Millaista on lapsen aito luovuus? Lapsen kerho-ohjaaja niuhoaa askarteluohjeiden kanssa.

Lisäksi poikani leikkasi itsekseen pääsiäismunia yhtenä päivänä ja turhautuneena heitti ne roskiin. Kun ehdin paikalle (vaipanvaihdossa pienemmän kanssa) ja tarkastin leikkaus jälkeä, se oli minusta hyvää, mutta kuulemma ihan pilalla, kun muutamasta kohdasta oli mennyt viivan yli. Tämä totuus on kai tullut kerhosta, sillä itse olen hyvinkin armelias tuollaista "virheiden" suhteen.

Mun 4-vuotiasta tytärtä on aina kehuttu ja kannustettu, mutta silti ei mielestään osaa mitään. Ei halua edes opetella. Jos piirtää ja joku kohta ei miellytä, on koko työ pilalla ja roskiin vaan. Ei auta vaikka kuinka kehuisi.

Ei halua luistella, koska ei osaa. Ei halua hiihtää, koska ei osaa (osin tänä talvena olen saanut houkuteltua suksille ja hiihto alkaa jo sujua) ei halunnut viime kesänä ajaa pyörällä kun ei osaa jne.

Välillä on tuskaisaa katsoa, kun pieni haluaa olla paras ja taitavin ja kun ei tietenkään aina ole, niin sitten ei tee ollenkaan.

Kouluissakin kuvaamataito on muuttunut kuvataiteeksi. Oppisisällöt muutettiin uutta nimikettä vastaaviksi- ne vanhat jäärät vaan opettaa samalla opetussuunnitelmalla kun 30vuotta sitten.



Periaatteessa luokassa ei pitäisi olla rivissä samanlaisia töitä.

tilanne jossa opettaja/tarha-kerho täti ei hyväksy lasten töitä jos kaikki ruohon hapsut eivät ole leikattu yhtäkapeiksi kuin mallissa "ja katsokaapa tätä miikan työtä,eihän nyt tälläistä voi tehdä,korjaa se" ja muut lapsetn nauraa kuorossa. Siis tälläinen tilanne tulee usein vastaan,olen siis ollut sijaisena ja opiskelijana useassa paikassa. Tälläisissä tilanteissa opettajan/tarhatäti on usein vahempi nainen.

Mitenköhän tuota itsekritiikkiä saisi vähennettyä? Liika itsekriittisyys on esteenä luovuudelle ja uuden oppimiselle.



Meillä myös tällainen lapsi.

mutta kyllä 4v:n jo pitää osata kuunnella ohjeita ja tehdä niiden mukaan. Kotona voi olla luova ja toteuttaa omia visioitaan, mutta ryhmässä tehdään yhdessä.

Miksi ihmeessä? Näissä kerhoissa on usein vaikka niin, että kaikki askartelee leppäkertun ja sillä pitää olla seitsemän pilkkua. Miksi ei voi olla niin, että kaikki askartelee vaikka hyönteisen? Jokainen tehköön tarjolla olevista aineksista sitten oman mieleisensä. Siihen voisi lisätä vielä luovuutta niin, että lapsen pitää kertoa vielä tarina siitä hyönteisestä. Tää on nyt vähän karkea esimerkki, mutta miksi 4-vuotiaan tärkein taito on osata noudattaa ohjeita.

Ajan juuri tätä takaa, olen yllä olevan kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Miksi ihmeessä kaikkien pitäisi tehdä prikulleen samaa, kyllä ohjaaja voi antaa lapsille tiettyä tekniikkaa koskevaa opetusta ja ANTAA LASTEN SOVELTAA SITÄ VAPAASTI.

Kertaan myös, että kyse siis on kerhosta, jonka toiminta-ajatuksena on tukea lasten luovuutta. Ymmärrän, että OSA (sielläkään ei siis kaikki) päiväkodin opetuksesta tähtää juuri neuvojen ja ohjeiden noudattamisen opetteluun - mutta kerho on jo eri asia, siellä ei valmentauduta koulua varten.

PLUS että totta mooses sielläkin voidaan katsoa, että osa toiminnasta - juuri eri tekniikoiden opettelun osalta - omaa tuollaisen ohjeiden noudattamisen opettelun funktion.

