Ärsyttää! Meillä ei huusholli toimisi ellen minä vastaisi KAIKESTA! Löytyykö kohtalotovereita?
Minä vastaan meillä kaikesta:
- viikon ruokalista suunnittelusta
- kauppalistan teosta
- siivouksen organisoinnista (=käskytys)
- pyykinpesusta
- huolehdin mitä lapsille tarvitaan päiväkotiin
jne jne.
Lista on loputon. Ja vastuuta on yritetty antaa: mies sai suunnitella viikon ostoslistoja viime kesänä (kun oli lomalla, muuten kuulemma ei ehdi, minä kyllä ehdin vaikka olen töissä ihan yhtä paljon kuin hän), seurauksena siitä oltiin sitten joka kerta ilman maitoa/vessapaperia ym. tarpeellista, eikä tietoakaan että olisi ollut niitä aineksia mitä viikon ruokiin tarvitaan.
Pyykinpesua on kokeiltu, tuloksena hirveä määrä värjääntyneitä/pilalle menneitä pyykkejä, suurin ongelma kuitenkin se että mies ei tajua katsoa pyykkikoreihin että pitäisikö pyykkiä pestä, kone laitetaan pyörimään vasta kun kalsarit on loppu ja pyykkiä kertynyt 8 koneellista.
Ylipäätään ihan kaikki vähänkin organisointia tai aikataulutusta vaativat asiat on minun harteillani. En osaa kuvitella millaista se edes olisi jos mies kantaisi osavastuun. Suu ymmyrkäisenä kuuntelen kavereita joiden miehet menee kauppaan ja ostaa kaiken mitä ostoslistassa on (ja jopa tekevät sen listan), huolehtivat lapselle päiväkotiin tarvittavat varusteet sään mukaan, silittävät omat kauluspaitansa, siivoavat oma-aloitteisesti jne.
Eikä VOI olla kyse siitä että vaatisin liikaa tai etten antaisi miehen yrittää. Kun se ei kertakaikkiaan vaan toimi. Sinänsä tiedän että vika ei ole miehessä, sillä hän on kotoaan oppinut boheemin asenteen että millään ei ole väliä ja mitään ei pidä suunnitella. Hän ihannoi tällaista "huoletonta" elämäntapaa, itse kyllä näen että se johtuu tasan tarkkaan siitä että appiukolla on liian pieni äo jotta mikään yllämainittu sujuisi, ja anoppi on täysin organisointikyvytön hysteerikko.
Uh. Ahdistaa niin s-tanasti että tekisi mieli lähteä pariksi kuukaudeksi lipettiin ja jättää mies pyörittämään taloa. Mutta sekään ei toimisi, koska miehen mielestä ei haittaa jos lapsi on kurakelillä tarhassa ilman kurahousuja tai jos koti on sikolätti tai jos ruoka-ajoista tai nukkumaanmenoajoista ei pidetä kiinni tai jos ei nyt olekaan maitoa tai vessapaperia kotona...
Pitäisikö tuollaista vaan sietää? Kai nyt jokaisen yli 30-v. ihmisen pitäisi pystyä huolehtimaan perusasioista?
Kommentit (114)
mies käy säännöllisesti työssä. Kai jotenkin olen ottanut itselleni vastuun kodista koska saan olla kotiäitinä. Olen välilä työelämässä ja teen silloinkin kaikki tavalliset kotityöt. Mies on paljon lasten kanssa pelaillen ja ulkoillen, ihan OK.
Lapsia on neljä, eikä miehen ole "tarvinnut" vaihtaa vaippaa koskaan yhdenkään lapsen ollessa vaippaikäinen. Hän sanoo ettei kertakaikkiaan voi, sillä jos on "huonot" housuissa niin voi huonosti ja oksettaa.
Minä olen kasvanut suurperheessä ja isona siskona hoitanut/vaipattanut pikkusisaruksiani, mieheni ei ole juurikaan lapsiin tutustunut ennen omia lapsiamme.
Mieheni on erittäin kunnollinen ja kiltti kaikissa asioissa, joita perheessä voi olla, taloustyöt vain ei oma-aloitteisesti hoidu, ja en ole pyytänytkään.
Mieheni aina imuroi kun olin synnärillä ja tulin siivottuun kotiin. On myös joinain synytmäpäivinäni siivonnut lasten kanssa heitä opastaen niin että koti on ollut hyvässä kunnossa.
