Kertokaas taas supermammat
miten olisi tänään pitänyt toimia tuon kaksivuotiaan kanssa. Kaikki lähti siitä, kun hän tuli kertomaan minulle, että vaipassaan on kakka. Sanoin hänelle, että odota ihan hetki mennään pian vaihtamaan. Meni minuutti ja sanoin, että käydääs ottamassa kakka pois. Uskokaa tai älkää raivokohtaus oli siinä.
Kysyin vielä oliko hänellä kakka vaipassa vai oliko häneltä vasta tulossa kakka, pitäisikö mennä potalle. Huutoa. Pyysin häntä monta kertaa vaipan vaihtoon ja yritin katsoa onko hänellä kakka vaipassa vai ei. Huutoa. Huitomista. Monien pyyntöjen jälkeen hän meni makaamaan sängylle, missä kakkavaippa yleensä vaihdetaan. Ei kuitenkaan antanut vaihtaa vaippaa vaan pyöri sängyssä vimmatusti. Yritin ottaa syliin, ei onnistunut.
Jätin sitten sängylle pyörimään ja menin hetken kuluttua takaisin. Kysyin, joko katsotaan vaippaan. Huutoa. Vaihdoin kuitenkin vaipan, ei riehunut enää.
Vaippa oli vaihdettu, huuto jatkui tunnin. Sen tunnin aikana pidin poikaa sylissä noin 15 min, jonka aikana yritin näyttää kirjoja, leluja, lauleskella, jutella. Huutoa taukoamatta. Kertokaas miten tuossa olisi voinut ennakoida ja toimia toisin?
Kommentit (24)
Hei
Turhaan yrität saada täällä vastauksia, että mitä voit tehdä, jotta niitä ei tulisi.
Kun et oikeasti voi tehdä mitään, ja jos joillain supermammoilla olisi tuohon vinkit, niin heillä ei olisi tulistuvaa lasta.
Pikku kiukutteluun yms. tepsii monet keinot (niihin multa löytyy keinoja :) ja vinkkejä miten selviää kommunikoimalla), mutta ei tollaisiin kuvailemiisi salamakirkkaaltataivaalta tuleviin kohtauksiin.
Ei meilläkään toinen lapsista ikinä saa sellaisia kohtauksia, että temput eivät tepsisi. Mutta toinen saa, ja on silloin aika tavoittamattomissa. Mitä enemmän lasta silloin komentaisi, hauskuuttaisi tms. yrittäisi saada kohtauksen loppumaan, sitä enemmän lapsi turhautuisi.
(yksi mitä VOIT tehdä, on lukea kirja "Tulistuva lapsi")
t. 21
joo, tiedän, että on turhaa. Olisi vain ollut mielenkiintoista kuulla kommentteja niiltä, jotka täällä ovat hehkuttaneet kasvatus- ja keskustelutaitojaan, mutta eipä heitä näykään. Eli oikeastaan halusin kai haastaa riitaa :D.
ap
yrittää riidellä muista kasvatuskeinoista:)
t. 21
ovat nyt ne supermammat, joiden lapset eivät koskaan huuda ja asiat selviää keskustelemalla? Ja jos näin tapahtuu sekin on vain äidin provosoinnista johtuvaa.
Täällä on tullut hyviä vastauksia, mutta ne eivät ole niiltä henkilöiltä joille viestini suuntasin. Ihanaa kun kuitenkin on näin paljon oikeita tosielämän supermammoja, jotka ymmärtävät, että raivoaminen ei ole mitenkään tavatonta.
ap