Ärsyttää! Meillä ei huusholli toimisi ellen minä vastaisi KAIKESTA! Löytyykö kohtalotovereita?

Minusta on pitkään tuntunut, että minä huolehdin kotona kaikesta. Mutta nyt tajusin - taas kerran - että eihän se olekaan niin.



Meillä on tilanteita, jolloin minä en tee oikeastaan mitään. Pisimmillään kestävät ehkä kolme viikkoa. Ja on kausia, jolloin mieheni ei jaksa tehdä oikeastaan mitään, hänen kautensa voivat olla vielä vähän pitempiä, mutta johtuvat kroonisesta sairaudestaan.



Katselin läpi tuon pdf:n. Eikä siinä ole selkeästi mitään isompaa kokonaisuutta, mitä mieheni ei hanskaisi. Toki meillä on inhokkihommia, joita emme hoida kuin pakon edessä. Mutta on myös hommia, jotka ovat jääneet ikäänkuin vahingossa vain toisen vastuulle.



Ja valitettavasti minun vastuulleni on jäänyt kellon seuraaminen. Joskus minusta tuntuu, että minä vain jankutijankutijankutan kellonajoista. Ehkä olen tarkempi sen suhteen, mitä milloinkin tapahtuu, monelta mennään nukkumaan tai syömään. Mutta varsinkin esikoinen tarvitsee tietyn määrän unta, joten illalla on mentävä ajoissa sänkyyn. Lapsi ei osaa aamulla nukkua kuutta - puoli seiskaa pitempään.



Eli tympääntymiseni johtuukin kello-roolstani.



Kiitos AP. Elämä on taas hetken vähän kevyempää.

Minä en olisi noin huono. Olen ammatiltani siivooja ja lasten hoito onnistuu minulta leikiten. Kokemusta löytyy 4 lapsen perheestä ja kodinhoitajana olemisesta. Työnteko ei minua kiinnosta, lähinnä kotiäidin (koti-isänä oleilu)hommat. Rakastan av-palstaa. Voisin kirjoitella pitkin päivää av-palstalle aina kun koti on siivottu ja lapset nukkuvat nätisti päiväunia ja ruokakin olisi uunissa valmistumassa.. Sääli että monesti te naiset tahdotte hoitaa kaiken. T: 11cm mies

Jos allekirjoituksesi vielä olisi 21cm mies

että oikeastaan mä teen meillä tosi paljon. Meillä on tällä hetkellä sellainen tilanne, että on edessä asunnonvaihto, johon liittyvää paperisirkusta mies hoitaa. Lisäksi vaihtelee autojen renkaat ja tekee talon remonttityöt. Minulla tulee joskus sellainen olo, että en tee juuri mitään, vaikka oikeastaan vastaan tuosta kaikesta, minkä ap luetteli. Tosin mieskin meillä laittaa joskus ruokaa ja siivoaa jälkiä, auttaa lasten aamu- ja iltatoimissa tarpeen mukaan ym., mutta pääasiassa kuitenkin kaikki tämä pyörii minun ansiostani. Hyvä minä!

Meillä on juuri noin kuin ap:llä!



En nyt ehdi lukea koko ketjua pitää noita kotihommia ruveta tekemään, mutta palaan tähän illalla.



Toivottavasti saan jotain tukea tai vinkkejä tästä tai tulee ero...

Itse olen jo pitkään ollut nalkuttava vaimo, ja inhoan itsenäni sellaisena, mutta kun MITÄÄN ei tapahdu ilman että sen itse teen. Ja tuo organisointikyvyttömyys... Niin tuttua myös munkin miehelle... Esim. ristiäiset oli tulossa, niin mies katselee elokuvaa, kun itse raadan itku kurkussa imurin kanssa ja siskoni tekee ruokia ja siis yli puolenyön kellokin... Kun asiasta huomautan melko kiperästi, hän vain toteaa, että kun ei hän tiedä mitä tehdä, kun en ole hänelle sanonut sitä. Sitten annan listan, mitä tehdä (sellaisia sopivasti miehisiä töitä, kun ei tuo mies todellakaan koskaan siivoa, tiskaa, pese pyykkiä...) ja arvatkaapa vaan, oliko tehty seuraavana päivänä. Ekat vieraat paikalla, niin naputtaa vielä ovikoristetta, vaikka siinä vaiheessa mielestäni on jo aivan sama, onko se siinä vai ei!



