( . )TAMMIMASUJEN MA-SU ( . ) VKO 4
*Onnea vauvan saaneille ja sitä noutamaan lähteneille!!*
Mies lähti tunti sitten töihin ja tietenkin mullakin piti aamiaista nousta syömään, kun niin alko kurnimaan.. Rupesin sitten vauvalle kutomaan villasukkaa, nyt on varsi valmiina. Sitten aattelin huovuttaa tuohon päkiään pienet vaaleanpunaiset sydämet, Novitan sivuilla oli malli. Mutta tuohan tuleekin niin nopsaan... Kunhan vaan jaksais tehdä molemmat valmiiksi, kun on taipumusta mulla jättää kesken nuita.. Korillinen keskeneräisiä käsitöitä löytyy, että olis mistä valita mitä tekis mutta aina pitää alottaa uus. Yks äitiysloman tavoite oli ennen vauvan syntymää saada edes osa nuista valmiiksi, mutta heikolta näyttää... No mutta joo, meni taas asian viereen. Mutta jee! Meidän kaikkien vauvat saa marttojen kutomat villasukat siitä hyvästä, että syntyvät juuri tänä vuonna!!
Asiasta viidenteen. Sitä piti tänne tulla kirjottamaan, että minkälainen se *limatulppa* oikein on? Kun äsken pyyhkiessäni tuli semmosta kirkasta limaa, niinku olis räkää ollu. (anteeksi sanavalinta) Ja aika monta kertaa piti pyyhkästä että loppu... Olisko ollu sitä kuuluisaa limatulppaa?? Vai toiveajattelua? Vai viikkojen flunssa valunu alas? :D Selässä on vähän semmonen menkkamainen tunne ja muutenkin vähän etova olo. Etova olo on ollu kyllä jo useamman päivän.. Tietenkin tämä alkaa nyt syntymään, kun miehen kanssa sovittiin että viikonloppuna, kun sillä on niin kiirettä töissä. Tai sitten tämä menee yli, kun olen päättänyt synnyttää tammikuussa, enkä missään nimessä helmikuussa. Joku ihme päähänpinttymä mulla. Ja huomenna vasta, kun horoskooppi vaihtuu vesimieheen enkä kaurista aikonut tehdä. (äiti on kauris). Murphyn laki. Se tulee joko tänään tai sitten helmikuussa. Mutta mieluummin tänään!! :D
Anteeksi aamuturinat ja taas tämä omanapaisuus.. Näyttää tulleen meikäläisellä tavaksi, mutta se tässä tilassa sallinettakoon :D
Semmosta piti vielä kysästä, että kun tein eilen vauvalle toiset hahtuvabökät, niin kun niihin tuli haaroväliin sauma, niin kuinka ilkeä sitten käytännössä on? Vaikka tuleehan sinne kyllä harso ym muuta "krääsää" väliin, mutta painaako? Suunnittelin kyllä jo itse ohjeen nuille housuille, kun tuo ohje minkä eilen tein ei oikein hyvältä tuntunu.
Tänään neuvola, jos jotain uutta ja ihmeellistä ilmenee, niin tietenkin sitten tulen uudemman kerran teitä ilostuttamaan. Muuten *Ihanaa maanantaipäivää isomahaiset ja mahastaan jo eroon päässeet kohtalotoverit!*
Hömppä ja typy 38+3
Kommentit (146)
Sitten lähdettiin leikkaussaliin ja mä ajattelin, että onneks tää
kipu loppuu kun mut nukutetaan. No eikös siellä ole se sama
anestesialääkäri joka keksii että eipäs nukutetakaan vielä kun
annetaan spinaalipuudutus ja revitään se istukka puudutuksessa! Mä
itkin ja huusin että kukaan ei pistä mua mihinkään ja kukaan ei revi
mun mahaa enää ilman nukutusta! Sit ne vaan piteli mua ja pisti sitä
spinaalia, moneen kertaan taas. Tuska oli hirvittävä. Ja eihän se
tietenkään taaskaan onnistunut... Lopulta sitten nukutettiin ja
istukka saatiin nukutuksessa ulos. Verta menetin kaksi litraa ja
sainkin kaksi pussia sitten tilalle. MYös kanlyyli laitettiin ja
nesteytystä. Istukka oli ollut kuulemma todella tiukassa, tiukemmassa
kuin viimeksi.
Nukutuksesta herättyäni ajattelin että nyt lopulta kaikki on ohi ja
pääsen vauvan luo. Mutta sitten ne sanoi että kohtu ei tyhjene
verestä kunnolla ja sitä pitää taas alkaa painaa. Laskin että kätilöt
kävi survomassa jo ennestään kipeää ja murjottua mahaa 8-10 kertaa
vielä leikkauksen jälkeen, siellä leikaussalissa. Mä muistan että mä
olin huutanu jo niin paljon että mun ääni oli sellasta käheää urinaa
kun mä huusin EI ENÄÄ! EI ENÄÄ! Aina oli muutaman minuutin tauko ja
sit ne taas survoi...
Lopulta pääsin osastolle, missä Juha oli odottamassa vauvan kanssa.
Itkettää ja ahdistaa hirveästi tästä synnytyksestä puhuminen, tai edes sen ajatteleminen.
Kotiuduimme maanantaina. Vauva on ihan avaruusolion näköinen. ; )
PÄivisin vauveli yleensä syö rintaa kaksi tuntia, sitten nukkuu 1-2
tuntia. Hereillä ollessa imee koko ajan, ei suostu olemaan muuten
yhtään. Yöllä herää tunnin välein syömään ja valvoo monta tuntia
putkeen - viime yönäkin huusi ja kiukkusi kolme tuntia ja imetin ja
röyhtäytin ja vaihdoin vaippaa, mut mikään ei auttanu.
