaikesta:
- viikon ruokalista suunnittelusta
- kauppalistan teosta
- siivouksen organisoinnista (=käskytys)
- pyykinpesusta
- huolehdin mitä lapsille tarvitaan päiväkotiin
jne jne.
Lista on loputon. Ja vastuuta on yritetty antaa: mies sai suunnitella viikon ostoslistoja viime kesänä (kun oli lomalla, muuten kuulemma ei ehdi, minä kyllä ehdin vaikka olen töissä ihan yhtä paljon kuin hän), seurauksena siitä oltiin sitten joka kerta ilman maitoa/vessapaperia ym. tarpeellista, eikä tietoakaan että olisi ollut niitä aineksia mitä viikon ruokiin tarvitaan.
Pyykinpesua on kokeiltu, tuloksena hirveä määrä värjääntyneitä/pilalle menneitä pyykkejä, suurin ongelma kuitenkin se että mies ei tajua katsoa pyykkikoreihin että pitäisikö pyykkiä pestä, kone laitetaan pyörimään vasta kun kalsarit on loppu ja pyykkiä kertynyt 8 koneellista.
Ylipäätään ihan kaikki vähänkin organisointia tai aikataulutusta vaativat asiat on minun harteillani. En osaa kuvitella millaista se edes olisi jos mies kantaisi osavastuun. Suu ymmyrkäisenä kuuntelen kavereita joiden miehet menee kauppaan ja ostaa kaiken mitä ostoslistassa on (ja jopa tekevät sen listan), huolehtivat lapselle päiväkotiin tarvittavat varusteet sään mukaan, silittävät omat kauluspaitansa, siivoavat oma-aloitteisesti jne.
Eikä VOI olla kyse siitä että vaatisin liikaa tai etten antaisi miehen yrittää. Kun se ei kertakaikkiaan vaan toimi. Sinänsä tiedän että vika ei ole miehessä, sillä hän on kotoaan oppinut boheemin asenteen että millään ei ole väliä ja mitään ei pidä suunnitella. Hän ihannoi tällaista "huoletonta" elämäntapaa, itse kyllä näen että se johtuu tasan tarkkaan siitä että appiukolla on liian pieni äo jotta mikään yllämainittu sujuisi, ja anoppi on täysin organisointikyvytön hysteerikko.
Uh. Ahdistaa niin s-tanasti että tekisi mieli lähteä pariksi kuukaudeksi lipettiin ja jättää mies pyörittämään taloa. Mutta sekään ei toimisi, koska miehen mielestä ei haittaa jos lapsi on kurakelillä tarhassa ilman kurahousuja tai jos koti on sikolätti tai jos ruoka-ajoista tai nukkumaanmenoajoista ei pidetä kiinni tai jos ei nyt olekaan maitoa tai vessapaperia kotona...
Pitäisikö tuollaista vaan sietää? Kai nyt jokaisen yli 30-v. ihmisen pitäisi pystyä huolehtimaan perusasioista?
Kommentit (114)
Minä tein niin, että annoin kaiken sotkun vaan kasaantua. Pyykkikorista valikoin omat pyykkini pesuun. Ruoaksi ostin pitkään vain eineksiä (ja vain itselleni), tai jotain muuta nopeaa, loppui ruuanlaitto, kun ei ollut enää astioita.
Ja kun lopulta oltiin siinä tilanteessa, ettei sohvalle mahtunut istumaan, puhtaat vaatteet loppu ja jääkaappi tyhjä mies oppi kummasti oma-aloitteiseksi.
Sotku on järkyttävä, mutta itse en löytänyt muuta tietä ulos.
Tietenkin hankalampaa lasten kanssa, itse tein tämän jo ennen lasten hankintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein niin, että annoin kaiken sotkun vaan kasaantua. Pyykkikorista valikoin omat pyykkini pesuun. Ruoaksi ostin pitkään vain eineksiä (ja vain itselleni), tai jotain muuta nopeaa, loppui ruuanlaitto, kun ei ollut enää astioita.
Ja kun lopulta oltiin siinä tilanteessa, ettei sohvalle mahtunut istumaan, puhtaat vaatteet loppu ja jääkaappi tyhjä mies oppi kummasti oma-aloitteiseksi.Sotku on järkyttävä, mutta itse en löytänyt muuta tietä ulos.
Tietenkin hankalampaa lasten kanssa, itse tein tämän jo ennen lasten hankintaa.
ja lasten asioissa.
teiltä joiden mies ei tee mitään kotitöitä: keskusteletteko te mistään asioista keskenänne? Onko teillä kivaa kahdestaan? näin äkkiseltään kuvittelisin että jos mun mies illat makais sohvalla mun tehdessä kaikki työt, mua ärsyttäisi niin¨paljon ettei paljon enää kiinnostais keskustella henkeviä lasten mentyä nukkumaan, seksistä puhumattakaan. Eli siis onko teillä mitään yhteistä? Viihdyttekö miestenne seurassa??