Mutta, mutta, nyt menenkin vähän itseeni, kun luin tätä ketjua. Mun mies ei siis ole kovin aloitekykyinen eikä tee kotitöitä mutta nyt osaan olla kiitollinen siitä, että vaihtaa renkaat, hoitaa autojen huollot ja lumityöt ja varmaan kesällä ajaa nurmikonkin, kun ekaa kertaa sellaisen omistamme. Meillä on vaan tää tosi jyrkkä miesten/naisten työt, mikä ottaa päähän, koska noita miesten töitä ei ole joka pvä eikä aina edes joka viikko. Mun mies siis kyllä tekee jotain - joskin paljon vähemmän kuin minä. Osallistuu myös lasten hoitoon, mutta se kyllä vaatii sitä, että minä pyydän, ei ole kovin vapaaehtoinen. Iltaisin ottaa päähän, kun katsoo elokuvia, tv:tä tai surffaa netissä, kun itse viikkaan pyykkejä, täytän tiskikonetta tai siivoan tavaroita lattioilta... Nyt olenkin päättänyt, että kun äitiyslomani loppuu ja palaan töihin, aion palkata siivoojan 1-2 kertaa/kk. On turha menettää hermojaan jatkuvasti kotitöiden takia, mieluummin siis siivooja niin en ehkä enää ole se karmea, nalkuttava akka, jota en aina tunne itsekään...

teiltä joiden mies ei tee mitään kotitöitä: keskusteletteko te mistään asioista keskenänne? Onko teillä kivaa kahdestaan? näin äkkiseltään kuvittelisin että jos mun mies illat makais sohvalla mun tehdessä kaikki työt, mua ärsyttäisi niin¨paljon ettei paljon enää kiinnostais keskustella henkeviä lasten mentyä nukkumaan, seksistä puhumattakaan. Eli siis onko teillä mitään yhteistä? Viihdyttekö miestenne seurassa??

- saunan / kylppärin pesu

- lomat: kuka varaa ja miettii mitä tehdään (varsinkin jos pitää olla aikaisin liikkeellä)

- kuka miettii pienten koululaisten loma-ajat, vai ovatko yksin lomat ilman ohjelmaa

- kuka ajattelee, etta ekaluokkalaiselle pitäisi opettaa koulumatka, kuka opettaa ja huolehtii että toimii oikein (ja muutenkin liikenteessä liikkumisen opettaminen)

- koululaisten välipala, kuka miettii ravitsevaa välipalaa koululaisille ja opettaa mitä tekevät itselleen iltapäivisin, sitten kun eivät enää ole ip-kerhossa

- tarvitseeko soittaa ja varmistaa että koululainen muistaa lähteä ajoissa aamulla kouluun

- kuka opettaa lapsille kotityöt

- terveydenhoito on muutakin kuin kerran vuodessa neuvolassa käyttäminen: kuka miettii että lapset saavat esim D-vitamiinit, omegat (esim kalaa kaksi kertaa viikossa), kalkit, raudat ravinnosta, että syödään erivärisiä kasviksia (tai edes kasviksia), liikuntaa tarpeeksi...