Kun mieheni oli lapsi ja nuori, joutui hän tekemään paljon taloustöitä kotonaan, veli ja isä jakoivat niin vessaviikon siivoamiset kuin tiskit ym.
Mieheni isoveli lähti heti peruskoulunsa jälkeen muualle asumaan ehkä äidin taloustyökomentoja "karkuun" ja taloon jäi mieheni ja appi.
Mieheni kertoi kuinka usein veti verhot eteen kun kavereita saattoi kulkea ohi tiellä ja häpesi jos olisi tullut nähdyksi tiskaamassa. asuivat OK-talossa...Muistan kuinka seurusteluaikana ollessani heillä päivällä mieheni lähti petaamaan äitinsä sängyn ennen äidin tuloa työstä kotiin.
Viikonloppusin kun olin heillä, mieheni laittoi aamulla aina kahvin ja leivät valmiiksi ja sitten herätti äitinsä aamukahville. Appi oli matkatyössä ja jos oli vapaana viikonlopun teki kahvit ja mieheni sai nukkua vierelläni...
Anoppi on ihan jees ja jollain lailla sai muut tekemään suuren osan taloustöistä - miehelleni jäi "kammo" kuulema pakollisista imuroinneista jne. Jotenkin ymmärrän miestäni, ja teen mitä jaksan ja huvittaa.
Mieheni ei ole koskaan arvostellut minua siitä että on tekemättömiä töitä kotihommissa. Ei tee itsekään, olemme näillä järjestelyillä onnellisia. Olen kyllä kaikki tavallisimmat työt saanut hoidetuksi, mutta jos jätän jotain väliin, hän ei siitä marise.
- pölypussin vaihto tai säiliön tyhjennys
- pakastimen sulatus, jääkaappi-pakastimen takaa imurointi jos sellainen kone ja jääkaapin puhdistus
- muidenkin kodinkoneiden "vuosi"pesut ja huollot
- varaston ja kaappien järjestämiset
- valokuvien siirtämiset ja järjestämiset
- laskujen maksamiset ja budjetin suunnittelu
- pihassa voi olla muutakin hoidettavaa kuin nurmikko, esim onko kasvillisuutta, kukkia
- juhlapyhien kuten joulun koristelut ja koristeiden takaisinlaittaminen
- hammasharjojen uusimiset
Listassa oli jotain "uusien kodinkoneiden hintojen vertailu" ja "uusien huonekalujen kasaaminen" mitkä on ihan yhtä harvoin ellei harvemmin tapahtuvia kuin nää lisäämäni asiat... ja näitähän riittäisi
Olihan listassa parturit ja hammastarkastukset/hoidot?
miehesi kuulostaa ihan kunnolliselta! :)
Oma mieheni ei oikeasti tiennyt kun aloimme seurustella että myös esim. sängyn alta pitää imuroida, ja että tiskatessa se saippuavesi pitää huuhdella pois. Ei ole kotonaan joutunut tekemään mitään, mutta ei siellä ole kukaan muukaan mitään tehnyt! tiedän että miehellä on vaan niin erilainen kasvatus kuin minulla. Omista lapsistamme haluan kyllä kasvavan ihmisiä jotka osaavat hoitaa kotiaan, mutta mies on siinäkin toista mieltä, lastenkin pitää kuulemma oppia ettei aina kaikkialla tehdä samalla tavalla kuin omassa kodissa, vaikka mielestäni tuo on ihan eri asia kuin se että lapsi osaa imuroida/tiskata/pestä pyykkiä kun muuttaa kotoa!
ap
haluaisin myös tietää miten työssäkäyvällä riittää aikaa käydä joka ov kaupassa! Ei mulla ois riittänyt edes silloin kun oltiin miehen kanssa kaksistaan, saati nyt kun on lapsia!
- lasten läksyt, tuleeko tehtyä, kuka vahtii ja auttaa jos tarvii
- vanhempainillat, ja yhteydenpito koulun kanssa, kuka vastaa viesteihin ja huolehtii etta tapaamisiin mennään, asioista ilmoitetaan
- viikkorahat, kuka suunnittelee ja toteuttaa
- ulkoilu- ja liikuntavälineiden hankkiminen
- kuka miettii kasvatusasioita: mitä pitää lapselle opettaa, käytöstavat, sen keksiminen että mitä pitää opettaa ja niiden opettaminen, samoin mahdolliset rutiinit, säännöt, mahdolliset palkkiot, sanktiot eri asioista, perinteet...