Vanhempi lapseni on kuvataidekerhossa, jossa toimii juuri tuo, että ohjaaja opettaa tietyn tekniikan ja lapset saavat vapaasti soveltaa sitä ja lopuksi aina kukin kertoo, mitä ja miksi teki kuten teki. Lapsi tykkää kovasti ja työt ovat ihanan erilaisia.

ap

Olen itse aina vähän kärsinyt siitä, etten KEKSI mitään, vaan kopioin muiden tekemää. Kun ollaan vaikka äiti-lapsi -kerhossa, jotkut soveltaa hienosti ohjaajan askarteluja, minä noudatan niitä orjallisesti. Olen kuitenkin omien lasteni kanssa yrittänyt tietoisesti päästä siitä eroon ja antaa lasten säveltää. Se on HANKALAA. Siis antaa lasten vaan "sotkea" (aikuisen silmissä ne on usein puolihuolimattomia sähellyksiä). Tekisi niin mieli tähdentää, että ei ku tee näin ja suunnittele, mitä teet.

sen, että miten tarkkaa suunnitelmallisuutta edellytän lapselta. Yleensä pyrin ohjaamaan mm. siihen, että askartelussa ei esimerkiksi kukan terälehteä leikata keskeltä paperia, vaan reunasta alkaen, ettei koko arkki mene siinä pilalle.

Ja kehotan miettimään etukäteen, mitä lapsi alkaa tehdä ja miten aikoo tehdä.

Välillä annan koheltaa ihan itse eli voi olla, että lapsi alkaa askarrella rakettia, mutta siitä tuleekin muumitalo...

ap

voi olla, että krittiikki on heräämässä, mutta nousee esiin vain tuossa. Muutoin on oma "osaan kyllä tavallani"-touhottaja, jolla ei ole ongelmaa tarttua uusiin asioihin, epäonnistua ja tehdä uudestaan.

Tuo leikkaus on ainoa asia, jossa on sitä mieltä, ettei osaa/ on huono, koska ei pysy täydellisyyteen.



21

noissa askarteluissa on nimenomaan kyse luovuudesta.

Niistä kerhoista ja pk:sta joista minulla on kokemusta askartelut ovat lapsille vapaaehtoisia ja ohjaajat kannustavat luovuuteen.



Paitsi kerran yksi harjoittelija niuhotti askarteluiden kanssa. Hassuinta tässä oli se, että lapset tekivät ohjeen mukaan, mutta harjoittelija ei pitänyt lopputuloksesta.

Lasten piti liimailla paperieläimille nappeja silmiksi ja nenäksi ja tämä ohjaaja niuhotti että nappien pitää olla juuri oikean kokoisia ja esim. silminä täytyy olla keskenään samanlaiset napit =o

Lapsista se oli tylsää ja tylsän näköisiä niistä eläimistä tulikin.

Jos jotain haluaa saavuttaa, luovuuden vastapainona pitää olla itsekuria ja teknistä osaamista. Taiteen opetuksessa, oli kyse sitten leikki-ikäisten kuvataidekerhosta tai korkeimman asteen taideopetuksesta, haetaan aina balanssia luovuuden, itseilmaisun ja teknisen oppimisen välillä.



Koska omat lapset askartelevat ja piirtävät kotonakin ja saavat silloin tehdä hyvin vapaasti, mitä haluavat, on minusta vain hyvä, että ohjatussa askartelussa keskitytään siihen teknisempään puoleen. Ja ohjeiden kuunteleminen ja noudattaminen ei tosiaan ole ihan pienemmästä päästä 4-vuotiaiden kehitystehtävistä ja ohjattu askartelu on yksi erinomainen tapa opetella.



Suomessa, onneksi, lapsille annetaan yleensä paljon tilaa ja aikaa vapaaseen leikkiin, omaehtoiseen piirtelyyn, rakenteluun ja kaikenlaiseen keksimiseen. Se, että ohjatussa askartelussa vaaditaan seuraamaan ohjeita ei siis riitä tukahduttamaan lapsen luovuutta. Ennemminkin luulen, että suomalaislapsien kasvatuksessa nykyisin on enemmän puutteita juuri sillä ohjeiden kunntelemisen ja noudattamisen alueilla kuin kyvyssä luovuuteen.