- ja lapsille opetettavia asioita on niin paljon että niistä pitäisi erikseen tehdä lista: jos vauva ei itsestään opi näitä niin tutista pois, potalle / pöntölle opettelu, pullosta pois, uusien ruokien maistelu, ja myöhemmin esim uimataidon opettaminen ja ylläpito, apupyörät pois, hiihdon ja luistelun opettaminen, tulitikun käyttö, raha-asioiden hoitaminen, alkoholi- ja sukupuolivalistus... ja aloitteet näissä

- jos lapsella jotain erityistä (ruoka-aineallergiaa, astmaa, diabetesta, adhd...) kuka huolehtii hoitoneuvottelut ja arkiset kuntoutukset / hoidot ja informoi näistä kouluun/ päiväkotiin / yökylille



Kaikista kannattaisi tosiaan tehdä päivä/viikko/kuukausi-työt ja vaikka taulukko.

t.103

Kaikki kotihommat lepää minun harteillani koska olen 3 lapsen kotiäiti. Lapset 2v, 4v ja 7v.



Sinänsä tilanne on ok. Miehellä ma-pe 8-16 työ ja hoitaa perheen elannon. Joten jotenkin koen että minun nämä hommat on´hoidettava...

Mutta viime aikoina olen kaiken härdellin (muutimme ja remontoimme asunnon) keskellä kokenut olevani todella väsynyt eikä kukaan koskaan kysy jaksamistani.



Nuorin lapsi valvottaa vielä ja päivällä sotkee minkä kintuistaan pääsee ja vanhemmat lapset tappelevat paljon. Siihen päälle sitten perus arjen pyöritys ja kodin hoitaminen... nyt on ensi kertaa se tunne etten jaksa... mieheni kuuntelee ymmärtäväisenä muttei silti jaksa auttaa ja viikonloppuisin nukkuu aina pitkään jollen minä erikseen pyydä lepoa...



Rakastan lapsiani ja haluan olla kotona heidän kanssaan... olen vain niin helvetin väsynyt....

Kaikki kotihommat lepää minun harteillani koska olen 3 lapsen kotiäiti. Lapset 2v, 4v ja 7v. Sinänsä tilanne on ok. Miehellä ma-pe 8-16 työ ja hoitaa perheen elannon. Joten jotenkin koen että minun nämä hommat on´hoidettava... Mutta viime aikoina olen kaiken härdellin (muutimme ja remontoimme asunnon) keskellä kokenut olevani todella väsynyt eikä kukaan koskaan kysy jaksamistani. Nuorin lapsi valvottaa vielä ja päivällä sotkee minkä kintuistaan pääsee ja vanhemmat lapset tappelevat paljon. Siihen päälle sitten perus arjen pyöritys ja kodin hoitaminen... nyt on ensi kertaa se tunne etten jaksa... mieheni kuuntelee ymmärtäväisenä muttei silti jaksa auttaa ja viikonloppuisin nukkuu aina pitkään jollen minä erikseen pyydä lepoa... Rakastan lapsiani ja haluan olla kotona heidän kanssaan... olen vain niin helvetin väsynyt....

että hoidan meillä kaikki käytännön järjestelyt ja koko perheen ajattelun...

on kiva kuulla että muillakin samoja ongelmia perheessä. kyllä mieheni tekee, mutta kaikki pitää käskeä tai muistuttaa ja jopa kirjoittaa paperille. olenkin alkanut olemaan itsekäs ja teen viikonloppuisin töitä, jotta mieheni tajuaisi mitä on pyörittää perhettä? on siinä välillä opettelemista kun kuskaa kolmea lasta harrastuksiin ja vääntää sapuskat... miehethän eivät pysty tekemään kuin yhden asian kerrallaan kun naiset samassa ajassa montakin... näin se vaan menee.. ja sitä olen kuullut yhden sun toisen suusta sanottavan.. täytyy nostaa hattua niille miehille, jotka todellakin tekevät kaiken itsestään, teitä on, mutta harvassa.