- lumityöt (no OK, voidaan rinnastaa nurmikonleikkuuseen)
- siivoaminen on muutakin kuin imurointi, lattioiden ja pölyjen pyyhkiminen: esim. silloin tällöin tahmaisten tuolien ja pöydän alta pyyhkiminen, listojen pyyhkiminen, tahrojen pyyhkiminen seiniltä, tahmaisen roskiskaapin pyyhkiminen, ylipäätään kun jotain tippuu tai osuu, kuka korjaa ja pyyhkii (ja lopulta kunnolla), mattojen peseminen (oliko tää listassa?), pölyjen pyyhkiminen niistä paikoista mistä yleensä ei pyyhitä ym. suursiivousta/ylimääräistä...
täydennyksiä tullut tuohon listaan.
Harmi, ettei tuo alkuperäinen lista ole esim. excel-muodossa, niin sitä olisi voinut hyvin täydentää ja tulostaa sitten siistin näköisen version :)
täydennyksiä tullut tuohon listaan.
Harmi, ettei tuo alkuperäinen lista ole esim. excel-muodossa, niin sitä olisi voinut hyvin täydentää ja tulostaa sitten siistin näköisen version :)
joku tuolla kommentoi että lakanat vaihdetaan 2-3 vk välein, no hoh hoi, kyllä meillä ja tuttavapiirissä kaikki vaihtaa lakanat ym kerran viikossa.. asiasta poiketen, mutta pakko kommentoida..
meillä eikä tuttavapiirissäkään vaihdeta lakanoita kerran viikossa. Kerran kuussa on meidän vaihtoväli, revi siitä sitten ilo irti
täydennyksiä tullut tuohon listaan.
Harmi, ettei tuo alkuperäinen lista ole esim. excel-muodossa, niin sitä olisi voinut hyvin täydentää ja tulostaa sitten siistin näköisen version :)
joku tuolla kommentoi että lakanat vaihdetaan 2-3 vk välein, no hoh hoi, kyllä meillä ja tuttavapiirissä kaikki vaihtaa lakanat ym kerran viikossa.. asiasta poiketen, mutta pakko kommentoida..
tuli mieleen, että
- kuka pakkaa lapsen tavarat päiväkotia varten?
- kuka pakkaa perheen tavarat reissua varten?
-kuka huoltaa puutarhakalusteet?
-hankkii puutarhanhoitovälineet?
Minä käsken, komennan, äyskin. Hommat ei tule hoidetuksi jos alan pyytämään kauniisti sillä mies nakkelee niskojaan silloin; hän kyllä tietää paremmin. Joo-o...tai sitten ei. Niinä aamuina kun mies on vastuussa lapsen pukemisesta, syöttämisestä ja viemisestä päiväkotiin, 90% aamuista tilanne on tämä (ei liioiteltu):
* lapsella päällään selkeästi likaiset vaatteet, joissa tahroja (tästä kun huomauttaa, mies koppavana: "ai MISSÄ muka??")
* lapsen aamiainen on luokkaa 1 banaani ja 1 sokeripommijogurtti (isoruokainen poika)
* lapsi saapuu myöhässä tai ei pääse ollenkaan ryhmänsä touhuun mukaan sillä isällä "ei ole mitään kiirettä" heräämisen suhteen.
Emme omista autoa emmekä rivaria/okt-asuntoa, joten millään kerran vuodessa tapahtuvilla "miesten töillä" tuota touhua ei vaan voi selittää. Se, että ukko naputtaa kahdesti vuodessa jonkun naulan seinään ei ihan mielestäni korvaa vaikkapa päivittäistä ruokahuoltoa (jonka hoidan yksin minä). Mutta tunnetusti siivoaminen tai ruoanlaitto ei ole paskankaan arvoista- ennenkuin ollaan vatsataudissa ja jääkaapissakin on vain valo.
Kasvatuskin lepää aikalailla minun harteillani. Olemme esim. sopineet että säännöistä pidetään kiinni, ruoalla ei kiristetä ketään eikä sanota edes leikillään että jätetään lapsi yksin jonnekin. Mies on ollut pontevasti samaa mieltä kaikesta.
Ja kun mies+poika kotiutuvat, vietettyään peräti puolisen tuntia yhdessä päiväkodista tullessa...
* on muutettu sääntöjä
* on rähjätty että jälkkäriä ei tipu josset nyt...
