Lasten myötä oma elämä katosi täysin, en suosittele kellekään.

en ole koskaan kuullutkaan.

ja omaa aikaa ei ole YHTÄÄN. Siihen totesin että järjestelykysymys etteikö pääsisi esim. syömään miehen kanssa kahdestaan tai voisi käydä harrastamassa kerran viikossa vaikkapa jumppaa. Lomamatkojen aikana varmaan yleensä käytetään mummoloita tai jos niitä ei ole matkustellaan lapsien kanssa. Kyllä omatoimimatkatkin ovat onnistuneet loistavasti kolmen alle 5 vuotiaan kanssa...

ja subjektiivinen. Ei voi mennä syyttelemään toista uusavuttomuudesta jos ei tiedä hänen tarkempaa määritelmäänsä "omalle elämällea".



Multa on kahden pienen lapsen äitinä kadonnut oma elämä. Rakastan liikkumista, multa molemmat raskaudet ovat olleet niin kauheat etten voinut kivuilta, väsymykseltä ja pahalta ololta liikkua. Kadotin paljon itseäni noihin vajaaseen kahteen vuoteen. Edelleen nuorimmainen ei huoli pulloa, joten tässä sitä ollaan. Molemmissa raskauksissa lihoin paljon, mikä söi kyllä elämänhallinan tunnetta.



Rakastan olemista ja löhöilyä. Miten löhöilet lasten kanssa kun he menevät myöhään nukkumaan?



Omalla elämällä tarkoitan itse sitä, että voin tehdä mitä haluan milloin haluan enkä silloin kun periaatteessa olisi siihen tilaisuus, mutta itseä ei huvita. Tällä perusteella olen mielestäni kadottanut ainakin ison osan elämääni. Sain kyllä paljon ja enemmän tilalle, mutta välillä annan itseni haikailla menneen perään. Ei se tee minusta huonoa äitiä.

ja että ikinä ei oma elämä ole kadonnut mihinkään. Vaikea uskoa, että kirjoittaja olisi vain kokonaan palkallisen lastenhoitoavun varassa.

meiltä meni yhdet juhlat sivu suun miehen kanssa. Ei päästy menemään. Yritimme järjestellä lapsenvahdia 2kk ajan.

Vai miten on mahdollista ettei voi esim. lenkille lähteä? Ja kyllä, olen täysimettänyt kaikkia kolmea puoli vuotta ja SILTI mennyt. Jos syöttää lapsen lähtiessä niin vauva pärjää kyllä tunnin isän kanssa. Ei siinä tarvitse edes ulkopuolista apua. Ihmeellisiä isiä jos eivät lapsiaan hoida.

ehkäpä joissakin perheissä ei voi itse valita työaikojaan, eli toinen on töissä ja toinen kotona. Ja sen hetken kun joskus ollaan yhtä aikaa, ei ensimmäiseksi tule mieleen kadota paikalta.

en vois kuvitellakkaan miten köyhä elämä oisjos ei ois lapsia!!

mutta valintakysymyksiähän nämä ovat.

Hakekaa hyvät naiset apua, jos tuntuu, että oma elämä on hukassa.



Nyt kun ne lapset on jo tehtynä, niin ihan turha marista, että ei olisi kannattanut. Se on ihan teidän oma elämänne ja ihan itse päätätte sen asenteen millä sitä elätte!



Ugh.