Mun nännit on ihan verisillä riekaleilla. Olen koittanut hoitaa
kaalinlehdillä ja Lansinohilla, mut ei auta. Mitäköhän sitä vielä
keksis? Rintakumia en huoli kun sen kanssa tuli viimeksi niin paljon
ongelmia. Sitäpaitsi kokeilin sitä äsken ja kipu imettäessä oli yhtä
kova kuin ilman. Mahtaako ne nännit parantua ollenkaan kun ne on ihan
auki ja vauva imee tuntikausia päivittäin? Hyvin se osaa imeä mutta
itse itken imettäessä kipua. Vinkkejä otetaan vastaan!
Esikoinen on ottanut kohtalaisen hyvin tulokkaan vastaan. Voi johtua
siitä, että mummo on täällä vielä. Mummo lähtee huomenna joten voi
käydä hulinaksi. Onneks mun mies jää huomenna isyysvapaalle.
Ja anteeksi vielä kamala vuodatus - taisi mennä oman terapian
puolelle. Muuten sen synnytyksen jälkeen kävi useampi lääkäri ja
kätilö vielä juttelemassa mulle ja kyselemässä, pärjäänkö.
Ammattiapua saan jos haluan, sitten kun vähän aikaa kuluu.
Mun kaksivuotiaalle tytölle syntyi pikkusisko lauantaina 17.1. klo 2.22.
Mitat: 50 cm ja 3860 g. Pipo 35 cm. Mystistä on muuten se, että mun esikoinen
syntyi lauantaina klo 2.21 - siis lähes minuutilleen samaan aikaan
viikosta. Eikö ole ihmeellistä?
Mähän pelkäsin hirveästi synnytystä kun se edellinen oli niin
traumaattinen. Nyt valitettavasti kaikki kauhut toistuivat. Ainoa
parempi juttu tässä synnytyksessä oli se että tää meni nopsaan ja
käynnistyi ilman käynnistelyä, spontaanisti. Muuten meni ihan
kauhukertomukseksi.
Mullahan oli viikon välein sellaset yöt että supisteli tosi kipeästi.
Sit aamulla oli taas ihan kivuton olo. Perjantaina aamuyöstä kipeät
supistukset taas alkoi kolmelta ja jatkui koko aamun ja päivän.
Hälytin mutsin Savosta asti (6 tunnin junamatka) tyttöä hoitamaan.
Mies meni vielä töihin, koska en uskonut mitään tapahtuvan. Yhden
maissa iltapäivällä supistelut taas loppuivat ja ajattelin että siinä
se nyt taas oli. Neljän maissa alkoi taas ja koveni ja tiheni koko
ajan. Soittelin naistenklinikalle, jossa oli sulku päällä.Kättäriltä
sitten sanoivat että tule kun et kestä enää olla kotona. Mä
kärvistelin sit aika kipeänä kotona iltakymmeneen asti. Halusin saada
Seelan nukkumaan ennen lähtöä. Heh. Kympiltä sit miehen kans
lähdettiin ja äiti jäi kuopuksen kanssa kotiin.
Kotipihassa jo autossa alkoi supistella niin kovaa että itkin ja
huusin kivusta. Supparit tuli noin 5-7 minuutin välein. Kun päästiin
perille, mentiin heti synnytyssaliin ja kohdunsuu oli jo 3,5 senttiä
auki. Siitä vaan ilokaasua vetämään ja täyteen vauhtiin. Tuskaa oli,
kalvot puhkaistiin ja pian sitten kätilö (mies, muuten : ))
ehdottikin epiduraalia. Viimeksihän se ei mulla toiminut kun
pistettiin väärin... Nyt olin ihan innoissani, että jospa se auttais.
No anestesialääkäri tuli ja alkoi pistää. Pistäminen sattui ihan
hirveästi! Lääkäri pisteli monta kertaa niin että olin ensin
kyljellään, sit istualtaan. Se pisti mua yli puoli tuntia eri
kohtiin! Huusin ja potkin ja kirosin ja yritin lyödä lääkäriä kun
sattui niin kovasti. Se pistäminen sattui monia kertoja enemmän kuin
tuskalliset supparit. Niin ei sais olla...Myöhemin kätilö kertoi että
ei ollu ihan ammattitaitoinen hänen mielestään se lääkäri. Huusin
Juhalle että "älä anna niitten tappaa mua". Mä luulin oikeasti että
ne on seonnut ja tappaa mut. Tuon loputtoman pistämisen jälkeen se ei
siis saanut sitä epiduraalia laitettua. Sitten laitettiin spinaali ja
se toimi - tunnin ajan supistukset tuntui paljon siedettävämmiltä.
Ponnistusvaihe meni upeasti. Spinaali ehkä vielä vaikutti hieman ja
vedin vielä ilokaasua. Vauva syntyi muutamalla ponnistuksella.
Kahdeksan pistettä - kaksi meni velttoudesta ja väristä. Musta
vauveli oli ihan Seelan näköinen. = )
Ajattelin, että nyt tästä selvittiin ja jää traumaksi vaan tuo
loputon epiduraalin pistäminen. Leikkasin napanuoran itse!
Sitten tapahtui se mitä oli pelännyt: istukka ei taaskaan syntynyt.
Kätilö ja lääkäri ja toinenkin kätilö kävivät vuorotellen survomassa
mahaa ja kiskomassa napanuorasta. Vuosin verta tosi paljon. HUusin
kivusta ja pelosta kun mahaa runnottiin, vedin ilokaasua ja kirosin.
En kestänyt että tällaista tapahtuu taas! Ja taas toistui myös se
että leikkaussaliin menoa piti jonottaa... Mulle kun luvattiin
pelkopolila että jos istukka ei ala syntyä, saliin mennään heti (ei
revitä käsin tuntitolkulla taas). Mahaa siis survottiin tosi moneen
kertaan ja mä kävin jo ihan hysteeriseksi ja tärisin.
