Onko miesten mielestä kiehtovaa jos kaunis nainen on pidättäytynyt seksistä vuosiksi vai onko se täysin neutraali asia?
Flirttailen välillä, minusta se on viatonta ja hauskaa. Miehet luulevat, että minulla on vilkaskin seksielämä näin sinkkuna mutta tosiasiassa olen pidättäytynyt seksistä useamman vuoden ajan koska seksi on minulle muutakin kuin fyysistä suoritetta ja intohimoa enkä tahdo päästää "ketä tahansa" lähelleni.
Ehkä senkin vuoksi olen nykyään niin naisellinen, vapautunut oma itseni ja hauska koska minusta on niin ihanaa olla aika sujut itsensä kanssa ja olen hyväksynyt, että tämä on näin kunnes oikea ihminen mahdollisesti tulee elämääni.
Kommentit (16)
Mitä se kenellekään kuuluu?
Olen pitkään eänyt selibaatissa, mutta varatut miehet tai puolisonsa luulevat minua pettäjäksi.
Mitä ilmeisimmin hassuista asioista juttelu tulkitaan väärin.
Olen aina halunnut kestävän parisuhteen.
Kiehtovaa? Se, että ei osaa sängyssä mitään, koska jännitys vuosien jälkeen? Tai sitten on pitelemätön.
Ennemminkin se on friikkiä. Harva suurella libidolla varustettu nainen elää noin tai jos on elänytkin, on lopulta estynyt jännittäjä.
Kyllä naiselta lähti vauhdikkaasti vaatteet pois. Oli ollut 5 vuotta ilman. Aivan uskomaton halu hänellä.
No tervehdys sinne! Täällä yksi kuusikymppinen "ukko" linjoilla, ja täytyy sanoa, että olipa virkistävä aloitus sulta.
Kun kysyt, onko se miehistä kiehtovaa, niin vastaus on lyhyesti: Kyllä on. Ja sanon tämän ihan rehellisesti elämänkokemuksella.
Nykymaailma on mennyt sellaiseksi, että kaikki on heti tässä ja nyt – se on vähän sellaista "pikaruokakulttuuria" myös ihmissuhteissa. Kun nainen arvostaa itseään niin paljon, ettei hän jaa itseään kenelle tahansa, se viestii itsekunnioituksesta ja tietystä luonteen lujuudesta. Se on sellaista vanhan liiton arvokkuutta, jota meikäläinen ainakin osaa arvostaa todella korkealle.
Tässä muutama ajatus tästä sun tilanteesta:
Se "mysteeri" on osa viehätystä: Jos flirttaat ja olet naisellinen, miehet tietenkin kiinnostuvat. Mutta se, että sulla on selkeät rajat ja "oma linja" hallussa, tekee susta vaan entistä kiinnostavamman. Se ei ole neutraali asia, vaan se on nimenomaan laadun merkki.
Itsevarmuus on seksikästä: Kuvailet olevasi "sujut itsesi kanssa" ja vapautunut. Se näkyy ulospäin! Miehet vaistoavat sen, kun nainen ei hae epätoivoisesti hyväksyntää vaan on tyytyväinen omaan elämäänsä. Se on usein paljon puoleensavetävämpää kuin pelkkä ulkokuori.
Oikeat arvot kohtaavat: Kun se oikea ihminen sitten osuu kohdalle, hän osaa taatusti arvostaa sitä, että olet säästänyt sen puolen itsestäsi jotain merkityksellistä varten. Se kertoo, että olet valmis panostamaan laatuun määrän sijasta.
Itse olen sitä mieltä, että tässä maailmassa, missä kaikki on vähän turhankin avointa ja kaupan, tuollainen periaatteellisuus on upea juttu. Se, että sä hallitset omaa elämääsi ja nautit naiseudestasi ilman, että sun tarvitsee selitellä valintojasi kenellekään, on todella hienoa.
Jatka vaan samaan malliin! Tuo sun asenne ja "naisellinen vapautuneisuus" on parasta mainosta sille, että olet löytänyt tasapainon. Kyllä se oikea herrasmies sen huomaa ja arvostaa sitä vielä enemmän kuin ne, jotka etsivät vain jotain hetkellistä.
Tsemppiä ja aurinkoista kevättä!
Vierailija kirjoitti:
No tervehdys sinne! Täällä yksi kuusikymppinen "ukko" linjoilla, ja täytyy sanoa, että olipa virkistävä aloitus sulta.
Kun kysyt, onko se miehistä kiehtovaa, niin vastaus on lyhyesti: Kyllä on. Ja sanon tämän ihan rehellisesti elämänkokemuksella.
