Mies ei koskaan kiitä, pyydä anteeksi

Tai muutenkaan ilmaise mitään tunnetta. Jos kysyn, mitkä fiilikset, niin ne ovat "ei mitkään". Jotenkin tuohon olen vuosien saatossa oppinut, että hän ei osaa mitään tunnetta sanoa tuntevansa, mutta kun "anteeksi" puuttuu sanavarastosta, se syö minua! Kerran tai kahdesti on runsaan kymmenen vuoden aikana lopulta keskustelun päätteeksi möläyttänyt "no anteeks!", mikä tietenkään ei ole sama asia kuin että itse hoksaisi tai pyytäisi niin, että kuulostaa edes, että tarkoittaa sitä. 

Nyt on alkanut myös nyppiä kiitoksen puutos. Tein hänen hyväkseen melkoisen jutun ja hän oli erittäin yllättynyt ja ilahtunut. Puhui kuinka hyvä itse asia on, mutta ei yhtään että kuinka hyvin yllätin tai kuinka hyvin minä olen toiminut. Ja ei kiitosta. Kun sitten sanoin, että olisi kiva, että kiitoksen saisi ruinaamatta, niin sitten tuli "no kiitos!". Siis juurihan ruinasin sen!

Nyt alkanut v!tutt@a oikein isosti. Äsken hän loukkasi ohimennen (tarkoittamattaan, oli todella huono vitsi) minua ja kyllä huomasi sen, mutta oli taas kuin ei mitään. Minulla vähän hirtti kiinni ja heitin takaisin että jos ei kelpaa,  niin voi lähteä menemään. Ei reaktiota. Nyt vaan mietin, että tällaiseksi p@&kaksi tämä tästä menee, ei oikein kiinnosta koko ukko enää. No niin, laittakaahan minut nyt järjestykseen, koska kuitenkin olen jotenkin omituisesti tässä "väärässä". Hän saa olla tuollainen kun on ja minä en saa olla sellainen kuin olen?