- oli kerhosta, ei päiväkodista

- ohjeita voi noudattaa mm. tekniikoiden suhteen, luovuutta saisi antaa harjoittaa siinä, millaisia teoksia niillä tekniikoilla haluaa toteuttaa



Joo, lapsemme saavat kotona toteuttaa itseään melko vapaasti.



Mutta ohjaajissa on isoja eroja. Esikoisen kuvataideohjaaja osaa minusta erinomaisesti yhdistää opetuksen ja luovuuden kannustamisen.



Luovuutta EI kannusteta sillä, että lapsille lätkäistään valmis askartelu eteen ja käsketään tekemään SAMANLAINEN! Siitä tässä nyt oli puhe.



Kai se on ohjaajien ammattitaidosta kyse. Jos ohjaaja on vähän käsi luovuuden ja pedagogiikan suhteen, on helpompi pakottaa kaikki lapset tekemään samanlainen leppäkerttu kuin että antaa lapsille mahdollisuus soveltaa leikkaamis/liimaamistaitoja erilaisten kuvien tekoon. Siinähän pitää sitten osata vastata kunkin lapsen teknisiin ongelmiin yksilöllisesti!



PS: tuossa on toki kyse myös ryhmän koosta. Jos lapsia olisi 20 ja ohjaajia 1, olisi aika mahdotonta antaakaan kaikille yksilöllistä ohjausta. Tässä nimenomaisessa tapauksessa ryhmässä on alle 10 lasta 4-6 -vuotiasta ja ohjaaja.



ap

annetaan liiankin tiukkoja ohjeita, esim. leppäkerttu=punainen jolla 7 pistettä vaikka leppäkerttuja on ties minkä värisiä ja ties millä pilkkuluvuilla. Itse koen että hyödyllisempää olisi antaa yleisemmän tason ohjeet, mutta jättää värivalinnat, pilkkujen/nappien/tms määrät ja muut vastaavat vapaiksi. Ei kaikkien omenoiden tarvitse olla punaisia ja tipujen keltaisia :)

Jos jotain haluaa saavuttaa, luovuuden vastapainona pitää olla itsekuria ja teknistä osaamista. Taiteen opetuksessa, oli kyse sitten leikki-ikäisten kuvataidekerhosta tai korkeimman asteen taideopetuksesta, haetaan aina balanssia luovuuden, itseilmaisun ja teknisen oppimisen välillä.

Koska omat lapset askartelevat ja piirtävät kotonakin ja saavat silloin tehdä hyvin vapaasti, mitä haluavat, on minusta vain hyvä, että ohjatussa askartelussa keskitytään siihen teknisempään puoleen. Ja ohjeiden kuunteleminen ja noudattaminen ei tosiaan ole ihan pienemmästä päästä 4-vuotiaiden kehitystehtävistä ja ohjattu askartelu on yksi erinomainen tapa opetella.

Suomessa, onneksi, lapsille annetaan yleensä paljon tilaa ja aikaa vapaaseen leikkiin, omaehtoiseen piirtelyyn, rakenteluun ja kaikenlaiseen keksimiseen. Se, että ohjatussa askartelussa vaaditaan seuraamaan ohjeita ei siis riitä tukahduttamaan lapsen luovuutta. Ennemminkin luulen, että suomalaislapsien kasvatuksessa nykyisin on enemmän puutteita juuri sillä ohjeiden kunntelemisen ja noudattamisen alueilla kuin kyvyssä luovuuteen.

Luovuutta EI kannusteta sillä, että lapsille lätkäistään valmis askartelu eteen ja käsketään tekemään SAMANLAINEN! Siitä tässä nyt oli puhe. ap

Osa lapsista (usein ne, joita kotonakin on tarkkaan valvottu ja ohjeistettu tekemään juuri täsmälleen samoin kuin äiti) on ihan hukassa, jos heille antaa mahdollisuuden päättää ja valita itse. Ovat pitkään tumput suorina ja päätyvät matkimaan sitten sitä, mitä ryhmässä joku muu lapsi on tehnyt. Oma luovuuus on haudattu jonnekin hyvin syvälle ja vie pitkään houkutella sitä esille.

vaan käyvät juuri kuvataide- tai urheilukerhoissa opettelemassa ohjeiden noudattamista ja ryhmässä oloa.