Nykymaailma on mennyt sellaiseksi, että kaikki on heti tässä ja nyt – se on vähän sellaista "pikaruokakulttuuria" myös ihmissuhteissa. Kun nainen arvostaa itseään niin paljon, ettei hän jaa itseään kenelle tahansa, se viestii itsekunnioituksesta ja tietystä luonteen lujuudesta. Se on sellaista vanhan liiton arvokkuutta, jota meikäläinen ainakin osaa arvostaa todella korkealle.
Tässä muutama ajatus tästä sun tilanteesta:
Se "mysteeri" on osa viehätystä: Jos flirttaat ja olet naisellinen, miehet tietenkin kiinnostuvat. Mutta se, että sulla on selkeät rajat ja "oma linja" hallussa, tekee susta vaan entistä kiinnostavamman. Se ei ole neutraali asia, vaan se on nimenomaan laadun merkki.
Itsevarmuus on seksikästä: Kuvailet olevasi "sujut itsesi kanssa" ja vapautunut. Se näkyy ulospäin! Miehet vaistoavat sen, kun nainen ei hae epätoivoisesti hyväksyntää vaan on tyytyväinen omaan elämäänsä. Se on usein paljon puoleensavetävämpää kuin pelkkä ulkokuori.
Oikeat arvot kohtaavat: Kun se oikea ihminen sitten osuu kohdalle, hän osaa taatusti arvostaa sitä, että olet säästänyt sen puolen itsestäsi jotain merkityksellistä varten. Se kertoo, että olet valmis panostamaan laatuun määrän sijasta.
Itse olen sitä mieltä, että tässä maailmassa, missä kaikki on vähän turhankin avointa ja kaupan, tuollainen periaatteellisuus on upea juttu. Se, että sä hallitset omaa elämääsi ja nautit naiseudestasi ilman, että sun tarvitsee selitellä valintojasi kenellekään, on todella hienoa.
Jatka vaan samaan malliin! Tuo sun asenne ja "naisellinen vapautuneisuus" on parasta mainosta sille, että olet löytänyt tasapainon. Kyllä se oikea herrasmies sen huomaa ja arvostaa sitä vielä enemmän kuin ne, jotka etsivät vain jotain hetkellistä.
Tsemppiä ja aurinkoista kevättä!
Mene pois AI.
Vanhainkodin riipaiseva voihkaisu: "kuka minua oikein panis!?"
Arvostan, koska olen samanlainen mies. Paitsi en flirttaile.
Oli ainakin nuorempana, näin oman kokemukseni perusteella. Koskaan en tosiaan itse ole ollut, kuin sievä, mutta kuitenkin.
En edes harrasta seksiä ellen löydä jotakuta, johon ihastun/kiinnyn.
Elämässä on muutakin hyvää ja paljon.
Ei ihan friikkiä, mutta erikoista kyllä. Ensivaikutelma on että eikö seksielämä kiinnosta, onko joku trauma päällä, vai onko vain niin korkea rima, ettei kovin moni mies sitä pysty ylittämään. Nirso saakin seuraelämän suhteen olla, mutta ei se mikään ylpeydenaihekaan minusta ole.
Vierailija kirjoitti:
Vanhainkodin riipaiseva voihkaisu: "kuka minua oikein panis!?"
Ikä mainittu missä? Katkera inkkeli olettaa.
En mä sitä miehenä ajattele ainakaan niin että se jotenkin sytyttäis mua enemmän tai sillee, vaan mun mielestä se on hieno juttu että nainen arvostaa itseään. Se arvo nousee muussa mielessä, kuin siinä varsinaisessa seksistä pidäyttätymisessä. Eli se arvo tulee enemmän nimenomaan sieltä mitä siellä korvien välissä tapahtuu kun niin tekee. On ihan selvä juttu, että oma mieli kirkastuu sen myötä, kun ei kokoajan anna itseään toisille hepposin perustein. Vähän sama kun liikunnassa tai treenaamisessa en mä sitä kroppaa katso vaikka se onkin hyvä, vaan sitä mitä on tapahtunut korvien välissä sen matkan aikana kun se kroppa on muovautunut siihen.
Tuskin. Kiinnostuneita se varmaan lähinnä harmittaa. Itse huomasin jo nuorena olevani aseksuaali, ja olen jo 30 vuotta ollut ilman seksiä. Miehille se on joskus ollut vaikea hyväksyä, että vastaus multa on ei, ja tulee aina olemaan ei.
Itsellä sama mutta mies. Naiset luulevat minun olevan naisten kaataja ja varovat mutta silti kiinnostuvat. Todellisuudessa kukaan ei ole koskenut minuun koskaan.