Minä pääsin äitipolille aikaistettuun kontrolliin rv 40+2, koska edellisissä raskauksissa mulla ollut raskausajandiabetes. Tässä raskaudessa kävin kahdessa testissä ja molemmat oli ok. Paasto oli kyllä lähellä sitä rajaa.. mutta sallituissa rajoissa vielä. lääkäri sitten viimeisessä neuvolalääkärissä päätti, että vauvan koko tarkistetaan lasketunajan tienoilla jos ei ole syntynyt.
Muuten täällä pääsee yliaikakontrolliin 41+5 ja sinne tässä ollaan sitten menossa jos vielä kasassa silloin ollaan. toivon kyllä, että tää lähtee itsekseen käyntiin,kun edelliset on käynnistetty. Että sikälikin jännää aikaa eletään,kun en tiedä millä tavalla mulla synnytys voisi käyntiin itsekseen lähteä ja milloin.. mutta odotellaan....
mehiz edelleen...40+4
Huih! Olipas kauhukertomus Niinaniillä, todella harmi kun sinua ei kuunneltu yhtään puudutusasian kanssa ja muutenkin. Kannattaa mennä juttelemaan myöhemmin, muuten tuollaiset kokemukset voivat jäädä vaivaamaan loppuelämäksi. Kuitenkin paljon onnea vauvan johdosta!
Ja jos oli muita vauvautuneita niin paljon onnea heillekin!
Piti itsekin kirjoittaa kun täällä on niin hiljaista, vaikka ei mulla mitään ihmeempää asiaa olekaan.
Tuntuu jo niin tylsältä odottaa, että milloin synnytys käynnistyisi. Eilen kävin neuvolassa ja kaikki ok. Terkka totesi että olen täynnä vauvaa. Sikiön pää on kiinnittynyt. Ma seuraava neuvola-aika.
Te jotka olette synnyttäneet NKL:lla, niin oletteko saaneet imetyksen hyvin käyntiin? Olen kuullut muutamia kertomuksia että hirveän herkästi tuputtavat korviketta vauvoille siellä. Itse haluaisin täysimettää alusta lähtien enkä sotkea korviketta siihen. Tietenkin jos on ihan pakko antaa niin sitten, mutten mitenkään helpoin perustein kuitenkaan.
Supistuksia ei ole yksittäisistä kipeistä enempää ollut. Eilen koitin sitä pepun heilutusta, mutta ei siitäkään tuntunut olevan mitään apua :D Nyt olen nukkunut hieman paremmin, mutta useita kertoja wc:ssä joutuu kuitenkin käymään.
Kirjoitelkaas muutkin taustailijat niin saadaan vähän eloa tammimasuihin... aktiiviset kirjoittajat taitavat olla synnyttämässä kun on niin hiljaista.
Edelleen supistuksia kaikille ja jaksamista pitkääkin piinaaviin viimeisiin odotuspäiviin.
Lila82+vauva 40+2rv
*Onnea vauvautuneille* taasen!!
Niinaniin kertomus oli kyllä kauhistuttava, jos niin saa sanoa.. itku meinas tulla itsellekin, kun luin sun istukkatouhusta (mun pahin pelko!), hui hitto.. No onneks nyt kaikki takana päin ja koita nauttia vauvasta vaikka imetys on tuskaa, kyllä sekin siitä. Ja kannattaa ottaa kaikki apu vastaan ja jopa itse vaatia sitä, jos näyttää ettei muuten saa! Ja tänne saa vuodattaa, toiv helpotti yhtään, kun sai jakaa ja kirjoittaa asian :) Jaksuja!
Pääsikös MOELPA nyt lähtemään??
Kiitos episiotomia-keskustelusta.. täytyy yrittää mennä avoimin mielin synnyttään niinkuin esikoisesta.. se ei oo vaan nyt niin helppoo, kun tietää kivun ja tietää kaikkee muutakin mitä voi sattua ja tapahtua :/
Mullakin epparihaava oli ihan sairaan kipee synnytyksen jälkeen, mut kyllähän sen nyt kestää.. kun ei tulis mitään muuta kauheeta!
Nyt valmistautuun tähän päivään.. Pitäis viedä poitsua kerhoileen ja illalla menee mummulaan, niin me miehen kaa leffaan :)
Emmuli rv 39+1
Jaksuja Niinaniille! Harmittaa kovasti, että sulle kävi noin. Tosiaan kauhutarina. Mä oon kamalan huono ilmasemaan empatiaa, mut emppaan siis kympillä! Mut jos tänne kirjoittelusta on apua, niin ei se ainakaan mua haittaa, sitä vartenhan nää palstat on. Ja kannattaa tosiaan käydä juttelemassa jonkun ammatti-ihmisen kanssa asiasta.
Auenneisiin nänneihin kannaittaisi kokeilla b-vitamiinivoidetta, esim. bepanthenia tai vastaavaa. Mulla se auttoi ainakin viimeksi, eikä sitä tarvitse mitenkään poistaa ennen imetystä.
Curious
Täällä ei taaskaan mitään ole tapahtunut. Tänään menen punkteerattavaksi kun nuo poskiontelot on edelleen mätää täynnä...
Onnea vauvan saaneille!