Ja toisaalta juuri kuvataidekerhossa tai -koulussa ymmärtää erityise hyvin siihen, että keskitytään alusta asti oikeiden tekniikoiden opetukseen, koska voidaan olettaa, että kuvataidetta harrastavilla lapsilla on enemmän tavoitteita asian suhteen kuin ihan vain niillä, jotka eivät päiväkodin ja koulun opetuksen lisäksi ole asiasta kiinnostuneita. Vähän samalla tavalla kuin koulun liikuntatunneilla ei ole niin tarkkaa, onko syöttötekniikka sählyssä nyt niin kunnossa, kunhan juoksevat. Salibandy-treeneissä taas siihen tekniikkaan keskitytään enemmän.

- oli kerhosta, ei päiväkodista

- ohjeita voi noudattaa mm. tekniikoiden suhteen, luovuutta saisi antaa harjoittaa siinä, millaisia teoksia niillä tekniikoilla haluaa toteuttaa

vaan käyvät juuri kuvataide- tai urheilukerhoissa opettelemassa ohjeiden noudattamista ja ryhmässä oloa. Ja toisaalta juuri kuvataidekerhossa tai -koulussa ymmärtää erityise hyvin siihen, että keskitytään alusta asti oikeiden tekniikoiden opetukseen, koska voidaan olettaa, että kuvataidetta harrastavilla lapsilla on enemmän tavoitteita asian suhteen kuin ihan vain niillä, jotka eivät päiväkodin ja koulun opetuksen lisäksi ole asiasta kiinnostuneita. Vähän samalla tavalla kuin koulun liikuntatunneilla ei ole niin tarkkaa, onko syöttötekniikka sählyssä nyt niin kunnossa, kunhan juoksevat. Salibandy-treeneissä taas siihen tekniikkaan keskitytään enemmän.

- oli kerhosta, ei päiväkodista - ohjeita voi noudattaa mm. tekniikoiden suhteen, luovuutta saisi antaa harjoittaa siinä, millaisia teoksia niillä tekniikoilla haluaa toteuttaa

kerhon korvaavan eskarin ja päiväkodin ryhmäharjaannuksen antajana. Joka tapauksessa se (että joukossa saattaa olla 1-2 sellaista lasta, jotka eivät käy päivähoidossa) ei ole mikään syy vaatia, että kaikkien pitää tehdä samanlainen askartelu/taidetyö!

Ja nimenomaan kuvataideopetuksessa keskitytään antamaan tekniikkataidot ja annetaan lasten soveltaa niitä itsenäisesti. Teema saatetaan antaa, mutta ei määrätä, että teoksen pitää noudattaa opettajan antamaa mallia.

Koko ajan olen sanonut, että tekniikan suhteen neuvot ja ohjeet ovat varmasti hyvin paikallaan, samoin yleinen järjestyksenpito.

ap

vielä päiväkodissa on aika paljon ja juuri erilaisissa kerhoissa he käyvät ryhmätaitoja opettelemassa.

Mutta tietysti, jos et ole tyytyväinen kuvataidekerhon antamaan ohjaukseen, voit keskustella asiasta ohjaajan kanssa. Voit myös ottaa lapsesi pois kerhosta, jos tuntuu, että nykyinen tapa toimia tukahduttaa lapsesi luovuuden. On nimittäin aika epätodennäköistä, että toimintatapoja ja -filosofiaa muutetaan yhden lapsen vanhempien toiveen takia. Mutta toki kannattaa ensin keskustella kerhon ohjaajan kanssa.

Voit tutustua muiden kuvataidekoulujen ja -kerhojen toimintaan lähipaikkakunnilla ja etsiä näin mieleistäsi toimintafilosofiaa edustavan kerhon lapsellesi. Aihe vapaalle kirjoittelu asiasta tuskin muuttaa mitään.

kerhon korvaavan eskarin ja päiväkodin ryhmäharjaannuksen antajana. Joka tapauksessa se (että joukossa saattaa olla 1-2 sellaista lasta, jotka eivät käy päivähoidossa) ei ole mikään syy vaatia, että kaikkien pitää tehdä samanlainen askartelu/taidetyö!

