Lasten myötä oma elämä katosi täysin, en suosittele kellekään.
Kommentit (30)
Mikään ei ole parempaa elämää kun ne lapset jotka järjestävät sitä elämää ja elämisen ääniä ympärille.
T: 3-,6-,9-,ja 11- vuotiaiden lasten äiti, joka on alkanut näkemään häivähdyksiä siitä kadoksissa olleesta elämästään.
mä voisin nytkin lähteä monen tunnin lenkille koiran kanssa ihanaan, leppeään kevätiltaan kuten tein ennen lasta - valo vaikuttaa muhun niin että voisin kävellä loputtomasti. Mut lapsi heräilee hampaiden vuoksi jatkuvasti ja koska toisen meistä vanhemmista on tehtävä opintoja iltaisin niin tässä mä istun ja katson ikkunasta tuota kevätiltaa...mut mä kyllä tiesin tän. Kun tiesin että aloitamme yrittämään lasta, retkeilin paljon, hyvästelin mielipaikkojani väliaikaisesti ja mietin etten tiedä koska taas saan seuraavan kerran lähteä yksin minnekään (mikä mulle tärkeää).
Mut silti lapsi on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Suosittelen. :)
lapsi kantorinkkaan ja niihin paikkoihin vaan!
Laita se lapsi kärryihin ja lähde kävelemään. Miten ne hampaat sen estää?
Kyllä lapsi vaikuttaa, mutta minä en ainakaan ole omaa elämääni mihinkään hukannut. Se on vain muuttunut toisenlaiseksi. Rakastan pitkiä metsälenkkejä koirien kanssa ja molemmat lapset ovat syntymästä lähtien olleet mukana.
Se joka valittaa oman elämän loppumisesta voi katsoa sinne peiliin oikein pitkään ja hartaasti eikä syyttää lapsia omasta kyvyttömyydestään organisoida asioita ja ajankäyttöä.
mä voisin nytkin lähteä monen tunnin lenkille koiran kanssa ihanaan, leppeään kevätiltaan kuten tein ennen lasta - valo vaikuttaa muhun niin että voisin kävellä loputtomasti. Mut lapsi heräilee hampaiden vuoksi jatkuvasti ja koska toisen meistä vanhemmista on tehtävä opintoja iltaisin niin tässä mä istun ja katson ikkunasta tuota kevätiltaa...mut mä kyllä tiesin tän. Kun tiesin että aloitamme yrittämään lasta, retkeilin paljon, hyvästelin mielipaikkojani väliaikaisesti ja mietin etten tiedä koska taas saan seuraavan kerran lähteä yksin minnekään (mikä mulle tärkeää). Mut silti lapsi on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Suosittelen. :)
Minä olen oikein tyytyväinen, että elän omaa elämääni yhdessä perheen kanssa.
ei yhtään aikaa yksin, eikä miehen kanssa koskaan kaksin. Ei omia harrastuksia, eikä mitään rahankäyttöä itseen, kaikki menee lapsille. Mutta siltikin suosittelen.
Ja miksi et osta itsellesi mitään?
En ymmärrä ollenkaan tuollaista. Minä olen jatkanut liikuntaharrastustani niin raskaanaollessani sekä silloin kun on ollut vauva ja tietenkin sen jälkeen. Juuri tulimme lenkiltä, mukana kulkivat 2.5v ja 6v tytöt. Isoin poika jäi kotiin. Olemme matkustelleet lapset mukana ja ilman lapsia. Olemme viettäneet kahdenkeskisiä iltoja silloin tällöin ja joskus toinen viettää aikaa kavereiden kanssa ja toinen hoitaa lapsia. Ikinä ei ole oma elämä kadonnut minnekään, toki omaa aikaa on vähemmän, se on selvä, mutta ihan on itsestä kiinni mitä tekee. JOs haluaa jäädä kotiin neljän seinän sisälle lasten synnyttyä niin eikun vaan.
meillä ei ole rahaa palkata lapsenvahtia, ja samasta syystä en myöskään voi ostaa itselleni mitään, ei ole rahaa. Yksinololla tarkoitin oikeasti yksinoloa, en mitään kauppakeskuksissa samoilua ilman perhettä, ja siihen ei ole koskaan mahdollisuutta. Perhe on aina kotona, ja mihinkään hotelleihin ei ole rahaa. Mutta kuten jo kirjoitin, en osaani vaihtaisi. 2
ihan omassa sängyssä. En mä tosiaankaan lähde raahaamaan häntä mihinkään vain siksi että mä haluan mennä. Mun elämä ei nyt siihen kaadu jos mietin lapsen tarpeita ensisijaisesti. Päivällähän mä tietenkin ulkoilen lapsen ja koiran kanssa, mikään vaan ei ole niin ihanaa kuin kevätilta.