Niinanii, TODELLA järkyttävältä tuntui lukea tuota sinun synnytyskokemusta. Tuohan on aivan kidutusta, etteivät voineet edes istukan repimisen ajaksi sitten lopulta nukuttaa!!! Minulla on kaksi kertaa leikattu jalkaa ja niillä kerroilla on pistetty (ymmärtääkseni) spinaali, jonka pistäminen on ollut aivan hirvittävää, kun ei ole osunut millään oikeaan paikkaan. Eka kerralla meni liian ylös sitten kun lopulta onnistui niin en pystynyt kunnolla hengittämään kun kaikki kylkiluun välilihakset puutuivat niin että tuntoa oli vasta kaulalla :( Toisella kertaa oli eri sairaalakin, muttei silti onnistunut vaan piti tökkiä ja tökkiä sinne hermoon... Sen jälkeen olen pelännyt tuota selkään pistämistä niin että en todellakaan ala synnytyksessä koittamaan, onnistuisiko silloin. Verenpaineet ovat minulla myös romahtaneet aina kun se puudutus on lopulta alkanut vaikuttaa, joten varmaan siinä mentäisiin sitten lopulta vielä hätäsektioon...
Hae ihmeessä apua toipumiseesi ja vaadi, että todella saat sitä!
Rinnanpäihin olen itse laittanut bepanthenia (punaista) ohuen kerroksen. Aina imetyksen jälkeen olen puristanut maitotipan ja levittänyt sen ensin nännille, sitten kun se on hyvin kuivunut niin bepanthenia päälle, ei välttämättä ihan joka kerta. Kannattaa antaa ilmakylpyjä rinnoille eikä yöllä pitää ollenkaan rintsikoita. Liivinsuojatkin hautovat aika lailla, kankaiset ovat parhaita. Rintoja ei tarvitse pestä kuten joskus on neuvottu, ennen joka syöttöä - itse olen iltaisin suihkussa suihkutellut ja tosiaan pelkällä vedellä. Minulla on myös molemmilla kerroilla ollut rinnanpäät aivan verillä ja sellaisia riekaleita vain irronnut, mutta se on helpottanut sitten kun maitoa on alkanut kunnolla tulla, 1-2vk kuluttua synnytyksestä. Molemmat tenavat on aluksi olleet aivan jatkuvasti syömässä, eihän sitä mikään iho kestä...
Tuosta epparista piti kirjoittaa, että minulle eka synnytyksessä tehtiin myös iso sellainen, sitä laajennettiin vielä imukupin tieltä toiseen suuntaan. Eppari lisäksi repesi ja tuli muitakin repeämiä, tikkejä oli arviolta sata moneen kerrokseen (en voi vieläkään ymmärtää, miten tuonne alapäähän niin paljon voi niitä mahtua?) kolmatta tuntia kesti se ompeleminen ja otti minusta kipeämpää kuin koko synnytys, ellei nyt sitä imukupilla repimistä lasketa. Paraneminen oli HIDASTA, tikitkin olivat 50 päivän joten siihen aikaan en pystynyt pissaamaan enkä kakkaamaan ilman suihkuttelua. Muistan kun ristiäisissäkin häpesin, että jos tulee kakkahätä ja vieraat kuulevat kuinka siellä vessassa suihkuttelen... Sellainen paksu arpivana menee emättimestä peräaukkoon asti, mutta ihmeesti se ei haitannut toista synnytystä. Vain pari pientä repeämää tuli ja ne paranivat todella nopeaa, tikit tippuivat alle 2 viikossa.
Ponnistamisesta sen verran, että eka synnytyksessä (sängyssä makuultaan) kätilö hoki että "ponnista kuin kakkaisit!" koko ajan, ja niinhän minä tein eikä siitä tullut kuin korkeintaan sitä kakkaa... Toisella kertaa vasta ymmärsin, että MITEN se homma toimii (pystyasennossa jakkaralla), ponnistaminen sujui kun ponnisti ikään kuin tuolta keskeltä päin kohti peräsuolta eikä niinkuin kakkaaminen, selän puolelta peräsuoleen päin. Silloin onnistui pitää ainakin osa noista alakerran lihaksista myös samalla vähän rennompana, kun luulen että eka kerralla olin koko lantio jäykkänä kun yritin ponnistaa sitä vauvaa sieltä peräaukosta... Olipa sekavasti selitetty enkä tiedä oliko tästä kenellekään mitään apua, mutta ainakin yhdelle kaverille kun tätä selitin niin kiitteli että ymmärsi synnyttäessään mitä tarkoitin ;)
no nyt pitää lähteä lasten kanssa pihalle ennenkuin pistävät matalaksi koko alakerran.
eikkuli 39+6
Ja Niinanii:lle voimahaleja ja Tsemppiä tästä eteenpäin!!Olipas oikea kauhutarina tuo sun synnytys,ihan mä täällä järkyttyneenä sitä luin ja itsekin ihan eläydyin sinun rooliisi...Huh huh!! Itselläni kun on ollut niin helpot synnytykset epiduraaleineen ja episiotomeineen,että!!
Oma vointi täällä vaihtelee;takana taas 2 hyvin nukuttua yötä ja eilen olin kuin Duracell-pupu;virtaa ja energiaa riitti vaikka mihin,eikä tänäänkään näytä olevan mitenkään virta lopussa.
Eilen illalla tuli kahdesti vessassa käydessä sellaista keltaista klönttiä paperiin ja luulisin sen olevan sitä limatrulppaa!??Sitten viime yönä en tuntenut supistuksen supistusta,vaikka illalla oli sellainen mutu-tunne,että yöllä lähetään.Tyttöjäkin "varoitin",että mummi voi olla täällä sitten aamulla kun heräätte.Ja PAH!!
Eilen oli mullakin neuvola;paino vähän pudonnut,sf-mitta kasvanut ja verenpaineet vähän koholla.Taas vasta 3.mittauksella tuli sellainen vähän normaalimpi arvo,että sain lähteä kotiin.
Mutta eipä tänne kummempia,näytti lumisade alkaneen ulkona täällä etelä-Suomessa.Täytynee vähän tässä puuhastella vielä jotakin,ennenkuin esikoinen kotiutuu koulusta ja kuopus pitää hakea eskarista!
T:kotiäityli + masukki rv 38+6
Onnea kaikille vauvan saaneille ja toivavasti toivottu pian synnytyksestä.