Ja nimenomaan kuvataideopetuksessa keskitytään antamaan tekniikkataidot ja annetaan lasten soveltaa niitä itsenäisesti. Teema saatetaan antaa, mutta ei määrätä, että teoksen pitää noudattaa opettajan antamaa mallia.

On varmasti kerhoja, joiden päätavoite on puuhailu ja ryhmäytyminen. Tosin en sellaistenkaan kohdalla tajua, miksi kaikkien pitäisi tehdä täsmälleen samanlaiset leppäkertut.



Mutta jos ap:n tenava on kerhossa, jonka tavoite on nimenomaan luovuuden tukeminen, ei siihen kuulu se, että ohjaaja antaa lasten töille mallin, jota on orjallisesti noudatettava.



Mitä tulee kuvataideopetukseen, olet ap täysin oikeassa. Tavoitteena on tekniikoiden opetus ITSENÄISEN toteutuksen kautta.



(luokanopettaja ja Helsingin kuvataidekoulun päättötyön tehnyt kuvataideharrastaja ja kerhonohjaaja)

olen varsin hyvin selvillä kerhojen tarjonnasta, toinen lapseni sellaisessa jo käykin. Voin vaihtaa lapseni sellaiseen, ja aionkin, kunhan syksy lähenee. Ei tässä ole siitä kysymys, vaikka kovasti yritätkin vääntää tämän siihen.



Olen keskustellut ohjaajasta jo useamman kerholaisen vanhemman kanssa ja ihmetys on ollut yhteinen. Tosin osa suhtautuu asiaan vähemmän kriittisesti, osa taas samalla intensiteetitillä kuin minä. Kukaan tämän kurssin lapsista ei ole kotona oleva, kaikki ovat päivähoidossa (ja miten se ryhmäytymisen opetus muka edellyttää, että lopputuloksista pitää tulla ohjaajan mallin klooni???).



Miksi muuten itse kirjoittelet aihevapaalle ja vieläpä aika tiiviisti? Hä? Sinun logiikallasi heität aikaa hukkaan, koska tällä ei "ole mitään merkitystä".



En toki ajatellutkaan, että ohjaaja tämän lukee ja muuttaa mitään. Ajattelin keskustella itseäni kiinnostavasta aiheesta, ja kenties saada jonkun äidin miettimään asiaa.



ap

olen varsin hyvin selvillä kerhojen tarjonnasta, toinen lapseni sellaisessa jo käykin. Voin vaihtaa lapseni sellaiseen, ja aionkin, kunhan syksy lähenee. Ei tässä ole siitä kysymys, vaikka kovasti yritätkin vääntää tämän siihen.

Miksi et alunperinkin sitten laittanut toistakin lastasi hyväksi kokemaasi kerhoon, jonka toimintafilosofiaan olet tyytyväinen? Lapsille on lähes kaikissa harrastuksissa tarjolla monia erilaisia ryhmiä, joissa toimitaan erilaisilla toimintafilosofioilla. Kannattaa ottaa tästä pettymyksestä oppia ja tulevaisuudessa valita lapsilleen aina se omiin toiveisiin sopivin ryhmä. Varmaa on se, että 4-vuotiaasi tuskin meni pilalle, vaikka joutuikin liimaamaan leppäkerttuunsa määrätyn määrän pilkkuja.

Olen keskustellut ohjaajasta jo useamman kerholaisen vanhemman kanssa ja ihmetys on ollut yhteinen. Tosin osa suhtautuu asiaan vähemmän kriittisesti, osa taas samalla intensiteetitillä kuin minä. Kukaan tämän kurssin lapsista ei ole kotona oleva, kaikki ovat päivähoidossa (ja miten se ryhmäytymisen opetus muka edellyttää, että lopputuloksista pitää tulla ohjaajan mallin klooni???).