Omani on täysin kädetön kotitöissä, ja sählää vaan älyttömästi jos yrittää jotain tehdä. Keittiön siistiminen vie häneltä tuntitolkulla ja silti homma on jotenkin puolihutaisten tehty. Hellan takaa on pesty, mutta tiskejä vielä ruokapöydällä... Minua oikeasti veetuttaa katsella kuinka täysin kykenemätön urvelo tuhlaa aikaansa hommiin, jotka itse teen minuuteissa ja kunnolla. On paljon parempi että mies käyttää sen ajan johonkin mitä osaa tehdä. Meidän tapauksessa se ei ole mikään kotityö, koska mieheltä ei suju edes pyykinpesu, vaikka sitäkin se pöljä yrittää vähän väliä. Sitten on pyykit päivän koneessa ja hirveän hajuisia, ja tietenkin valkoiset vaatteet pyörii joka kerta tummien kanssa. Järkkyä. No, omapa oli valintani, kukaan ei pakottanut.

......elellä tuollaisen jättilapsen kanssa? Ja makuuhuoneessa homma pelaa?

meillä ainakin välit ovat tulehtuneet. MElkein kaikki kommunikointi on sitä että pyydän jotain, pyydän toisen kerran ja kolmannen kerran jälkeen ala jo huutaa, ja mies joko alkaa mököttää tai huutaa takaisin.



Tuntuu että kotityöt ovat ainoa asia mistä riidellään, mutta niistä riidelläänkin sitten koko ajan. :(





ap

miehelle että teiltä kotoa löytyvä huonepöly koostuu pääasiassa ihmisen kuolleista ihosoluista?

olemme olleet mieheni kanssa 6 vuotta naimisissa. tänä aikana hän ei ole kertaakaan pessyt vessoja, vaihtanut lakanoita, huoltanut autoa, ostanut lapsille vaatteita,tampannut mattoja, vienyt lapsia neuvolaan. Oma-aloitteisesti hän on imuroinut noin kerran vuodessa, silloinkin lähinnä esim lattialle kaatuneet kukkamullat, ei todellakaan sohvan alta jne. Tuota taulukkoa katsoin, ja sieltä mieheni saa 6 ruksia: välillä hän tekee ruokaa ja pyynnöstä kodin pikkutöitä....



Mikä siinä on, että naisen rooli on tämä? Minä ainakin olen ihan poikki. Mies on niinkuin joku saatanan turisti tässä taloudessa.

koko ketjun ja minua todellakin ihmetyttää, että mistä ihmeestä te olette löytäneet noin avuttomia miehiä? Ettekö tosiaan huomanneet seurustellessa mitään? Vai oletteko jotenkin olettaneet, että kunhan lapsia tulee niin kyllä se mies oppii ja huomaa tekemään kaikki nuo asiat? Jos noin on niin naisethan tässä on tyhmiä ei ne miehet...



Saan taas olla onnellinen, että oma mieheni osaa tehdä kaiken sen minkä minäkin, ja minä sen minkä miehenikin; kotitöistä lastenhoitoon ja autonkorjauksesta nurmikonleikkuuseen.....

Oma mies onneksi painaa kotonakin duunia. Ymmärrän kyllä että seurusteluaikana ei huomaa tekeekö kotitöitä vai ei. koska kotitöitä on lapsettomalla niin vähän, että ne ovat vaan ilo eivätkä rasite. tai siis en minä ainakaan edes miettinyt kuka teki ja mitä kun olimmme lapseton opiskelijapari. ei tullut edes ajateltua koko asiaa. oliko niitä kotitöitä edes? suurimman osan päivää molemmat yliopistolla ja 2 ihmisen pyykit on vähän. ja vielä yksi pieni lapsi ei paljon tuo lisää työtä. jossain välissä, toisen lapsen synnyttyä kotitöiden määrä kasvaa rajusti. ja lapsetkin vaativat joten kaikkea työtä on paljon. ja samassa tilanteessa kun työn määrä kotona kasvaa kasvaa myös perheen rahankulutus ja jonkun pitäisi tienatakin. stressiä, väsymystä, paljon työtä kotona ja töissä...