Oma vointi on ihan kohtalainen. Eilen kävin neuvolassa ja siellä oli kaikki hyvin. Vauva ei ole vieläkään laskeutunut ja epäilikin, että yli menee lasketun ajan. Itsellä ollut nyt maha ihan sekaisin, eikä oikein uskalla lähteä kotoa mihkään, ettei vaan käy köpölösti.
Kuinka muuten teillä muilla on noi mahat laskeutuneet? tuntuu välillä ettei tää synny ikinä, kun ei ole mitään merkkejä.
Itsellä on synnytyksestä varmaaqn suurin pelko, että kakkaan ponnistusvaiheessa. Miehellekin oon yrittänyt selittää, ettei sitten järkyty jos niin käy. Asia ei kylläkään miestä niin järkytä, on ihan mun huolia vaan. Toivon tosiaan, että siinä ponnistusvaiheessa noi "kakka asiat" ei juurikaan kiinnosta, vaan sen lapsen pihalle saaminen.
Sormet on aikalailla turvoksissa, enemmän kuin ennen. Nukutuksi olen onneksi saanut ihan hyvin.
Odotteleminen jatkuu siis vaan...
HEI kaikille pitkästä aikaa!
Ensimmäiseksi myötätuntohalit Niinaniille.Olet tosiaan saanut kestää paljon. Aivan hirveää, kun äidin toiveita ei kuunnella yhtään. Kuten monet ovat sanoneet, käy juttelemassa tapahtuneesta ja täällä palstallakin on hyvä purkaa sydäntään.
Itse en ole tämän raskauden aikana tänne kovin montaa kertaa kirjoittanut. Sivut ovat tökkineet niin usein ja teksti hävinnyt, että olen tyytynyt lukemaan teidän muiden juttuja.
Nyt olo alkaa olla niin pinkeä, (rv 39+2) että ei muuta odotakaan, kun että vauva syntyisi.
Viimeinen viikko on ollut mulle tosi ahdistava. Vauva oli jo raivotarjonnassa, mutta nyt hän on asettunut jotenkin vinoon. Pää oikealla sivussa ja selkäranka kummallisesti tässä keskellä.Musta tuntuu, että iho kohta repeää kokonaan, kun maha on äärimmilleen pingottunut. Ekassa raskaudessa selvisinkin ilman raskausarpia, joten nyt niitä kai sitten tulee oikein kunnolla rasvauksesta huolimatta.
Hiukan mua vaivaa tuo vauvan asento.Eilen neuvolassakin terveydenhoitaja pyysi toisen terveydenhoitajan kanssa katsomaan missä asennossa vauva oikein on.Ensin epäilivät jopa, että pää onkin ylhäällä. Sf-mittakin oli huikeat 38cm ja pomppasi siis yli yläkäyrän. Koko tämän raskauden ajan on sf-mitta ollut 2cm suurempi kuin ekassa raskaudessa, mutta pysytellyt kuitenkin käyrällä. Terveydenhoitajan mukaan johtuu tuosta vauvan asennosta, sillä oma paino oli jopa laskenut tämän viimeisen viikon aikana ja kaikki muutkin asiat kunnossa.
Onko teillä muilla jo vauva selvästi laskeutunut eli lähtökuopissa?
Ekassa raskaudessa vauva laskeutui kyllä selvästi jo tässä loppuraskauden vaiheessa, mutta syntyi kuitenkin vkolla 42+2. Eli yli meni sen maksimiajan ja jos tuona päivänä ei olisi luonnollisesti syntynyt, oltaisi käynnistetty.
Terveydenhoitaja laittoi tietoa synnärille tuosta korkeasta sf-mitasta eli jos sen perusteella ottaisivat mut sinne ultraan.Jotenkin saisi muutenkin mielenrauhan, että vauvalla on kaikki hyvin ja voi syntyä normaalisti alakautta. Hän ei kuitenkaan sanonut, että sataprosenttisesti ottaisivat tuosta syystä kontrolliin. Aika outoa, kun kuitenkin loppusuoralla ollaan ja jos vauva olisikin jotenkin kääntymässä väärään suuntaan.
Onko jollain ollut samanlaisia kokemuksia?
Ahava ja vauveli rv39+2
Huoh...siis edelleen olen täällä. En jaksa uskoa tätä todeksi. Kyllä ne supistelut oli mielestäni ihan tehokkaita yöllä, mutta loppuivat kesken. Todella masentavaa!
Tänään neuvolassa kaikki oli ok. Laitettiin lähete äippäpolillekin menemään. Pääsen sinne varmaan pian. Tai ainakin toivon niin!
Onnea kaikille vauvan saaneille, kateellisena täällä kotona lueskelen teidän vauva-uutisia! Kohta on varmaan sitten minunkin vuoro. On tämä vaan niin tuskaa tämä odottelu, kun la on mennyt jo.
Olikos se Niinanii (en ole varma nimimerkistä), jolla oli aikas kauhea kokemus jälleen? Siis teki ihan pahaa kun sitä luin ja kyllä itkettikin. On muutenkin ollut tunteet pinnassa viime päivinä.
Kirjoitelkaa toki omia tuntemuksianne tänne, täällä tulee vietettyä aikaa aika paljonkin ja on jotenkin helpottavaa lukea kanssasisarien kertomuksia/tuntemuksia. Tuntuu välillä, että olenkohan minä ainut joka näiden asioiden kanssa painii täällä?!
Moelpa rv40+3
Onnea kaikille vauvan saaneille! Ja tsemppiä ja jaksuja Niinaniille kovasta kokemuksesta. Käsittämätöntä toimintaa sairaalassa, missä inhimillisyys?