Tätä kohtaa en ymmärrä. Olet keskustellut ohjaajasta muiden vanhempien kanssa. Okei. Mutta keskustelitko ensin ohjaajan kanssa? Et ole ainakaan kertonut, miten hän on perustellut toimintapansa. Jos taas et ole ottanut ohjaajan kanssa esille mieltäsi vaivaavaa asiaa, mutta sen sijaan juoruillut ja panetellut häntä selän takana muille vanhemmille, niin olet toiminut todella raukkamaisesti.

Kannattaa myös ymmärtää, että kun joku vanhempi tulee tällaista asiaa toiselle vanhemmalle puhumaan, niin ne toiset vanhemmat yleensä myötäilevät. Tämä täysin riippumatta siitä, mitä he oikeasti ajattelevat. Jos heillä ei ole yhtä vahvaa vastakkaista kantaa kuin sinulla, he todennäköisesti ovat vain myötäilleet sinua täysin riippumatta siitä, ovatko he tyytyväisiä vai tyytymättömiä kerhon ohjaajaan.

Miksi muuten itse kirjoittelet aihevapaalle ja vieläpä aika tiiviisti? Hä? Sinun logiikallasi heität aikaa hukkaan, koska tällä ei "ole mitään merkitystä".

Anteeksi, mutta nyt en ymmärrä yhtään. Mitä tarkoitit tällä? Tietenkään Aihe vapaalla ei ole (yleisesti ottaen) mitään merkitystä mihinkään. Onpahan ajanvietettä. Tarvitsen työn lomassa pieniä breikkejä pystyäkseni keskittymään muun ajan täysillä. Voin sen ajan kirjoitella Aihe vapaalla tai pelata Spider-pasianssia. Kummallakaan en koe olevan hirveästi merkitystä yhtään mihinkään.

En toki ajatellutkaan, että ohjaaja tämän lukee ja muuttaa mitään. Ajattelin keskustella itseäni kiinnostavasta aiheesta, ja kenties saada jonkun äidin miettimään asiaa.

ap

Toki aina voi keskustella itseään kiinnostavadsta asiasta, mutta olet melkoisen hyökkäävä asiasta toista mieltä olevia kohtaan. Tämä kun nyt varsinkin on asia, josta voi perustellusti olla montaa eri mieltä.

olen varsin hyvin selvillä kerhojen tarjonnasta, toinen lapseni sellaisessa jo käykin. Voin vaihtaa lapseni sellaiseen, ja aionkin, kunhan syksy lähenee. Ei tässä ole siitä kysymys, vaikka kovasti yritätkin vääntää tämän siihen.

Miksi et alunperinkin sitten laittanut toistakin lastasi hyväksi kokemaasi kerhoon, jonka toimintafilosofiaan olet tyytyväinen? Lapsille on lähes kaikissa harrastuksissa tarjolla monia erilaisia ryhmiä, joissa toimitaan erilaisilla toimintafilosofioilla. Kannattaa ottaa tästä pettymyksestä oppia ja tulevaisuudessa valita lapsilleen aina se omiin toiveisiin sopivin ryhmä. Varmaa on se, että 4-vuotiaasi tuskin meni pilalle, vaikka joutuikin liimaamaan leppäkerttuunsa määrätyn määrän pilkkuja.

Olen keskustellut ohjaajasta jo useamman kerholaisen vanhemman kanssa ja ihmetys on ollut yhteinen. Tosin osa suhtautuu asiaan vähemmän kriittisesti, osa taas samalla intensiteetitillä kuin minä. Kukaan tämän kurssin lapsista ei ole kotona oleva, kaikki ovat päivähoidossa (ja miten se ryhmäytymisen opetus muka edellyttää, että lopputuloksista pitää tulla ohjaajan mallin klooni???).

Tätä kohtaa en ymmärrä. Olet keskustellut ohjaajasta muiden vanhempien kanssa. Okei. Mutta keskustelitko ensin ohjaajan kanssa? Et ole ainakaan kertonut, miten hän on perustellut toimintapansa. Jos taas et ole ottanut ohjaajan kanssa esille mieltäsi vaivaavaa asiaa, mutta sen sijaan juoruillut ja panetellut häntä selän takana muille vanhemmille, niin olet toiminut todella raukkamaisesti. Kannattaa myös ymmärtää, että kun joku vanhempi tulee tällaista asiaa toiselle vanhemmalle puhumaan, niin ne toiset vanhemmat yleensä myötäilevät. Tämä täysin riippumatta siitä, mitä he oikeasti ajattelevat. Jos heillä ei ole yhtä vahvaa vastakkaista kantaa kuin sinulla, he todennäköisesti ovat vain myötäilleet sinua täysin riippumatta siitä, ovatko he tyytyväisiä vai tyytymättömiä kerhon ohjaajaan.

