Kertokaas taas supermammat

Minuutin kuluttua menen sanomaan, että nyt vaihdetaan vaippa. Lapsi huutaa ja raivoaa.

Otan lapsen kainaloon ja vien vessaan.

Otan vaipan pois.

Pesen pyllyn raivoava lapsi toisessa kainalossa tiukasti kiinni.

pylly kuivaksi ja uusi vaippa kiinni.

sen jälkeen lapsi saa raivota rauhassa niin pitkään kun haluaa, itse menen pois.

noinhan se aluksi suunnilleen menikin, että jätin rauhoittumaan, että sain vaihdettua vaipan ja sitten jätin raivoamaan. Kyse on nyt siitä, että täällä aiemmin oli keskustelu, jossa ei ymmärretty, että raivokohtaus voi syntyä noin pienestä ja olla noin voimakas ja kestää noin kauan.



Siis suurin ongelma onkin juuri tuo raivarin kesto. Oikeasti lapsi huusi suoraa huutoa koko tunnin, ei yhtään taukoa.

Sit oisin sanonu että NONNII! Mitäs me nytten ku on puhas vaippaki!? Lähetäänkö ulos vai mennäänkö leikkiin!? Ja jos ois huutanu, oisin sanonu että höpsö oot, minä kutitan tuollasta höpöä joka huutaa vain! Ja pistäny homman sit leikiksi.

mutta samalla yrittänyt jutella rauhallisesti jostain muusta aiheesta, vaikka pääsiäistipuista tai mistä hyvänsä, jotta saisin kohtauksen katkeamaan. Meillä tyttö lienee lähes yhtä voimakastahtoinen kuin ap:llä, eikä minua huvita päästää raivoa ihan huippuunsa, jos vain mahdollista. En ole kyllä suinkaan superäiti, välillä vastaavassa tilanteessa taannun ihan lapsen tasolle itsekin - mutta näin hyvänä päivänä toimisin. Älä kysele 2-vuotiaalta mitään tai vatvo samaa asiaa monta kertaa, lapsi hämmentyy siitä ja hermostuu. Tsemppiä. Meidän kiukkupukarimme on jo kolme, ja rupeaa osoittamaan rauhoittumisen merkkkejä.

Minuutin kuluttua menen sanomaan, että nyt vaihdetaan vaippa. Lapsi huutaa ja raivoaa. Otan lapsen kainaloon ja vien vessaan. Otan vaipan pois. Pesen pyllyn raivoava lapsi toisessa kainalossa tiukasti kiinni. pylly kuivaksi ja uusi vaippa kiinni. sen jälkeen lapsi saa raivota rauhassa niin pitkään kun haluaa, itse menen pois.

mutta ymmärrän myös sen, että joidenkin lasten kiukku ei taltu sitten millään!



Meidän muuten rauhallinen esikoinen on saanut sellaisia raivareita, että oksat pois. Juuri 2-vuotiaana hän huusi pahimmillaan kaksi tuntia. Lisäksi hänellä ei toiminut se sääntö, että raivoava lapsi kannattaa ottaa syliin. Sylissä pito vain lisäsi tytön kiukkua ja niin tyydyin olemaan vierellä. Joskus huomasin, että raivo laantui kun annoin lapselle esim. hieman syötävää. Ehkäpä pahaan oloon oli vielä yhdistettynä nälkä, eikä tyttö osannut sitä kiukuspäissään ilmaista.



Viimeksi tyttö sai tunnin kestäneen raivarin vuosi sitten, 7-vuotiaana. Silloin hän oli illalla yliväsynyt ja lisäksi eskarissa oli kaverimurheita. Ihan "oikeat" syyt pahaan mieleen siis oli olemassa, mutta oli toisaalta aika hämmentävää kuunnella silmitöntä huutoa ja raivoa noin pitkään 7-vuotiaan suusta.

olisin kanssa vaan vaihtanut tylysti vaipan,ja sitten olisi saanut huutaa..mutta oisin voinut yrittää naurunappia eli kun poika huutaa etsitään naurunappi ja huuto loppuu jos loppuu=)välillä uhmis voi tosiaan huutaa sen tunninkin,minkäs sille tekee kun ei käy niin ei käy=)aikansa kutakin

näihin kysymyksiin eivät koskaan vastaa ne, jotka aina ja kaikkialla ennäkoivat vimmatusti ja keskustelemalla selvittävät alkavat raivarit, niin ettei lapsen tarvitse huutaa ja raivota...