Joskus menee paremmin joskus huonommin. Kyllä me joskus nauretaankin edelleen samoille asioille. Seksiä ei käytännössä enää ole. Siinä tilanteessa tukahdutettu raivo alkaa nousta aina pintaan, en vaan pysty.
että pitää ristiäisiin nakutella joku ovikoriste.
No, en muutenkaan ole mikään pilkunnussija ja häät ja ristiäiset vietettiin aika rennolla kädellä.
Itse olen jo pitkään ollut nalkuttava vaimo, ja inhoan itsenäni sellaisena, mutta kun MITÄÄN ei tapahdu ilman että sen itse teen. Ja tuo organisointikyvyttömyys... Niin tuttua myös munkin miehelle... Esim. ristiäiset oli tulossa, niin mies katselee elokuvaa, kun itse raadan itku kurkussa imurin kanssa ja siskoni tekee ruokia ja siis yli puolenyön kellokin... Kun asiasta huomautan melko kiperästi, hän vain toteaa, että kun ei hän tiedä mitä tehdä, kun en ole hänelle sanonut sitä. Sitten annan listan, mitä tehdä (sellaisia sopivasti miehisiä töitä, kun ei tuo mies todellakaan koskaan siivoa, tiskaa, pese pyykkiä...) ja arvatkaapa vaan, oliko tehty seuraavana päivänä. Ekat vieraat paikalla, niin naputtaa vielä ovikoristetta, vaikka siinä vaiheessa mielestäni on jo aivan sama, onko se siinä vai ei!
Mutta, mutta, nyt menenkin vähän itseeni, kun luin tätä ketjua. Mun mies ei siis ole kovin aloitekykyinen eikä tee kotitöitä mutta nyt osaan olla kiitollinen siitä, että vaihtaa renkaat, hoitaa autojen huollot ja lumityöt ja varmaan kesällä ajaa nurmikonkin, kun ekaa kertaa sellaisen omistamme. Meillä on vaan tää tosi jyrkkä miesten/naisten työt, mikä ottaa päähän, koska noita miesten töitä ei ole joka pvä eikä aina edes joka viikko. Mun mies siis kyllä tekee jotain - joskin paljon vähemmän kuin minä. Osallistuu myös lasten hoitoon, mutta se kyllä vaatii sitä, että minä pyydän, ei ole kovin vapaaehtoinen. Iltaisin ottaa päähän, kun katsoo elokuvia, tv:tä tai surffaa netissä, kun itse viikkaan pyykkejä, täytän tiskikonetta tai siivoan tavaroita lattioilta... Nyt olenkin päättänyt, että kun äitiyslomani loppuu ja palaan töihin, aion palkata siivoojan 1-2 kertaa/kk. On turha menettää hermojaan jatkuvasti kotitöiden takia, mieluummin siis siivooja niin en ehkä enää ole se karmea, nalkuttava akka, jota en aina tunne itsekään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ihana vertaistuki-ketju! :-) Nämä asiat olleet meillä viime aikoina jatkuvasti esillä. Olen kotona (3 lasta) ja olemme lukuisat kerrat yrittäneet sopia kotitöistä. Olen ajatellut että teen itse enemmän nyt kotona ollessa ja miehellä on harteillaan sovittuna ainoastaan nämä: tiskikone, toisen vessan pesu (kerran 2 viikossa) ja yläkerran imurointi (kerran 2 viikossa). No, arvatkaapas tekeekö hän sovitut työt? EI. Valittaa myös kun minä aina "määrään". Mitä v....a! En käy kyttäämässä miten siivoaa ja sovittu että nämä on hänen vastuullaan.Piste. Mitään ei silti tapahdu. Vessa voi olla siivoamatta vaikka kaksi kuukautta (juu, olen kokeillut onko siinä tekemisessä vain pieni "viive"). Ainoa minkä tekee on tiskikoneen täyttö ja tyhjennys. Kaiken muun hoidan minä. Väsyttää enkä todellakaan tiedä miten asian saa toimimaan. Keskusteltu on, mutta jostain syystä vain minä noudatan sovittua sopimusta. ARGH!! Nyt kokeilen vielä jos nämä paperiset listat saisi mieheni aivot toimimaan...kiitos niistä!
siinäpä se ongelman ydin on. Mies kokee olevansa pikkuapulainen, joka saa VÄHÄN vastuuta, kun se hänelle armollisesti suodaan. Mua ei ainakaan kiinnostaisi tehdä yhtään mitään, jos kokisin, että minun nyt säälistä annetaan vähän jotain puuhastella.