Mut kiitos vinkeistä kaikille. :)
Mutta onneksi tämä elämä lasten kanssa oli se, jota halusin. Ja sitten kun lapset taas kasvavat, alkaa jälleen uusi elämä. Ihanaa! ;)
vaan lapsia ovat katsoneet vanhemmat, sisarukset, kaverit. Eikö teillä tosiaan ole ketään? Jos ei, niin siitä vaan ystäviä hankkimaan, äitikerhoista, puistosta, netistä.
Yksin olen ollut monestikin kun lapset ovat lähteneet isin kanssa mummolaan useammaksi päiväksi.
Ja rahaa meillä ei todellakaan ole, siis normaaleja kuukausituloja ei ole ollut ikinä vaan keikkatöitä, äitiyspäivärahoja jne. mutta silti olen kyllä itselleni pystynyt ostamaan vaikka mitä.
Jotain en nyt tästä ymmärrä. Oikeasti kyllä ei kenenkään tarvitse marttyyrielämää viettää jos ei välttämättä halua. Mutta ehkä toiset sit haluaa.
t. alkupään vastaaja jolla lapset 16v, 14v jne.
meillä ei ole rahaa palkata lapsenvahtia, ja samasta syystä en myöskään voi ostaa itselleni mitään, ei ole rahaa. Yksinololla tarkoitin oikeasti yksinoloa, en mitään kauppakeskuksissa samoilua ilman perhettä, ja siihen ei ole koskaan mahdollisuutta. Perhe on aina kotona, ja mihinkään hotelleihin ei ole rahaa. Mutta kuten jo kirjoitin, en osaani vaihtaisi. 2
kun et ollenkaan ymmärrä sitä, että elämä muuttuisi jotenkin, ja siitä saamme mielestäsi syyttää itseämme, kerro meille tietämättömille, paljonko olet maksanut lapsenvahdille kahdenkeskisten iltojen ja lomamatkojen ajalta??
meillä kummankaan vanhemmat tai sisarukset eivät ole koskaan suostuneet lapsia hoitamaan. Ystäviä on kyllä vaikka kuinka, mutta heillä on omat lapset hoidettavana, jokaisella monta pientä. Ei siihen enää omia lapsia kehtaa sen vuoksi viedä hoidettavaksi, että vain viettäisi omaa vapaa-aikaa. Meillä ei ole sellaisia mummoloita, mihin lasten kanssa voisi mennä, eikä mitään mökkejä tms. joten perhe on aina kotona.
kyllä tuntui kaksosten kanssa että elämä päättyi, mutta nyt tuntuu että se vasta alkoi :)
en kyllä todellakaan osaa arvioida paljon. Lisäksi lapset ovat olleet mummoloissa silloin kun vietämme kahdenkeskistä aikaa. Nykyään isommat voivat olla kaverin/serkun luona yötä jne. JÄrjestelykysymys.
kahdenkeskinen aika on VAIN järjestelykysymys, kun voi viedä omat lapset mummolaan hoidettaviksi
ystäviä, tai ylipäätään jonkunlainen lähipiiri. Ihme on jos kukaan ei voi koskaan ottaa lapsia pariksi tunniksi ja itse voi tehdä jotain vastapalevelusta. Kyllä meillä myös "vaihdellaan" lapsia eli isojenkin perheiden kesken otetaan lapsia hoitoon. Edelleen olen sitä mieltä että järjestelykysymys jos osaa järkeään käyttää ja on sosiaalisia suhteita.
ei yhtään aikaa yksin, eikä miehen kanssa koskaan kaksin. Ei omia harrastuksia, eikä mitään rahankäyttöä itseen, kaikki menee lapsille. Mutta siltikin suosittelen.