Joo, hetne voi mennä nenää siksi, että vastasit mihin tahansa kysymykseen sekunnin liian aikaisin tai sekunnin liian myöhään tai ehkä pikkuauto oli lelukopassa väärässä asennossa..

kohtauksia pari vuotiaana. Eikä siihen auttanut kuin aika. Ajan kanssa tyttö sai itsehillintää enemmän. Sai siis huutokohtauksia milloin mistäkin, siis kun joku asia ei sattunut miellyttämään. Kovin on voimakastahtoinen edelleen, nyt 5 v.

Nyt meillä on poika 2,5 v eikä todella saa tuollaisia kohtauksia. Musta tuntuu ettei pojalla ole tyttöön verrattuna uhmaa ollenkaan :D niin helppoa elo on verrattuna tytön kanssa samassa iässä.



Meillä tyttöön ei saanut koskea ollenkaan tai raivostui vielä enemmän. Ei puhettakaan että olis voinut syliin ottaa. Annoin huutaa ja raivota aikansa ja siten kohtaus meni parhaiten ohi. Ja kyllä monesti vaan puin väkisin kun oli kiire, pesin hampaat ja vaihdoin vaipat vaikka kuinka kiemurteli ja oli hankala. Välillä jaksoin keikitellä ja keksiä kaikkia poppakonsteja että saatais puettua ilman kohtausta jne. Mutta aina en vaan jaksanut ja aina ei ollut aikaa vaikka kuinka ennakoin.

Ja tunti tai pari meni tytöllä välillä huutaessa. Vetäs neuvolassakin joskus malliksi sellaisia puolen tunnin kohtauksia kun vauvan kanssa siellä useasti käytiin ja tyttö oli mukana. Terkkari totes vaan tytön olevan voimakastahtoinen.



Nyt 5 v iässä on jalostunut :) nakkelemaan niskojaan, polkemaan jalkaa kädet lanteilla, nyrpistämään nenää, näyttämään kieltä, kertomaan miten tyhmä äiti on jne. :D Helpompaa noita on ottaa vastaan kuin tolkuntonta huutoa.



Voimia, kyllä se ohi menee uhman helpottaessa! Tai ainakin muuttaa muotoaan :)

Normaalia uhmiksen käytöstä. Ei sille huudolle aina mitään voi. Kuuluu asiaan.

olisin myös vaihtanut väkisin sen vaipan, ja sen jälkeen olisi naama punaisena karjunut "Nyt olet kakara hiljaa!!" (niin kovaa ja vihaisesti kuin vaan pystyn) ja retuuttanut lapsen huoneeseensa, läimässyt oven kiinni ja jättänyt sinne.



Tiedän. Noin ei saisi tehdä. Mutta minkäs teet, oon niin väsyny tähän. Ja kyllä on alkanut 2,5v uhmakohtaukset äkkiä vähenemään, alkanut kai pelätä mun silmitöntä raivoamista niin paljon. :(

No mun mielestä on ihan turha antaa vaihtoehtoja siinä vaiheessa kun on jo raivokohtaus päällä.



Joskus saattaa alkavan raivon saada taltutettua juuri tuolla, että kysyy että laitetaanko punaiset tai siniset tumput.

niin, vähän pitänee selittää tuota kyselyä. Siis kyselin siksi, että en ollut varma oliko vaipassa kakka vai ei. Meillä on ollut vähän hakusessa sekä pottailu että puhuminen. Eli tarkoitukseni tuolla kyselemisellä oli vain se, että lapsi saa ilmaistua sen mitä yrittää sanoa. Tietysti siinä vaiheessa kun huomasin, että vaipassa oli kakka vaihdoin sen ja sillä selvä.