Miksi muuten itse kirjoittelet aihevapaalle ja vieläpä aika tiiviisti? Hä? Sinun logiikallasi heität aikaa hukkaan, koska tällä ei "ole mitään merkitystä".

Anteeksi, mutta nyt en ymmärrä yhtään. Mitä tarkoitit tällä? Tietenkään Aihe vapaalla ei ole (yleisesti ottaen) mitään merkitystä mihinkään. Onpahan ajanvietettä. Tarvitsen työn lomassa pieniä breikkejä pystyäkseni keskittymään muun ajan täysillä. Voin sen ajan kirjoitella Aihe vapaalla tai pelata Spider-pasianssia. Kummallakaan en koe olevan hirveästi merkitystä yhtään mihinkään.

En toki ajatellutkaan, että ohjaaja tämän lukee ja muuttaa mitään. Ajattelin keskustella itseäni kiinnostavasta aiheesta, ja kenties saada jonkun äidin miettimään asiaa. ap

Toki aina voi keskustella itseään kiinnostavadsta asiasta, mutta olet melkoisen hyökkäävä asiasta toista mieltä olevia kohtaan. Tämä kun nyt varsinkin on asia, josta voi perustellusti olla montaa eri mieltä.

Joten aivan turhaan siellä besserwisseröit.

Tässä on edelleen kyse siitä, mikä tulee lapsen luovuutta parhaiten. Et ole vieläkään vastannut siihen, miksi luovuutta sinun mielestäsi pitää tukea siten, että ohjaaja antaa mallin ja edellyttää lasten toistavan sen.

Kyllä, en ole kesken kauden vaihtanut aika kallista kerhoa toiseen. Esikoiseni ryhmä on isommille lapsille kuin kuopukseni on. Kuten jo sanoin, osaa kyllä ilman "opastustasi" vaihtaa sen ensi syksynä.

Olen kyllä keskustellut ohjaajankin kanssa. Hänen mielestään lapsien pitää noudattaa mallia "jotta oppivat tekniikan", minusta se on ohjaajalta suoranaista laiskuutta. Monimutkaisia tekniikoita ei siellä edes ole opetettu ja niitä voisi antaa lapsen varioida toteutuksessa, kaikkien ei tarvitse "tehdä seitsenpilkkuista leppäkerttua".

ja juu, olen jutellut muiden vanhempien kanssa. Miksi ihmeessä maksava "asiakas" ei saisi arvostella saamansa palvelun laatua? Luuletko, etteivät vanhemmat tee tuota aivan yleisesti, on sitten kyse päiväkodista, kerhosta tai koulusta?? Osassa keskusteluista olen varmasti itse ottanut asian esille, osassa taas ne muut vanhemmat.

SINÄ - siis sinä itse - ihmettelit, miksi "keuhkoan" täällä asiasta, enkä hoida asiaa itse. Niin kysyinpä vaan, että jos tänne ei saa edes tällaisista asioista kirjoitaa, niin mistä sitten? Kun nyt näyt itsekin kovasti kirjoittelevan ja pidät sitä ajanvietteenä, niin miksi minä en saisi aivan samalla tavalla aikani kuluksi kirjoittaa tänne minua kiinnostavasta asiasta.

Kuka tässä muuten hyökkäävä on? Minusta sinä aloitit sen tässä. Olen ollut hyökkäävä sinua kohtaan, koska katsot asiaksesi ylhäältä tornistasi kritisoida minua.

ap

Tässä on edelleen kyse siitä, mikä tulee lapsen luovuutta parhaiten. Et ole vieläkään vastannut siihen, miksi luovuutta sinun mielestäsi pitää tukea siten, että ohjaaja antaa mallin ja edellyttää lasten toistavan sen.