Mulla kohta viikko lasketusta ajasta, ja viikkoon ei ole juuri supistellut kuin "normimalliin". Tällä viikolla olin painoarviossa ja siellä lääkäri kokeili muutenkin ja arveli ettei ole aivan heti syntymässä. Äitipolille sain ajan 41+6 kun ei ollut aikoja aiemmin. Toivottavasti sieltä ei joudu enää kotiin ihmettelemään jos ei synny sitä ennen.
AinoMaarialle: mulla kaks aiempaa synnytystä takana ja kummallakaan kertaa maha ei ole laskeutunut yhtään kun vasta synnytyksessä;). Syntyneet kuitenkin 40+3 ja 40+1. Ja kyllä synnytyksessä ei ehdi murehtia mitään kakkahommia, siinä on muut asiat mielessä. Ja kätilöt hoitaa asiat hienovarasesti, ettei sun varmasti tarvin siihen uhrata ajatustakaan!
Yöunet on olleet jo pitkään huonolla mallilla. Sitä miettii kuitenkin että onko nekin silti vielä luksusta tulevaan vauva-arkeen verrattuna, kun meillä ei kumpikaan lapsista oo ollu hyvin nukkuvaa sorttia (..vieläkään).
Vauvauutisia odotellessa
Terkuin Uglyduck 40+6
*Niinanii* olipa tarina, voimia kovasti sinulle! Harvoinpa "salama iskee kahta kertaa samaan paikkaan" tuolla tavoin. Ei voi kuin kuvitella, mitä olet joutunut ja joudut käymään läpi. Toivottavasti sinulla on voimia jossain vaiheessa hakea apua, että pääset puhumaan asiasta vielä. Kirjoittaminenkin auttaa varmasti, joten hienoa että sait kirjoitettua tarinan itkusta huolimatta. Itkuhan se on herkässä synnytyksen jälkeen muutenkin. Onnea koko perheelle kuitenkin vauvasta! Synnytitkö siis NKL:llä vai kättärillä?
Mä taas jo elättelin toiveita että tänään olis päässy synnyttämään ja eiliset S:t olis auttaneet. Supisteli kymmenen minuutin välein aamuneljästä puoleen päivään. Mutta ei ne taaskaan muuttuneet niin kipeiksi että olis pitäny lähteä synnyttään. Menkkamaisia kipuja oli yöllä myös, voimakkaitakin. Nyt olo on taas ok kun otin päikkärit kakkosen kanssa. Limatulppaa ei oo täällä näkyny, kummastakin aikaisemmasta synnytys on käynnistynyt heti pian verensekaisen limaisen vuodon jälkeen. Sitä odotellessa....
Ei tässä tosiaan muuta, mutta ärsyttävää tämä supistelu ja niiden loppuminen. Aina. Kukaan ei ota kohta tosissaan, kun sanon että supistaa.
Yes, pidetään tammimammat palsta vaan aktiivisena. Sekä mammat vauvoineen että mahoineen. Teidän vauvautuneiden arkeakin on kiva lukea ja käykää nyt tsemppaamassa meitä viimeisiä täällä! Ja samoin te taustalta, kirjoitelkaa ihmeessä.
T. Jaffa rv 38+5
En nyt lukenut edellisiä viestejä kun en tässä kärsi pahemmin istuskella..Mutta meillä taitaapi olla nyt synnytys käynnissä..supistelee ja limatulppa pollahti suihkunlattialle...Supparit on kivuliaita,mutta kipukärki ei vielä kauhean pitkä...Säännöllisiäkin jo ovat..Tosin väli n. 10minuuttia,,,eli kotona saan olla ihan rauhassa. En ole soittanutkaan synnärille kun tiedän että sanovat vaan että seuraile..Joten minä seurailen ja lähdetään sitten kun en kärsi enää olla.
Pitäkää peukkuja!
Mamti+ vauva 40+1
Tulenpahan minäkin ilmoittamaan nyyttini saapumisesta, täytyy myöhemmin lukea muut viestit tarkemmin. Sen verran lukaisin, että on ollut meidänkin porukassa synnytystä jos jonkinlaista. Jännittävä tapahtuma, kun ei voi koskaan etukäteen tietää, mitä tulee tapahtumaan...
Meidän synnytystarinamme alkoi maanantai-aamupäivällä, kun kävimme sairaalassa näyttäytymässä verisen vuodon ja vatsakipujen vuoksi. Eihän niissä mitään ihmeellistä ollut ollut (merkkejä vaan käynnistymisestä), mutta ainakin tehty sisätutkimus pani asioihin vauhtia. Jo sairaalan pihassa alkoi supistelut, jotka stten pIkku hiljaa voimistuivat, kävin siinä tosin vielä shoppailemassakin... Kotona aloin voida pahoin (edellisestäkin oksentelin aika taitavasti) ja kun esikoinen tuli koulusta, oli äiti jo kontillaan omituisesti äännellen ottamassa supistuksia vastaan. Yllättävän hyvin ja rauhallisena selvittiin kotona supistuksista, lallattelin ääneen ja puhuin kuin hermoheikolle hevoselle, rentoooudu, raauhassa :) mutta se tepsi.
Puoli kuuden aikoihin lähdetiin ajamaan Taysiin ja vähän yli kuusi sitten (jälleen kontillani) ilmoittauduttiin sisään. Käyrälläolon yms. jälkeen päästiin heti saliin. Salissa sain saman tien pcb-puudutuksen, joka vei kaikki kivut whatsoever, kunnes sitten muutaman supistuksen jälkeen sainkin jo ponnistaa ja siinä se oli, pieni, limainen täydellinen tyttäremme. Ensi töikseen neiti kakkasi ja pissasi äitinsä päälle samalla kun kätilö painoi istukan ulos. Että siinä sulle, kun pistit mut tollaseen hommaan :) Salissa ei tosiaan keretty olemaan kuin puolisen tuntia ennen h-hetkeä (tyttö syntyi vähän yli puoli 8).