Ensin kuitenkin katsoin parhaaksi antaa lapsen vähän rauhoittua siellä sängyllä, että saisin sen vaipan vaihdettua. Tuossahan ei kuitenkaan ollut kyse siitä, että olisin itse käskenyt jotain, mitä lapsi ei sitten tehnyt, vaan olin epävarma lapsen "ongelmasta".



Ja joku sanoi, että hassuttelemalla olisi saanut raivarin haihtumaan. Sanoinhan jo, että yritin jossain vaiheessa jutella, lauleskella ja leikkiä, ei auttanut.



ap

olisin kanssa vaan vaihtanut tylysti vaipan,ja sitten olisi saanut huutaa..mutta oisin voinut yrittää naurunappia eli kun poika huutaa etsitään naurunappi ja huuto loppuu jos loppuu=)välillä uhmis voi tosiaan huutaa sen tunninkin,minkäs sille tekee kun ei käy niin ei käy=)aikansa kutakin

noinhan minä teinkin. Ainoa ero oli, että jätin hetkeksi (puoli minuuttia)sänkyyn riehumaan, ennen vaipan vaihtoa. Niin ja toinen ero siinä, ettei sitä naurunappulaa löytynyt.

ap

Normaalia uhmiksen käytöstä. Ei sille huudolle aina mitään voi. Kuuluu asiaan.

ketjun tarkoituksena oli siis kysyä, mitä tein väärin ja miten lapsi saadaan rauhoittumaan. Siis kysymys oli niille supermammoille, joiden lapset eivät koskaan raivoa ja se on täysin heidän kasvatuksensa ansiota.

ap

Lapset ovat erilaisia ja voi olla että tuohon ei mikään olisi auttanut. Mutta tuli vaan mieleen että voisitko ottaa käyttöön palkitsemisen? Siis jos tällaisia raivareita alkaa esiintyä useinkin vaipan vaihdon tai pottailun yhteydessä niin voisitko houkutella lapsen potalle jonkin kivan jutun avulla? Meillä vajaa 2v. ei meinannut millään suostua enää potalle vaan lähti samantien kiukkuisena juoksentelemaan jolloin otin käyttöön ksylitol pastillit. Saa pastillin kun on suostunut istumaan potalla jonkun aikaa. Usein pottaan tuleekin ainakin pissa. Pidän pastillipurkkia kädessä ja en anna ennenkuin on istunut siinä jonkin aikaa..tässä tapauksessa nyt aluksi minuutteja n.3-4. Hyvin toimii.

Kun en muista lasteni tuollaisia raivareita harrastaneen. As-lapsi sai parivuotiaana raivareita kun ei tullut ymmärretyksi, mutta nekin meni ohi kun ei niihin kiinnittänyt liikaa huomiota. Pisimmät huutoputket tais olla 15min. Turha sitä raivoavaa lasta on koettaa harhauttaa taikka viihdyttää, mä olen vain pitänyt sylissä tai jos raivari on tyyliin 'maihin ku äiti ei vienykään mäkkäriin' niin olen vain nostanu lapsen perunasäkkinä hartialle ja kantanu pois. Tekemättä sen kummempaa numeroa, lohduttamatta ja paapomatta.

Kun en muista lasteni tuollaisia raivareita harrastaneen. As-lapsi sai parivuotiaana raivareita kun ei tullut ymmärretyksi, mutta nekin meni ohi kun ei niihin kiinnittänyt liikaa huomiota. Pisimmät huutoputket tais olla 15min. Turha sitä raivoavaa lasta on koettaa harhauttaa taikka viihdyttää, mä olen vain pitänyt sylissä tai jos raivari on tyyliin 'maihin ku äiti ei vienykään mäkkäriin' niin olen vain nostanu lapsen perunasäkkinä hartialle ja kantanu pois. Tekemättä sen kummempaa numeroa, lohduttamatta ja paapomatta.

sepä kuule, kun se 15 minuuttia huutamista ei riitä. En tosiaankaan ollut heti paapomassa, vaan annoin olla. Tunti on kuitenkin mielestäni aika pitkä aika, jos siitä viimeiset 15 minuuttia pitää sylissä yrittäen rauhoitella, niin se 45 minuuttia on kaikkea muuta kuin paapomista.