Tai miten se on naiselle aluperin livahtanut? Miksi se ei ole livahtanut miehelle, miksi mies ei ole "ominut" kotitöitä?
Jos nainen kulkee perässä ja nipottaa huonosti imuroidusta lattiasta... sitten kyllä (ellei tahallaan tehdä tätä huonosti jotta päästään kotitöistä...), ja silloinkin vain noissa hommissa missä on kyse naisen nipottamisesta. Vaan kun tämä argumentti näyttää olevan hieno peruste niputtaa samalla muutkin vastuuasiat naisen vastuulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. yh-isi.
samoin kuin niitä perheenisiä jotka ottavat vastuun, tekevät kotitöitä, ovat tasavertaisia aikuisia perheessä.
Ja niinhän sen pitäisi ollakin.
"kuka käy töissä hankkimassa rahaa."
ja siltä osin, mitä puoliso ehtii kotona sillä aikaa tehdä. Sekin riippuu esim. lasten iästä ja lukumäärästä. Mutta töissäkäynti ei vapauta kotitöistä, lasten hoidosta eikä vastuusta näissä, eikä siitä että ollaan perillä ja ihan itse tajutaan asioita.
Jonkun pitää hoitaa lapset, ja sen ulkoistaminenkin maksaisi.
Voihan osia vaikka vaihtaa viikoksi, puoliso menee jonnekin työpäivän ajaksi, tai pelkästään laiskottelee kotona sen ajan.
Ai lapset ovat virikehoidossa ja vaimo vain kahvittelee päivät? No on syytäkin olla virikehoidossa, jos puolison kotonaolon syynä on kotitöiden ja yhteisten asioiden hoito. Lapsille ei ole hyvää hoitoa vaan "pyöriä jaloissa". Tässäkin voi vaihtaa osia, se joka kokeilee kotivanhemman osaa, vie sitten sinne virikehoitoon, ja hoitaa kaikki koti/lasten/vastuuasiat sillä perusteella, että lapset on muutaman tunnin siellä, delegoi puolisolleen mitä tarvitsee, pitää kaikki langat käsissä. Ja jos vaimo käy vaikka kaupassa, pitää sitten olla kiitollinen.
Ai teet 11 tuntitia päiviä niin että vaimon on syytäkin hoitaa kaikki? No silloin palkan luulisi olevan sen verran suuri että on varaa hankkia vaimolle apua (ts se virikehoito tai kotiapu...). Jos ei ole varaa, herää kysymys, onko tuossa systeemissä mitään järkeä sitten? Vuosi - pari on, jos vaikka rakentaa taloa, uraa tms, mutta pidemmän päälle? On tietysti erilaisia tilanteita ja poikkeuksia, sairauksia ja erilaisia kohtaloita, mutta noin tää onkin niille kenellä ei ole se "poikkeustilanne".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä "yh-isit" ja "mitään ei tekiskään mieli tehdä kun.."-tapaukset jaksavat sitten selittää! Ollaan niin raukkoja ja surkeita (yksinhuoltajista yli 90% naisia ja heitä kohdellaan kuin huoria; yksinhuoltajamiehet ovat sitten sankareita??), toisaalta tiedetään kyllä kaikki ja osataan tehdä mutta kun tuo yksi ehto ei täyty niin antaapi olla.
;)
Olen yh-isän kasvatti enkä joutunut siivoamaan ennenkuin täytin 15 ja jouduin perhekotiin isäni mielisairauden myötä. Perhekodin "äiti" sätti minua siitä kun en huomannut likaa, osannut käyttää rättiäkään oikein jne. Tätä jatkui kauan. Olen nyt aikuisena tajunnut ettei välttämättä ole olemassa mitään maagista "geeniä" joka tekisi naisista luonnostaan pätevämpiä siivoojia...se on vain opittu malli. Itse ilman äitiä kasvaneena en koskaan saanut mallia mm. käsitöissä, siivoamisessa tai leipomisessa ja kappas! Näissä kolmessa asiassa olen todella, todella surkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska osaa sen homman paremmin. Miehen ollessa koti-isänä, meidän komerto oli paljon paremmassa järjestyksessä kuin minun ollessa kotona.
Mutta kas kun tämä ei naisille sovi. Saan kuulla parjausta siitä, että naisen kuuluu hoitaa nää asiat ja mies auttaa. Miehlle voi antaa hiukan vastuuta völillä kokeeksi ja sitten huokaista, että et sää kuitenkaan osaa.