koko ketjun ja minua todellakin ihmetyttää, että mistä ihmeestä te olette löytäneet noin avuttomia miehiä? Ettekö tosiaan huomanneet seurustellessa mitään? Vai oletteko jotenkin olettaneet, että kunhan lapsia tulee niin kyllä se mies oppii ja huomaa tekemään kaikki nuo asiat? Jos noin on niin naisethan tässä on tyhmiä ei ne miehet... Saan taas olla onnellinen, että oma mieheni osaa tehdä kaiken sen minkä minäkin, ja minä sen minkä miehenikin; kotitöistä lastenhoitoon ja autonkorjauksesta nurmikonleikkuuseen.....

tehdä mitään yhteisssä kodissa, mutta koska en ole suostunut tekemään yksin kotitöitä ja olen vaatinut miehen osallistumista aika kovasanaisesti, niin nykyisin arki sujuu aika hyvin yhdessä.



Kun miehellä on ymmärrys siitä, että kotia tarvitaan pyörittämään kaksi aikuista, ja kun halua oppia riittää eikä mies ole mikään tyhmä tampio, niin kyllähän hän oppii tekemään vaikka mitä. Meillä mies on monessa kotityössä parempi ja huolellisempi minua.



Seurusteluaikoina huomasin kyllä miehen kyvyttömyyden tehdä kotitöitä, eihän niitä oltu häneltä koskaan vaadittu lapsuudenkodissakaan.

Mutta potentiaalin ja kehityskelposuuden kyllä havaitsin :) En voisi kunnioittaa ja rakastaa miestä tai asua hänen kanssaan yhdessä, jos arki olisi jatkuvaa vääntöä kotitöistä tai jos joutuisin itse tekemään enemmän kuin mitä pidän kohtuullisena.

Itse olen alkanut haaveilemaan elämästä ilman tuota miestä, siis sitten kun lapset kasvavat ja lentävät pesästä. Olen niin pettynyt hänen kykyynsä hoitaa asioita, tehdä typeriä päätöksiä (tärkeät, muita koskevat asiat saattaa päättää ihan yksin mutta ei yhdestä kauppareissusta selviä ilman viittää puhelua minulle) ja olla muutenkin niin helvetin vastuuton. Kun lapset olivat pieniä, usutin miestä lukemaan edes yhden kirjan lapsen kehityksestä- ei koskaan lukenut, arvatkaapa miksi? "Koska sinä et kertonut minulle mistä se kirja löytyy tai miltä sivulta pitäisi lukea"!!! Tuota en unohda varmaan koskaan...vertasin ääneen tilannetta siihen että joku menisi luennolle kun toinen nukkuisi pommiin ja tämä laiskimus sitten vaatisi muistiinpanoja ahkerammalta. Mies ei tajunnut yhteyttä, koki vaan että "pihtaan" tietoa. Yritin selittää että jostain se tieto on minunkin päähäni tullut; on vaarallista elää ilman mitään tietoa ulkomaailman tapahtumista (esim. nyt mies ei ollut kuullutkaan tulevista lakoista ja kesäaikaan siirtyminenkin tuotti vaikeuksia kun ei ymmärtänyt mistä oli kyse). Ehkä minä olen sitten syyllistynyt siihen että yritän muokata miestäni- mutta uskon tehneeni sitä ainakin tähän asti muun perheen parhaaksi.

Tulikohan jo mainittua lasten kavereiden synttärit?



Tuntuu että meillä on koko ajan synttäreitä. Minä ilmoitan, että lapsemme on tulossa. Minä ostan sopivan lahjan. Ohjaan lasta kirjoittamaan onnittelukortin (jonka olen ostanut, tai ohjannut lapsen askartelemaan. paketoin kauniisti. Huolehdin etukäteen, että lapsella on puhtaat juhlavaatteet päällepantavaksi. Selvitän kartasta, missä hornankuusessa tällä kertaa juhlitaan, ja huolehdin että MIES hakee takaisin kotiin sovittuna kellonaikana...