Tytöllä on kaikki kunnossa, oli ilmeisesti hänellekin melko helppo syntymäkokemus. (Jos se nyt koskaan voi ihan helppo lapselle olla...) Heti alusta on osannut ilmaista mielipiteensä. Nyt jo kova syömään. Itselle oli aivan ihanaa, kun ei tarvinnut samassa mittakaavassa lääkkeitä kun viime kerralla. Pääsi heti nauttimaan vauvasta ' selvinpäin', ja jalat piti paremmin yms. Ja mikä ihmeellisintä - imetin istualteni jo salissa! Viimeksi vahingot olivat vähän toista luokkaa... Sairaalassa olo oli luottavainen ja rauhallinen, tillittelin ihanaista läpi yön. Kotiin tullessa eilen sitten aukesivat kyynelkanavat. On niin käsittämätöntä, että maailma jatkaa kulkuaan, vaikka omassa maailmassaan kokee suurtaa ihmettä. Että onnensekaisissa tunnelmissa opetellaan uusia kuvioita nelihenkisenä perheenä.
Onnea kaikille vauvan jo saaneille ja voimia niille, joilla kokemus on vielä edessä! Nyt kuuluu makkarista kiljukaulan kutsu - ja siihen menen vastaamaan :)
Mittu-maari ja pikkuneiti
3590 g, 48 cm, pipo 34 cm (39+1)
kun ei malta poiskaan olla. Ajattelin synnytyskertomusta väsätä. *Niinanii* :lle voimia toipumiseen ja iso halaus! Sanattomaksi vetää toisten rankat kokemukset, kun itse pääsee tosi vähällä...
Kuten edellisessä pinossa kirjoittelin, sunnuntaina kuljeskelin illan pojan puhelin kädessä ja tutkin suppareitten välejä ja kestoa. 9 aikaan tuntui, että nyt loppuu, kun tuli pari yli 15 min välilläkin, mutta 10 tienoilla alkoi taas olla alle 10 min välejä. 11 jälkeen soittelin synnärille ja kätilö tuumasi, että lupaavalta kuulostaa, tule kun siltä tuntuu. Sain edes nuorimman nukkumaan, muut vielä kukkui hereillä, isommatkin vaikka aamulla piti herätä kouluun. Taisi niitäkin jännittää, kun kuulivat, että äiti lähtee... Vahti tuli ja me lähdettiin, kiirettä ei pidetty, kun ei suppari niin kamalan kipeitä olleet ja välikin oli n. 5 min. Synnärillä oli vastassa sama kätilö, joka auttoi kakkosen maailmaan ja toinen vuorossa ollut oli edellisen synnytyksen kätilö. :) Kätilö tutki tilanteen: 5 cm auki. Olin puoli tuntia käyrällä, kun kätilö oli valmistelemassa salia. Makaaminen ei ollut yhtään mukavaa, olisin mieluiten ollut pystyssä. Salissa sain ilokaasumaskin, jonka kanssa katselin uusia, hienoja laitteita ja tuijotin supparianturin lukua. 50 min päästä käskin miestä soittamaan kätilön kalvoja puhkomaan, että sais touhuun vauhtia ja ehkä päättymäänkin pian, alkoi olo olla jo epämukavaa. Puudutuksia kun ei voinut ajatellakaan, oli pakko miettiä jotain muuta. Kätilö tuli ja tutki: täysin auki... Ja samassa tuli vedet sen käsille. Kätilö siinä sitten äkkiä pinniä päähän, käski miestä soittaa lastenhoitajan ja vikkelästi haalimaan loppuja tavaroita kasaan. Pari supparia siinä meni, ja mä jo odotin koska tulee se ponnistusPAKKO, joka on muitten aikana ollut. Eipä tuntunut ollenkaan ja kätilö jo käski ponnistaa, kun oli pinni tulossa jo. :) Jotenkin se tuntui hassulta, mutta hommiin vaan kun käskettiin. Vajaa min ja pikkuinen, 9 pisteen tyttö oli syntynyt! Heti huomasimme miehen kanssa, että on pienempi kuin muut, varsinkin nuorin poika. Eroa olikin lopulta 1,1kg ja 4cm pojan hyväksi... Ei repeämiä, ei naarmuja, vertakin vain 100 ml, kun yleensä on ollut vähintään 600ml. Olo oli hyvä ja itse sain lopulta kävellä osastolle vauvaa vaunuissa työntäen.
Osastolla vauva oli aamuun lastenhuoneessa, mittasivat jotain hapetusarvoja ja lämpöjä. Lopun aikaa tyttö olikin vieressä. Imetys lähti käyntiin hyvin ja maitoa riitti ensimmäisen yön pienen lisän jälkeen oikein hyvin. Jälkisupparit vain oli taas sitä luokkaa, että teki mieli mennä saliin uudestaan seurustelemaan ilokaasumaskin kanssa särkylääkkeistä huolimatta. Nyt ne on jo niin heikkoja, ettei aina edes huomaa, joten ei tarvi lääkkeitäkään napsia. Kovasti toivottivat lähtiessä tervetulleeksi uudelleen, kätilö sanoi että vierihoito on menossa keväällä remonttiin ja tällä tietoa tulossa on YHDEN hengen huoneita! Mun mielestä noi 2h huoneetkin on olleet ihan hyviä, mutta 1h on jo luksusta! Että jos vielä joskus menis katsomaan, minkälaiset ne huoneet sitten on... =D
Kotosalla meni eka yö oikein mainiosti, nukuin paremmin kuin osastolla, vaikka neiti herätti pari kolme kertaa yön aikana. Vähän outoa tää homma vielä on, kaikki on hakusessa, kun ei vanha 'systeemi' oo enää voimassa ja uutta ei oo vielä tehty. Mutta kyllä se tästä. Pitää soittaa äitiä apuun, jos tuntuu ettei nyt oikein suju. Mies kun meni tänään töihin iltavuoroon, huomisen vuorosta en tiedä. Ens ma tulee äitiysneuvolan th kotiin. Sitten näkee miten neiti kasvaa...