Hei



Olen varmaan "supermamma", kun kannatan sitä, että rangaistuksia ei käytetä.



Olisin tehnyt juuri niin kuin sinä teit.

Ei kaikkia raivareita tarvitse saada taiottua pois. Hyvää oli minusta se, että et rankaissut tai syyllistänyt lasta mistään.

MInäkin varmaan olisin yrittänyt sylissäpitoa,mutta aina ei sekään onnistu. Silloin jätän lapsen yksin, mutta olen vaikka viereisessä huoneessa ja vähän väliä kurkkaan ja sanon, että "äiti on täällä, enkä mä jätä sua. itke vaan vielä jos itkettää".



Mulla kanssa toinen lapsi, 2 v, jolla just oli sellainen kausi, että sai käsittämättömiä raivareita, juuri niin kuin sinunkin lapsesi. Se on tosi rankkaa. Onneksi meillä ei vähään aikaan ole ollut noita kohtauksia. Siinä on myös aina omat korvat koetuksella (ja korvatulpat käytössä).



Ja siinä ei kyllä todellakaan mitkään hassuttelut auta.



Ainoa, mitä voi tehdä, on yrittää ennakoida, ja yrittää enemmän sanottaa lapsen tunteita.



Mutta ei sillä silti saa kaikkia raivareita pois, eikä niin kuulukaan.

Ainakin mielestäni;-) niin kyllä meillä lapset on saaneet raivareita kukin tossa iässä. Oikeastaan olis kummaa jos lapset ei koskaan sais niitä raivareita! Ei siinä sen ihmeempää. Antaa lapsen raivota kun ei toisia tai itseään satuta ja sitten jutellaan ja lohdutellaan kun tulee tarve tulla syliin. Meillä ei ainakaan ole saanut lapsiin koskea kun ovat raivonneet.



Jos jossain asiassa joustat(joku ei-tärkeä)niin se raivari vaan siirtyy hiukan matkaa ja tulee sitten jostain toisesta asiasta mistä et voi joustaa. Tietyt jutut:hammaspesut, pepun pesut, ulkoilut yms. hoidetaan joka tapauksessa kaikesta raivoamisesta huolimatta. Joskus lapsi on päätynyt ulos niin että ei oo ollu pipoja ja hanskoja kun en ole rimpuilulta saanut mutta hetken ulkona olon jälkeen on tullu vilu ja sitten on puettu loppuun.

Lapset ovat erilaisia ja voi olla että tuohon ei mikään olisi auttanut. Mutta tuli vaan mieleen että voisitko ottaa käyttöön palkitsemisen? Siis jos tällaisia raivareita alkaa esiintyä useinkin vaipan vaihdon tai pottailun yhteydessä niin voisitko houkutella lapsen potalle jonkin kivan jutun avulla? Meillä vajaa 2v. ei meinannut millään suostua enää potalle vaan lähti samantien kiukkuisena juoksentelemaan jolloin otin käyttöön ksylitol pastillit. Saa pastillin kun on suostunut istumaan potalla jonkun aikaa. Usein pottaan tuleekin ainakin pissa. Pidän pastillipurkkia kädessä ja en anna ennenkuin on istunut siinä jonkin aikaa..tässä tapauksessa nyt aluksi minuutteja n.3-4. Hyvin toimii.

ymmärretiin näköjään väärin. Tuollaisia raivareita ei ole tullut aiemmin vaipanvaihdon yhteydessä vaan tämä tuli niin kuin salama kirkkaalta taivaalta. Siis näissä tilanteissa on mahdotonta ennakoida.

Ongelma ei ole pelkästään pottailu, eikä puhumattomuus, vaan se, että tällaiset tilanteet voivat tulla ihan mistä vain, pukemisesta, potalle menemisestä, syömisestä, leikistä jne eikä se raivoaminen ole 15 minuutin kiukkukohtaus vaan menee helposti se tuntikin, mikä on mielestäni aika paljon.