* on uhkailtu että isi jättää
Mies ei juo, petä tai edes tupakoi. On vaan yksinkertaisesti TYHMÄ ja helvetin ärsyttävä tapaus...mutta samaan aikaan olen luvannut pysyväni tämän kanssa yhdessä kunnes kuolema korjaa. Yritän korjata asennettani päivittäin mutta hankalaa se on...
Kuka hoitaa lemmikit, esim. koiran ulkoiluttaminen? Kuka tekee/hankkii puut lämmittämiseen ja saunaan?
selkeiksi itsenäisiksi palasiksi ja antaa jokaiselle oma tontti, josta sitten yksin vastaa.
Ja jos organisointi ei ole vahva ala, ei sitten organisoi, vaan hoitaa niitä itsenäisiä tontteja.
eli jos tällä palstalla olevat mammat jäkättää samalla lailla miehilleen kuin tekevät tällä palstalla niin ei ole ihme jos heillä ei motivaatioita kotitöiden tekemiseen.
Minun mieheni tekee kotitöitä ja ei se jälki ole aina niin priimaa, mutta ei sen ole väliä, koska hän tekee niitä!. Jos jäkättäisin koko ajan selän takana niin ei kauan tekisi vaan olisi nekin työt minulla. Olemme jakaneet työt niin, että hän imuroi ja minä pesen wc:t ja pyyhin pölyt. kaupassa käydään molemmat ja koiraa ulkoilutetaan kumpikin yhtä paljon eli 4 kertaa päivässä ja puoiksi jaetaan lenkitykset.
Aikuisten ihmisten pitäisi pystyä keskustelemaan tämmöisetkin asiat läpi, mutta miehissäkin näkyy edelleen se, että äidit passaa ne piloille. Onneksi mieheni on joutunut kotitöitä tekemään ja tekee niitä mielellään. Hän on itseasiassa sanonut, että mikä nykyajan ihmisiä vaivaa, kun kotityöt mielletään kauheiksi, kun ne on sitä normaaliarkea. Ihmisillä on se käsitys, että aina pitäisi olla kivaa ja päästä helpolla, mutta sitten kannattaisi miettiä miksi perheellistyä, jos kotiytyöt ja lastenhoito on niin vaikeaa.
Mies tekee ruuan ja minä pesen pyykin. Minä maksan laskut ja mies hoitaa tekniikan.
ja kaikki muu säädetään yhdessä.
Multa tämä vaati sen, että laitoin asiat tärkeysjärjestykseen ja lopetin sen odottamisen, että mies auttaa. Enhän mä halua että se auttaa, vaan että sekin ottaa vastuun. Nyt aikaa ehkä menee "turhiin" neuvotteluihin siitä kuka tekee mitä eikä asoita aina tehdä niin kuin minä haluan, mutta lapsille on aina ruokaa ja puhdasta vaatetta =)
Meillä taitaa olla illalla keskustelunpaikka, pikaisella katsannolla teen aina tai useimmiten 90% noista tehtävistä! *Iik, olen tiennyt että teen isoimman osan, mutta paperilla homma näyttää todella hurjalta - jospa jopa mies tajuaa niiden avulla totuuden...
jonka täyttö perustuu vain mielikuvaan siitä kumpi asian hoitaa. Usein on niin, että kun mies on jonkun asian tehnyt kahdesti ja vaimo kaksikymmentä kertaa, miehestä tuntuu että hän hoitaa asian usein, tai ainakin yhtä usein kuin vaimo. Tai toisinpäin.
Parempi on sellainen lista, missä on kaikki päivittäin tai viikottain hoidettavat asiat, ja kun jonkun on tehnyt, laittaa nimikirjaimet siihen kohdalle. Näkeepä sit viikon päätyttyä kumpi hoitanut enemmän asioita.
Ja jotenkin se kaikki mitä minä häärään on jollain tavalla turhaa ja voisin olla tekemättä sitä! Olen miettinyt että pitäisikö olla viikko oikeasti tekemättä mitään. Mutta en jaksaisi sitä sotkua ja lapset kärsisivät kun ei ole tarpeeksi vaatteita pk:ssa. Ja mies tuskin kuitenkaan huomaisi mitään. Sen mielestä on ihan ok jos 3-vuotiaalla ei ole sadekelillä vedenkestäviä hanskoja, eihän se lapsi kuole siihen että ulkoilee kaksi kertaa päivässä litimärissä villalapasissa. Huoh taas.
ap