Mutta onko kuvataidekerhon pääasiallinen tarkoitus nimenomaan tukea luovuutta? Vai onko se esim. opettaa kuvataiteen alkeita? Jos kerhon toimintaideaksi on yksiselitteisesti sanottu luovuuden tukeminen, niin sitten ymmärrän pettymyksesi. Tosin silloin ihmettelisin vielä enemmän sitä, että miksi kerho rajoittuu pelkkiin kuvataiteisiin, eikä tue luovuutta monipuolisemmin esimerkiksi vapaan leikin, liikunnan, tarinankerronnan ja musiikin keinoin.

Kuvataide kun ei ole pelkkää luovuutta. Itseasiassa luovuus on pieni osa siitä. Tekniikalla ja työnteolla on suurempi merkitys, luovuus on vain kerma kakun päällä. Ja tosiaan, muiden töiden kopioiminen on ihan tavanomainen opetusmenetelmä.

Olen kyllä keskustellut ohjaajankin kanssa. Hänen mielestään lapsien pitää noudattaa mallia "jotta oppivat tekniikan", minusta se on ohjaajalta suoranaista laiskuutta. Monimutkaisia tekniikoita ei siellä edes ole opetettu ja niitä voisi antaa lapsen varioida toteutuksessa, kaikkien ei tarvitse "tehdä seitsenpilkkuista leppäkerttua".

Teillä on siis näkemysero asiasta. Kaikesta huolimatta ohjaajalla on siis syynsä ja perustelunsa toimia, kuten toimii. Laiskaksi sinun on kuitenkin vähän ilkeätä ohjaajaa syyttää. Helpompaahan hänen olisi antaa jokaisen touhuta, mitä haluavat ja kertoa sen tukevan luovuutta. Kuten asia olisikin. Täysin vapaa leikki ja touhuaminen on juuri luovuuden kehittymisessä keskeisin asia. Mutta kuten sanottu, kuvataidekerhon tärkein toiminta-ajatus ei ehkä ole luovuuden maksimaalinen tukeminen.

ja juu, olen jutellut muiden vanhempien kanssa. Miksi ihmeessä maksava "asiakas" ei saisi arvostella saamansa palvelun laatua? Luuletko, etteivät vanhemmat tee tuota aivan yleisesti, on sitten kyse päiväkodista, kerhosta tai koulusta?? Osassa keskusteluista olen varmasti itse ottanut asian esille, osassa taas ne muut vanhemmat.

Kyllä, tiedän hyvin, että vanhemmat tekevät. Jokaisen jääkiekkokaukalon laidalta löytyy 20 vanhempaa, jotka tietävät valmentajaa paremmin, miten homma pitäisi vetää. Se on näitä elämän suuria totuuksia, mutta ei se silti tee siitä yhtään rakentavampaa tai tehokkaampaa tapaa hoitaa homma.

SINÄ - siis sinä itse - ihmettelit, miksi "keuhkoan" täällä asiasta, enkä hoida asiaa itse. Niin kysyinpä vaan, että jos tänne ei saa edes tällaisista asioista kirjoitaa, niin mistä sitten? Kun nyt näyt itsekin kovasti kirjoittelevan ja pidät sitä ajanvietteenä, niin miksi minä en saisi aivan samalla tavalla aikani kuluksi kirjoittaa tänne minua kiinnostavasta asiasta.

Tottakai voit. Mutta et voi olettaa, että kaikki ovat kanssasi samaa mieltä tai että kukaan ei olisi esimerkiksi samaa mieltä lapsesi kerhon ohjaajan kanssa tai osaisi ajatella asiaa hänen kannaltaan.

Kuka tässä muuten hyökkäävä on? Minusta sinä aloitit sen tässä. Olen ollut hyökkäävä sinua kohtaan, koska katsot asiaksesi ylhäältä tornistasi kritisoida minua. ap

Tämä on keskustelupalsta. Täällä saa olla eri mieltä aiheen aloittajan kanssa ilman, että se on hyökkäys. Minä ensimmäisessä viestissäni tähän ketjuun toin ensiin vain sen, että kuvataiteissakin tarvitaan muutakin kuin luovuutta ja siksi mielestäni on ymmärrettävää, että jo alusta asti kuvataideoptuksessa painotetaan myös tekniikan merkitystä.