Ei mulla ole mitään äitigeeniä. En ollut valmis äiti kun sain lapsen. En osannut pakata hoitoon oikeita vaatteita alussa. Ei ne kyllä kulkeneet koskaan sävysävyssä. Sehän se on naisille tärkeää, että on "oikeat" vaatteet päällä. Mies kun laittaa sinisen puseron ja vihreät housut, saa nainen raivarin, ettei mies osaa mitään.
Meillä lapset on oma-aloitteisia kun äiti ei ole mikään kotitalousihme. Tyhjänpäiväinen haahuilija vain ja epäonnistunut nainen kun mies on ollut hoitamassa lapsia kotona. Ja nämä kommentit on sanoneet juuri nämä täydelliset naiset, joiden mies ei "osaa" tehdä mitään. Kun ei miehen kuulukaan osata, että nainen saa tuntea ylemmyydentunnetta miestä kohtaan.
Mies joka hoitaa lapsia ja kotia on uhka naiselle. Sehän vie naisen marttyyrinkruunun ja millä nainen sitten saa päteä.
Olen yh-isän kasvatti enkä joutunut siivoamaan ennenkuin täytin 15 ja jouduin perhekotiin isäni mielisairauden myötä. Perhekodin "äiti" sätti minua siitä kun en huomannut likaa, osannut käyttää rättiäkään oikein jne. Tätä jatkui kauan. Olen nyt aikuisena tajunnut ettei välttämättä ole olemassa mitään maagista "geeniä" joka tekisi naisista luonnostaan pätevämpiä siivoojia...se on vain opittu malli. Itse ilman äitiä kasvaneena en koskaan saanut mallia mm. käsitöissä, siivoamisessa tai leipomisessa ja kappas! Näissä kolmessa asiassa olen todella, todella surkea.
täytyy nostaa hattua niille miehille, jotka todellakin tekevät kaiken itsestään, teitä on, mutta harvassa.
että olen pitänyt sitä itsestään sevlyytenä. Hoitaahan oma isänikin kotia siinä missä äitinikin. Ollessani lapsi vanhemmat olivat vuorotöissä niin, että toinen oli aina kotona ja hoiti lapset. Ei mitään ongelmaa. Isä sai meille vaatteet päälle ja letit päähän ja kouluun siinä missä äitikin.
Toisekseen mieheni on tehnyt aina vuorotöitä, minä olen toimistotyössä. Lapset ovat kotona aina kun joku on kotona (paitsi mieheni nukkumapäivinä eli yövuorojen jälkeen). Toki meillä on vastuualueita, mutta niistä en ressaa.
Ja toki mieheni tekee asioita vähän eri tahtiin ja lajiin kuin minä. Joskus raivostun, kun aikatauluja ei noudateta ja lapset valittavat, kun joku ateria jää välistä (välipala). Mutta se taas johtuu siitä, että olen ottanut kellon roolin.
terveisiä kaikille se Kello-äiti :D
Asiat eivät ole ainakaan meillä niinkuin kuvasit.
Meillä mies tekee ja osaa,jos käsketään. Jos ei käsketä ,mitä olen koittanut PITKÄN aikaa, kaikki jää suunnilleen minun harteilleni, sellaiset tärkeät, lapsia koskevat jutut ja vaikkapa laskunmaksu. Mies kyllä tuo vaikkapa kaupasta maitoa kun huomaa sen loppuneet mutta lapset eivät olisi koskaan käyneet vaikkapa neuvolassa tai hammaslääkärissä,jos en olisi niistä huolehtinut. JA tämä on se suurin ongelma. Lasten asioiden hoitamatta jättäminen. Minä en todellakaan halua miestä pikku apulaiseksi vaan tasavertaiseksi kumppaniksi. Nämä asiat mistä kerron ,ovat ihan eri mittakaavan asioita kuin ne, että millä tavalla hampaat on pesty tai siivotaanko nyt vai huomenna.
Uskon kyllä että mies selviäisi,jos minua ei totaalisesti olisi mutta miksi pitää olla niin että tulee avioero tai kuolema ennenkuin toinen tajuaa että myös hänellä on oltava ymmärrys lasten asioihin. Olen tästä monesti viritellyt keskustelua,ja joo,kyllä hänenkin mielestään näin PITÄISI olla. Ei se vaan mene niin. Kirjoitin tuossa aiemmassa viestissäni siitä kuinka en itse kuulu kirkkoon ja mies kuuluu ja halusi lapset kastettavan. Minulle asia oli aivan sama mutta kun mies halusi niin sitten niin tehtiin. JA nyt lapsi on ollut rippikouluiässä jo jonkin aikaa mutta mitään konkreettista rippikoulun eteen ei ole tehty.