Että tämmöinen kertomus meillä.
Tsemppiä kaikille! Äippä ja nukkuva neiti 3 vrk
*Onnea vauvan saaneille!! Tsemppiä synnyttämään lähteville ja lähteneille! Niinaniille voimia rankasta kokemuksesta toipumiseen!*
Tulin ilmoittautumaan, että yhessä koossa vielä ollaan. Tänään on limatulppaa tullut enemmän ku muina päivinä. Joka kerta pitää pyyhkiä useampaan kertaan ja äsken oikein "tulvahti" housuihin. Viime yön nukuin huonosti, pyörin ja olin puolivalveilla melko paljon. Jossain vaiheessa tuli vertakin nenästä, toisen kerran elämäni aikana.
Tänään on taas hermo ollu pinnassa, johtuneeko siitä että en ole koko päivänä juonu kahvia. Närästys ollu taas niin järkyttävää, että aattelin kokeilla josko helpottas. Äsken kyllä piti ottaa Rennietä..
Pesen nyt kaikkia mahdollisia pyykkejä pois odottamasta. Jopa kelkka/mp puvunkin kaivoin kaapista ja pesin, toiveessa päästä käyttämään (mahtumaan?) siihen vielä tänä keväänä. Himottais kovasti kelkkailemaan, mutta miten menet kun sohvalta ylösnousu jo vihloo alapäässä niin ihanasti..
Ei nyt ajatus juokse, pitänee alkaa evään tekoon ja lepäilemään..
Hömppä ja typy 38+6
Onnea vauvallisille ja mamti:lle tsemppiä kovasti tulevaan koitokseen :)
Oli mukava kuulla äippä74 sun synnytyskokemus, kun meillä on sama sairaala. Neuvolasta sanoi tänään että siellä on kovasti ruuhkaa tällä hetkellä ja niinpä tuosta maakuntalehdestäkin voi päätellä, kun syntyneitä on parin päivän välein melkoinen pino... Toivottavasti kuitenkaan ei missään käytävillä tarvitse synnyttää :o Mä oon nyt kuitenkin päätymässä sinne synnyttämään, kyllä tuo lyhyt matka kuitenkin puhuu paljon puolestaan...
Kävin tänään korvalääkärillä ja punkteerattiin poskiontelot. Paljon mitään sieltä ei tullut, joten luultavasti tämän olon pitäisi helpottaa vasta sitten synnytyksen jälkeen, nyt loppuraskaudessa nenän tukkoisuus on pahimmillaan ja tässä mulla taustalla tietysti vielä nuo sairastelut. Ei kauhuja jäänyt tästä operaatiosta, mutta siinä ajattelin kun niitä puudutus- ja punkteerauspiikkejä laitettiin että toivottavasti synnytyksessä vältyn näiltä kokonaan...
Lauantaina on tosiaan miehen synttärit ja puhuin lapset anoppilaan yöksi. Mennään siis elokuviin ja syömään jos ei vielä olla päästy synnytykseen asti... Päivällä tulee meidän molempien perheet käymään kaffilla, joten huomenna pitäisi ajattella sitten jotain pötyä pöytään sitä varten. Täytyy myöntää, että vähän toivoin että pääsisin synnärille karkuun kun en millään enää jaksaisi mitään laittaa!
No, ensi yönä en mielellään kuitenkaan mihinkään olisi lähdössä, kun nenä vuotaa verta operaation jäljiltä. Mutta jo seuraavana ihan mielellään, ja jos saisi tilata niin mieluummin aamupuolella yötä niin ehtisi vähän nukkumaankin... Saahan sitä toivoa ;)
eikkuli 39+6
Taas täällä häiriköimässä...Kävin tänään reippaalla lenkillä alkuillasta ja sain aikaseksi vaivaiset supistukset. Kertaakaan en pysähtynyt lenkillä, mutta pari kertaa jouduin hidastamaan tahtia kun supisteli. Illalla ei ole ollut supistuksia ollenkaan. Kova vihlonta ja särky on alapäässä voimistunut ja sellasta repivää kipua.
Taidan mennä pian nukkumaan, en usko että lähtö tulee vielä. "nautin" vaan tästä olostani nyt kun muuta en voi.
Mites Emmulilla menee?
Moelpa 40+3
Ihmeen aikaisin olette päässee äippäpolille kontrolliin. Täällä siihen mennään vasta viikolla 41+3 (eli mulla se olisi visiin 8. helmikuuta, kun 7. on sunnuntai, neuvolan la 29.1. kun ei huomioi mun normaalia lyhyempää kiertoa). Tosin lohduttavaa kuulla, ettei vauvat juurikaan kasva la:n jälkeen, jos sokerit kunnossa... silti synnyttäisin mielummin viikolla 40 kuin 42... ihan noin varmuuden vuoksi.
Tänään on ollut kumma tuntemus alapäässä, ihan kuin sieltä olisi tulossa jotain... siis tämä on paineen tunnetta vissiinkin.
*Sukka-asiaa*. Esikon isomummo on himoneuloja, ja kaappeja siivotessani löysin yli 30 villasukat, joista suurin osa on numeron 36 jalkaan liian pieniä. Osa sukista on ihan uusia, osa vähän käytettyjä, ja suurin osa niistä on 7 veljestä langasta, eli sukat kestävät 40 konepesun. Jos jollakulla on sukkatarvetta, niin voisin lähetellä niitä postikulujen hinnalla, loput ajattelin viedä kierrätyskeskukseen. Kuvan sukkaparaatista ja sukkien mittoja saa pyytämällä sähköpostista mervukka(at)luukku.com.
Curious 39+2